Tuloköyhyystilastot


Tiedot poimittu toukokuussa 2018.

Seuraava suunniteltu päivitys: lokakuu 2019.

Poimintoja

Köyhyysriskiaste (sosiaalisten tulonsiirtojen jälkeen) pysyi EU:ssa vuonna 2016 muuttumattomana eli 17,3 %:ssa.

Vuonna 2016 sosiaaliset tulonsiirrot nostivat 8,6 % EU:n väestöstä köyhyysrajan yläpuolelle.

Vuonna 2016 EU:n väestön vauraimman 20 %:n tulot olivat 5,2 kertaa niin suuret kuin köyhimmän 20 %:n tulot.

At-risk-of-poverty rate, 2016

Tässä artikkelissa tarkastellaan viimeaikaisia tuloköyhyyttä ja tuloeroja koskevia Euroopan unionin (EU) tilastoja. Eri maiden elintasojen vertailut perustuvat usein bruttokansantuotteeseen (BKT) henkeä kohti. Siitä käy rahamääräisesti ilmaistuna ilmi, kuinka vauras maa on verrattuna muihin maihin. Tällainen pääindikaattori kertoo kuitenkin varsin vähän tulojen jakautumisesta maan sisällä. Se ei myöskään anna tietoa muista kuin rahaan liittyvistä tekijöistä, joilla voi olla suuri merkitys arvioitaessa väestön elämän laatua. Yhtäältä tulojen epätasainen jakautuminen voi kannustaa ihmisiä parantamaan tilannettaan työn tai innovoinnin avulla tai hankkimalla uusia taitoja, mutta toisaalta tuloerojen katsotaan usein olevan yhteydessä rikollisuuteen, köyhyyteen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen.

Koko artikkeli

Köyhyysriskiaste ja köyhyysriskiraja

Vuosina 2010–2013 köyhyysriskiaste (sosiaalisten tulonsiirtojen jälkeen) pysyi EU-28:ssa lähes samana nousten 16,5 %:sta 16,7 :iin. Köyhyysriskiaste nousi 0,5 prosenttiyksikköä vuosina 2013–2014 ja siitä hiukan lisää vuonna 2015 (0,1 prosenttiyksikköä) 17,3 %:iin, missä se pysyi vuonna 2016.

EU-28:aa koskeva aste lasketaan kansallisten lukujen painotettuna keskiarvona, ja se vaihtelee voimakkaasti EU:n jäsenvaltioiden välillä (ks. kuvio 1). Kahdeksassa jäsenvaltiossa eli Romaniassa (25,3 %), Bulgariassa (22,9 %), Espanjassa (22,3 %), Liettuassa (21,9 %), Latviassa (21,8 %), Virossa (21,7 %), Kreikassa (21,2 %) ja Italiassa (20,6 %) vähintään viidesosan väestöstä arvioitiin olevan köyhyysriskissä. Tilanne oli sama Serbiassa (25,5 %), Turkissa (22,5 %, vuoden 2015 tiedot) ja entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa (21,9 %). Jäsenvaltioista köyhyysriskissä olevien osuus oli pienin Tšekissä (9,7 %), Suomessa (11,6 %) ja Tanskassa (11,9 %). Myös Islannissa suhteellisen pieni osuus väestöstä (8,8 %) oli köyhyysriskissä.

Kuvio 1: Köyhyysriskiaste ja köyhyysriskiraja, 2016
Lähde: Eurostat (ilc_li01) ja (ilc_li02)


Köyhyysriskiraja (joka käy ilmi myös kuviosta 1) on 60 % ekvivalentin tulon kansallisesta mediaanista. Alueellisia vertailuja varten se ilmaistaan usein ostovoimastandardeina (OVS), jotta maiden väliset elinkustannusten erot voidaan ottaa huomioon. Vuonna 2016 raja-arvot vaihtelivat EU:n jäsenvaltioissa huomattavasti Romanian 2 900 OVS:stä Itävallan 13 500 OVS:ään. Vielä korkeampi raja-arvo oli Luxemburgissa (16 800 OVS:ää). Köyhyysraja oli suhteellisen alhainen myös entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa (2 900 OVS), Serbiassa (3 200 OVS) ja Turkissa (3 400 OVS, vuoden 2015 tiedot) ja suhteellisen korkea Sveitsissä (16 300 OVS) ja Norjassa (17 200 OVS).

