Vähimmäispalkkatilastot

Tilastotiedot poimittu helmikuussa 2018. Tuoreimmat tilastotiedot: Lisää Eurostat-tietoa, Keskeiset taulukot ja Tietokanta. Seuraava suunniteltu päivitys: heinäkuu 2019. Englanninkielinen versio on uudempi.

Tästä artikkelista käy ilmi, että vähimmäispalkan taso vaihtelee huomattavasti Euroopan unionin (EU) jäsenvaltioissa. EU-maiden tilannetta verrataan myös ehdokasmaiden ja Yhdysvaltojen tilanteeseen.

Eurostatin julkaisemissa vähimmäispalkkatilastoissa viitataan kansallisiin vähimmäispalkkoihin. Kansallista vähimmäispalkkaa sovelletaan tavallisesti maan kaikkiin palkansaajiin tai vähintäänkin suurimpaan osaan heistä. Vähimmäispalkka pannaan täytäntöön lainsäädännössä tavallisesti työmarkkinaosapuolten kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen tai suoraan kansallisella toimialojen välisellä sopimuksella.

Vähimmäispalkat ovat yleensä kuukausittaisia bruttopalkkoja eli palkoista ei ole vähennetty tuloveroa eikä työntekijän maksettavaksi tulevia sosiaaliturvamaksuja. Tällaiset verot ja maksut vaihtelevat eri maissa. Eurostat julkaisee kansalliset vähimmäispalkat puolivuosittain. Ne kuvastavat tilannetta kunkin vuoden 1. tammikuuta ja 1. heinäkuuta. Tästä syystä vähimmäispalkkoihin kyseisten kahden päivämäärän välillä tehdyt muutokset näkyvät vasta tietojen seuraavassa puolivuotisessa julkistuksessa.

Kuvio 1: Vähimmäispalkat, tammikuu 2008 ja tammikuu 2018
(euroa/kuukausi ja %)
Lähde: Eurostat (earn_mw_cur)
Kuvio 2: Vähimmäispalkat, tammikuu 2018
(OVS/kuukausi)
Lähde: Eurostat (earn_mw_cur)
Kuvio 3: Vähimmäispalkat osuutena bruttomääräisistä mediaaniansioista, 2014
(%)
Lähde: Eurostat (earn_mw_cur) ja ansiorakennetutkimus 2014. Erityisesti tätä julkaisua varten tehdyt laskelmat. Tiedot eivät ole saatavilla Eurostatin verkkotietokannassa
Kuvio 4: Alle 105 % kuukausittaisesta vähimmäispalkasta ansaitsevien työntekijöiden osuus, lokakuu 2010 ja 2014
(%)
Lähde: Eurostat (earn_mw_cur) ja ansiorakennetutkimus 2014. Erityisesti tätä julkaisua varten tehdyt laskelmat. Tiedot eivät ole saatavilla Eurostatin verkkotietokannassa

Tärkeimmät tilastolliset tulokset

Kansallisten vähimmäispalkkojen vaihtelu

Tammikuussa 2018 EU:n jäsenvaltioiden vähimmäispalkat vaihtelivat 261 eurosta 1 999 euroon kuukaudessa

Tammikuussa 2018 EU:n 28 jäsenvaltiosta 22:ssa (poikkeuksia olivat Tanska, Italia, Kypros, Itävalta, Suomi ja Ruotsi) oli käytössä kansallinen vähimmäispalkka. Näin oli myös kaikissa EU:n ehdokasmaissa (Montenegrossa, entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa, Albaniassa, Serbiassa ja Turkissa). Kuukausittainen vähimmäispalkka vaihteli 1. tammikuuta 2018 voimakkaasti jäsenvaltioiden välillä Bulgarian 261 eurosta Luxemburgin 1 999 euroon (katso kuvio 1).

Kaikissa niissä EU:n jäsenvaltioissa, joissa kansallinen vähimmäispalkka oli käytössä, se oli tammikuussa 2018 suurempi (euroina ilmaistuna) kuin vuonna 2008, lukuun ottamatta Kreikkaa, jossa se oli 14 % pienempi (kertynyt yli 10 vuoden aikana, muutos vuodessa keskimäärin -1,5 %). Tammikuun 2008 ja tammikuun 2018 välisenä aikana vähimmäispalkan vuotuinen keskimääräinen muutos oli suurin Romanissa (11,4 %) ja Bulgariassa (8,8 %). Kasvu oli merkittävää myös Slovakiassa (7,1 %) ja kolmessa Baltian maassa eli Latviassa (6,5 %), Virossa (6,0 %) ja Liettuassa (5,6 %).

