Muuttoliikettä ja muuttajia koskevat tilastot


Tiedot poimittu toukokuussa 2020.

Seuraava suunniteltu päivitys: heinäkuu 2021.

Poimintoja

Vuonna 2018 EU-27:ään muutti 2,4 miljoonaa muualta peräisin olevaa henkilöä.

EU-27:ssa oli 1. tammikuuta 2019 446,8 miljoonaa asukasta, joista 21,8 miljoonaa (4,9 %) oli muiden kuin EU-27-maiden kansalaisia.

EU-27:n jäsenvaltiot myönsivät kansalaisuuden 672 000 henkilölle vuonna 2018.

Maahanmuuttajat 2018

Tässä artikkelissa tarkastellaan Euroopan unionin (EU) tilastoja, jotka koskevat kansainvälistä muuttoliikettä, omien kansalaisten ja ulkomaiden kansalaisten määrää sekä kansalaisuuden saamiseen liittyviä tietoja. Muuttoliikkeeseen vaikuttaa joukko taloudellisia, poliittisia ja sosiaalisia tekijöitä muuttajan kotimaassa (työntötekijät) tai kohdemaassa (vetotekijät). EU:n suhteellisen vaurauden ja poliittisen vakauden on perinteisesti katsottu olevan merkittävä maahanmuuttajien vetotekijä.

Kohdemaissa kansainvälistä muuttoliikettä saatetaan käyttää apuna lievittämään työmarkkinoilla vallitsevaa tietyn alan työvoimapulaa. Muuttoliike ei kuitenkaan yksin riitä kääntämään monessa EU-maassa käynnissä olevaa väestön ikääntymiskehitystä.

Koko artikkeli

Muuttovirrat: Vuonna 2018 EU-27:ään tuli 2,4 miljoonaa maahanmuuttajaa EU:n ulkopuolisista maista

Yhteensä 3,9 miljoonaa henkilöä muutti johonkin EU-27:n jäsenvaltioon vuonna 2018, ja samaan aikaan EU-27:n jäsenvaltioista lähti 2,6 miljoonaa maastamuuttajaa. Nämä kokonaisluvut eivät kuitenkaan sellaisinaan kuvasta muuttovirtoja EU-27:ään tai EU-27:sta, sillä ne sisältävät myös EU-27:n jäsenvaltioiden väliset muuttovirrat. Vuonna 2018 EU-27:ään tuli arviolta 2,4 miljoonaa maahanmuuttajaa EU-27:n ulkopuolisista maista ja noin 1,1 miljoonaa muutti EU-27:sta EU-27:n ulkopuoliseen maahan − ks. kuvio 1. Lisäksi 1,4 miljoonaa ihmistä muutti yhdestä EU-27:n jäsenvaltiosta toiseen.

Kuvio 1: EU-27:n ulkopuolelta muuttaneet ja EU-27:n ulkopuolelle muuttaneet, EU-27, 2013−2018
(miljoonaa)
Lähde: Eurostat (migr_imm12prv) ja (migr_emi5nxt)

Saksa: eniten maahanmuuttajia ja maastamuuttajia

Vuonna 2018 maahanmuuttajia tuli eniten Saksaan (893 900), Espanjaan (643 700), Ranskaan (386 900) ja Italiaan (332 300). Myös maastamuuttajia tilastoitiin vuonna 2018 eniten Saksassa (540 400). Seuraavana tilastossa olivat Espanja (309 500), Ranska (341 400), Romania (231 700) ja Puola (189 800). Kaiken kaikkiaan 22:ssä EU-27:n jäsenvaltiossa kirjattiin vuonna 2018 enemmän maahanmuuttoa kuin maastamuuttoa. Bulgariassa, Kroatiassa, Latviassa, Liettuassa ja Romaniassa maastamuuttajia oli kuitenkin enemmän kuin maahanmuuttajia.

Taulukko 1: Maahanmuutto kansalaisuuden mukaan, 2018
Lähde: Eurostat (migr_imm1ctz)

Kun otetaan huomioon vakinaisen väestön määrä, vuonna 2018 suhteellisesti eniten maahanmuuttajia oli Maltassa (55 maahanmuuttajaa 1 000:ta asukasta kohti). Seuraavana oli Luxemburg (41 maahanmuuttajaa 1 000:ta asukasta kohti) – ks. kuvio 2. Eniten maastamuuttajia tilastoitiin vuonna 2018 Luxemburgissa (23 maastamuuttajaa 1 000:ta asukasta kohti), Maltassa (19 maastamuuttajaa 1 000:ta asukasta kohti), Kyproksessa (18 maastamuuttajaa 1 000:ta asukasta kohti) ja Romaniassa (12 maastamuuttajaa 1 000:ta asukasta kohti).

Kuvio 2: Maahanmuuttajat, 2018
(1 000:ta asukasta kohti)
Lähde: Eurostat (migr_imm1ctz) ja (migr_pop1ctz)

Oman maan kansalaisten osuus maahanmuuttajista suurin Romaniassa ja pienin Luxemburgissa

Vuonna 2018 oman maan kansalaisten suhteellinen osuus maahanmuuttajista (eli niiden maahanmuuttajien osuus, joilla oli kohteena olevan EU-27-jäsenvaltion kansalaisuus) oli suurin Romaniassa (82 % kaikista maahanmuuttajista), Slovakiassa (60 %), Liettuassa (57 %), Puolassa (55 %) ja Bulgariassa (55 %). Edellä mainitut olivat ainoat EU-27:n jäsenvaltiot, joissa oman maan kansalaisten osuus oli yli puolet kaikista maahanmuuttajista – ks. kuvio 3. Sen sijaan Luxemburgissa oman maan kansalaisten osuus maahanmuuttajista oli vain 5 % kaikista maahanmuuttajista vuonna 2018.