Yhteiskunnallisten ryhmien alttius tuloköyhyydelle vaihtelee. Vuonna 2016 miesten ja naisten köyhyysriskiasteen (sosiaalisten tulonsiirtojen jälkeen) väliset erot olivat EU-28:ssa suhteellisen vähäisiä: miehillä 16,6 % ja naisilla hieman korkeampi eli 17,9 % (ks. kuvio 2). Suurin ero naisten ja miesten välillä vuonna 2016 oli Baltian maissa (2,7–4,8 prosenttiyksikköä korkeampi naisilla), Sloveniassa (2,7 prosenttiyksikköä) ja Saksassa (2,6 prosenttiyksikköä). Myös Bulgariassa, Tšekissä, Kyproksessa, Ruotsissa ja Belgiassa köyhyysriskiaste oli vähintään 2,0 prosenttiyksikköä korkeampi kuin miesten. Tilanne oli sama Norjassa. Sen sijaan viidessä EU:n jäsenvaltiossa miesten köyhyysriskiaste oli hiukan korkeampi kuin naisten. Nämä maat olivat Tanska, Malta, Alankomaat, Suomi ja Espanja. Sama koski entistä Jugoslavian tasavaltaa Makedoniaa ja Serbiaa.

Kuvio 2: Köyhyysriskiaste sosiaalisten tulonsiirtojen jälkeen, 2016
(%)
Lähde: Eurostat (ilc_li02)


Köyhyysriskiasteiden erot olivat suurempia, kun väestö jaoteltiin toiminnan laadun mukaan (ks. taulukko 1). Erityisen heikossa asemassa olivat työttömät: EU-28:n työttömistä lähes puolet (48,6 %). oli köyhyysriskissä vuonna 2016. Osuus oli selvästi suurin Saksassa (70,5 %). Myös seitsemässä muussa EU:n jäsenvaltiossa (Baltian kolmessa maassa, Bulgariassa, Tšekissä, Ruotsissa ja Romaniassa) vähintään puolet työttömistä oli köyhyysriskissä vuonna 2016.

Taulukko 1: Köyhyysriskiaste sosiaalisten tulonsiirtojen jälkeen pääasiallisen toiminnan laadun mukaan, 2016
(%)
Lähde: Eurostat (ilc_li04)

Noin yksi seitsemästä EU-28:n eläkeläisistä (13,8 %) oli köyhyysriskissä vuonna 2016. Osuus oli vähintään kaksinkertainen EU-28:n keskiarvoon verrattuna kaikissa kolmessa Baltian maassa: Liettua (30,6 %), Latvia (41,9 %) ja Viro (45,0 %).

Työssä käyvillä köyhyysriskin todennäköisyys oli paljon pienempi (keskimäärin 9,6 % koko EU-28:ssa vuonna 2016). Osuus oli kuitenkin suhteellisen korkea Romaniassa (18,9 %) ja vähemmässä määrin Kreikassa (14,1 %) ja Espanjassa (13,1 %). Luxemburgissa, Italiassa, Bulgariassa, Portugalissa ja Puolassa taas yli yksi kymmenestä työssä käyvästä oli köyhyysriskissä vuonna 2016.

Köyhyysriski ei jakaudu tasaisesti sellaisten kotitalouksien kesken, joissa on eri määrä aikuisia ja huollettavana olevia lapsia. Kotitalouksista, joissa ei ole huollettavana olevia lapsia (ks. kuvio 3), yksin asuvat ihmiset olivat todennäköisimmin köyhyysriskissä. Vuonna 2016 tässä tilanteessa oli 25,6 % yhden hengen kotitalouksista. Sen sijaan kahden tai useamman aikuisen kotitalouksien köyhyysriskiaste oli alle puolet siitä eli 11,5 %. Sellaisissa kotitalouksissa, joissa on kaksi aikuista, joista ainakin toinen on vähintään 65-vuotias, köyhyysriskiaste oli hieman matalampi eli 11,0 %.