Bruttomääräisen kuukausittaisen kansallisen vähimmäispalkan tason perusteella (euroina ilmaistuna) EU:n jäsenvaltiot voidaan jakaa kolmeen ryhmään. EU:n ulkopuoliset maat esitetään erillisenä ryhmänä kuviossa 1.

  • Ryhmässä 1 kansalliset vähimmäispalkat olivat tammikuussa 2018 alle 500 euroa kuukaudessa. EU:n jäsenvaltioista tähän ryhmään kuuluivat Bulgaria, Liettua, Romania, Latvia, Unkari, Kroatia, Tšekki ja Slovakia. Niissä kansallinen vähimmäispalkka vaihteli Bulgarian 261 eurosta Slovakian 480 euroon.
  • Ryhmässä 2 kansallinen vähimmäispalkka oli tammikuussa 2018 vähintään 500 euroa mutta alle 1 000 euroa kuukaudessa. EU:n jäsenvaltioista tähän ryhmään kuuluivat Viro, Puola, Portugali, Kreikka, Malta, Slovenia ja Espanja. Niissä kansallinen vähimmäispalkka vaihteli Viron 500 eurosta Espanjan 859 euroon.
  • Ryhmässä 3' kansalliset vähimmäispalkat olivat tammikuussa 2018 vähintään 1 000 euroa kuukaudessa. EU:n jäsenvaltioista tähän ryhmään kuuluivat Yhdistynyt kuningaskunta, Saksa, Ranska, Belgia, Alankomaat, Irlanti ja Luxemburg. Niissä kansalliset vähimmäispalkat vaihtelivat Yhdistyneen kuningaskunnan 1 401 eurosta Luxemburgin 1 999 euroon.
  • Kaikissa EU:n ehdokasmaissa oli käytössä ryhmää 1 vastaava vähimmäispalkka, jonka suuruus vaihteli Albanian 181 eurosta Turkin 446 euroon. Yhdysvallat ( 1 048 euron kuukausittainen kansallinen vähimmäispalkka) kuuluu ryhmään 3.

Euroalueeseen kuulumattomien, vähimmäispalkkaa soveltavien EU:n jäsenvaltioiden (Bulgaria, Tšekki, Kroatia, Unkari, Puola, Romania ja Yhdistynyt kuningaskunta) sekä EU:n ehdokasmaiden ja Yhdysvaltojen euroina ilmaistujen vähimmäispalkkojen tasoon ja sijoitukseen vaikuttavat valuuttakurssit, joita käytetään kansallisten valuuttojen muuntamiseen euroiksi.

Vähimmäispalkat ostovoimastandardeina

Vähimmäispalkkojen ero maiden välillä oli selvästi pienempi, kun otetaan huomioon hintatasojen erot

Kuviossa 2 vertaillaan bruttomääräisiä vähimmäispalkkoja ottamalla huomioon maiden hintatasojen erot ja laskemalla kotitalouksien kulutusmenojen ostovoimapariteetit (OVP)). Kuten voi odottaa, mukautus hintatasoon pienentää maiden välisiä eroja. Bruttomääräisen kuukausittaisen kansallisen vähimmäispalkan tason perusteella (OVS:ina ilmaistuna) EU:n jäsenvaltiot voidaan jakaa kolmeen ryhmään. EU:n ulkopuoliset maat esitetään erillisenä ryhmänä kuviossa 2.

  • Ryhmässä1 kansalliset vähimmäispalkat olivat tammikuussa 2018 alle 750 OVS. EU:n jäsenvaltioista tähän ryhmään kuuluivat Bulgaria, Latvia, Liettua, Tšekki, Viro, Kroatia, Slovakia ja Unkari. Niissä kansallinen vähimmäispalkka vaihteli Bulgarian 546 OVS:stä Unkarin 743 OVS:ään.
  • Ryhmässä 2 kansallinen vähimmäispalkka oli tammikuussa 2018 vähintään 750 OVS mutta alle 1 000 OVS. Tähän ryhmän kuului kuusi EU:n jäsenvaltiota, jotka olivat Portugali, Romania, Kreikka, Puola, Malta ja Espanja. Niissä kansallinen vähimmäispalkka vaihteli Portugalin 788 OVS:stä Espanjan 938 OVS:ään.
  • Ryhmässä 3 kansalliset vähimmäispalkat olivat tammikuussa 2018 vähintään 1 000 OVS. EU:n jäsenvaltioista tähän ryhmään kuuluivat Slovenia, Yhdistynyt kuningaskuntaa, Irlanti, Ranska, Alankomaat, Saksa, Belgia ja Luxemburg. Niissä kansallinen vähimmäispalkka vaihteli Slovenian 1 006 OVS:stä Luxemburgin 1 597 OVS:ään.
  • Turkkia lukuun ottamatta neljässä jäljelle jäävässä EU:n ehdokasmaassa vähimmäispalkka vastasi ryhmän 1 OVS:inä ilmaistua vähimmäispalkka, ja se vaihteli Albanian 350 OVS:stä Serbian 553 OVS:ään. Turkissa (jonka kansallinen vähimmäispalkka oli 1 018 OVS) ja Yhdysvalloissa ( 1 011 OVS) OVS:inä ilmaistu vähimmäispalkka vastasi ryhmän 3 vähimmäispalkkaa.

