Kansantalouden tilinpito ja BKT


Tiedot poimittu heinäkuussa 2018.

Seuraava suunniteltu päivitys: joulukuu 2019.

Poimintoja
BKT kasvoi EU:ssa vuonna 2017 viidentenä vuonna peräkkäin ja euroalueella neljäntenä vuonna peräkkäin.
Rakenteellisen kehityksen suunnat vastakkaisia EU:ssa viimeisten kymmenen vuoden aikana: rakentamisen osuus koko arvonlisäyksestä laski, yrityspalvelujen osuus kasvoi.
EU:n talouden investoinnit kasvoivat vuonna 2017 neljäntenä vuonna peräkkäin.

Real GDP growth, 2007-2017

Kansantalouden tilinpito on monien tässä artikkelissa esitettyjen tunnettujen taloudellisten indikaattorien lähde. Bruttokansantuote (BKT) on eniten käytetty mittari mitattaessa talouden kokoa, kun taas johdettuja indikaattoreita, kuten BKT:tä henkeä kohti – ilmaistuna esimerkiksi euroina tai oikaistuna hintatasojen erojen huomioon ottamiseksi ostovoimastandardein (OVS) – käytetään laajasti elintasojen vertaamiseen tai taloudellisen lähentymisen tai eriytymisen seuraamiseen Euroopan unionissa (EU).

Lisäksi BKT:n tiettyjen osatekijöiden ja niihin liittyvien indikaattoreiden kehityksestä voidaan saada tärkeää tietoa merkittävimmistä taloudellisen toiminnan liikkeelle panevista voimista, mitä voidaan hyödyntää yksittäisten EU:n politiikkojen suunnittelussa, seurannassa ja arvioinnissa. Tällaisia indikaattoreita ovat muun muassa talouden tuotanto, tuonti ja vienti, kotimainen kulutus ja investoinnit (yksityinen ja julkinen) sekä tulonjakoa ja säästämistä koskevat tiedot.

Koko artikkeli

BKT:n kehitys EU:ssa: vuoden 2013 jälkeinen kasvu

Maailmanlaajuinen talous- ja rahoituskriisi aiheutti EU:ssa vuonna 2009 vakavan taantuman (ks. kuvio 1), jota seurasi elpyminen vuonna 2010. Kriisi alkoi sitä ennen Japanissa ja Yhdysvalloissa, joissa BKT oli supistunut reaalisesti jo vuonna 2008 ja supistunut edelleen vuonna 2009, ennen kuin se taas kääntyi kasvuun vuonna 2010. Sitä vastoin Kiinan talouden tuotanto jatkoi kriisin aikana suhteellisen nopeaa kasvuaan (lähes 10 prosenttia vuodessa). Se hidastui hieman seuraavina vuosina pysyen silti huomattavasti nopeampana kuin muissa kuviossa 1 esitetyissä talouksissa.

Kriisin vaikutukset näkyivät EU28:ssa jo vuonna 2008, jolloin BKT:n kasvu hidastui huomattavasti, ja tätä seurasi reaalisen BKT:n supistuminen 4,3 prosenttia vuonna 2009. EU28:n talouden elpyminen kasvatti (ketjutettuihin volyymeihin perustuvaa) BKT:n volyymi-indeksiä 2,1 prosenttia vuonna 2010 ja edelleen 1,8 prosenttia vuonna 2011. Tämän jälkeen BKT supistui 0,4 prosenttia vuonna 2012, ennen kuin asteittain suurempia positiivisia muutoksia kirjattiin vuosina 2013 (0,3 prosenttia), 2014 (1,7 prosenttia) ja 2015 (2,3 prosenttia). Vuonna 2016 kasvu jatkui, tosin hitaampana (1,9 prosenttia), ja vuonna 2017 aiempi kiihtyvän kasvun jakso toistui, kun BKT kasvoi 2,4 prosenttia, mikä oli suurin vuotuinen muutos kriisin alkamisen jälkeen.

Euroalueella (EA-19) vastaavat muutokset olivat hyvin samanlaisia kuin EU28:ssa vuoteen 2010 asti, mutta vuonna 2011 kirjattu kasvu oli hieman heikompaa (1,6 prosenttia) ja supistuminen vuonna 2012 voimakkaampaa (–0,9 prosenttia). Se myös jatkui vuoteen 2013 (–0,2 prosenttia). Vuosina 2014–2016 reaalisen BKT:n kasvu euroalueella oli hieman heikompaa kuin koko EU28:ssa, mutta vuonna 2017 tilanne muuttui, kun muutos oli sama kummassakin ryhmässä.

Kuvio 1: Reaalisen BKT:n kasvu, 2007–2017
(%-muutos edeltävään vuoteen verrattuna)
Lähde: Eurostat (naida_10_gdp) ja OECD

EU:ssa reaalisen BKT:n kasvu vaihteli suuresti sekä ajan mittaan että jäsenvaltioiden välillä (ks. taulukko 1). BKT supistui vuonna 2009 Puolaa lukuun ottamatta kaikissa jäsenvaltioissa. Vuonna 2010 talouskasvu elpyi 23 jäsenvaltiossa (mutta pysyi ennallaan Espanjassa), ja vuonna 2011 kasvua havaittiin 24 jäsenvaltiossa. Vuonna 2012 tämä kehityssuunta kuitenkin muuttui, kun puolet (14) jäsenvaltioista ilmoitti talouden kasvaneen, mutta Bulgariassa taloudellinen toiminta oli pysynyt ennallaan ja lopuissa jäsenvaltioissa tuotanto oli supistunut. Vuonna 2013 suurin osa jäsenvaltioista kirjasi jälleen kasvua. Myönteistä muutosta kirjasi 17 jäsenvaltiota vuonna 2013, ja vuonna 2014 näitä jäsenvaltioita oli 25 ja vuosina 2015 ja 2016 27. Vuonna 2017 kaikki 28 jäsenvaltiota kirjasivat myönteistä muutosta (ensimmäistä kertaa vuoden 2007 jälkeen). Ainoa jäsenvaltio, jossa muutos oli vuosina 2015 ja 2016 negatiivinen, oli Kreikka, joka kirjasi 0,3 prosentin ja 0,2 prosentin supistumisen sen jälkeen, kun kasvu oli ollut 0,7 prosenttia vuonna 2014 ja talouden tuotanto oli supistunut kuutena vuona peräkkäin vuosina 2008–2013.