Kuvio 3: Köyhyysriskiaste kotitalouden tyypin mukaan; kotitaloudet, joissa ei ole huollettavana olevia lapsia, 2016
(% tietystä väestöstä)
Lähde: Eurostat (ilc_li03)


Kaava oli samanlainen useimmissa EU:n jäsenvaltioissa. Kotitalouksista, joissa ei ole huollettavana olevia lapsia, suurin köyhyysriskiaste oli yhden hengen kotitalouksilla kaikissa jäsenvaltioissa Maltaa lukuun ottamatta. Siellä aste oli korkeampi kahden hengen kotitalouksilla, joissa ainakin toinen henkilö on vähintään 65-vuotias. Entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa tilanne oli sama kuin Maltassa, paitsi että kolmesta analysoidusta kotitalouksien tyypistä köyhyysriskiaste oli alhaisin yhden hengen kotitalouksilla. Jäsenvaltioiden niukassa enemmistössä (15 valtiossa 28:sta) köyhyysriskiaste oli matalampi kahden aikuisen kotitalouksissa, joissa ainakin toinen oli vähintään 65-vuotias, kuin kaikkien kahden tai useamman aikuisen kotitalouksissa. Näin oli erityisesti Kreikassa, missä ero oli 7,5 prosenttiyksikköä. Toisessa ääripäässä oli Malta, missä kahden aikuisen kotitalouksien, joissa ainakin toinen oli vähintään 65-vuotias, köyhyysriskiaste oli 13,2 prosenttiyksikköä korkeampi kuin kaikkien vähintään kahden aikuisen kotitalouksien. Myös Sveitsissä ero oli suuri (9,0 prosenttiyksikköä).

Kotitalouksista, joissa oli huollettavana olevia lapsia (ks. kuvio 4), EU-28:n korkein köyhyysriskiaste oli yhden hengen kotitalouksissa, joissa oli huollettavana olevia lapsia. Niistä riskissä oli yli kolmasosa (34,0 %). Kahden aikuisen kotitalouksista niiden, joissa oli vain yksi huollettavana oleva lapsi (13,6 %), köyhyysriskiaste oli hieman yli puolet niiden kotitalouksien asteesta, joissa oli vähintään kolme huollettavana olevaa lasta (26,9 %). Kuviossa 4 esitetyistä kolmesta kotitalouksien tyypistä niissä, jotka koostuvat kahdesta aikuisesta ja yhdestä lapsesta, ilmoitettiin olevan pienin köyhyysriski kaikissa muissa EU:n jäsenvaltioissa paitsi Sloveniassa. Sloveniassa köyhyysriski oli alhaisin kotitalouksissa, joissa oli kaksi aikuista ja vähintään kolme huollettavana olevaa lasta. Useimmissa EU:n jäsenvaltioissa köyhyysriskiaste oli korkein yhden hengen kotitalouksissa, joissa oli huollettavana olevia lapsia, vaikka poikkeuksiakin esiintyi. Aste oli korkeampi kahdesta aikuisesta ja vähintään kolmesta lapsesta koostuvissa kotitalouksissa erityisesti Bulgariassa ja Romaniassa ja vähemmässä määrin Portugalissa, Italiassa, Slovakiassa, Espanjassa ja Kreikassa. Tilanne oli sama myös kaikissa kolmessa ehdokasmaassa, joista on saatavilla tietoja.