Kuvio 3: Maahanmuuttajien osuus kansalaisuuden mukaan, 2018
(% kaikista maahanmuuttajista)
Lähde: Eurostat (migr_imm2ctz)

Kansalaisuutta koskevia tietoja käytetään usein ulkomaalaistaustaisten maahanmuuttajien analysoinnissa. Koska kansalaisuus saattaa kuitenkin muuttua henkilön elinaikana, on hyödyllistä analysoida tietoja myös syntymämaan mukaan. Syntyperäisten oman maan kansalaisten suhteellinen osuus maahanmuuttajista oli korkein Bulgariassa ja Liettuassa (molemmissa 51 % kaikista maahanmuuttajista), Romaniassa (43 %) ja Virossa (40 %). Sen sijaan Luxemburgissa syntyperäisten oman maan kansalaisten osuus maahanmuuttajista oli vuonna 2018 alle 5 %.

Taulukko 2: Maahanmuutto syntymämaan mukaan, 2018
Lähde: Eurostat (migr_imm3ctb)

Edellinen asuinmaa: EU-27:ään tuli 2,4 miljoonaa maahanmuuttajaa vuonna 2018

Kun lukuja analysoidaan maahanmuuttajien edellisen asuinpaikan perusteella, käy ilmi, että Luxemburgiin tuli suhteellisesti eniten maahanmuuttajia muista EU-27:n jäsenvaltioista (93 % kaikista maahanmuuttajista vuonna 2018). Seuraavilla sijoilla olivat Slovakia (65 %) ja Itävalta (62 %). Muista EU:n jäsenvaltioista tulleiden maahanmuuttajien osuus oli suhteellisen alhainen Espanjassa (19 % kaikista maahanmuuttajista) sekä Italiassa ja Sloveniassa (molemmissa 20 %) – ks. taulukko 3.

Taulukko 3: Maahanmuutto edellisen asuinmaan mukaan, 2018
Lähde: Eurostat (migr_imm5prv)

Maahanmuuttajien sukupuolijakaumaa tarkasteltaessa voidaan todeta, että EU-27:ään muutti vuonna 2018 hieman enemmän miehiä (54 %) kuin naisia (46 %). Miespuolisten maahanmuuttajien osuus oli suurin Kroatiassa (75 %). Naisten osuus taas oli suurin Portugalissa (53 %).

Kuvio 4: Maahanmuuttajat sukupuolen mukaan, 2018
(% kaikista maahanmuuttajista)
Lähde: Eurostat (migr_imm2ctz)

Puolet maahanmuuttajista oli iältään alle 29-vuotiaita

EU-27:n jäsenvaltioihin vuonna 2018 muuttaneet olivat keskimäärin paljon nuorempia kuin kohdemaassa jo asuva väestö. EU-27:n oman väestön mediaani-ikä oli 43,7 vuotta 1. tammikuuta 2019, kun taas EU-27:een muuttaneiden mediaani-ikä vuonna 2018 oli 29,2 vuotta.

Kuvio 5: Maahanmuuttajien ikärakenne kansalaisuuden mukaan, EU, 2018
(%)
Lähde: Eurostat (migr_imm2ctz)

Maahanmuuttajaväestö: EU-27:ssa asui 21,8 miljoonaa EU-27:n ulkopuolisten maiden kansalaista 1. tammikuuta 2019

EU:n jäsenvaltioissa asui 21,8 miljoonaa EU:n ulkopuolisten maiden kansalaista 1. tammikuuta 2019. Heidän osuutensa EU-27:n koko väestöstä oli 4,9 %. Lisäksi 1. tammikuuta 2019 EU-27:n jäsenvaltioissa asui 13,3 miljoonaa ihmistä, jotka olivat jonkin muun EU-27:n jäsenvaltion kuin asuinjäsenvaltionsa kansalaisia.

Lukumääräisesti ilmaistuna eniten ulkomaalaisia asui EU-27:n jäsenvaltioista 1. tammikuuta 2019 Saksassa (10,1 miljoonaa), Italiassa (5,3 miljoonaa), Ranskassa (4,9 miljoonaa) ja Espanjassa (4,8 miljoonaa). Näissä neljässä jäsenvaltiossa asuvien ulkomaalaisten yhteenlaskettu osuus oli 71 % kaikista EU-27:n jäsenvaltioissa asuvista ulkomaalaisista, vaikka niiden osuus EU-27:n koko väestöstä oli vain 58 %.