Taulukko 1: Reaalisen BKT:n kasvu, 2007–2017
(%-muutos edeltävään vuoteen verrattuna; % vuodessa)
Lähde: Eurostat (naida_10_gdp) ja Maailmanpankki

Reaalisen BKT:n kasvu oli vuonna 2017 suurinta Irlannissa (7,2 prosenttia), Romaniassa (6,9 prosenttia), Maltassa (6,4 prosenttia) ja Sloveniassa (5,0 prosenttia). Vähäisintä muutos oli Belgiassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (kummassakin 1,7 prosenttia), Italiassa (1,5 prosenttia) ja Kreikassa (1,4 prosenttia).

BKT:n keskimääräinen kasvu EU:ssa ja euroalueella alle 1 prosentin viimeisten kymmenen vuoden aikana

Puola kirjasi positiivista kasvua koko taulukossa 1 esitetyllä ajanjaksolla kuten myös mainituista EU:n ulkopuolisista maista Albania, Kosovo (UNSCR 1244; tiedot vuosilta 2009–2016) ja Kiina (uusimmat tiedot myös vuodelta 2016). Belgia, Tanska, Saksa, Viro, Irlanti, Ranska, Liettua, Malta, Slovakia ja Yhdistynyt kuningaskunta kirjasivat vuonna 2017 positiivista muutosta kahdeksantena vuonna peräkkäin. Näin oli myös Norjassa, Sveitsissä ja Yhdysvalloissa. Turkissa muutos oli vuonna 2016 positiivista seitsemäntenä vuonna peräkkäin.

Viime vuosikymmentä koskevasta tarkastelusta käy ilmi, että globaalin talous- ja rahoituskriisin vaikutukset heikensivät EU:n jäsenvaltioiden talouksien kokonaistulosta. EU28:n keskimääräinen vuotuinen kasvuaste vuosina 2007–2017 oli 0,8 prosenttia ja euroalueen 0,6 prosenttia (ks. taulukko 1). Näin mitattuna suurin kasvu vuosina 2007–2017 kirjattiin Maltassa (keskimääräinen vuotuinen kasvu 4,2 prosenttia), jonka jälkeen tulivat Irlanti (4,1 prosenttia) ja Puola (3,3 prosenttia). Reaalisen BKT:n kehitys vuosina 2007–2017 oli sen sijaan negatiivinen Kreikassa, Italiassa, Kroatiassa ja Portugalissa.

Vuonna 2017 noin viidennes EU28:n BKT:stä (OVS:nä ilmaistuna) tuotettiin Saksassa

Maiden välisissä vertailuissa käytetään usein ostovoimastandardeja (OVS), joilla arvot mukautetaan kuvastamaan maiden välisiä hintatason eroja. On huomattava, että kuviossa 2 ja kuviossa 3 sekä taulukossa 2 esitetyt tiedot on ilmaistu käypinä hintoina, eikä niitä pidä käyttää pidempiä ajanjaksoja koskeviin vertailuihin inflaation ja valuuttakurssien vaihtelujen vuoksi. Vuonna 2017 BKT oli EU28:ssa 15,3 biljoonaa (15 300 miljardia) OVS:ää (EU28:ssa yksi OVS vastaa yhtä euroa). Näin ollen EU28:n OVS:nä ilmaistu BKT oli suurempi kuin Yhdysvaltojen BKT jokaisena analyysissa esitettynä vuonna. On mielenkiintoista, että Kiinan talouden tuotanto on aikaisemmin ollut pienempi kuin EU28:n tai Yhdysvaltojen tuotanto, mutta Kiinan talouden nopean muutoksen ja jatkuvan laajentumisen myötä tilanne on muuttunut. Vuonna 2013 Kiinan OVS:nä ilmaistu BKT oli ensi kertaa Yhdysvalloissa kirjattua tasoa suurempi, ja vuonna 2015 Kiinan talouden tuotanto ylitti EU28:n tuotannon. Tilanne jatkui samana vuosina 2016 ja 2017.

Kuvio 2: BKT käypinä markkinahintoina, 2007–2017
(miljardia OVS)
Lähde: Eurostat (prc_ppp_ind) ja Maailmanpankki

Vuonna 2017 euroalueen osuus oli 70,7 prosenttia EU28:n BKT:stä (OVS:nä ilmaistuna). Tämä merkitsi laskua 72,6 prosentista vuonna 2007. Viisi suurinta EU:n jäsenvaltioiden taloutta (Saksa, Ranska, Yhdistynyt kuningaskunta, Italia ja Espanja) muodostivat vuonna 2017 yhteensä hieman yli kaksi kolmannesta (66,8 prosenttia) EU28:n BKT:stä, mikä oli 1,8 prosenttiyksikköä vähemmän kuin niiden osuus kymmenen vuotta aikaisemmin (vuonna 2007).

Vuonna 2017 keskimääräinen BKT henkeä kohti oli EU28:ssa 29 900 euroa

Elintason arvioinnissa käytetään yleisesti henkeä kohti mitattua eli toisin sanoen väestömäärän mukaan oikaistua BKT:tä. Vuonna 2017 EU28:n BKT henkeä kohti oli 29 900 euroa käypinä hintoina. OVS:nä ilmaistuissa arvoissa on otettu huomioon eri maiden hintatasot. Yksittäisten maiden suhteellinen asema voidaan ilmaista vertailuna EU28:n keskiarvoon, jonka arvoksi asetetaan 100 (ks. taulukko 2). Tämän mittauksen perusteella EU:n jäsenvaltioiden korkein arvo mitattiin Luxemburgissa, jossa OVS:nä ilmaistu BKT henkeä kohti oli suuruudeltaan yli 2,5 kertaa EU28:n keskiarvo vuonna 2017 (mikä selittyy osittain Belgiasta, Ranskasta ja Saksasta tulevien rajatyöntekijöiden suurella määrällä). Sen sijaan Bulgariassa OVS:nä ilmaistu BKT henkeä kohti oli vähän alle puolet EU28:n keskiarvosta.

