Palkat ja työvoimakustannukset

Tiedot poimittu kesäkuussa 2019.

Seuraava suunniteltu päivitys: heinäkuu 2020.

Englanninkielinen versio on uudempi.

Poimintoja
Vuonna 2018 keskimääräiset tuntikohtaiset työvoimakustannukset olivat EU:ssa 27,40 euroa ja euroalueella 30,60 euroa.
Vuonna 2018 keskimääräiset tuntikohtaiset työvoimakustannukset vaihtelivat Bulgarian 5,40 eurosta Tanskan 43,50 euroon.

Arvioidut tuntikohtaiset työvoimakustannukset, 2018

Tässä artikkelissa tarkastellaan ja vertaillaan palkkoja ja työvoimakustannuksia (työnantajien henkilöstömenoja) koskevia lukuja Euroopan unionin (EU) jäsenvaltioissa ja EU:n ehdokasmaissa sekä Euroopan vapaakauppaliiton (EFTA) maissa.

Työvoimalla on merkittävä rooli talouden toiminnan kannalta. Työnantajille työvoima merkitsee kustannuksia (työvoimakustannukset), joihin sisältyvät palkansaajille maksettavien palkkojen ja palkkioiden lisäksi myös muita kuluja, kuten työnantajien maksamia sosiaaliturvamaksuja. Siten työvoimakustannukset ovat merkittävässä asemassa myös kilpailukyvyn kannalta – tosin kilpailukykyyn vaikuttavat myös pääomakustannukset (kuten lainojen korot ja pääomaosingot) sekä muut kuin hinnoitteluun liittyvät tekijät, kuten yrittäjyys, osaaminen, työvoiman tuottavuus, innovointi, brändäys ja tuotteiden asema markkinoilla.

Koko artikkeli

Työvoimakustannusten osatekijät

Palkansaajille työstä saatava korvaus (eli palkka tai ansiotulo) merkitsee yleensä pääasiallista tulonlähdettä, jolla on merkittävä vaikutus palkansaajien kykyyn kuluttaa tai säästää rahaa. Palkansaajien bruttoansiot sisältävät palkansaajien maksamat sosiaaliturvamaksut. Nettoansiot puolestaan jäävät käteen sosiaaliturvamaksujen ja valtiolle maksettavien suoritteiden, kuten tuloverojen, jälkeen. Koska verojen määrä riippuu yleensä kotitalouden tuloista ja koostumuksesta, nettoansiot lasketaan useille tavanomaisille kotitaloustyypeille.

Kaaviossa 1 kuvataan nettoansioiden, bruttoansioiden ja työvoimakustannusten suhdetta.

Kaavio 1: Työvoimakustannusten osatekijät

Työvoimakustannukset

Vuonna 2018 keskimääräiset tuntikohtaiset työvoimakustannukset olivat EU-28:ssa 27,40 euroa ja euroalueella 30,60 euroa. Kustannukset kuitenkin vaihtelivat voimakkaasti EU:n jäsenvaltioiden välillä Bulgarian 5,40 eurosta Tanskan 43,50 euroon (ks. kuvio 1). Keskimääräiset tuntikohtaiset työvoimakustannukset olivat tätäkin suuremmat Norjassa (50,00 euroa).

Kuvio 1: Arvioidut tuntikohtaiset työvoimakustannukset, 2018
(euroa)
Lähde: Eurostat (lc_lci_lev)


Työvoimakustannukset kattavat palkkojen ja palkkioiden lisäksi myös muita kuluja, kuten työnantajien maksamia sosiaaliturvamaksuja. Muiden kuin palkkakustannusten osuus työvoimakustannuksista oli vuonna 2018 EU-28:ssa 23,7 % ja euroalueella 25,6 %. Osuus vaihteli voimakkaasti EU:n jäsenvaltioiden välillä. Se oli korkein Ranskassa (32,6 %), Ruotsissa (32,3nbsp;%), Liettuassa (29,2 %) ja Italiassa (28,4 %). Muiden kuin palkkakustannusten osuus oli puolestaan matalin Maltassa (6,1 %), Luxemburgissa (11,1 %), Tanskassa (14,1 %), Kroatiassa (15,3 %) ja Irlannissa (15,4 %).

