Inséparables
Manger, acheter et vendre du poisson durable

MEDFISH4EVER - Q&A - FI

MEDFISH4EVER - Q&A - FI

  1. Mistä on kyse?

Välimeren kalakannat ovat pienentyneet jyrkästi. Yli 90:tä prosenttia tutkituista kannoista ylikalastetaan, ja jotkin kannat ovat romahtamisen partaalla. Aivan liian monista kannoista ei myöskään ole tähän mennessä saatu riittävästi tietoa: 50 prosenttia saaliista jää edelleen kirjaamatta lainmukaisesti[i], ja 80 prosenttia maihin tuodusta saaliista on peräisin kannoista, joista on saatavilla niukasti tietoa[ii]. Tämä on aiheuttanut työpaikkojen ja tulojen jatkuvaa vähenemistä ja voimakkaita ympäristövaikutuksia, jolloin koko yhteiskunta joutuu kärsimään kalakantojen huonosta hoidosta. Erityisesti tämä vaikuttaa pienimuotoista kalastusta harjoittaviin aluksiin, joiden osuus Välimeren laivastosta on 83 prosenttia.

Yhteisten kalavarojen jatkuva kestämätön kalastus saa aikaan kalakantojen, niistä riippuvaisten kalastajien ja yhteisöjen, meriekosysteemien ja kulttuuriperinteiden romahtamisen. Erilaisia tärkeitä toimenpiteitä on jo toteutettu, muun muassa kalojen vähimmäiskoot ja suurimmat sallitut saaliit, kalastusvälineiden ja -käytäntöjen tekniset määräykset ja pyyntiponnistuksia ja kapasiteettia rajoittavat toimet, mutta niillä ei tähän mennessä ole onnistuttu saamaan riittäviä tuloksia.

Tätä kriittistä tilannetta todistavat monet eri toimijat, muun muassa kalastajat, kalastusalan johtajat, tutkijat ja ympäristönsuojelijat, ja se vaikuttaa koko Välimeren alueeseen. Asetuksia on annettu, mutta niitä ei ole pantu täytäntöön asianmukaisesti, tai täytäntöönpano on viivästynyt, eikä konkreettisia tuloksia ole vielä saatu. Suuntauksen kääntämiseksi tarvitaan kiireellisiä ja tarmokkaita toimenpiteitä, ja me kaikki olemme siitä omalta osaltamme vastuussa.

  1. Mitä ratkaisuksi?

Ensinnäkin on tunnustettava nykyisen tilanteen vakavuus, kuten myös yhteinen ja yhtäläinen vastuumme kaikilla tasoilla.

Toiseksi on pystyttävä saamaan aikaan voimakas poliittinen johtajuus, jotta kestävän kalastusalan uudelleenrakentamiseen tarvittavat kiireelliset toimenpiteet saadaan käyntiin. Tämän pitäisi näkyä vuoteen 2017 mennessä annettavana ministerien voimakkaana poliittisena julistuksena, jossa olisi taattava tehokkaat ja koordinoidut aloitteet kansallisella ja alueellisella tasolla Euroopan unionissa sekä EU:n ulkopuolisissa Välimeren maissa, ICCAT:ssa[1] ja GFCM:ssä[2].

Kolmanneksi kaikilta sidosryhmältä – poliitikoista ja päätöksentekijöistä kalastajiin, tutkijoihin, kansalaisjärjestöihin, toimitusketjun hallinnoijiin ja kansalaisyhteiskuntaan kokonaisuudessaan – tarvitaan sitoutumista ja lujaa omistautumista, jotta pitkäaikaisen kestävyyden takaamiseksi löydetään yhteisiä ratkaisuja.

  1. Mitä tapahtuu, jos emme toimi nyt? Entä jos toimimme?

Jos kalakannat romahtavat pisteeseen, josta niitä ei voida enää palauttaa, seuraukset voivat olla katastrofaalisia ja peruuttamattomia: ennakoimattomia muutoksia meriekosysteemeissä, kalastuksesta riippuvaisten yhteisöjen laajaa taloudellista tuhoa ja ankaraa sosiaalista hätää. Toiminnan taloudelliset kustannukset ja sosiaaliset vaikutukset ovat puolestaan myös suuria mutta joka tapauksessa huomattavasti pienempiä kuin toimimattomuuden ennakoidut seuraukset. 