Taulukko 4: Ulkomaalaisväestö kansalaisuusryhmien mukaan, 1. tammikuuta 2019
Lähde: Eurostat (migr_pop1ctz)

Useimmissa jäsenvaltioissa ulkomaalaisväestö koostui EU-27:n ulkopuolisten maiden kansalaisista

Belgia, Irlanti, Luxemburg, Itävalta ja Slovakia olivat 1. tammikuuta 2019 ainoat EU-27:n maat, joissa ulkomaalaiset olivat pääasiassa toisen EU-27:n jäsenvaltion kansalaisia. Tämä tarkoittaa, että useimmissa EU-27:n jäsenvaltioissa valtaosa ulkomaalaisista oli muiden kuin EU-27:n jäsenvaltioiden kansalaisia (ks. taulukko 5). Latviassa ja Virossa EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten osuus on erityisen korkea, mikä johtuu tunnustettujen kansalaisuudettomien suuresta määrästä. Kyse on pääasiassa entisen Neuvostoliiton kansalaisista, jotka asuvat vakinaisesti näissä maissa, mutta jotka eivät ole saaneet Latvian tai Viron tai minkään muun maan kansalaisuutta.

Kuvio 6: Ulkomaalaisten osuus vakinaisesta väestöstä, 1. tammikuuta 2019
(%)
Lähde: Eurostat (migr_pop1ctz)

Ulkomaalaisväestön osuus suurin Luxemburgissa, pienin Romaniassa

Suhteellisesti ilmaistuna kaikista EU-27:n jäsenvaltioista eniten ulkomaalaisia oli Luxemburgissa, jossa heidän osuutensa koko väestöstä oli 47 %. Myös Kyproksessa, Maltassa, Itävallassa, Virossa, Latviassa, Irlannissa, Belgiassa, Saksassa ja Espanjassa asui paljon ulkomaalaisia (vähintään 10 % vakinaisesta väestöstä). Ulkomaalaisten osuus oli alle 1 % väestöstä Puolassa (0,8 %) ja Romaniassa (0,6 %). Ulkomailla syntyneiden suhteellinen osuus koko väestöstä oli korkein Luxemburgissa (47 % koko väestöstä), Kyproksessa (21 %) ja Maltassa (20 %). Ulkomailla syntyneiden osuus puolestaan oli pienin Puolassa (2 % maan koko väestöstä 1. tammikuuta 2019), Bulgariassa (2,5 %), Romaniassa (3,2 %) ja Slovakiassa (3,6 %).

Taulukko 5: Ulkomailla syntynyt väestö syntymämaan mukaan, 1. tammikuuta 2019
Lähde: Eurostat (migr_pop3ctb)

Taulukossa 6 esitetään viisi merkittävintä ulkomaiden kansalaisten ja ulkomailla syntyneiden ryhmää EU-27:n jäsenvaltioissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja EFTA-maissa (siltä osin kuin tiedot ovat saatavilla).

Taulukko 6: Ulkomaalaisväestön / ulkomailla syntyneen väestön pääasialliset kansalaisuusmaat ja syntymämaat, 1. tammikuuta 2019
(absoluuttisina määrinä ja prosenttiosuutena koko ulkomaalaisväestöstä / ulkomailla syntyneestä väestöstä)
Lähde: Eurostat (migr_pop1ctz) ja (migr_pop3ctb)

Romanian, Puolan, Italian ja Portugalin kansalaiset muodostivat vuonna 2019 neljä suurinta toisessa EU-27:n jäsenvaltiossa asuvien EU-27:n kansalaisten ryhmää (ks. kuvio 7).

Kuvio 7: Muualla EU-27:ssa vakinaisesti asuvien EU-27:n kansalaisten määrä 1. tammikuuta 2019
(miljoonina)
Lähde: Eurostat (migr_pop1ctz)

Ulkomaiden kansalaiset ovat oman maan kansalaisia nuorempia

Vakinaisen väestön ikäjakauman tarkastelu osoittaa, että EU-27:ssa ulkomaalaisväestö oli nuorempaa kuin oman maan väestö. Ulkomaalaisten ikäjakauma taas osoittaa, että heidän joukossaan on oman maan väestöön verrattuna enemmän suhteellisen nuoria työikäisiä aikuisia. EU-27:n oman väestön mediaani-ikä oli 45 vuotta 1. tammikuuta 2019, kun taas EU-27:ssa asuvan ulkomaalaisväestön mediaani-ikä oli 36 vuotta.

Kuvio 8: Oman maan kansalaisten ja ulkomaalaisten ikärakenne, EU-27, 1. tammikuuta 2019
(%)
Lähde: Eurostat (migr_pop2ctz)

Kansalaisuuden saaminen: EU-27:n jäsenvaltiot myönsivät kansalaisuuden 672 000 henkilölle vuonna 2018

Vuonna 2018 myönnettyjen kansalaisuuksien määrä laski 4 %

EU-27:n jonkin jäsenvaltion kansalaisuuden vuonna 2018 saaneiden henkilöiden lukumäärä oli 672 300, mikä on 4 % vähemmän kuin vuonna 2017. Eniten kansalaisuuksia myönnettiin vuonna 2018 Saksassa, 116 800 (eli 17 % kaikista EU-27:ssa myönnetyistä kansalaisuuksista). Seuraavaksi eniten kansalaisuuksia myönnettiin Italiassa (112 500), Ranskassa (110 000), Espanjassa (90 800) ja Ruotsissa (63 800).

Kuvio 9: EU-27:n jäsenvaltion kansalaisuuden saaneiden henkilöiden lukumäärä, EU-27, 2009–2018
(tuhansina)
Lähde: Eurostat (migr_acq)

Laskua vuoteen 2017 verrattuna oli lukumääräisesti eniten Italiassa, jossa kansalaisuuksia myönnettiin 34 100 vähemmän. Seuraavaksi eniten laskua oli Kreikassa (-6 400), Ruotsissa (-5 100), Tanskassa (-4 400) ja Ranskassa (-4 300). Merkittävintä lukumääräinen kasvu oli sitä vastoin Espanjassa, jossa vuoteen 2017 verrattuna myönnettiin kansalaisuuksia 24 300 enemmän. Seuraavaksi eniten määrä kasvoi Portugalissa (+3 300) ja Luxemburgissa (+2 000).