Bruttoansiot

Mediaaniansiot

Bruttoansiot ovat merkittävin työvoimakustannus. Bruttotuntiansiot (mediaani) olivat vuonna 2014 suurimmat Tanskassa (25,52 euroa). Sen jälkeen tulivat Irlanti (20,16 euroa), Ruotsi (18,46 euroa), (Luxemburg (18,38 euroa), Belgia (17,32 euroa) ja Suomi (17,24 euroa). Vastaavasti ne olivat alhaisimmat Bulgariassa (1,67 euroa), Romaniassa (2,03 euroa), Liettuassa (3,11 euroa), Latviassa (3,35 euroa) ja Unkarissa (3,59 euroa). Siten EU:n suurimmat bruttotuntiansiot (mediaani) olivat euroissa ilmaistuna 15 kertaa suuremmat kuin alhaisimmat. Ostovoimastandardin (OVS), jossa huomioidaan myös maiden väliset hintatasoerot, mukaan ilmaistuna suurimmat ansiot olivat viisi kertaa suuremmat kuin alhaisimmat. Kärjessä oli Tanska ja toisessa ääripäässä Bulgaria.

Kuvio 2: Bruttotuntipalkka (mediaani), kaikki palkansaajat (paitsi oppisopimusopiskelijat), 2014
Lähde: Eurostat (earn_ses_pub2s)


Pienipalkkaiset palkansaajat

Pienipalkkaisiksi palkansaajiksi määritellään ne, joiden bruttotuntiansiot ovat enintään kaksi kolmannesta tietyn maan mediaaniansioista. Vuonna 2014 17,2 % palkansaajista oli pienipalkkaisia palkansaajia EU-28:ssa. Vastaava luku euroalueen osalta oli 15,9 %. Pienipalkkaisten palkansaajien osuus vaihteli merkittävästi EU:n jäsenvaltioiden välillä vuonna 2014. Eniten pienipalkkaisia palkansaajia oli Latviassa (25,5 %), Romaniassa, (24,4 %), Liettuassa (24,0 %) ja Puolassa (23,6 %). Seuraavina tulivat Kroatia (23,1 %),Viro (22.8 %), Saksa (22,5 %), ja Kreikka (21,7 %). Sen sijaan Ruotsissa (2,6 %), Belgiassa (3,8 %), Suomessa (5,3 %), Tanskassa (8,6 %), Ranskassa (8,8 %) ja Italiassa (9,4 %) osuus oli alle kymmenen prosenttia.

Kuvio 3: Pienipalkkaiset palkansaajat (paitsi oppisopimusopiskelijat), joiden vuotuiset bruttotuntiansiot ovat enintään kaksi kolmannesta mediaaniansioista, 2014
(% palkansaajista)
Lähde: Eurostat (earn_ses_pub1s)

Sukupuolten palkkaero

Sukupuolten palkkaero on merkittävä indikaattori, jolla mitataan eroa miesten ja naisten keskimääräisessä ansiotulossa EU:ssa. Koko EU-28:ssa naisille maksettiin vuonna 2017 keskimäärin 16,0 % vähemmän kuin miehille ja euroalueella vastaavasti 16,1 % vähemmän. Pienimmät erot miesten ja naisten keskimääräisissä palkoissa tilastoitiin Romaniassa, Italiassa, Luxemburgissa, Belgiassa, Puolassa ja Sloveniassa (alle 10,0 %). Suurimmat erot tilastoitiin Virossa (25,6 %), Tšekissä (21,1 %), Saksassa (21,0 %) ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (20,8 %) – ks. kuvio 4.

Kuvio 4: Sukupuolten palkkaero, 2017
(ero mies- ja naispuolisten palkansaajien keskimääräisessä bruttotuntipalkassa, % miesten bruttopalkasta, tasoittamattomana)
Lähde: Eurostat (earn_gr_gpgr2)


Monet asiat voivat kasvattaa sukupuolten välisiä palkkaeroja. Tällaisia ovat esimerkiksi erot osallistumisessa työvoimaan, mies- ja naisvaltaisten ammattien ja alojen väliset erot sekä erot siinä, missä määrin miehet ja naiset tekevät osa-aikatyötä. Myös niin julkisten kuin yksityistenkin yhteisöjen henkilöstöhallintojen asenteilla urakehitykseen ja palkattomaan virkavapauteen ja/tai äitiys-/vanhempainvapaaseen on merkitystä. Sukupuolten väliset palkkaerot saattavat selittyä ainakin osaksi tietyillä taustatekijöillä, joita ovat esimerkiksi aloihin ja ammatteihin liittyvä eriytyminen, koulutus, valistus ja avoimuus sekä suora syrjintä. Sukupuolten väliset erot heijastavat myös muunlaista eriarvoisuutta. Esimerkiksi naiset hoitavat usein enemmän perheeseen liittyviä velvollisuuksia, ja tämän johdosta työelämän ja yksityiselämän yhdistäminen on heille vaikeampaa. Monet naiset työskentelevät osa-aikaisesti tai epätyypillisissä työsuhteissa. Vaikka he näin pysyvätkin työelämässä samalla kun huolehtivat perheistään, sillä voi olla kielteinen vaikutus palkkaan, urakehitykseen, etenemismahdollisuuksiin ja eläkkeeseen.