Taulukko 2: BKT käypinä markkinahintoina, 2007 ja 2015–2017
Lähde: Eurostat (prc_ppp_ind) ja Maailmanpankki

Vaikka OVS-lukuja olisi periaatteessa käytettävä maiden välisiin vertailuihin, jotka koskevat yhtä vuotta eivätkä pidempää ajanjaksoa, näiden lukujen kehitys viime vuosikymmenen aikana viittaa siihen, että elintasoissa tapahtui jonkin verran lähentymistä. Useimmat vuosina 2004, 2007 tai 2013 EU:hun liittyneet jäsenvaltiot, jotka sijoittuivat jonkin verran alle EU28:n keskiarvon vuonna 2007, olivat päässeet lähemmäksi EU28:n keskiarvoa vuonna 2017 muutamista talous- ja rahoituskriisin aikaisista takaiskuista huolimatta. Poikkeuksia olivat Slovenia ja Kypros sikäli, että Slovenia putosi tänä ajanjaksona hieman kauemmaksi EU28:n keskiarvon alapuolelle, kuten myös Kreikka ja Portugali EU15:n jäsenvaltioista (ks. kuvio 3). Kypros siirtyi EU28:n keskiarvon yläpuolelta sen alapuolelle, kuten myös Italia ja Espanja. Irlannin, Saksan, Itävallan ja Tanskan noustessa yhä enemmän EU28:n keskiarvon yläpuolelle (verrattaessa tilannetta vuonna 2017 tilanteeseen vuonna 2007) monet muut EU15:n jäsenvaltiot, erityisesti Luxemburg, Suomi, Alankomaat, Yhdistynyt kuningaskunta, Ruotsi ja Ranska, siirtyivät vuosina 2007–2017 EU28:n keskiarvon yläpuolelta lähemmäksi sitä (pysyen kuitenkin sen yläpuolella). Samana ajanjaksona Belgian ja Kroatian OVS:nä ilmaistussa BKT:ssä henkeä kohti ei tapahtunut mitään muutosta suhteessa EU28:n keskiarvoon.

Kuvio 3: BKT henkeä kohti käypinä markkinahintoina, 2007 ja 2017
(EU28 = 100; henkeä kohti lasketun OVS:n perusteella)
Lähde: Eurostat (prc_ppp_ind), OECD ja Maailmanpankki

EU:ssa saatava toimialakohtainen bruttoarvonlisäys

Keskimäärin kolme neljännestä EU28:n kokonaisarvonlisäyksestä vuonna 2017 tuotettiin palvelualalla

Kun BKT:tä tarkastellaan tuotoksen kannalta, taulukosta 3 käy ilmi, että kymmenellä toimialalla on huomattava merkitys (NACE Rev. 2 -luokituksella mitattuna) perushintaisen kokonaisbruttoarvonlisäyksen muodostumiseen. Vuosina 2007–2017 teollisuuden osuus EU28:n arvonlisäyksestä pieneni 0,5 prosenttiyksikköä 19,6 prosenttiin, mutta se pysyi hieman suurempana kuin kauppa ja jakelu, kuljetus, majoitus- ja ravitsemistoiminta, jonka osuus kokonaisbruttoarvonlisäyksestä oli sama vuosina 2007–2017 (19,0 prosenttia). Julkisen hallinnon, koulutuksen ja terveyspalvelujen kokonaisarvonlisäyksen osuus puolestaan kasvoi 0,8 prosenttiyksikköä 18,6 prosenttiin vuonna 2017. Bruttoarvonlisäyksen osalta seuraavaksi suurimmat toimialat vuonna 2017 olivat kiinteistöalan toiminta (11,3 prosenttia), ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta sekä hallinto- ja tukipalvelutoiminta (jäljempänä ”yrityspalvelut”) (11,2 prosenttia; niiden osuus kasvoi 1,0 prosenttipistettä vuosina 2007–2017), rakentaminen (5,4 %; sen osuus pieneni samana ajanjaksona 1,0 prosenttipistettä), informaatio ja viestintä (5,0 prosenttia) sekä rahoitus- ja vakuutustoiminta (4,9 prosenttia). Taiteen, viihteen ja muiden palvelujen (3,5 prosenttia) sekä maatalouden, metsätalouden ja kalatalouden (1,6 prosenttia) osuudet olivat pienimmät.

Taulukko 3: Bruttoarvonlisäys perushintaan, 2007 ja 2017
(%-osuus kokonaisbruttoarvonlisäyksestä)
Lähde: Eurostat (nama_10_a10)

Palvelujen osuus EU28:n kokonaisbruttoarvonlisäyksestä oli 73,5 prosenttia vuonna 2017, kun vuonna 2007 se oli ollut 71,9 prosenttia. Palvelujen suhteellinen merkitys oli erityisen suuri Luxemburgissa, Kyproksessa, Maltassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Kreikassa, Ranskassa, Alankomaissa, Belgiassa, Tanskassa ja Portugalissa, joissa ne kattoivat yli kolme neljännestä koko arvonlisäyksestä. Sitä vastoin Tšekissä ja Irlannissa palvelujen osuus oli alle kolme viidesosaa.

Toimialojen kehityksen suunnat vastakkaisia viimeisten kymmenen vuoden aikana

Rakennemuutos johtuu ainakin osittain sellaisista ilmiöistä kuin teknologinen muutos, suhteellisten hintojen kehitys, ulkoistaminen ja globalisaatio, ja sen seurauksena valmistustoimintaa ja eräitä palveluja (joita voidaan toimittaa etäpalveluina esimerkiksi puhelinpalvelukeskusten avulla) usein siirretään niin EU:n sisällä kuin sen ulkopuolellakin alueille, joilla työn kustannukset ovat alhaisemmat. Lisäksi maailmanlaajuinen talous- ja rahoituskriisi ja sen seuraukset vaikuttivat useaan toimialaan. Eniten vuosien 2007 ja 2009 välillä supistui teollisuus, jonka arvonlisäys EU28:ssa laski kaiken kaikkiaan 12,5 prosenttia (volyymissä mitattuna). EU28:n teollisuuden tuotanto laski edelleen 2,3 prosenttia vuosina 2011–2013, minkä jälkeen se kasvoi suhteellisen nopeasti vuosina 2014, 2015 ja 2017 (kasvu oli näinä vuosina 2,7 prosenttia, 3,2 prosenttia ja 3,2 prosenttia) ja hieman rauhallisemmin (1,9 prosenttia) vuonna 2016. Laskusuuntaus kesti kauimmin ja oli syvin rakentamisessa, sen tuotos laski vuosien 2007 ja 2013 välillä joka vuosi, yhteensä 19,0 prosenttia. Vuonna 2014 kirjattu rakentamisen 1,3 prosentin lisääntyminen oli ensimmäinen seitsemään vuoteen kirjattu kasvu, ja sen jälkeen kasvu oli 2,0 prosenttia vuonna 2015, 1.5 prosenttia vuonna 2016 ja 4,2 prosenttia vuonna 2017. Myös yrityspalvelut sekä kauppa ja jakelu, kuljetus, majoitus- ja ravitsemistoiminta olivat aloja, joiden arvonlisäys pieneni vuonna 2009 suhteellisen paljon, –6,9 prosenttia ja –5,9 prosenttia, mutta sen jälkeen ne kirjasivat positiivisia muutoksia vuosittain vuoteen 2017 asti (lukuun ottamatta kaupan ja jakelun, kuljetuksen, majoitus- ja ravitsemistoiminnan 0,1 prosentin lievää laskua vuonna 2013). Suhteellisen vakaan vuoden 2009 (ei muutosta) jälkeen maatalouden, metsätalouden ja kalatalouden tuotanto laski vuonna 2010 3,6 prosenttia ja edelleen vuonna 2012 5,5 prosenttia. Vuosina 2013 (3,7 prosenttia), 2014 (3,0 prosenttia) ja 2015 (1,5 prosenttia) tapahtuneen kasvun jälkeen maatalouden, metsätalouden ja kalatalouden tuotanto laski noin 1,1 prosenttia vuonna 2016, ja kääntyi taas 1,0 prosentin kasvuun vuonna 2017. Kahdella kuvioissa 4 ja 5 esitetyllä toimialalla vuotuinen arvonlisäys ei laskenut yhtenäkään vuonna tarkastelujaksolla. Ne olivat kiinteistöalan toiminta sekä julkinen hallinto ja maanpuolustus, koulutus, terveys- ja sosiaalipalvelut.

