EU:n yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteet

EU:n yhteinen maatalouspolitiikka (YMP), jota on harjoitettu vuodesta 1962, voidaan nähdä yhteistyökumppanuutena maatalouden ja muun yhteiskunnan sekä EU:n ja viljelijöiden välillä. Sen tavoitteena on

  • tukea maataloustuottajia ja parantaa maatalouden tuottavuutta, jotta kuluttajille on jatkuvasti tarjolla kohtuuhintaisia elintarvikkeita
  • varmistaa EU:n viljelijöille kohtuullinen toimeentulo
  • torjua ilmastonmuutosta ja käyttää luonnonvaroja kestävällä tavalla
  • säilyttää maaseutualueet ja -maisemat kaikkialla EU:ssa
  • pitää maaseudun elinkeinoelämä vireänä lisäämällä maatalouden, elintarviketeollisuuden ja niihin liittyvien alojen työpaikkoja.

EU:n maatalouspolitiikka on kaikkien EU-maiden yhteistä politiikkaa. Sitä hallinnoidaan EU:n tasolla, ja se rahoitetaan EU:n talousarvion varoista.

YMP käytännössä

Maatalous poikkeaa useimmista muista aloista, sillä siihen liittyy seuraavia erityispiirteitä:

  • vaikka elintarviketuotanto on tärkeää, maataloustuottajien tulot ovat noin 40 % pienemmät kuin muilla aloilla
  • maatalouden harjoittaminen on enemmän säiden ja ilmaston armoilla kuin monet muut alat
  • maatalouden tuottama tarjonta reagoi kulutuskysynnän muutoksiin aina viiveellä: viljan- tai maidontuotannon lisääminen vie väistämättä aikaa.

Samalla kun maataloustuottajien on otettava kustannustehokkuus huomioon, heidän tulisi työskennellä kestävällä ja ympäristöystävällisellä tavalla sekä säilyttää maaperän rakenne ja biologinen monimuotoisuus.

Koska maatalousyrittäjien toimintaan vaikuttaa monia epävarmuustekijöitä ja maataloudella on ympäristövaikutuksia, on perusteltua, että julkisen sektorin toimilla tuetaan merkittävästi viljelijöitä. YMP:n

  • tulotuet takaavat viljelijöille tietyn perustulotason, ja samalla niillä korvataan viljelijöille heidän käyttämänsä ympäristöystävälliset viljelykäytännöt ja tuottamansa julkishyödykkeet, joista markkinoilla ei yleensä makseta korvausta. Tällainen julkishyödyke on muun muassa huolenpito maaseudusta
  • markkinatoimenpiteet auttavat viljelijöitä vaikeissa markkinatilanteissa, joissa esimerkiksi kysyntä yhtäkkiä romahtaa terveysuhkien vuoksi tai hinnat putoavat sen takia, että markkinoilla on jostain tuotteesta tilapäistä ylitarjontaa
  • maaseudun kehittämistoimenpiteet, joita toteutetaan osana kansallisia ja alueellisia ohjelmia, vastaavat maaseutualueiden erityistarpeisiin ja -haasteisiin.

YMP:n rahoitus

EU:n maataloustuottajien EU:n talousarviosta saama tuki heijastaa korkealaatuisten elintarvikkeiden saatavuuden varmistamiseen vaikuttavia monia tekijöitä. Näitä ovat muun muassa viljelijöiden tulotuet, ilmastonmuutostoimet sekä elinvoimaisten maaseutuyhteisöjen ylläpitäminen.

YMP:tä rahoitetaan kahdesta rahastosta osana EU:n talousarviota:

Jokainen EU-maa huolehtii maksuista kansallisella tasolla. EU-maat julkaisevat YMP-tuensaajien tiedot EU:n avoimuussäännösten mukaisesti.