Ryhmään 1 kuuluvissa EU:n jäsenvaltioissa, joissa euromääräiset vähimmäispalkat ovat suhteellisen pienet, on myös alempi hintataso, jolloin vähimmäispalkka on ostovoimastandardeina (OVS) ilmaistuna korkeampi. Toisaalta ryhmään 3 kuuluvissa maissa, joissa euromääräiset vähimmäispalkat ovat suuremmat, on myös korkeammat hinnat, minkä vuoksi OVS:inä ilmaistut vähimmäispalkat ovat suhteellisesti pienemmät. Hintatason mukautus tasoittaa osaltaan kolmen maaryhmän välisiä jyrkkiä eroja, jotka tulevat esiin mitattaessa vähimmäispalkkoja euroissa.

EU:n jäsenvaltioiden väliset erot vähimmäispalkassa laskivat euroissa mitatusta suhteesta 1:7,7 (jolloin euroina ilmaistu korkein vähimmäispalkka oli 7,7 kertaa suurempi kuin alin) suhteeseen 1:2,9 (jolloin ostovoimastandardeina ilmaistuna korkein vähimmäispalkka oli 2,9 kertaa suurempi kuin alin).

Vähimmäispalkkojen ilmaiseminen eurojen sijasta OVS:inä muuttaa maiden sijoitusta. Joidenkin maiden osalta sijaluku nousee ja toisten osalta laskee. Sijoituksen osalta EU:n jäsenvaltioita ja kuvioissa 1 ja 2 esitettyjä EU:n ulkopuolisia maita käsitellään yhdessä. EU:n jäsenvaltioista Viron sijaluku laski viidellä, kun tulokset ilmoitettiin OSV:inä. Tšekin ja Irlannin sijaluku laski neljällä, Portugalin kolmella, Kreikan, Latvian, Slovakian ja Espanjan kahdella ja Kroatian, Maltan ja Alankomaiden yhdellä. Sen sijaan hintatason huomioon ottaminen nosti seuraavien jäsenvaltioiden sijoitusta: Romania (nousi seisemän sijaa), Unkari ja Saksa (kolme sijaa), Belgia (kaksi sijaa), Bulgaria, Liettua ja Puola (yhden sijan). Muiden neljän jäsenvaltion (Ranska, Luxemburg, Slovenia ja Yhdistynyt kuningaskunta) sijoitus pysyi samana riippumatta siitä, ilmoitettiinko vähimmäispalkat euroina vai OVS:inä. Ehdokasmaista Montenegron sijoitus laski kaksi sijaa, kun taas Turkin nousi kymmenen sijaa. Serbian sjoitus nousi yhden sijan, ja Albanian ja entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian sijoitukset pysyivät samoina.

Vähimmäispalkka suhteessa bruttomääräisiin mediaaniansioihin

Kuviossa 3 tarkastellaan kansallisen vähimmäispalkan osuutta bruttomääräisistä mediaaniansioista.

Lähtökohdaksi otettiin euroina ilmaistu kansallinen vähimmäispalkka 1. heinäkuuta 2014 ja jaettiin se ansiorakennetutkimuksen (SES 2014) mukaisilla bruttomääräisillä mediaaniansioilla. Heinäkuussa 2014 vähimmäispalkkojen osuus EU:n jäsenvaltioiden mediaaniansioista oli 39 % – 64 %. Tässä analyysissa bruttomääräiset kuukausittaiset mediaaniansiot eivät sisällä ylityöhön tai vuorotyöhön liittyviä korvauksia. Koska Saksassa, Ranskassa, Irlannissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa vähimmäispalkka määritetään tuntipalkkana, niiden taso laskettiin osuutena tuntikohtaisista mediaaniansioista. Muissa 18 jäsenvaltioissa, joissa käytetään kansallisia vähimmäiskuukausipalkkoja, taso laskettiin osuutena kuukausittaisista mediaaniansioista.