Vuonna 2017 kaikki toimialat – maa-, metsä- ja kalataloutta lukuun ottamatta – ilmoittivat bruttoarvonlisäyksensä kasvaneen vuodesta 2016. Voimakkaimmin kasvaneet toimialat olivat informaatio ja viestintä (4,6 prosenttia), rakentaminen (4,2 prosenttia) ja yrityspalvelut (4,1 prosenttia).

Kuvio 4: Reaalisen bruttoarvonlisäyksen kehitys, EU28, 2007–2017
(2005 = 100)
Lähde: Eurostat (nama_10_a10)
Kuvio 5: Reaalisen bruttoarvonlisäyksen kehitys, EU28, 2007–2017
(2005 = 100)
Lähde: Eurostat (nama_10_a10)

Työn tuottavuus

Inflaation vaikutusten eliminoimiseksi työn tuottavuus henkeä kohti voidaan laskea käyttämällä hintojen muutoksilla mukautettuja tietoja. Analyysi työn tuottavuudesta palkansaajaa kohti (ketjutettujen volyymien muutosten perusteella) vuosien 2007 ja 2017 väliseltä kymmenvuotiskaudelta osoittaa tuottavuuden kasvaneen useimmilla toimialoilla. Suurimmat tuottavuuden kasvut mitattiin maa-, metsä- ja kalataloudessa (kokonaiskasvu 28,9 prosenttia), informaatio- ja viestintäpalveluissa (20,0 prosenttia) ja teollisuudessa (13,7 prosenttia) – ks. kuvio 6. On huomattava, että työn tuottavuutta voidaan vertailla tarkasti eri toimialojen välillä vain viitevuodelta 2010 ketjutettujen volyymien summautumattomuuden vuoksi. Työn tuottavuus oli suurin vuonna 2010 rahoitus- ja vakuutustoiminnassa, jonka tiiviissä tuntumassa tuli informaatio ja viestintä, kun taas maa-, metsä- ja kalataloudessa työn tuottavuuden taso oli selvästi alhaisin.

Kuvio 6: Työn tuottavuus, EU28, 2007, 2012 ja 2017
(tuhatta euroa työntekijää kohti)
Source: Eurostat (nama_10_a10) ja (nama_10_a10e)

Työn tuottavuuden – mitattuna joko henkeä tai työtuntia kohti – kehitystä koskevat tiedot esitetään taulukossa 4. Työn tuottavuus palkansaajaa kohti lisääntyi reaalisesti vuosien 2007 ja 2017 välillä lähes kaikissa EU:n jäsenvaltioissa ja laski ainoastaan Luxemburgissa, Kreikassa, Italiassa ja Suomessa (Maltan osalta tietoja ei ole saatavilla ja Itävallassa tilanne pysyi ennallaan). Saman ajanjakson aikana vuosien 2007 ja 2017 välillä työn tuottavuus työtuntia kohti lisääntyi Luxemburgia ja Kreikkaa lukuun ottamatta kaikissa EU:n jäsenvaltioissa (Maltan osalta tietoja ei ole saatavilla). Kun jätetään ottamatta huomioon jäsenvaltiot, joiden osalta aikasarjassa on katkos, työn tuottavuus kasvoi (prosentuaalisesti) näiden molempien mittareiden osalta eniten Bulgariassa, Latviassa, Liettuassa, Slovakiassa, Espanjassa ja Tšekissä.

Taulukko 4: Työn tuottavuus, 2007, 2012 ja 2017
Lähde: Eurostat (nama_10_gdp) ja (nama_10_a10_e)

Kulutusmenot

Kun analysoidaan BKT:n osatekijöiden kehitystä menojen mukaan, voidaan todeta, että EU28:n lopulliset kulutusmenot nousivat 8,1 prosenttia volyymissä mitattuna vuosien 2007 ja 2017 välillä (ks. kuvio 7) vuosina 2009 ja 2012 tapahtuneesta vähäisestä laskusta huolimatta. Julkisyhteisöjen lopulliset kulutusmenot kasvoivat hiukan nopeammin, 11,1 prosenttia vuosien 2007 ja 2017 välillä. Samana aikana pääoman bruttomuodostus oli suhteellisen vaihtelevaa: se kasvoi nopeasti vuonna 2009 ja vaihteli vuosina 2010–2013, minkä jälkeen se on kasvanut vuoteen 2017 asti. Viennin kasvu oli tuonnin kasvua suurempaa useimpina vuosina, mutta poikkeuksia olivat vuodet 2009 ja 2014–2016. Vuosina 2007–2017 vienti kasvoi yhteensä 33,4 prosenttia, kun taas tuonti kasvoi 26,5 prosenttia.

