Tänään, joulukuun ensimmäisenä päivänä, vietämme maailman aids-päivää. Päivä on erityisen merkityksellinen hiv-positiivisten henkilöiden parissa työskenteleville järjestöille ja niille henkilöille, joiden omaan tai läheisten arkeen hiv/aids kuuluu.
Maailman aids-päivään liittyy paradoksaalisia tunteita, sekä toivoa että huolta.
Toivo on läsnä, koska tiedämme, että äidiltä lapselle siirtyvän hiv-tartunnan torjunnassa on Itä-Euroopassa päästy yli 95 prosentin kattavuuteen ja että nämä maat kykenevät tyrehdyttämään tämän tartuttamistavan kokonaan vuoteen 2015 mennessä. Toivo on läsnä siinäkin, että tiedämme neljän miljoonan ihmisen käyttävän antiretroviruslääkkeitä, joiden tehon torjuntaohjelmat ovat osoittaneet, ja että sairastapausten määrää useissa Afrikan ja Aasian maissa on saatu hillittyä.
Läsnä on kuitenkin myös huoli, sillä meidän on vietävä työtämme eteenpäin talouskriisin keskellä tilanteessa, jossa viranomaisten on kiinnitettävä huomionsa useisiin muihinkin ongelmiin.
Resurssipula on edelleen merkittävä ja aidsia pidetään häpeällisenä.
Nyt on pidettävä annetut lupaukset ja muistettava, että vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisen kannalta on oleellista, että hiv/aidsin leviäminen saadaan loppumaan vuoteen 2015 mennessä.
Tällä hetkellä hiv-positiivisia on noin 33 miljoonaa ja kahta hoidon aloittavaa potilasta kohti on viisi uutta tartunnansaajaa.
Meidän on tehostettava hivin ehkäisytoimia. Siellä, missä torjuntaohjelmia ei ole mukautettu riskille kaikkein altteimpina olevien tarpeisiin, uusien tartuntojen määrä on pysynyt ennallaan tai alkanut kasvaa.
Euroopan komission ja sen yhteistyökumppanien panos on viime vuosina ollut merkittävä, ja toiminnassa on tähdättävä kahteen päätavoitteeseen: ensinnäkin on muistettava, että vuonna 2006 kaikki maat sitoutuivat siihen, että vuoden 2010 loppuun mennessä ehkäisy- ja hoitotoimet saavuttaisivat kaikki. Sen jälkeen meidän kaikkien on yhdessä mietittävä pitkän aikavälin strategiaa, kuinka hallita tätä epidemiaa, joka on keskuudessamme vielä vuosikymmeniä.