Vähimmäispalkkaa saavien osuus

Vähimmäispalkkaa saavien työntekijöiden osuus voi vaihdella voimakkaasti eri maiden välillä. Yhdistämällä kahdesta viimeisimmästä joka neljäs vuosi järjestettävästä ansiorakennetutkimuksesta (lokakuu 2010 ja 2014) saadut mikrotiedot kyseisenä ajankohtana käytössä olleisiin vähimmäispalkkatasoihin voidaan laatia estimaatti (kuvio 4). Vertailukelpoisuuden vuoksi tiedot on rajattu koskemaan vähintään 21-vuotiaita kokoaikaisia työntekijöitä, jotka työskentelevät vähintään 10 henkeä työllistävissä yrityksissä. Mukaan ei ole otettu myöskään julkisessa hallinnossa, maanpuolustuksessa tai pakollisen sosiaalivakuutuksen alalla työskenteleviä (NACE Rev. 2 pääluokka O). Ansiorakennetutkimuksen perusteella lasketut kuukausiansiot eivät sisällä ylityöhön tai vuorotyöhön liittyviä korvauksia.

Lokakuussa 2014 niistä EU:n jäsenvaltioista, joissa vähimmäispalkka on käytössä, kymmenessä alle 105 % kansallisesta vähimmäispalkasta ansaitsevien palkansaajien osuus oli yli 7,0 %. Maat olivat Slovenia (19,1 %), Romania (15,7 %), Portugali (13,0 %), Puola (11,7 %), Bulgaria (8,8 %), Ranska (8,4 %), Liettua (8,1 %), Latvia (7,9 %), Kreikka (7,7 %) ja Kroatia (7,1 %). Belgiassa (0,4 %) alle 105 % kansallisesta vähimmäispalkasta ansaitsevia oli vähiten, kun taas muissa kymmenessä EU:n jäsenvaltiossa alle kyseisen määrä ansaitsevia oli yhdestä (Espanja) 5,8:aan % (Luxemburg).

Vähimmäispalkkaa saavien osuuden kehittyminen

Vuosina 2010–2014 alle 105 % kansallisesta vähimmäispalkasta ansaitsevien palkansaajien osuus nousi yli 2,0 prosenttiyksikköä Romaniassa (11,7 prosenttiyksikköä), Bulgariassa (5,4 prosenttiyksikköä), Puolassa (3,6 prosenttiyksikköä) ja Unkarissa (2,3 prosenttiyksikköä). Osuus sen sijaan laski yli 2,0 prosenttiyksikköä Liettuassa (-5,6 prosenttiyksikköä), Irlannissa (-5,1 prosenttiyksikköä), Luxemburgissa (-4,1 prosenttiyksikköä), Latviassa (-4,0 prosenttiyksikköä), Portugalissa (-3,8 prosenttiyksikköä), Kroatiassa (-2,6 prosenttiyksikköä) ja Slovakiassa (-2,2 prosenttiyksikköä).

Tietolähteet ja tietojen saatavuus

Kansalliset kuukausittaiset vähimmäispalkat

Eurostatin julkaisemissa vähimmäispalkkatilastoissa vähimmäispalkoilla tarkoitetaan kuukausittaisia kansallisia vähimmäispalkkoja. Julkaistavat tiedot koskevat kunkin vuoden 1. tammikuuta ja 1. heinäkuuta voimassa olevia vähimmäispalkkoja. Vähimmäisperuspalkka määritetään tunti-, viikko- tai kuukausipalkkana, ja tämä vähimmäispalkka pannaan täytäntöön lainsäädännössä (viranomaiset) tavallisesti työmarkkinaosapuolten kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen tai suoraan kansallisella toimialojen välisellä sopimuksella. Kansallista vähimmäispalkkaa sovelletaan tavallisesti maan kaikkiin palkansaajiin tai vähintäänkin suurimpaan osaan heistä. Tiedot ilmoitetaan bruttopalkkana. Kattavat vähimmäispalkkaa koskevat maakohtaiset tiedot ovat saatavilla liitteenä kohdassa metadata (englanniksi).