Kuvio 7: Reaalisten kulutusmenojen, kiinteän pääoman bruttomuodostuksen, viennin ja tuonnin kehitys, EU28, 2007–2017
(2005 = 100)
Lähde: Eurostat (nama_10_gdp)

Vuonna 2009 tapahtuneen laskun jälkeen kotitalouksien ja kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen kulutusmenot elpyivät vuonna 2010 (0,8 prosenttia volyymissä mitattuna) ja pysyivät muuttumattomina vuonna 2011 (0,0 prosenttia), kunnes ne kääntyivät uudelleen laskuun vuonna 2012 (–0,6 prosenttia) ja vuonna 2013 (–0,1 prosenttia). Tämän jälkeen nämä menot kasvoivat neljänä vuonna peräkkäin ensin 1,2 prosenttia, sitten 2,1 prosenttia, 2,4 prosenttia ja 1,9 %.

Vuonna 2010 julkisyhteisöjen menojen kasvuvauhti EU28:ssa hidastui volyymissä mitattuna ja muutosprosentti säilyi suhteellisen vakaana (vaihteluvälillä –0,1 prosentista 0,4 prosenttiin) vuosien 2011 ja 2013 välillä, mutta kääntyi sitten hieman voimakkaampaan kasvuun, joka oli 1,1 prosenttia vuonna 2014, 1,4 prosenttia vuonna 2015, 1,6 prosenttia vuonna 2016 ja 1,0 prosenttia vuonna 2017.

Investoinnit

Vuonna 2011 tapahtuneesta vaatimattomasta noususta (1,9 prosenttia) huolimatta EU28:n kiinteän pääoman bruttomuodostus ei enää palautunut ennalleen vuoden 2009 jyrkästä laskusta (–11,8 prosenttia), vaan muutosprosentti muuttui negatiiviseksi vuosina 2012 ja 2013. Kiinteän pääoman bruttomuodostus kasvoi kuitenkin reaalisesti 2,8 prosenttia vuonna 2014, 4,8 prosenttia vuonna 2015, 2,9 prosenttia vuonna 2016 ja 3,1 prosenttia vuonna 2017.

Kuvio 8: BKT:n menokomponenttien reaalinen vuotuinen muutos, EU28, 2007–2017
(%)
Lähde: Eurostat (nama_10_gdp)

Kotitalouksien ja kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen kulutusmenot käypinä hintoina kattoivat 55,7 prosenttia EU28:n BKT:stä vuonna 2017. Kiinteän pääoman bruttomuodostuksen osuus oli 20,5 prosenttia ja julkisyhteisöjen menojen osuus 20,1 prosenttia (ks. kuvio 9).

Kuvio 9: BKT:n menokomponentit käypinä markkinahintoina, EU28, 2017
(% BKT:stä)
Lähde: Eurostat (nama_10_gdp) tai (tec00009), (tec00010), (tec00011) ja (tec00110)

Investointien intensiteetti vaihteli suuresti EU:n jäsenvaltioittain, mikä saattaa osaksi heijastaa taloudellisen kehityksen eri tasoja sekä viime vuosien kasvudynamiikkaa (ks. kuvio 10). Vuonna 2017 (käypähintaisen) kiinteän pääoman bruttomuodostuksen osuus BKT:stä oli EU28:ssa 20,1 prosenttia ja euroalueella 20,5 prosenttia.Osuudet olivat korkeimmat Ruotsissa (24,9 prosenttia), Tšekissä (24,7 prosenttia), Virossa (23,7 prosenttia), Irlannissa ja Itävallassa (23,5 prosenttia) ja alhaisimmat Portugalissa (16,2 prosenttia) ja Kreikassa (12,6 prosenttia).

Kuvio 10: Kiinteän pääoman bruttomuodostus käypinä markkinahintoina, 2017
(% BKT:stä)
Lähde: Eurostat (nama_10_gdp)

Suurimman osan investoinneista EU28:ssa teki yksityinen sektori, kuten taulukosta 5 käy ilmi. Vuonna 2017 yritysten ja kotitalouksien investointien osuus EU28:n BKT:stä oli 17,9 prosenttia, kun vastaava julkisen sektorin investointeja koskeva luku oli 2,8 prosenttia. Julkisia investointeja tehtiin suhteellisesti eniten Unkarissa (6,6 prosenttia BKT:stä) ja Virossa (4,8 prosenttia; vuoden 2016 tiedot), kun taas yrityssektorin investoinnit olivat suurimmat Irlannissa (27,2 prosenttia; vuoden 2016 tiedot) ja Ruotsissa (17,2 prosenttia). Suurimmat kotitalouksien investoinnit tehtiin Suomessa (6,5 prosenttia) ja Saksassa (6,0 prosenttia; vuoden 2016 tiedot). Vuonna 2016 kotitalouksien investoinnit (osuutena BKT:stä) olivat huomattavasti pienempiä kuin vuonna 2007 Kreikassa, Irlannissa, Kyproksessa ja Espanjassa, mutta huomattavasti suurempia Romaniassa. Bulgaria, Liettua ja Saksa olivat ainoat muut EU:n jäsenvaltiot, jotka ilmoittivat kotitalouksien investointien osuuden BKT:stä kasvaneen.

Taulukko 5: Investoinnit käypinä markkinahintoina, 2007, 2012 ja 2017
(% BKT:stä)
Lähde: Eurostat (nasa_10_ki)

Tulot

Kun analysoidaan BKT:tä EU28:ssa tulojen mukaan, voidaan todeta, että tuotantoprosessista johtuvien tulojen jakautumisessa merkittävin osatekijä olivat palkansaajakorvaukset, joiden osuus BKT:stä vuonna 2017 oli käypinä markkinahintoina 47,3 prosenttia. Bruttotoimintaylijäämän ja sekatulon osuus BKT:stä oli 40,8 prosenttia, ja tuotannon ja tuonnin verot miinus tukipalkkiot olivat 11,9 prosenttia (katso kuvio 11). Palkansaajakorvauksen osuus BKT:stä oli pienin Irlannissa (29,4 prosenttia), sitten Kreikassa (33,6 prosenttia) ja Romaniassa (36,0 prosenttia). Osuus oli yli 50,0 prosenttia neljässä EU:n jäsenvaltiossa, jotka olivat Luxemburg, Saksa ja Tanska sekä ykkössijalla Ranska, jossa se oli 52,2 prosenttia. Irlannin tapauksessa tämä liittyy globalisaatiosta johtuviin vaikutuksiin (englanniksi).