Nettoansiot ja verorasite

Kaikki tiedot perustuvat laajalti tunnustettuun OECD:n kehittämään malliin, jossa luvut on saatu kansallisista lähteistä (lisätietoja mallista on saatavissa verkkosivustolla OECD - Benefits and wages (englanniksi).

Nettoansiot

Käytettävissä olevat tulot lasketaan vähentämällä bruttoansioista verot ja palkansaajan sosiaaliturvamaksut ja lisäämällä jäljelle jääneisiin ansiotuloihin mahdolliset lapsiperheiden perhe-etuudet. Perhe-etuudet ovat käteismuotoisia tulonsiirtoja, joiden määrä riippuu huollettavien lasten määrästä.

Vuonna 2018 sellaisten naimattomien ja lapsettomien henkilöiden nettoansiot, joiden ansiot ovat 100 % yksityisen sektorin palkansaajan keskimääräisistä ansioista, vaihtelivat Bulgarian 5 500  eurosta Luxemburgin 41 900 euroon. Keskimääräiset nettoansiot olivat kyseisissä jäsenvaltioissa pienimmät (6 100 euroa Bulgariassa) ja suurimmat (56 300 euroa Luxemburgissa) myös sellaisten naimisissa olevien pariskuntien osalta, joista vain toinen on ansiotyössä ja joilla on kaksi lasta (kuvio 5).

Kuvio 5: Vuotuiset nettoansiot, 2018
(euroa)
Lähde: Eurostat (earn_nt_net)


Sellaisten naimisissa olevien pariskuntien osalta, joista molemmat olivat ansiotyössä (molempien ansiot vastaavat keskimääräisiä ansioita), vuotuiset nettoansiot olivat suurimmat Luxemburgissa (93 400 euroa, jos pariskunnalla oli kaksi lasta, ja 85 800 euroa, kun pariskunta oli lapseton). Pienimmät nettotulot tilastoitiin Bulgariassa (11 100 euroa, kun pariskunnalla oli kaksi lasta ja hieman vähemmän eli 11 000 euroa, kun pariskunta oli lapseton).

Verorasite

Veroastetta koskevilla indikaattoreilla (työvoimakustannusten verokiila, työttömyysloukku ja matalapalkkaloukku) seurataan työn houkuttelevuutta. Taulukossa 1 esitetään kyseiset indikaattorit sellaisen pienipalkkaisen naimattoman ja lapsettoman palkansaajan osalta, joka ansaitsee kaksi kolmannesta (tarkalleen sanottuna 67 %) yksityisen sektorin (NACE Rev. 2, pääluokat B–N) keskimääräisistä ansioista.

Ensimmäisellä indikaattorilla eli työvoimakustannusten verokiilalla mitataan verojen ja sosiaaliturvamaksujen aiheuttamaa rasitetta suhteessa työvoimakustannuksiin. Siihen sisältyvät bruttoansioista pidätettävä tulovero sekä palkansaajien ja työnantajien sosiaaliturvamaksut. Se ilmoitetaan prosenttiosuutena kaikista työvoimakustannuksista. Vuonna 2018 EU-28:n verokiila oli 38,2 % (euroalueella 40,9 %). Korkeimmat pienipalkkaisten verorasitteet tilastoitiin vuonna 2018 Belgiassa, Tšekissä, Saksassa, Ranskassa, Italiassa, Unkarissa, Itävallassa ja Ruotsissa (kaikissa yli 40,0 %). Alhaisin pienipalkkaisten verorasite oli sen sijaan Irlannissa, Kyproksessa, Maltassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (kaikissa alle 30,0 %).

Taulukko 1: Pienipalkkaisten veroastetta koskevat indikaattorit – naimaton ja lapseton henkilö, 2018
(%)
Lähde: Eurostat (earn_nt_taxwedge), (earn_nt_unemtrp) ja (earn_nt_lowwtrp)


Toisella indikaattorilla eli työttömyysloukulla mitataan sitä bruttoansioiden kasvun prosenttiosuutta, jonka työtön häviää korkeampina veroina ja sosiaaliturvamaksuina ja työttömyys- ja muiden etuuksien menetyksenä siirtyessään takaisin työelämään. Vuonna 2018 tämä osuus oli 73,1 % EU-28:ssa (75,7 % euroalueella). Suurin osuus tilastoitiin Luxemburgissa (90,8 %) ja pienin Virossa (32,2 %).