Taulukko 7: Kansalaisuuden saaminen edellisen kansalaisuusryhmän mukaisesti, 2018
Lähde: Eurostat (migr_acq)

EU-27:n jäsenvaltioissa asuvista EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisista EU-27:n jäsenvaltion kansalaisuuden sai vuonna 2018 noin 566 100 henkilöä, eli määrä pieneni 5 % vuodesta 2017. EU-27:n jäsenvaltion kansalaisuuden vuonna 2018 saaneista 84 % oli siis aiemmin ollut EU-27:n ulkopuolisen maan kansalaisia. Nämä uudet EU-27:n kansalaiset olivat kotoisin pääasiassa Afrikasta (28 % kaikista kansalaisuuden saaneista), EU-27:n ulkopuolisesta Euroopasta (25 %), Aasiasta (16 %) sekä Pohjois- ja Etelä-Amerikasta (14 %). Toisen EU-27:n jäsenvaltion kansalaisuuden saaneiden EU-27:n jäsenvaltioiden kansalaisten määrä oli 89 600 henkilöä eli 13 % kokonaismäärästä. Lukumääräisesti suurimmat toisen EU-27:n jäsenvaltion kansalaisuuden saaneiden EU-27:n jäsenvaltioiden kansalaisten ryhmät olivat Italian (6 500 henkilöä) tai Saksan (4 300) kansalaisuuden saaneet romanialaiset. Noin puolet toisen maan kansalaisuuden saaneista puolalaisista sai Saksan kansalaisuuden (6 200 henkilöä) ja puolet italialaisista Saksan kansalaisuuden (4 000 henkilöä).

Luxemburgissa ja Unkarissa maan kansalaisuuden sai useimmiten toisen EU-27-maan kansalainen. Luxemburgissa eniten kansalaisuuksia myönnettiin portugalilaisille, ranskalaisille, italialaisille ja belgialaisille, Unkarissa taas kansalaisuus myönnettiin EU-27:n jäsenvaltioiden kansalaisista lähes aina romanialaisille.

Aiempien vuosien tapaan uusissa EU-27:n jäsenvaltioiden kansalaisissa oli vuonna 2018 eniten marokkolaisia (67 200 henkilöä eli 10 % kaikista myönnetyistä kansalaisuuksista). Seuraavaksi eniten kansalaisuuksia myönnettiin albanialaisille (47 400 eli 7,1 % kansalaisuuksista), turkkilaisille (28 400 eli 4,2 % kansalaisuuksista) ja brasilialaisille (23 100 eli 3,4 % kansalaisuuksista). Vuoteen 2017 verrattuna EU-27:n jäsenvaltion kansalaisuuden saaneiden marokkolaisten määrä laski 2 %. Uuden kansalaisuuden saaneista marokkolaisista suurin osa sai Espanjan (38 %), Italian (23 %) tai Ranskan (23 %) kansalaisuuden, ja suurin osa albanialaisista Kreikan (51 %) tai Italian kansalaisuuden (46 %). Suurin osa turkkilaisista (59 %) sai Saksan kansalaisuuden, ja noin puolet brasilialaisista (46 %) sai Italian kansalaisuuden.

Kansalaisuuden saaneiden osuus suurin Ruotsissa ja Romaniassa

Yksi yleisesti käytetyistä indikaattoreista on kansalaisuuden saaneiden osuus ulkomaiden kansalaisista, eli tässä tapauksessa myönnettyjen kansalaisuuksien kokonaismäärä suhteessa ulkomaalaisväestön määrään saman vuoden alussa. EU-27:n jäsenvaltioista tämä osuus oli vuonna 2018 korkein Ruotsissa (7,2 kansalaisuutta 100:aa ulkomaalaista kohti), Romaniassa (5,6 kansalaisuutta 100:aa ulkomaalaista kohti) ja Suomessa (5,1 kansalaisuutta 100:aa ulkomaalaista kohti).

Kuvio 10: Kansalaisuuden saaneiden osuus (myönnetyt kansalaisuudet 100:aa maassa asuvaa ulkomaalaista kohden), 2018
Lähde: Eurostat (migr_acq)ja (migr_pop1ctz)

Taulukoiden ja kaavioiden lähdetiedot

Tietolähteet

Maastamuuttoa on erityisen vaikea mitata. On vaikeampaa seurata maasta lähteviä kuin maahan saapuvia ihmisiä, sillä muuttajille on usein paljon tärkeämpää olla yhteydessä muuttonsa liittyvistä asioista vastaanottavan maan viranomaisiin kuin sen maan viranomaisiin, josta hän lähtee. Tämän todettiin pätevän useissa maissa, kun verrattiin vuoden 2018 maahanmuutto- ja maastamuuttotilastoja (vertailutilastoja) EU-27:n jäsenvaltioissa – tästä syystä artikkelissa keskitytään maahanmuuttotilastoihin.

Eurostat tuottaa tilastoja monista kansainvälisiin muuttovirtoihin, ulkomaalaisväestöön ja kansalaisuuden saamiseen liittyvistä seikoista. EU-27:n jäsenvaltioiden tilastoviranomaiset keräävät tiedot vuosittain ja toimittavat ne Eurostatille.