Kuvio 11: Tulonjako käypinä markkinahintoina, 2017
(% BKT:stä)
Lähde: Eurostat (nama_10_gdp)

Kuviosta 12 (joka myös perustuu käypinä markkinahintoina ilmoitettuihin tietoihin) käy ilmi, että tuloaggregaatit olivat vuoteen 2011 ja 2012 mennessä elpyneet talous- ja rahoituskriisin vaikutuksista. Vuonna 2009 palkansaajakorvaukset laskivat EU28:ssa 2,8 prosenttia, mutta vuoteen 2017 mennessä ne olivat 18,1 prosenttia vuoden 2008 tasoa suuremmat.

Bruttotoimintaylijäämä ja sekatulo kasvoivat vain vähän EU28:ssa jo vuonna 2008 ja laskivat 8,2 prosenttia vuonna 2009. Vuoteen 2012 mennessä kyseinen tuloaggregaatti oli jo saavuttanut kriisiä edeltänyttä huippulukemaa (vuonna 2008) vastaavan tason, ja vuonna 2017 se ylitti tämän huipputason 14,3 prosentilla.

Tuotannon ja tuonnin verojen (miinus tukipalkkiot) lasku oli alkanut EU28:ssa vuonna 2008 (–3,1 prosenttia), ja se kiihtyi vuonna 2009 (–9,2 prosenttia). Lasku oli enemmän kuin kurottu kiinni vuoteen 2011 mennessä, ja vuonna 2016 kyseinen tuloaggregaatti ylitti 20,4 prosentilla aiemman huippulukemansa (vuodelta 2007).

Kuvio 12: Tulokehitys käypinä markkinahintoina, EU28, 2007-2017
(2007= 100)
Lähde: Eurostat (nama_10_gdp)

Kotitalouksien kulutus

Kotitalouksien kulutusmenot kattoivat vuonna 2017 vähintään puolet BKT:stä (käypinä markkinahintoina) noin kahdessa kolmesta (19) EU:n jäsenvaltioista. Osuus oli korkein Kyproksessa (67,7 prosenttia), Kreikassa (66,6 prosenttia), Liettuassa (63,8 prosenttia), Portugalissa (63,1 prosenttia) ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (63,0 prosenttia). Alhaisin osuus oli Luxemburgissa (28,6 prosenttia), jossa kotitalouksien keskimääräiset kulutusmenot henkeä kohti olivat tästä huolimatta selvästi korkeimmat (21 700 OVS:ää) – ks. taulukko 6 – senkin jälkeen kun erot jäsenvaltioiden hintatasoissa oli otettu huomioon.

Taulukko 6: Kotitalouksien kulutusmenot, 2007, 2012 ja 2017
Lähde: Eurostat (nama_10_gdp) ja (nama_10_pc)

Luxemburgin lisäksi kotitalouksien keskimääräiset kulutusmenot henkeä kohti OVS:nä ilmaistuina olivat suhteellisen korkeat vuonna 2017 myös Yhdistyneessä kuningaskunnassa (19 800 OVS:ää), Itävallassa (19 100 OVS:ää) ja Saksassa (18 900 OVS:ää). Unkari ja Bulgaria puolestaan olivat ainoat EU:n jäsenvaltiot, jotka ilmoittivat kotitalouksien keskimääräisten kulutusmenojen henkeä kohti olevan alle 10 000 OVS:ää.

Analyysi keskimääräisten henkeä kohti laskettujen kulutusmenojen todellisesta euromääräisestä kehityksestä (ketjutetun volyymi-indeksin perusteella) vuosina 2012–2017 osoittaa, että kasvu oli nopeinta Baltian jäsenvaltioissa ja Romaniassa. Itävalta oli EU:n jäsenvaltioista ainoa, joka ilmoitti henkeä kohti laskettujen kulutusmenojen supistuneen tarkasteltavana olevana ajanjaksona keskimäärin 0,2 prosenttia vuodessa. Kreikassa muutosta ei ollut tapahtunut.

Taulukoiden ja kaavioiden lähdetiedot

Tietolähteet

Euroopan kansantalouden tilinpidon ja aluetilinpidon järjestelmässä (EKT) vahvistetaan menetelmä EU:n kansantalouden tilinpitoa varten. Nykyinen versio, ESA 2010 (englanniksi) hyväksyttiin toukokuussa 2013, ja se on ollut käytössä syyskuusta 2014 alkaen. Se on täysin kansantalouden tilinpitojärjestelmän maailmanlaajuisten suuntaviivojen, 2008 SNA (englanniksi) mukainen.

BKT ja sen tärkeimmät osatekijät

Kansantalouden tilinpidon tärkeimmät aggregaatit kootaan institutionaalisista yksiköistä eli yrityksistä, rahoituslaitoksista, julkisyhteisöistä, kotitalouksista ja kotitalouksia palvelevista voittoa tavoittelemattomista yhteisöistä.

Kansantalouden tilinpitoa koskevat tiedot sisältävät tietoja BKT:n osatekijöistä, työllisyydestä, lopullisen kulutuksen aggregaateista ja säästämisestä. Monet näistä muuttujista lasketaan sekä vuosittain että neljännesvuosittain.

BKT on kansantalouden tilinpidon keskeinen mittari, josta ilmenee maan (tai alueen) taloudellinen asema. Se voidaan laskea eri menetelmillä: tuotoslähtöisesti, menolähtöisesti ja tulolähtöisesti.

Kun tarkastellaan BKT:tä henkeä kohti, voidaan eliminoida väestön absoluuttisen määrän vaikutus, jolloin maiden välinen vertailu helpottuu. BKT henkeä kohti on kattava elintasoa kuvaava taloudellinen indikaattori. Kansallisessa valuutassa ilmoitetut BKT-tiedot voidaan muuntaa ostovoimastandardiksi (OVS) käyttämällä markkinaehtoisten valuuttakurssien sijaan ostovoimapariteetteja (OVP), jotka ilmentävät kunkin valuutan ostovoimaa. Näin eliminoidaan eri maiden välisten hintatasojen erojen vaikutus. OVS:nä henkeä kohti lasketun BKT:n volyymi-indeksi ilmaistaan suhteessa EU28:n keskiarvoon (joka on 100). Jos maan indeksi on suurempi/pienempi kuin 100, kyseisen maan BKT henkeä kohti on yli/alle EU28:n keskiarvon. Indeksillä pyritään vertailemaan maita keskenään, ei tekemään vertailuja ajanjaksojen välillä.