Tutkimusten mukaan elpymiseen on edelleen erittäin hyvät mahdollisuudet, kuten tonnikalan tapaus osoittaa, mutta kalakantojen elpyminen on taattava mahdollisimman nopeasti. Tästä saataisiin kattavia hyötyjä, muun muassa aiempaa suuremmat ja paremmin ennakoitavissa olevat saaliit, kannattavuuden kasvu, työllisyys- ja elintarviketurva ja ympäristön tilan ja ympäristöpalvelujen paraneminen. Tämä kaikki lisäisi vaurautta kattavasti ja kestävästi.

Jos politiikan ja kalastusalan sidosryhmät eivät onnistu takaamaan yhteisten biologisten merivarojemme kestävyyttä, vaan ne rikkovat yhteistä kalastuspolitiikkaa ja Barcelonan yleissopimusta, Euroopan unionin on ehkä pakko ottaa käyttöön rajuja hätätoimenpiteitä, kuten sulkuja ja sakkoja  (asetuksen (EU) N:o 1380/2013 12 artikla). Joidenkin kantojen osalta se voi kuitenkin olla jo liian myöhäistä.

  1. Mihin pitää pyrkiä?

Välittömänä tavoitteena on oltava kriittisessä tilassa olevien kalakantojen, kuten kummeliturskan ja miekkakalan, romahtamisen estäminen. Se tehdään ottamalla käyttöön ympäristötieteeseen perustuva sosioekonominen lähestymistapa ja varmistamalla voimassa olevan lainsäädännön täytäntöönpano. Keskipitkällä aikavälillä tavoitteena on kehittää ja panna täytäntöön tehokkaita toimenpiteitä, joilla voidaan varmistaa ikuisiksi ajoiksi kannattava ja kestävä kalastus terveellä Välimerellä.

Tärkeimmät välttämättömät parannukset (alueelliselta kansalliselle tasolle) on aloitettava ensisijaisimpien kysymysten arvioinnilla, jonka jälkeen toteutetaan konkreettiset toimintasuunnitelmat uskottavine työkaluineen ja sitovine määräaikoineen.

Täsmälliset toimenpiteet on vielä määritettävä, mutta niiden yleinen järjestys ja niistä odotettavissa olevat tulokset ovat selkeitä:

  1. kantojen arvioinnin parantaminen: tietojen kerääminen, saatavuus ja analysointi
  2. täytäntöönpanon, valvonnan ja seurannan parantaminen
  3. alueellistaminen ja yhteinen hallinto
  4. ympäristövaikutuksen vähentäminen
  5. ekosysteemilähestymistapaan perustuvat monivuotiset hoitosuunnitelmat
  6. innovoinnin lisääminen ja teknologian parantaminen, valikoivuuden lisääminen ja saaliin poisheittämisen lopettaminen
  7. yhteistyön parantaminen Välimeren maiden (EU:hun kuuluvien ja kuulumattomien) välillä erityisesti valvonnassa ja täytäntöönpanossa sekä tieteellisestä tutkimuksessa.

 

  1. Kenen pitää johtaa prosessia?

Asian vakavuus ja kiireellisyys edellyttävät määrätietoista poliittista johtajuutta korkeimmilla tasoilla ja kaikissa Välimerellä kalastavissa maissa. Euroopan unionissa kahdeksan jäsenvaltion, joihin kuuluu Välimeren rannikkoa (Espanja, Ranska, Italia, Malta, Slovenia, Kroatia, Kreikka ja Kypros), pitäisi EU:n ja MEDAC:n[3] tukemana johtaa esimerkin voimalla erityisesti alueilla, joiden kalavaroja maat pääasiassa hyödyntävät.

Kahden alueellisen kalastuksenhoitojärjestön (GFCM ja ICCAT) pitäisi johtaa kaikkia yhteisiä toimenpiteitä ja taata kansainvälinen yhteistyö ja tehokkaat tulokset koko alueella.

Myös alan yhdistyksillä, tutkijoilla ja kansalaisjärjestöillä on olennaisen tärkeä tehtävä, jotta kaikki toimijat (mukaan lukien kuluttajat, vapaa-ajankalastajat ja muut merialueita käyttävät) saadaan mukaan ja heille voidaan tarjota keinoja kestävän kalastuksen palauttamiseksi Välimerelle.

  1. Liittyykö asiaan muita ongelmia?

Ylikalastus, huono kalastuksenhoito ja puutteet alueellisella, kansallisella, EU:n ja kansainvälisellä tasolla nykyisin voimassa olevan lainsäädännön täytäntöönpanossa ovat todistetusti tärkeimpiä syitä Välimeren kalakantojen nykyiseen tilaan ja siihen liittyvään taloudelliseen ongelmaan.