Lisätietoa

EU:n vuosittainen talousarviosykli

EU:n menot ja tulot 2014–2020

YMP:n edut

YMP:n avulla määritellään edellytykset, joiden pohjalta viljelijät voivat hoitaa tehtävänsä yhteiskunnassa:

Elintarvikkeiden tuotanto

  • EU:ssa on noin 10 miljoonaa maatilaa, ja 22 miljoonaa ihmistä työskentelee alalla vakituisesti. Viljelijöiden tarjoama tuotevalikoima on runsas, ja tuotteet ovat kohtuuhintaisia, turvallisia ja laadukkaita.
  • EU tunnetaan koko maailmassa ruokaperinteistään, ja se on yksi maailman johtavista maatalouselintarvikkeiden tuottajista ja nettoviejistä. Poikkeuksellisten maatalousresurssiensa ansiosta EU:lla voisi ja pitäisikin olla keskeinen rooli koko maailman elintarviketurvan varmistamisessa.

Maaseudun kehittäminen

  • Maaseutu ja sen arvokkaat luonnonvarat luovat monia maatalouteen liittyviä työpaikkoja. Viljelijät tarvitsevat koneita, rakennuksia, polttoainetta, lannoitteita ja eläinlääkäripalveluja, joita kutsutaan myös tuotantoketjun alkupään toimialoiksi.
  • Työpaikkoja on myös tuotantoketjun loppupäässä, esimerkiksi elintarvikkeiden valmistamisen, jalostamisen ja pakkaamisen parissa sekä elintarvikkeiden varastoinnin, kuljetuksen ja vähittäismyynnin alalla. EU:n maatalous- ja elintarvikealoilla on yhteensä lähes 40 miljoonaa työpaikkaa.
  • Maatalousasioita, viljelymenetelmiä ja markkinakehitystä koskevan tuoreimman tiedon on oltava vaivattomasti saatavilla, jotta viljelijät voivat toimia tehokkaasti ja jotta edellä mainitut tuotantoketjun alku- ja loppupään toimialat pysyvät nykyaikaisina ja tuottavina. YMP:n ansiosta odotetaan 18 miljoonan maaseudun asukkaan nopeiden tietoliikennepalvelujen sekä internet-palvelujen ja infrastruktuurin paranevan vuosina 2014–2020. Tämä määrä vastaa 6,4:ää prosenttia EU:n maaseutuväestöstä.

Ympäristöä säästävät viljelymenetelmät

  • Viljelijöillä on kahtalainen tehtävä: tuottaa elintarvikkeita ja suojella samalla luontoa ja turvata sen monimuotoisuus. Luonnonvarojen harkittu käyttö on elintarviketuotannon ja elämänlaadun ehdoton edellytys tänään, huomenna ja tulevia sukupolvia varten.

YMP:tä edistävät keskeiset tekijät

Euroopan komissio on säännöllisessä keskusteluyhteydessä kansalaisvuoropuheluryhmiin ja maatalouskomiteoihin maataloutta koskevan lainsäädännön ja politiikkojen parantamiseksi. Asiantuntijaryhmät antavat panoksensa Euroopan komissiolle, kuten esimerkiksi maatalousmarkkinoiden työryhmä (AMTF), joka tarkastelee epäterveitä kauppatapoja.

Euroopan komissio laatii EU:n toimien tarvetta ja niiden mahdollisia vaikutuksia selvittäviä vaikutustenarviointeja, kun se suunnittelee, valmistelee ja ehdottaa uutta EU-lainsäädäntöä. Ne ovat keskeinen osa EU:n paremman sääntelyn ohjelmaa. Maatalouden ja maaseudun kehittämistä koskevia vaikutustenarviointeja on tehty vuosina 2003 (väliarviointi), 2008 (”terveystarkastus” – SEC(2008) 1885) ja 2011 (tiedonanto yhteisestä maatalouspolitiikasta vuoteen 2020 – SEC(2011) 1153 final).

EU:n tilintarkastustuomioistuimella on myös tärkeä tehtävä maatalousmenojen valvonnassa.

Euroopan komissio julkaisee säännöllisesti mielipidekyselyitä (joita kutsutaan myös eurobarometreiksi) eurooppalaisten suhtautumisesta maatalouteen ja yhteiseen maatalouspolitiikkaan. Kaikissa EU-maissa tehtävät Eurobarometri-kyselyt antavat arvokasta tietoa kansalaisten YMP:hen liittyvistä näkemyksistä. Niissä selvitetään muun muassa tietoisuutta YMP:n tarjoamasta tuesta, YMP:n tuloksista, laatuasioista, ympäristökysymyksistä ja YMP:n tärkeydestä.