Oikeudelliset lähteet

Muuttoliikettä ja kansainvälistä suojelua koskevat tiedot ovat vuodesta 2008 lähtien pohjautuneetasetukseen (EY) N:o 862/2007 ja EU-, EFTA- ja ehdokasmaiden kansalaisuusryhmien analyysia ja koostumusta viitevuoden tammikuun 1 päivänä koskevat tiedot täytäntäntöönpanoasetukseen (EY) N:o 351/2010. Näissä asetuksissa määritellään tärkeimmät kansainvälisiä muuttovirtoja, ulkomaalaisväestöä, kansalaisuuden saamista, oleskelulupia, turvapaikkoja ja laittoman maahantulon ja maassa oleskelun torjumista koskevat tilastotiedot. Vaikka EU:n jäsenvaltiot voivat edelleen käyttää mitä tahansa sopivia kansallisesti saatavilla olevia ja perinteisesti hyödynnettyjä tietoja, asetuksen mukaisesti kerättävien tilastojen on perustuttava yhteisiin määritelmiin ja käsitteisiin. Useimpien EU:n jäsenvaltioiden tilastot pohjautuvat hallinnollisiin tietolähteisiin, kuten väestörekisteriin, ulkomaalaisrekisteriin, oleskelulupa- ja työluparekisteriin, sairausvakuutusrekisteriin ja verorekisteriin. Joissain maissa muuttotilastojen laadinnassa käytetään vertailutilastoja, otantatutkimuksia tai arviointimenetelmiä. Asetuksen täytäntöönpanon tuloksena odotetaan saatavan enemmän ja vertailukelpoisempia muuttoliiketilastoja.

Asetuksen (EY) N:o 862/2007 2 artiklan 1 kohdan a–c alakohdan mukaisesti maahanmuuttajat, jotka asuvat (tai joiden odotetaan asuvan) jonkin EU:n jäsenvaltion alueella vähintään 12 kuukauden ajan, katsotaan väestöön kuuluviksi; samoin kohdellaan maastamuuttajia, joiden oleskelu kestää yli 12 kuukautta. Näin ollen Eurostatin keräämät tiedot koskevat muuttoliikettä, jonka kesto on vähintään 12 kuukautta. Muuttajia ovat siten henkilöt, jotka ovat muuttaneet vuodeksi tai sitä pidemmäksi ajaksi taikka jotka ovat muuttaneet pysyvästi. Eurostat kerää kansalaisuuden saamista koskevat tiedot asetuksen (EY) N:o 862/2007 3 artiklan 1 kohdan d alakohdan nojalla. Siinä todetaan, että ”jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle (Eurostat) seuraavat tilastotiedot lukumäärinä (...) henkilöt, joiden vakinainen asuinpaikka on jäsenvaltion alueella ja joille on annettu viitevuoden aikana kyseisen jäsenvaltion kansalaisuus (...) eriteltynä (...) kyseisten henkilöiden aikaisemman kansalaisuuden mukaan sekä sen mukaan, onko henkilö aikaisemmin ollut kansalaisuudeton.”

Määritelmät

Kansalaisuuden saamista koskevat EU-27:n aggregaatit vuosiksi 2012, 2011 ja 2010 sisältävät Romanian osalta vuoden 2009 tiedot.

Kansalaisuuden saamista koskevat tiedot on Saksan vuoden 2018 alustavien tietojen osalta pyöristetty lähimpään viiden kertoimeen.

Romanian osalta ei ole saatavissa vuoden 2017 ja 2018 kansalaisuuden saamista koskevia tietoja henkilöiden edellisen kansalaisuuden mukaan.

Maahanmuuttoa edellisen asuinmaan mukaan koskevista vuosien 2013−2018 tiedoista laadituissa koko EU-27:n koontitiedoissa Yhdistynyt kuningaskunta on laskettu mukaan EU:hun, koska EU-27-tietoihin ei sisälly Kyprosta.

Väestöä kansalaisuuden mukaan 1. tammikuuta 2019 koskevista tiedoista laadituissa EU-27:n aggregaateissa Yhdistynyt kuningaskunta on laskettu mukaan EU:hun, koska EU-27-tietoihin ei sisälly Kyprosta tai Maltaa.

Ikä:

Muuttovirtoja koskevien ikämääritelmien osalta on huomattava, että vuoden 2018 tiedot koskevat vastaajan saavuttamaa ikää tai ikää viitevuoden lopussa kaikissa EU-27:n jäsenvaltioissa paitsi Irlannissa, Kreikassa, Itävallassa, Maltassa, Romaniassa ja Sloveniassa. Näissä maissa sekä Yhdistyneessä kuningaskunnassa tiedot koskevat vastaajan ikää täysinä vuosina tai tämän edellisenä syntymäpäivänä. Kansalaisuuden saamista koskevien ikämääritelmien osalta on huomattava, että vuoden 2018 tiedot koskevat vastaajan saavuttamaa ikää tai ikää viitevuoden lopussa kaikissa EU-27:n jäsenvaltioissa paitsi Saksassa, Kreikassa, Irlannissa, Itävallassa, Liettuassa, Maltassa, Romaniassa ja Sloveniassa. Näissä maissa sekä Yhdistyneessä kuningaskunnassa tiedot koskevat vastaajan ikää täysinä vuosina tai tämän edellisenä syntymäpäivänä.