BKT:n vuosikasvun laskemisella ketjutettujen volyymi-indeksien (reaalisten muutosten) avulla pyritään siihen, että voidaan vertailla talouden kehityksen dynamiikkaa sekä ajallisesti että erikokoisten talouksien välillä hintatasoista riippumattomasti.

Täydentävät tiedot

Talouden tuotantoa voidaan tarkastella myös toimialoittain: korkeimmalla aggregaatiotasolla on määritelty kymmenen NACE-pääluokkaa: maatalous, metsätalous ja kalatalous; teollisuus; rakentaminen; kauppa, liikenne, majoitus- ja ravitsemistoiminta; informaatio ja viestintä; rahoitus- ja vakuutustoiminta; kiinteistöalan toiminta; ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta sekä hallinto- ja tukipalvelutoiminta; julkinen hallinto ja maanpuolustus, koulutus, terveys- ja sosiaalipalvelut; taiteet, viihde ja virkistys, muu palvelutoiminta, kotitalouksien toiminta ja kansainvälisten organisaatioiden ja toimielinten toiminta.

Tuotannon tarkastelua toimialoittain ajanjaksojen välillä voidaan helpottaa käyttämällä volyymimittareita (reaaliset muutokset) – toisin sanoen deflatoimalla tuotoksen arvo hintamuutosten vaikutuksen poistamiseksi. Kukin toimiala deflatoidaan erikseen, jotta voidaan ottaa huomioon kyseisen alan tuotteiden hintamuutokset.

Kilpailukykyanalyysin yhteydessä käytetään kansantalouden tilinpidon tietoihin liittyvää lisäsarjaa eli työvoiman tuottavuuteen liittyviä indikaattoreita, kuten työn tuottavuuden mittareita. OVS:nä ilmaistut tuottavuuden mittarit ovat erityisen hyödyllisiä maiden välisissä vertailuissa. BKT:stä työntekijää kohti saadaan yleinen kuva kansantalouksien tuottavuudesta. Olisi kuitenkin pidettävä mielessä, että tämä mittari on riippuvainen kokonaistyöllisyyden rakenteesta, ja sitä saattaa heikentää esimerkiksi siirtyminen kokopäivätyöstä osa-aikatyöhön. BKT tehtyä työtuntia kohti antaa tarkemman kuvan tuottavuudesta, sillä osa-aikatyön yleisyys vaihtelee suuresti eri maiden ja eri toimialojen välillä.

Kotitalouksien kulutusta koskevat vuosittaiset tiedot saadaan kansantalouden tilinpidosta, joka on koottu makrotalouden lähtökohdista. Vaihtoehtoinen lähde kotitalouksien kulutuksen analysoimiseksi on kulutustutkimus. Kyseisessä tutkimuksessa tiedot kerätään pyytämällä kotitalouksia pitämään kirjaa hankinnoistaan, ja se on huomattavasti yksityiskohtaisempi tavaroiden ja palvelujen kattavuuden osalta sekä sen suhteen, millaisia sosioekonomisia analyysejä sen perusteella voidaan tehdä. Kulutustutkimus tehdään ja julkaistaan vain viiden vuoden välein. Tällä hetkellä tuoreimmat saatavilla olevat tiedot ovat vuodelta 2015, joskaan tietoja ei ole vielä saatu kaikilta EU:n jäsenvaltioilta.

Taustaa

EU:n toimielimet, jäsenvaltioiden viranomaiset, keskuspankit ja muut julkisen ja yksityisen sektorin taloudelliset ja sosiaaliset elimet tarvitsevat vertailukelpoisia ja luotettavia tilastoja päätöksentekonsa tueksi. Kansantalouden tilinpitoa voidaan hyödyntää erityyppisten analyysien ja arviointien tekemisessä. Kansainvälisesti hyväksyttyjen käsitteiden ja määritelmien käyttö mahdollistaa eri talouksien analyysit. Näin voidaan esimerkiksi vertailla EU:n jäsenvaltioiden talouksien keskinäistä riippuvuutta tai tehdä vertailuja EU:n jäsenvaltioiden ja EU:n ulkopuolisten maiden välillä.

Suhdannevaihtelu ja makrotalouspoliittinen analyysi

Yksi kansantalouden tilinpitoa koskevien tietojen keskeinen käyttötarkoitus on tukea taloudellista päätöksentekoa Euroopassa ja talous- ja rahaliiton (EMU) tavoitteiden saavuttamista korkealaatuisilla lyhyen aikavälin tilastoilla, joiden avulla voidaan seurata makroekonomista kehitystä ja antaa makrotalouteen liittyvää poliittista ohjausta. Kansantalouden tilinpidon yksi vanhimmista ja perustavanlaatuisimmista käyttötarkoituksista on esittää talouskasvu määrällisesti BKT:n kasvuna. Kansantalouden tilinpidon peruslukuja käytetään erityisesti makrotalouspolitiikan kehittämiseen ja seuraamiseen. Tarkempia kansantalouden tilinpitoon liittyviä tietoja voidaan käyttää myös alakohtaisten politiikkojen ja teollisuuspolitiikan kehittämiseen etenkin analysoimalla panos-tuotos-taulukoita.

Siitä lähtien kun EMU käynnistyi vuonna 1999, Euroopan keskuspankki (EKP) on ollut yksi kansantalouden tilinpidon suurimmista käyttäjistä. EKP:n strategia hintavakauteen liittyvien riskien arvioimiseksi perustuu kahteen analyysimalliin, joita kutsutaan ”kahdeksi pilariksi”: taloudelliset analyysit ja rahatalouden analyysit. Niissä analysoidaan useita taloudellisia ja rahoitusindikaattoreita suhteessa muihin oleellisiin tietoihin, minkä avulla voidaan laatia yhdistettyjä raha-, rahoitus- ja talousanalyysejä, kuten keskeisiä kansantalouden tilinpidon aggregaatteja. Näin rahoitus- ja talousindikaattoreita voidaan analysoida muun talouden yhteydessä.

Talouden ja rahoituksen pääosasto seuraa talouden kehitystä. EU:lla on talouspolitiikkojen vuosittainen koordinointijakso, jota kutsutaan talouspolitiikan EU-ohjausjaksoksi. Euroopan komissio laatii vuosittain EU:n jäsenvaltioiden julkista taloutta, makrotaloutta ja rakenneuudistuksia koskevia suunnitelmia koskevan analyysin ja antaa maakohtaisia suosituksia seuraaviksi 12–18 kuukaudeksi.