Saasteet, merenkulku ja muut ympäristörasitusta aiheuttavat lähteet, kuten ilmastonmuutos ja vieraslajit, vaikuttavat kuitenkin myös suoraan kalakantojen runsauteen ja kestävyyteen, joten niihin on puututtava samanaikaisesti.

Tarpeellisia näkökohtia ovat myös muut täydentävät toimenpiteet, joilla edistetään hyvää hallintoa (esim. lisätään avoimuutta ja suojelualueita), sekä markkinamekanismit (esim. jäljitettävyys ja vähimmäiskoot).

Kalastuksesta riippuvaiset yhteisöt tarvitsevat myös innovatiivisia ja monipuolisia strategioita kalastuksenhoitoa ja kestävää kehitystä varten, jotta kalojen ja meriympäristön lisäksi voidaan suojella niihin liittyvää tuhansia vuosia vanhaa kulttuuriperintöä. Kalastusmatkailun, kalastusalueiden pienentämisen ja muiden monialaisten aloitteiden kaltaiset hankkeet ovat jo osoittautuneet onnistuneiksi.

  1. Mitä EU tekee?

EU on ponnistellut ankarasti parantaakseen kalastuksen kestävyyttä EU:ssa ja koko maailmassa. EU:n yhteisessä kalastuspolitiikassa kehotetaan hyödyntämään kaikkia EU:n kalakantoja kestävän enimmäistuoton mukaisesti vuoteen 2020 asti ja noudattamaan kaikissa EU:n aluksissa yhteistä kalastuspolitiikkaa kalastettavasta lajista riippumatta.

Koillis-Atlantin kalojen runsauden ja alan tuottojen lisääntyminen on ollut rohkaisevaa. Sen perusteella EU onkin päättänyt lopettaa ylikalastuksen Välimerellä tuomalla kaikkien tasojen toimijat yhteen ja tukemalla muutosta käytettävissä olevista rahastoista, kuten EMKR:stä[4] ja TAIEX[5] -mekanismista, joka kuuluu Euroopan naapuruuspolitiikkaan. Näitä rahastoja voidaan käyttää suorien toimenpiteiden lisäksi täydentäviin toimenpiteisiin, kuten sosioekonomisiin ohjelmiin, tutkimukseen, yhteistyöhön ja valmiuksien vahvistamiseen.

  1. Mitä minä voin tehdä?

Me kaikki olemme osaltamme vastuussa tästä tilanteesta, ja siksi meidän on tehtävä voitavamme sen muuttamiseksi.

Poliitikot ja päätöksentekijät: On erittäin tärkeää ymmärtää, miten paljon tässä kysymyksessä on vaakalaudalla, ja saada käyttöön asianmukaiset resurssit ja johtajuus, jotta ratkaisuja voidaan tehdä nopeasti.

  • EU:n jäsenvaltiot: määritetään ensisijaiset lajit ja alueet, laaditaan tarkat toimenpiteet tavoitteiden saavuttamiseksi (mukaan lukien kansallisten hoitosuunnitelmien ajantasaistaminen) ja taataan sääntöjen noudattaminen.
  • GFCM, ICCAT, MEDAC, EFCA[6] ja muut vaikutusvaltaiset sidosryhmät, kansainväliset foorumit (esim. FAO[7], VU[8]) ja rahoituslaitokset (esim. Maailmanpankki): autetaan määrittämään ensisijaiset tavoitteet ja toimet, tehdään yhteistyötä koordinoidusti ja sitoudutaan yhteisiin tavoitteisiin täytäntöönpanon ja sääntöjen noudattamisen osalta.
  • Euroopan komissio ja muut EU:n toimielimet: laaditaan toimintalinjat ja etenemissuunnitelma, joiden avulla kalakantojen kestävää hyödyntämistä ja laivastojen taloudellisen suorituskyvyn parantamista koskeva kaksiosainen tavoite voidaan asteittain saavuttaa.
  • Kolmannet maat: tehdään yhteistyötä alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen[9] (ICCAT ja GFCM) kanssa ja mukautetaan omien laivastojen rakennetta ja kokoa käytettävissä oleviin resursseihin.

Toimialan sidosryhmät: Europêche- ja LIFE[10]-yhdistysten kaltaisilla järjestöillä, jotka edustavat luonnonvarojen hyödyntämiseen suoraan osallistuvia kalastajia ja joilla on yksityiskohtaista tietoa todellisesta tilanteesta, on olennaisen tärkeä tehtävä yhteistyössä toteutettavan kalastuksenhoidon edistämisessä ja sidosryhmien saamisessa mukaan ratkaisujen etsimiseen.