Niiden maiden osalta, joissa vähimmäispalkkaa ei ilmoiteta bruttomääräisenä, nettomääräiseen vähimmäispalkkaan lisätään sovellettavat verot. Näin on tehty Montenegron ja Serbian kohdalla.

Niiden maiden osalta, joissa kansallista vähimmäispalkkaa ei määritetä kuukausittaisena (vaan esim. tunti- tai viikkopalkkana), määrät muunnetaan kuukausittaisiksi näiden maiden toimittamilla muuntokertoimilla seuraavasti:

Saksa: (tuntipalkka x 39,1 tuntia x 52 viikkoa) / 12 kuukautta (arvo 39,1 viittaa kokoaikaisten palkansaajien keskimääräisiin viikkotyötunteihin NACE Rev. 2:n pääluokissa B–S, arvo on saatu neljännesvuosittaisesta ansiorakennetutkimuksesta);

Irlanti: (tuntipalkka x 39 tuntia x 52 viikkoa) / 12 kuukautta;

Ranska: tammikuu 1999 – heinäkuu 2005: (tuntipalkka x 39 tuntia x 52 viikkoa) / 12 kuukautta; tammikuusta 2005 eteenpäin: (tuntipalkka x 35 tuntia x 52 viikkoa) / 12 kuukautta;

Malta: (viikkopalkka x 52 viikkoa) / 12 kuukautta;

Yhdistynyt kuningaskunta: (tuntipalkka x kokoaikaisten palkansaajien keskimääräiset maksetut viikkotunnit kaikilla sektoreilla x 52,18 viikkoa) / 12 kuukautta;

Yhdysvallat: (tuntipalkka x 40 tuntia x 52 viikkoa) / 12 kuukautta.

Serbiassa kansallinen vähimmäispalkka määritetään nettona tuntia kohti. Muuntaminen tapahtuu seuraavasti: (nettotuntipalkka x 40 tuntia x 52,2 viikkoa) / 12 kuukautta. Määrään lisätään tämän jälkeen sovellettavat verot.

Silloin kun vähimmäispalkkaa maksetaan useammalta kuin 12 kuukaudelta vuodessa (kuten Kreikassa, Espanjassa ja Portugalissa, joissa palkkaa maksetaan 14 kuukaudelta), tietoja on mukautettu näiden maksujen huomioon ottamiseksi.

Vähimmäispalkkaa koskevat tiedot toimitetaan Eurostatille kansallisessa valuutassa. Euroalueen ulkopuolisten maiden vähimmäispalkkoja koskevat, kansallisessa valuutassa olevat tiedot muunnetaan euroiksi kuukausittaisellavaluuttakurssilla, joksi valitaan edellisen kuukauden lopun kurssi (esim. joulukuun lopun 2017 valuuttakurssia käytettiin tammikuun 1. päivän vähimmäispalkkatilastoihin vuonna 2018).

Maiden välisten hintaerojen vaikutusten poistamiseksi käytetään erityisiä muuntokertoimia, joita kutsutaan ostovoimapariteeteiksi (OVP). Kunkin maan kotitalouksien kulutusmenojen ostovoimapariteetteja käytetään muunnettaessa euroissa tai kansallisessa valuutassa ilmoitetut kuukausittaiset vähimmäispalkat yhteiseksi keinotekoiseksi yksiköksi, joka tunnetaan nimellä ostovoimastandardi (OVS). Jos edellisen viiteajanjakson ostovoimapariteetit eivät ole vielä saatavilla, käytetään sitä edeltävän vuoden ostovoimapariteetteja, ja sarja päivitetään, kun uudet tiedot ovat saatavilla.

Maat, joista ei laadita vähimmäispalkkatilastoja

Tammikuun 1. päivänä 2018 Tanskassa, Italiassa, Kyproksessa, Itävallassa, Suomessa ja Ruotsissa ei ollut käytössä kansallista vähimmäispalkkaa. Sama päti EFTA-maihin Islantiin, Norjaan ja Sveitsiin. Kyproksessa hallitus päättää vähimmäispalkoista tiettyjen ammattialojen osalta. Tanskassa, Italiassa, Itävallassa, Suomessa ja Ruotsissa sekä Islannissa, Norjassa ja Sveitsissä vähimmäispalkoista sovitaan toimialojen työehtosopimuksissa.