Talouden ja rahoituksen pääosasto tuottaa myös Euroopan komission makrotaloudelliset ennusteet neljästi vuodessa (syksyllä, talvella, keväällä ja kesällä), koordinoituina vuosittaisen EU-ohjausjakson kanssa. Ne kattavat kaikki EU:n jäsenvaltiot, jotta niistä voidaan laatia ennusteet sekä euroalueelle että koko EU:lle. Lisäksi niissä tarkastellaan ehdokasmaita ja joitakin muita EU:n ulkopuolisia maita.

Tilastoja on käytetty perinteisesti myös julkisen talouden tarkasteluun kansantalouden tilinpidon kautta. EU:n sisällä kehitettiin erityinen sovellus, joka koskee EMU:n lähentymiskriteerejä, joista kaksi liittyy suoraan julkiseen talouteen. Nämä kriteerit – julkinen alijäämä ja valtion velka suhteessa BKT:hen – on määritelty kansantalouden tilinpidosta saatavien lukujen perusteella. Lisätietoja on saatavilla artikkelista Julkisyhteisöjen rahoitustilastot.

Aluepolitiikka, rakennepolitiikka ja alakohtaiset politiikat

Suhdannevaihtelujen ja makrotalouspolitiikan analysoimisen lisäksi on myös muita politiikkaan liittyviä käyttötarkoituksia, joissa voidaan hyödyntää Euroopan kansantalouden tilinpitoon ja aluetilinpitoon liittyviä tietoja.

Rakennerahastojen määrärahojen kohdentaminen perustuu osittain aluetilinpitoon. Rakennerahastojen määrärahojen kohdentaminen perustuu osittain aluetilinpitoon. Lisäksi aluetilastoja käytetään alue- ja koheesiopolitiikan jälkiarvioinnissa.

Kasvun ja työpaikkojen syntymisen edistäminen ovat strateginen painopiste sekä EU:ssa että jäsenvaltioissa, ja ne ovat osa Eurooppa 2020 strategiaa. Näiden strategisten painopisteiden tukemiseksi EU:n talouden kaikilla sektoreilla otetaan käyttöön yhteisiä toimintatapoja, ja jäsenvaltiot panevat täytäntöön kansallisia rakenneuudistuksia.

Euroopan komissio tekee talousanalyysin, jolla myötävaikutetaan yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) kehittämiseen analysoimalla sen eri tukimekanismien tehokkuutta ja laatimalla pitkän aikavälin suunnitelmia. Tähän sisältyvät maatalouteen ja maaseudun elinkeinoihin liittyvien asiakokonaisuuksien tutkimus, analyysit ja vaikutustenarviointi EU:ssa ja EU:n ulkopuolisissa maissa. Työssä hyödynnetään myös maatalouden tilinpitoa.

Tavoitteiden asettaminen, vertailuarvot ja maksuosuudet

Yhä useammat EU:n politiikan alat asettavat keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteita, olivatpa ne sitovia tai ei. Joissakin tavoitteissa BKT:tä käytetään vertailuarvona; Joissakin tavoitteissa BKT:tä käytetään vertailuarvona; on esimerkiksi asetettu tavoitteeksi, että tutkimus- ja kehittämismenot nostettaisiin 3,00 prosenttiin BKT:stä (mikä on yksi Eurooppa 2020 strategian tavoitteista).

Kansantalouden tilinpitoa käytetään myös määriteltäessä EU:n varoja. Perussäännöt vahvistetaan neuvoston päätöksellä. EU:n talousarvion rahoittamiseen tarvittava omien varojen kokonaismäärä määritellään kokonaismenoiksi vähennettynä muilla tuloilla. Omien varojen enimmäismäärä on sidoksissa EU:n bruttokansantuloon (BKTL).

Sen lisäksi, että kansantalouden tilinpidon tietoja käytetään EU:n sisällä talousarvioon suoritettavien maksuosuuksien määrittämiseksi, niitä käytetään myös muille kansainvälisille järjestöille, kuten Yhdistyneille kansakunnille (YK), suoritettavien maksujen määrittämiseen. YK:n talousarvioon suoritettavat maksuosuudet perustuvat bruttokansantuloon tiettyine mukautuksineen ja rajoituksineen.

Analyytikot ja ennusteiden laatijat

Myös analyytikot ja tutkijat käyttävät kansantalouden tilinpitoa taloudellisen tilanteen ja kehityksen tarkasteluun. Kansantalouden tilinpitoa hyödyntävät myös työmarkkinaosapuolet, kuten yritysten edustajat (esimerkiksi ammattijärjestöt) tai työntekijöiden edustajat (esimerkiksi ammattiyhdistykset), sellaisen kehityksen analysoimiseksi, joka vaikuttaa työmarkkinasuhteisiin. Muiden käyttötarkoitusten ohella tutkijat ja analyytikot käyttävät kansantalouden tilinpitoa suhdannevaihtelujen ja pitkän aikavälin suhdannejaksojen analysoimiseksi ja niiden suhteuttamiseksi talouden, politiikan ja teknologian kehitykseen.

Suora pääsy
Muut artikkelit
Taulukot
Tietokanta
Aihekohtainen osio
Julkaisut
Metodologia
Lainsäädäntö
Visualisoinnit
Muut verkkosivustot







GDP and main components (t_nama_10_gdp) (englanniksi)
Exports and imports by Member States of the EU/third countries (t_nama_10_exi) (englanniksi)
Final consumption expenditure of households by consumption purpose (COICOP) (t_nama_10_co) (englanniksi)
Auxiliary indicators to national accounts - annual data (t_nama_10_aux) (englanniksi)
Regional economic accounts (t_nama_10_reg) (englanniksi)


Main GDP aggregates (nama_10_ma) (englanniksi)
Auxiliary indicators (population, GDP per capita and productivity) (nama_10_aux) (englanniksi)
Basic breakdowns of main GDP aggregates and employment (by industry and by assets) (nama_10_bbr) (englanniksi)
Detailed breakdowns of main GDP aggregates (by industry and consumption purpose) (nama_10_dbr) (englanniksi)
Breakdown of non)-financial assets by type, industry and sector (nama_10_nfa) (englanniksi)
Regional economic accounts - ESA 2010 (nama_10_reg) (englanniksi)
Quarterly national accounts (namq_10) (englanniksi)
National accounts - international data cooperation (naid_10) (englanniksi)

ESMS-metatiedostot

Metodologiaa koskevat oppaat

Muuta metodologiaan liittyvää tietoa