Kolmannella indikaattorilla eli matalapalkkaloukulla mitataan sitä bruttoansioiden (prosentti)osuutta, jonka yksityisen sektorin palkansaaja menettää keskimääräisistä ansioista tuloveron ja sosiaaliturvamaksujen nousun ja etuuksien menetyksen yhteisvaikutuksesta ansioiden noustessa 33 %:sta 67 %:iin. Vuonna 2018 matalapalkkaloukku oli EU-28:ssa 39,0 % (42,2 % euroalueella). Osuus oli pienin Kyproksessa (10,3 %) ja suurin Belgiassa (59,7 %).

Taulukoiden ja kaavioiden lähdetiedot

Tietolähteet

Työvoimakustannukset

Työvoimakustannuksiin kuuluvat palkansaajille maksettavat korvaukset (mukaan luettuina palkat, rahamääräiset tai luontoismuotoiset palkkiot ja työnantajan sosiaaliturvamaksut), ammatillisen koulutuksen kustannukset ja muut menot (kuten rekrytointikustannukset, työvaatekustannukset ja työvoimakustannuksiksi katsottavat työllisyysverot, joista vähennetään mahdolliset saadut tuet). Työvoimakustannusten osatekijät ja niiden alajaottelu määritellään 21. lokakuuta 2005 annetussa asetuksessa (EY) N:o 1737/2005.

Työvoimakustannuksia koskevat tilastot koostuvat useita vuosia kattavista tilastoista sekä vuosittaisista ja neljännesvuosittaisista tilastoista. Niiden tarkoituksena on antaa kattava ja yksityiskohtainen kuva työvoimakustannusten tasosta, rakenteesta ja lyhyen aikavälin muutoksista eri toimialoilla EU:ssa ja tietyissä muissa maissa. Tilastot pohjautuvat yhtenäiseen työvoimakustannusten määritelmään. Työvoimakustannusten tasot perustuvat tuoreimpaan työvoimakustannustutkimukseen (vuodelta 2016) sekä neljännesvuosittaisen työvoimakustannusindeksin perusteella suoritettuun extrapolointiin. Työvoimakustannustutkimus suoritetaan neljän vuoden välein, ja siinä kerätään yksityiskohtaisia tietoja työvoimakustannusten tasosta. Työvoimakustannusindeksin perusteella suoritettavassa ekstrapoloinnissa käytetään vain aggregoituja tietoja. Neljännesvuosittaisella työvoimakustannusindeksilla, joka on yksi euroindikaattoreista) (englanniksi), mitataan työstä tuotannontekijänä aiheutuvaa hintapainetta. Työvoimakustannusindeksin kattamat tiedot koskevat tehdyn työtunnin keskimääräisiä työvoimakustannuksia ja seuraavia työvoimakustannuksia: palkat ja palkkiot sekä työnantajan maksamat sosiaaliturvamaksut ja verot miinus työnantajalle maksetut tuet. Tiedot ovat saatavilla EU-tason (EU ja euroalue) aggregaatteina ja EU:n jäsenvaltioiden osalta aggregaatteina, jotka kattavat teollisuuden, rakentamisen ja palvelut (lukuun ottamatta julkista hallintoa, maanpuolustusta ja pakollista sosiaalivakuutusta) NACE Rev. 2 -luokituksen pääluokkia B–N ja P–S vastaavasti (tiedot on myös jaoteltu toimialoittain), ja ne ovat työpäivä- ja kausitasoitettuja.

Bruttoansiot

Tärkeimmät ansioita koskevat määritelmät esitetään 21. lokakuuta 2005 annetussa asetuksessa (EY) N:o 1738/2005. Tiedot kerätään neljän vuoden välein toteutettavasta ansiorakennetutkimuksesta (SES), jonka viimeisin saatavilla oleva julkaisu on lokakuulta 2014. Bruttoansioihin sisältyvät työnantajan suoraan maksamat rahamääräiset korvaukset, joista ei ole vähennetty palkansaajalta kannettavia työnantajan pidättämiä veroja eikä sosiaaliturvamaksuja. Niihin sisältyvät myös kaikki bonukset, riippumatta siitä, maksetaanko ne säännöllisesti (kolmastoista ja neljästoista kuukausipalkka, lomarahat, voitonjako, pitämättömästä lomasta maksetut korvaukset, satunnaiset palkkiot jne.).

