Kalastus

Yhteinen kalastuspolitiikka

Yhteinen kalastuspolitiikka

Yhteinen kalastuspolitiikka

Kalastusalan hallinnointi EU:ssa

Kalastuspolitiikan tehtävät

Yhteisellä kalastuspolitiikalla (YKP) tarkoitetaan sääntöjä, joiden avulla säännellään EU-maiden kalastuslaivastoja ja suojellaan Euroopan kalakantoja. Koska kalavarat ovat yhteisiä, EU:n kalastuspolitiikan mukaan kaikkien EU-maiden kalastuslaivastoilla on yhtäläinen oikeus toimia EU:n vesialueilla. Näin turvataan tasapuolinen kilpailu.

Vaikka kalakannat uusiutuvat, ne ovat rajalliset. Joitakin kantoja kalastetaan liikaa. Tästä syystä EU-maat pyrkivät eri toimilla varmistamaan, että EU:n kalastusala toimii kestävien periaatteiden mukaisesti niin, etteivät kalakantojen koko ja tuottavuus vaarannu pitkällä aikavälillä.

Yhteistä kalastuspolitiikkaa on harjoitettu 1970-luvulta alkaen, ja vuosien mittaan sitä on uudistettu useaan otteeseen. Tuorein uudistus tuli voimaan vuoden 2014 alusta.

Kalastuspolitiikan tavoitteet

Yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteena on varmistaa, että EU:ssa harjoitetaan kalastusta ja vesiviljelyä menetelmillä, jotka ovat ympäristön, talouden ja yhteiskunnan kannalta kestäviä. Politiikan avulla myös pidetään huolta siitä, että ala tuottaa EU-kansalaisille terveellistä ravintoa. Tavoitteena on niin ikään ylläpitää kalastuselinkeinon dynaamisuutta ja turvata kalastajayhteisöille kohtuullinen elintaso.

Vaikka saaliiden maksimointi on tärkeää, pyyntimääriä on rajoitettava. Kalastuskäytännöt eivät saa vaarantaa kalakantojen lisääntymiskykyä. Nykyisten sääntöjen mukaan vuosiksi 2015–2020 on määritettävä saalisrajoitukset, joilla turvataan kalakantojen säilyminen pitkällä aikavälillä.

Kalastuksen vaikutusta herkästi vahingoittuvaan meriympäristöön ei ole tähän mennessä täysin ymmärretty. Tästä syystä EU:n kalastuspolitiikassa noudatetaan varovaista linjaa ja otetaan huomioon se, että ihmisen toiminta vaikuttaa ekosysteemin kaikkiin osa-alueisiin. Tavoitteena on edistää valikoivampien pyydysten ja pyyntimenetelmien käyttöä ja saada ei-toivottujen sivusaaliiden poisheittäminen vähitellen loppumaan.

Kalastuspolitiikan uudistus toi muutoksia myös sen hallinnointiin. Nyt EU-mailla on suuremmat vaikutusmahdollisuudet kansallisella ja alueellisella tasolla.

Yhteinen kalastuspolitiikka jakautuu seuraaviin osa-alueisiin:

Yhteisellä kalastuspolitiikalla säännellään myös vesiviljelyä. Uudistuksen myötä on pyritty parantamaan alan toimijoiden vaikutusmahdollisuuksia.

Uudistettu kalastuspolitiikka pähkinänkuoressa

The new Common Fisheries Policy: sustainability in depth The international dimension of the EU Common Fisheries Policy

The European Maritime and Fisheries Fund 2014-2020 Sustainable tools for the world's largest seafood market

The new Common Fisheries Policy: sustainability in depth

The international dimension of the EU Common Fisheries Policy

The European Maritime and Fisheries Fund 2014-2020

Sustainable tools for the world's largest seafood market

Viralliset asiakirjat

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/812, annettu 20 päivänä toukokuuta 2015, neuvoston asetusten (EY) N:o 850/98, (EY) N:o 2187/2005, (EY) N:o 1967/2006, (EY) N:o 1098/2007, (EY) N:o 254/2002, (EY) N:o 2347/2002 ja (EY) N:o 1224/2009 sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) N:o 1379/2013 ja (EU) N:o 1380/2013 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse purkamisvelvoitteesta sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1434/98 kumoamisesta

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1380/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, yhteisestä kalastuspolitiikasta, neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston päätöksen 2004/585/EY kumoamisesta