Jäsenvaltiot ja EFTA-maat jaoteltuina sen mukaan, sisältyvätkö turvapaikanhakijat ja pakolaiset Eurostatille ilmoitettuihin väestötietoihin yhdenmukaistettujen väestötietojen keräämisen viitevuonna 2018

Väestö 1.1.2019 Sisältyvät Eivät sisälly
Turvapaikanhakijat vakinaisia asukkaita vähintään 12 kuukautta Belgia, Saksa, Viro, Irlanti, Kreikka, Espanja, Ranska, Italia, Kypros, Luxemburg, Alankomaat, Itävalta, Portugali, Yhdistynyt kuningaskunta, Norja, Sveitsi Bulgaria, Tšekki, Tanska, Kroatia, Latvia, Liettua, Unkari, Malta, Puola, Romania, Slovenia, Slovakia, Suomi, Ruotsi, Islanti, Liechtenstein
Pakolaiset vakinaisia asukkaita vähintään 12 kuukautta Belgia, Bulgaria, Tšekki, Tanska, Saksa, Viro, Irlanti, Kreikka, Espanja, Ranska, Kroatia, Italia, Kypros, Latvia, Liettua, Luxemburg, Unkari, Malta, Alankomaat, Itävalta, Puola, Portugali, Romania, Slovenia, Slovakia, Suomi, Ruotsi, Yhdistynyt kuningaskunta, Islanti, Liechtenstein, Norja, Sveitsi

Huom. Norja (ei sisällä turvapaikanhakijoita ja pakolaisia ilman oleskelulupaa).


Jäsenvaltiot ja EFTA-maat jaoteltuina sen mukaan, sisältyvätkö turvapaikanhakijat ja pakolaiset Eurostatille ilmoitettuihin tietoihin muuttoliikettä koskeviin yhdenmukaistettujen väestötietojen keräämisen viitevuonna 2018

Muuttoliike 2018 Sisältyvät Eivät sisälly
Turvapaikanhakijat vakinaisia asukkaita vähintään 12 kuukautta Belgia, Saksa, Viro, Kreikka, Espanja, Ranska, Italia, Kypros, Luxemburg, Alankomaat, Itävalta, Portugali, Yhdistynyt kuningaskunta, Sveitsi, Norja Bulgaria, Tšekki, Tanska, Irlanti, Kroatia, Latvia, Liettua, Unkari, Malta, Puola, Romania, Slovenia, Slovakia, Suomi, Ruotsi, Islanti, Liechtenstein
Pakolaiset vakinaisia asukkaita vähintään 12 kuukautta Belgia, Bulgaria, Tšekki, Tanska, Saksa, Viro, Irlanti, Kreikka, Espanja, Ranska, Kroatia, Italia, Kypros, Latvia, Liettua, Luxemburg, Unkari, Malta, Alankomaat, Itävalta, Puola, Portugali, Romania, Slovenia, Slovakia, Suomi, Ruotsi, Yhdistynyt kuningaskunta, Islanti, Liechtenstein, Norja, Sveitsi

Huom. Norja (ei sisällä turvapaikanhakijoita ja pakolaisia ilman oleskelulupaa). Irlanti (ei sisällä pakolaisia, jotka eivät asu yksityisessä kotitaloudessa)

Pakolainen: Käsitteellä ei tarkoiteta ainoastaan pakolaisaseman (sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin 2011/95/EY 2 artiklan ensimmäisen kohdan e alakohdassa 28. heinäkuuta 1951 tehdyn pakolaisten oikeusasemaa koskevan Geneven yleissopimuksen 1 artiklan, sellaisena kuin se on muutettuna 31. tammikuuta 1967 tehdyllä New Yorkin pöytäkirjalla, mukaisesti) saaneita henkilöitä vaan lisäksi myös toissijaisen suojeluaseman (sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin 2011/95/EY 2 artiklan ensimmäisen kohdan g alakohdassa) saaneita henkilöitä sekä henkilöitä, joille on myönnetty kansainvälistä suojelua koskevan kansallisen lain nojalla oikeus oleskella maassa humanitaarisista syistä.

Turvapaikanhakija: Ensimmäisen kerran tehtävät turvapaikkahakemukset ovat maakohtaisia, eikä niihin liity aikarajoitusta. Siksi turvapaikanhakija voi hakea turvapaikkaa ensimmäisen kerran tietyssä maassa ja myöhemmin uudelleen ensikertalaisena hakijana missä tahansa toisessa maassa. Jos turvapaikanhakija jättää milloin tahansa hakemuksen uudelleen samassa maassa, häntä ei pidetä ensikertalaisena hakijana.

Kansalaisuuden saaneiden osuus: Käsitettä ’kansalaisuuden saaneiden osuus’ olisi käytettävä varoen, sillä osoittaja sisältää kaikki kansalaisuuden saamisen muodot, ei pelkästään kansalaisuuden myöntämisen edellytykset täyttäville ulkomaalaisille myönnetyt kansalaisuudet, ja nimittäjä sisältää kaikki ulkomaalaiset eikä pelkästään kansalaisuuden myöntämisen edellytyksiä täyttäviä ulkomaalaisia.