YMP:n arviointi

Euroopan komissio arvioi yhteistä maatalouspolitiikkaa yhteisen seuranta- ja arviointikehyksen (CMEF) mukaisesti.

Arviointikehyksen on tarkoitus osoittaa YMP:n saavutuksia vuosina 2014–2020 ja parantaa YMP:n tehokkuutta sitä koskevien indikaattoreiden avulla.

YMP vuoden 2020 jälkeen

YMP:tä on vuosien mittaan mukautettu taloudellisten olosuhteiden muutoksiin sekä kansalaisten vaatimuksiin ja tarpeisiin, jotta Euroopan maatalouden asema olisi vahva myös tulevaisuudessa.

Euroopan komissio antoi 1.6.2018 lainsäädäntöehdotukset, jotka koskevat YMP:n tulevaisuutta vuoden 2020 jälkeen.

Lainsäädäntöehdotukset tehtiin vuonna 2017 järjestetyn YMP:n tulevaisuutta koskevan julkisen kuulemisen ja ruoan ja maanviljelyn tulevaisuudesta annetun tiedonannon jälkeen.

Tiedonannossa hahmotellaan yhteisen maatalouspolitiikan yksinkertaistamista ja siihen liittyvien toimien tehokkuuden varmistamista myös tulevaisuudessa. Euroopan komissio luo siinä perustan keskustelulle joustavammasta lähestymistavasta YMP:n painopisteiden mukaisten tulosten saavuttamiseksi entistä tehokkaammin.

Oikeusperusta

Yhteisen maatalouspolitiikan oikeusperusta on vahvistettu Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa.

Seuraavilla neljällä asetuksella säännellään yhteisen maatalouspolitiikan eri osa-alueita:

Yhteistä maatalouspolitiikkaa hallinnoi Euroopan komission maataloudesta ja maaseudun kehittämisestä vastaava pääosasto. Se voi antaa yhteisen maatalouspolitiikan täytäntöönpanoon käytettäviä delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä.

Lisätietoa

Voimassa olevan EU-lainsäädännön luettelo

EU:n lainsäädäntömenettely

Aikajana

  • 2013

    EU toteuttaa maatalouspolitiikan uudistuksen, jonka tavoitteena on parantaa maatalousalan kilpailukykyä, edistää kestävää viljelyä ja innovointia sekä tukea maaseutualueiden työllisyyttä ja talouskasvua. Rahoitustuki kohdennetaan maan tuottavaan käyttöön.

  • 2003

    Maatalouspolitiikassa otetaan käyttöön tulotuet. Politiikan uudistuksessa katkaistaan tukien ja tuotannon välinen yhteys. Viljelijät saavat nyt tulotukea sillä ehdolla, että he huolehtivat viljelymaasta ja täyttävät elintarvikkeiden turvallisuutta, ympäristöä ja eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevat vaatimukset.

  • 1992

    Politiikan painopiste siirtyy markkinoiden tukemisesta tuottajien tukemiseen. Hintatukia lakkautetaan ja korvataan viljelijöille maksettavilla suorilla tuilla. Viljelijöitä kannustetaan toimimaan ympäristöä säästävällä tavalla.

    Samaan aikaan uudistuksen kanssa järjestetään Riossa vuonna 1992 Maailman ympäristökonferenssi, jossa otetaan käyttöön kestävän kehityksen periaate.

  • 1984

    Maatiloista tulee niin tuottavia, että syntyy ylituotantoa. Tuotantoa yritetään useilla eri toimenpiteillä supistaa markkinoiden tarpeita vastaavalle tasolle.

  • 1962

    Yhteinen maatalouspolitiikka perustetaan. Maataloutta halutaan ohjata yhteisillä periaatteilla, joiden tavoitteena on varmistaa, että kuluttajille on tarjolla elintarvikkeita kohtuuhintaan ja että viljelijöillä on kohtuullinen elintaso.

Ajankohtaista

Asiakirjat

LataaPDF - 544 KB