  • Yhteistyöstä jo olemassa olevat menestystarinat, kuten tonnikalan elvytyssuunnitelma, voivat antaa innoitusta tuleviin yhteisiin toimiin.
  • Muilta alueilta ja muista hankkeista saatavilla olevat hyvät käytännöt voivat myös edistää kannattavan ja kestävän kalastuksen palauttamista Välimerelle.
  • Koko toimitusketjun sekä kansalaisyhteiskunnan kattava sitoutuminen voi tarjota arvokasta tukea tarvittaville mukautuksille. Tukku- ja vähittäiskauppiaiden pitäisi edistää kestäviä tuotteita ja torjua ne, joita ei ole pyydystetty sääntöjen mukaisesti.
  • Kansainvälisissä kokouksissa, muun muassa GFCM:n (30. toukokuuta 2016) ja ICCAT:n (marraskuussa 2016) kokouksissa, voidaan sovittaa eri toimijoiden osuuksia yhteen.

Tutkijat ja lainvalvontaviranomaiset: Myös tutkimus-, valvonta- ja seurantaorganisaatiot ovat olennaisen tärkeitä toimijoita, sillä ne varmistavat, että hoito perustuu aiempaa parempaan tietoon ja avoimiin ja tasapuolisiin toimintaedellytyksiin. Ne voivat muun muassa

  • lisätä arvioitavien kantojen määrää ja käyttää siinä tarvittaessa arviointitekniikoita, jotka on tarkoitettu tilanteisiin, joissa on saatavilla niukasti tietoa
  • tehdä yhteistyötä tieteellisten tutkimusten alueellisen ja ajallisen kattavuuden lisäämiseksi
  • kehittää valvontaa ja täytäntöönpanoa koskevia yhteistyöstrategioita alueellisella ja paikallisella tasolla Välimeren maiden välillä (EU:hun kuuluvat ja kuulumattomat maat)
  • auttaa kalastuksenhoidosta vastaavia ymmärtämään asian monimutkaisuus ja lisäämään näiden yhteistyötä sidosryhmien kanssa, jotta voidaan yhdessä suunnitella innovatiivisia tekniikoita valikoivuuden parantamiseksi, ei-toivottujen sivusaaliiden vähentämiseksi ja uhanalaisten lajien ja luontotyyppien suojelemiseksi tehokkaasti.

Kansalaisjärjestöt ja kansalaisyhteiskunta: Nämä toimijat voivat parantaa yhteistyötä ja yhteistyössä toteutettavaa kalastuksenhoitoa auttamalla lisäämään tietoa ja tietoisuutta, suojelemalla ympäristöä ja edustamalla yhteisöjä. Rannikoiden asukkaat ja kuluttajat ovat ketjun viimeinen mutta suurin linkki, ja heidän on kokonaisuudessaan sitouduttava varmistamaan, että markkinavalinnoilla autetaan tukemaan siirtymistä aiempaa kestävämpiin malleihin ja edistämään sosiaalista innovointia ja kulttuuriperinnön suojelua kalastuksesta riippuvaisilla alueilla.

  • Tarkistetaan merkinnät: EU:n lainsäädännöllä taataan asianmukaiset tiedot ja jäljitettävyys, mikä puolestaan auttaa edistämään Välimerestä peräisin olevia tuotteita koskevia yhteismarkkinoiden sääntöjä ja standardeja.
  • Edistetään terveellisiä ja vastuullisia kuluttajakäytäntöjä.
  • Tutkimukseen, alan suorituskykyyn, ympäristövastuuseen ja yhteiseen kalastuksenhoitoon perustuvat koulutus- ja valistuskampanjat kalakantojen tilasta voivat auttaa entisestään elvytyshankkeen onnistumisessa.

[1] Kansainvälinen Atlantin tonnikalojen suojelukomissio

[2] Välimeren yleinen kalastuskomissio

[3] Välimeren neuvoa-antava toimikunta

[4] Euroopan meri- ja kalatalousrahasto

[5] Teknisen avun ohjelma

[6] Euroopan kalastuksenvalvontavirasto

[7] Elintarvike- ja maatalousjärjestö

[8] Välimeren unioni

[9] Alueelliset kalastuksenhoitojärjestöt

[10] Euroopan vähävaikutteista kalastusta harjoittavien kalastajien yhdistys