Taustaa

EU:n jäsenvaltioiden kansalaisilla on vapaus matkustaa ja vapaus liikkua EU:n rajojen sisäpuolella. EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisia koskevassa EU-maiden maahanmuuttopolitiikassa on yhä enemmän kyse siitä, että maahan houkutellaan tietyntyyppisiä muuttajia, millä pyritään usein lievittämään tiettyä osaamisvajetta. Tulijoita saatetaan valita kielitaidon, työkokemuksen, koulutuksen ja iän perusteella. Vaihtoehtoisesti työnantajat saattavat valita tulijoita siten, että maahan muuttavilla on työpaikka jo saapuessaan.

Työvoiman hankintaan kannustavan politiikan lisäksi maahanmuuttopolitiikassa keskitytään usein kahteen pyrkimykseen: estetään laiton maahanmuutto ja sellaisten maahanmuuttajien laiton työnteko, joilla ei ole lupa tehdä työtä, ja toisaalta edistetään maahanmuuttajien integroitumista yhteiskuntaan. EU:ssa käytetään runsaasti voimavaroja ihmisten salakuljetuksen ja ihmiskaupan torjuntaan.

Euroopan komissiossa maahanmuuttopolitiikasta vastaa muuttoliike- ja sisäasioiden pääosasto. Vuonna 2005 Euroopan komissio käynnisti taloudellisista syistä tapahtuvan maahanmuuton hallinnassa sovellettavaa EU:n strategiaa koskevalla vihreällä kirjallaan (KOM(2004) 811 lopullinen) uudelleen keskustelun siitä, että taloudellisista syistä muuttavien maahanpääsyyn tarvitaan yhteiset säännöt. Sen tuloksena vuoden 2005 lopulla annettiin laillista maahanmuuttoa koskeva toimintapoliittinen suunnitelma (KOM(2005) 669 lopullinen). Heinäkuussa 2006 Euroopan komissio antoi tiedonannon politiikan ensisijaisista tavoitteista kolmansien maiden kansalaisten laittoman maahanmuuton torjunnassa (KOM(2006) 402 lopullinen). Sen tavoitteena on saavuttaa tasapaino turvallisuuden ja ihmisten perusoikeuksien välillä laittoman maahanmuuton kaikissa vaiheissa. Syyskuussa 2007 Euroopan komissio antoi maahanmuuttoa ja kotouttamista koskevan kolmannen vuosikertomuksensa (KOM(2007) 512 lopullinen). Lokakuussa 2008 annetussa Euroopan komission tiedonannossa Muuttoliikettä koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan lujittaminen: Lisää koordinaatiota, johdonmukaisuutta ja synergiaa (KOM(2008) 611 lopullinen) korostettiin näiden asioiden merkitystä ulko- ja kehitysyhteistyöpolitiikan osana. Tukholman ohjelmassa, jonka EU:n valtion- ja hallitusten päämiehet hyväksyivät joulukuussa 2009, asetetaan puitteet ja periaatteet EU:n oikeus- ja sisäasioiden alan politiikan kehittämiseen vuosiksi 2010–2014; muuttoliikkeeseen liittyvät näkökohdat ovat keskeinen osa tätä ohjelmaa. Jotta sovitut muutokset voidaan panna täytäntöön, Euroopan komissio antoi vuonna 2010 tiedonannon Toimintasuunnitelma Tukholman ohjelman toteuttamiseksi – Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen toteuttaminen EU:n kansalaisten hyväksi (KOM(2010) 171 lopullinen).

Toukokuussa 2013 Euroopan komissio julkaisi katsauksen Euroopan unionin kansalaisuuteen vuonna 2013 (COM(2013) 269 final). Katsauksessa todetaan, että EU:n kansalaisuus tuo mukanaan uusia oikeuksia ja mahdollisuuksia. Oikeus liikkua ja asua vapaasti EU:n sisällä on olennainen osa EU:n kansalaisuutta. Nykyaikaisen teknologian ja matkustamisen helppouden myötä vapaus liikkua mahdollistaa sen, että eurooppalaiset voivat laajentaa näkökulmaansa kansallisten rajojen ulkopuolelle, lähteä kotimaastaan lyhyemmäksi tai pidemmäksi ajaksi, tulla ja mennä EU-maiden välillä työn, opiskelun tai harjoittelun takia, tehdä liike- tai vapaa-ajan matkoja tai tehdä ostoksia yli rajojen. Vapaa liikkuvuus saattaa lisätä sosiaalista ja kulttuurista vuorovaikutusta EU:ssa ja lähentää EU:n kansalaisia. Kun sisäiset esteet vähitellen poistuvat, siitä saattaa niin ikään koitua taloudellista hyötyä niin yrityksille kuin kuluttajille, myös niille, jotka pysyvät kotimaassa.

Euroopan komissio esitti 13. toukokuuta 2015 Euroopan muuttoliikeagendan (COM(2015) 240 final), jossa kuvataan ne välittömät toimet, joilla reagoidaan Välimerellä vallitsevaan kriisitilanteeseen, sekä toimet, jotka toteutetaan lähivuosina muuttoliikkeen hallinnan parantamiseksi kaikilta osin.

Euroopan muuttoliikeverkoston vuosikertomus muuttoliike- ja turvapaikkakysymyksistä (2016) (englanniksi) julkaistiin huhtikuussa 2017. Siinä esitetään yhteenveto käynnissä olevasta oikeudellisesta ja poliittisesta kehityksestä EU:ssa ja osallistuvissa maissa. Kattavassa vuosikertomuksessa käsitellään kaikkia muuttoliike- ja sisäasioiden pääosaston (englanniksi) ja EU:n virastojen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan näkökohtia.