Mediaaniansioita koskevat tiedot perustuvat sellaisten palkansaajien (kokoaikaiset ja osa-aikaiset palkansaajat, pois lukien harjoittelijat) bruttotuntipalkkioihin, jotka työskentelevät vähintään kymmenen työntekijää työllistävissä yrityksissä kaikilla toimialoilla paitsi maataloudessa, kalataloudessa, julkisessa hallinnossa, kotitalouksissa ja kansainvälisissä organisaatioissa. Mediaaniansio tarkoittaa palkkaa, jota vähemmän ja enemmän ansaitsee tasan puolet palkansaajista.

Sukupuolten palkkaero

Tasoittamattomalla sukupuolten välisellä palkkaerolla tarkoitetaan mies- ja naispuolisille palkansaajille maksettavien keskimääräisten bruttotuntipalkkojen eroa. Se ilmaistaan prosenttiosuutena miespuolisten palkansaajien keskimääräisestä bruttotuntipalkasta. Tämän indikaattorin laskemiseksi käytetään ansiorakennetutkimuksessa (SES) kerättyjä tietoja, jotka päivitetään neljän vuoden välein uuden ansiorakennetutkimuksen valmistuttua.

Käytetyssä menetelmässä tasoittamatonta sukupuolten palkkaeroa koskeva indikaattori kattaa teollisuuden, rakentamisen ja palvelujen alalla (NACE Rev. 2:n pääluokat B–S pääluokkaa O lukuun ottamatta) toimivien (vähintään kymmenen työntekijää työllistävien) yritysten kaikki palkansaajat iästä ja tehdyistä työtunneista riippumatta. Jotkin maat toimittavat myös NACE Rev. 2:n pääluokkaa O (julkinen hallinto ja maanpuolustus; pakollinen sosiaalivakuutus) koskevat tiedot, vaikka niiden toimittaminen ei ole pakollista. Tiedot on analysoitu myös toimialan (julkinen vai yksityinen), työajan (kokoaikainen vai osa-aikainen) ja työntekijöiden iän mukaan.

Nettoansiot ja verorasite

Nettoansiot ovat se osuus palkasta, joka palkansaajalle tosiasiallisesti maksetaan ja jonka palkansaaja voi kuluttaa tai säästää. Toisin kuin bruttoansiot, nettoansiot eivät sisällä veroja eivätkä sosiaaliturvamaksuja. Perhe-etuudet sen sijaan sisältyvät nettoansioihin.

Työttömyysloukku määritellään bruttotulojen kasvun ja nettotulojen kasvun väliseksi eroksi siirryttäessä työttömyydestä työelämään ja ilmaistaan prosenttiosuutena bruttoansioista.

Taustaa

Työvoimakustannusten ja ansioiden rakenne ja kehitys ovat tärkeitä työmarkkinoiden ominaisuuksia, jotka kuvastavat työvoiman tarjontaa ja sen kysyntää yrityksissä.

EU pyrkii edistämään yhtäläisiä mahdollisuuksia ja poistamaan sukupuolten väliset palkkaerot asteittain. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 157 artiklan 1 kohdassa määrätään periaatteesta, jonka mukaan miehille ja naisille maksetaan samasta tai samanarvoisesta työstä sama palkka. SEUT-sopimuksen 157 artiklan 3 kohdassa määrätään oikeusperustasta miesten ja naisten tasa-arvoista kohtelua työtä koskevissa kysymyksissä koskevalle lainsäädännölle. Joulukuussa 2015 Euroopan komissio hyväksyi naisten ja miesten tasa-arvostrategian vuosiksi 2016–2019. Komissio on työohjelmassaan vahvistanut olevansa sitoutunut jatkamaan työskentelyään naisten ja miesten tasa-arvon edistämiseksi. Painopistealoihin kuuluu sukupuolten palkka-, tulo- ja eläke-erojen pienentäminen ja siten naisten köyhyyden torjuminen. Komissio on yksilöinyt tällä painopistealalla toteutettavat keskeiset toimet. Yksi niistä on Euroopan palkkatasa-arvopäivän (englanniksi) järjestäminen vuosittain tietoisuuden lisäämiseksi sukupuolten palkkaerosta ja sen taustalla olevista syistä.

Suora pääsy
Muut artikkelit
Taulukot
Tietokanta
Aihekohtainen osio
Julkaisut
Metodologia
Lainsäädäntö
Visualisoinnit
Muut verkkosivustot




Gender pay gap in unadjusted form (tsdsc340)
Labour cost index by NACE Rev. 2 (teilm100)
Labour cost index by NACE Rev. 2 - percentage change Q/Q-1 (teilm120)
Labour cost index by NACE Rev. 2 - percentage change Q/Q-4 (teilm130)
Labour cost index by NACE Rev. 2 - Index (2012=100) (teilm140)