Bruttomääräiset kuukausittaiset mediaaniansiot

Bruttomääräisiä kuukausittaisia mediaaniansioita koskevat tiedot perustuvat viimeisimpään ansiorakennetutkimukseen, joka tehtiin vuonna 2014 (tutkimus tehdään joka neljäs vuosi). Mediaaniansioita koskevat tiedot kattavat sellaisten palkansaajien (pl. harjoittelijat) vuotuiset bruttoansiot, jotka työskentelevät vähintään kymmenen työntekijää työllistävissä yrityksissä millä tahansa toimialalla paitsi maa-, metsä- ja kalataloudessa (NACE Rev. 2:n pääluokka A), julkisessa hallinnossa, maanpuolustuksessa tai pakollisen sosiaalivakuutuksen alalla (NACE Rev. 2:n pääluokka O). Mediaaniansioilla tarkoitetaan tulotasoa, joka jakaa työntekijät tasan kahteen ryhmään: puolet työntekijöistä ansaitsee sitä vähemmän ja puolet enemmän. Bruttomääräisillä kuukausiansioilla tarkoitetaan kokoaikaisten ja osa-aikaisten palkansaajien palkkoja viitekuukauden aikana (yleensä lokakuu 2014) ennen veroja ja sosiaaliturvamaksuja. Palkat sisältävät ylityökorvaukset, vuorotyölisät, päivärahat, palkanlisät (bonukset) ja palkkiot. Osa-aikaisten palkansaajien bruttomääräiset kuukausiansiot on muunnettu kokoaikaisiksi ennen kuin niille on annettu keskiarvoa laskettaessa sama painoarvo kuin kokoaikaisten palkansaajien ansioille. Osa-aikaisten palkansaajien jättäminen bruttomääräisiä kuukausittaisia mediaaniansioita koskevien laskelmien ulkopuolelle vaikuttaa vähimmäispalkkojen osuuteen mediaaniansioista 7 prosenttiyksikköä Alankomaissa (49 %, muutoin 56 %).

Euroalueen ulkopuolisten maiden tietojen muuntamisessa euroiksi käytettiin vuoden 2014 keskimääräisiä vaihtokursseja. Tiedot kansallisten vähimmäispalkkojen osuudesta keskimääräisistä kuukausiansioista toimialoittain ja maittain ovat saatavilla liitteenä kohdassa metadata (englanniksi).

Taustaa

Monella EU:n perustajajäsenvaltioista on pitkät perinteet vähimmäispalkan varmistamisessa niille, jotka kuuluvat työvoiman huonoimmin palkattuihin. Sen sijaan monissa muissa jäsenvaltioissa, kuten Saksassa, Irlannissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja monissa EU:hun vuonna 2004 tai myöhemmin liittyneissä maissa vähimmäispalkkaa koskeva lainsäädäntö on uutta, ja 28 jäsenvaltiosta kuudessa vähimmäispalkkaa koskevaa lainsäädäntöä ei ollut lainkaan 1. tammikuuta 2018.

Viime vuosina monissa Euroopan maissa suhteellisen matalan palkan maksaminen on yleistynyt (palkkamaltti), ja monet palkansaajia edustavat ryhmät ovat väittäneet ostovoiman pienentyneen ja elintason laskeneen. Jotkut poliitikot, palkansaajien edustajat, sidosryhmät ja asiantuntijat kannattavat ns. eurooppalaisen vähimmäispalkan tai kansallisen vähimmäispalkan käyttöönottoa kaikissa EU:n jäsenvaltioissa.

Kansallinen vähimmäispalkkataso ei välttämättä muutu joka vuosi, eivätkä mukautukset aina johda vähimmäispalkkojen nostamiseen. Esimerkiksi Kreikassa vähimmäispalkka pieneni vuonna 2012 osana julkisen talouden säästötoimia. Kyseisenä vuonna kansallisten työehtosopimusten soveltaminen keskeytettiin ja vähimmäispalkka määritetään nyt hallituksen päätöksellä.

Katso myös

Lisää Eurostat-tietoa

Julkaisut

Keskeiset taulukot

Minimum wages (tps00155)

Tietokanta

Minimum wages (earn_minw)
Monthly minimum wages - bi-annual data (earn_mw_cur)
Monthly minimum wage as a proportion of average monthly earnings (%) — NACE Rev. 2 (from 2008 onwards) (earn_mw_avgr2)
Monthly minimum wage as a proportion of average monthly earnings (%) — NACE Rev. 1.1 (1999-2009) (earn_mw_avgr1)

Aihekohtaiset osiot

Metodologia / Metatiedot

  • Minimum wages (ESMS metadata file — earn_minw_esms) (englanniksi)

Kuvioiden lähteenä käytetyt tiedot (MS Excel)

Muut verkkosivustot