Päivitetyssä Euroopan muuttoliikeagendassa, joka annettiin 15. marraskuuta 2017, keskityttiin pakolaiskriisiin, yhteiseen viisumipolitiikkaan ja Schengeniin. Siinä käsiteltyihin kysymyksiin kuuluivat uudelleensijoitukset ja sisäiset siirrot, rahoitustuki Kreikalle ja Italialle sekä tilat pakolaisille. Tavoitteisiin kuuluivat pakolaisten laillisen ja turvallisen pääsyn mahdollistaminen Eurooppaan, sen varmistaminen, että vastuu sisäisistä siirroista jakautuu oikeudenmukaisesti jäsenvaltioiden kesken, ja maahanmuuttajien kotouttaminen paikallisella ja aluetasolla.

Komissio julkaisi 4. joulukuuta 2018 edistymiskertomuksen Euroopan muuttoliikeagendan toteuttamisesta (englanniksi) ja tarkasteli siinä agendan täytäntöönpanossa tapahtunutta edistystä ja siinä havaittuja puutteita. Kertomuksessa keskitytään siihen, miten ilmastonmuutos, väestörakenne ja taloudelliset tekijät luovat uusia syitä ihmisten liikkumiselle, ja sen myötä vahvistuu, että Eurooppaan kohdistuvan muuttopaineen taustalla on rakenteellisia tekijöitä, minkä vuoksi on entistäkin tärkeämpää käsitellä kysymystä tehokkaasti ja yhdenmukaisesti. Komissio julkaisi 16. lokakuuta 2019 [1] Euroopan muuttoliikeagendan toteuttamisesta edistymiskertomuksen (englanniksi), jossa keskityttiin erityisesti Välimeren reiteillä tarvittaviin keskeisiin toimiin sekä toimiin, joilla vahvistetaan muuttoliikettä, rajoja ja turvapaikka-asioita koskevaa EU:n välinevalikoimaa.

Tärkeimpiä maahanmuuttoa koskevia säädöksiä ovat muun muassa seuraavat:

Lainsäädäntöasiakirjat – European Agenda on Migration (englanniksi)

Lehdistöaineisto – European Agenda on Migration (englanniksi)

Suora pääsy
Muut artikkelit
Taulukot
Tietokanta
Aihekohtainen osio
Julkaisut
Metodologia
Lainsäädäntö
Visualisoinnit
Muut verkkosivustot






Migration and acquisition of citizenship data
International migration (t_migr_int)
Immigration (tps00176)
Emigration (tps00177)
Acquisition of citizenship (tps00024)
Population (t_demo_pop)
Population without the citizenship of the reporting country (tps00157)
Foreign-born population (tps00178)
Acquisition of citizenship (tps00024)
Migration and migrant population data
Immigration (migr_immi)
Immigration by age and sex (migr_imm8)
Immigration by five year age group, sex, and citizenship (migr_imm1ctz)
Immigration by five year age group, sex and country of birth (migr_imm3ctb)
Immigration by age , sex and broad group of citizenship (migr_imm2ctz)
Immigration by age, sex and broad group of country of birth (migr_imm4ctb)
Immigration by sex, citizenship and broad group of country of birth (migr_imm6ctz)
Immigration by sex, country of birth and broad group of citizenship (migr_imm7ctb)
Immigration by five year age group, sex, and country of previous residence (migr_imm5prv)
Immigration by age group, sex and level of human development of the country of citizenship (migr_imm9ctz)
Immigration by age group, sex and level of human development of the country of birth (migr_imm10ctb)
Immigration by age group, sex and level of human development of the country of previous residence (migr_imm11prv)
Immigration by broad group of country of previous residence (migr_imm12prv)
Emigration (migr_emi)
Emigration by age and sex (migr_emi2)
Emigration by five year age group, sex and citizenship (migr_emi1ctz)
Emigration by five year age group, sex and country of birth (migr_emi4ctb)
Emigration by five year age group, sex, and country of next usual residence (migr_emi3nxt)
Emigration by broad group of country of next usual residence (migr_emi5nxt)
Acquisition and loss of citizenship (migr_acqn)
Acquisition of citizenship by sex, age group and former citizenship (migr_acq)
Residents who acquired citizenship as a share of residents non-citizens by former citizenship and sex(%) (migr_acqs)
Acquisition of citizenship by sex, age group and level of human development of former citizenship (migr_acq1ctz)
Loss of citizenship by sex and new citizenship (migr_lct)
Population (demo_pop)
Population on 1 January by age, sex and broad group of citizenship (migr_pop2ctz)
Population on 1 January by age group, sex and citizenship (migr_pop1ctz)
Population on 1 January by age group, sex and country of birth (migr_pop3ctb)
Population on 1 January by age, sex and broad group of country of birth (migr_pop4ctb)
Population on 1 January by sex, citizenship and broad group of country of birth (migr_pop5ctz)
Population on 1 January by sex, country of birth and broad group of citizenship (migr_pop6ctb)
Population on 1 January by age group, sex and level of human development of the country of citizenship (migr_pop7ctz)
Population on 1 January by age group, sex and level of human development of the country of birth (migr_pop8ctb)
EU and EFTA citizens who are usual residents in another EU/EFTA country as of 1 January (migr_pop9ctz)