Kuvio 4: Köyhyysriskiaste kotitalouden tyypin mukaan; kotitaloudet, joissa on huollettavana olevia lapsia, 2016
(% tietystä väestöstä)
Lähde: Eurostat (ilc_li03)


Köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä voidaan vähentää sosiaalisen suojelun toimilla, esimerkiksi myöntämällä etuuksia. Sosiaalisen suojelun toimien tehokkuutta voidaan arvioida esimerkiksi vertailemalla köyhyysriskiä koskevia indikaattoreita ennen sosiaalisia tulonsiirtoja ja niiden jälkeen (ks. kuvio 5). Vuonna 2016 sosiaaliset tulonsiirrot alensivat EU-28:n väestön köyhyysriskiastetta 25,9 %:sta (ennen tulonsiirtoja) 17,3 %:iin (tulonsiirtojen jälkeen). Tulonsiirroilla onnistuttiin näin nostamaan köyhyysrajan yläpuolelle 8,6 % niistä ihmisistä, jotka ilman tulonsiirtoja olisivat olleet köyhyysriskissä. Verrattaessa köyhyysriskiastetta ennen sosiaalisia tulonsiirtoja ja niiden jälkeen todetaan, että sosiaalisten etuuksien suhteellinen vaikutus oli alhainen – eli ne siirsivät enintään 6,0 % ihmisistä köyhyysrajan yläpuolelle — Kreikassa, Romaniassa, Bulgariassa, Puolassa, Italiassa, Slovakiassa, Portugalissa, Liettuassa ja Latviassa sekä Turkissa (vuoden 2015 tiedot) ja entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa. Sen sijaan Suomessa, Irlannissa ja Tanskassa vähintään puolet köyhyysriskin uhassa elävistä ihmisistä onnistuttiin siirtämään köyhyysrajan yläpuolelle sosiaalisten tulonsiirtojen avulla. Näin oli myös Islannissa ja Norjassa.

Kuvio 5: Köyhyysriskiaste ennen sosiaalisia tulonsiirtoja ja niiden jälkeen, 2016
(%)
Lähde: Eurostat (ilc_li02) ja (ilc_li10)

Tuloerot

Hallitukset, päättäjät ja yhteiskunta ylipäätään eivät voi torjua köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä analysoimatta yhteiskunnassa esiintyvää eriarvoisuutta, olipa se luonteeltaan taloudellista tai sosiaalista. Taloudellista eriarvoisuutta koskevat tiedot ovat erityisen merkittäviä suhteellisen köyhyyden arvioinnissa, koska taloudellisten resurssien jakautumisella voi olla suora vaikutus köyhyyden laajuuteen ja syvyyteen.

Vuonna 2016 tuloerot olivat suuria: Kunkin EU:n jäsenvaltion kansallisten lukujen väestöpainotettuna keskiarvona mitattuna jäsenvaltioiden väestön vauraimman (ks. kuvio 6) 20 %:n (jolla oli suurin ekvivalentti tulo) tulot olivat 5,2 kertaa niin suuret kuin köyhimmän 20 %:n (jolla oli pienin ekvivalentti tulo). Suhde vaihteli EU:n jäsenvaltioissa suuresti Tšekin 3,5:stä ja Slovenian, Slovakian ja Suomen 3,6:sta Latvian, Italia, Espanjan ja Kreikan yli 6,0:aan ja Liettuan ja Romanian yli 7,0:aan ja oli suurin Bulgariassa (7,9). Kuviossa 6 esitetyistä EU:n ulkopuolisista maista suhde oli erityisen pieni Islannissa (3,3) ja Norjassa (3,7), kun taas Turkissa (8,6, vuoden 2015 tiedot) ja Serbiassa (9,7) suhde oli suurempi kuin yhdessäkään EU:n jäsenvaltioista.

Kuvio 6: Tulonjaon epätasaisuus, 2016
(tuloviidenneksittäin)
Lähde: Eurostat (ilc_di11)


Yhteiskunnan eri ryhmien eriarvoinen asema on poliittinen kysymys. Erityistä huomiota kiinnitetään muun muassa ikääntyneisiin, mikä kuvastaa osittain sitä, että vähintään 65-vuotiaiden osuus EU:n väestöstä kasvaa. Eläkejärjestelmillä voi olla merkittävä rooli ikääntyneiden köyhyyden torjumisessa. Tältä osin on mielenkiintoista vertailla ikääntyneiden suhteellisia mediaanituloja muun väestön tuloihin.

Vuonna 2016 koko EU-28:ssa vähintään 65-vuotiaiden mediaanitulot olivat noin 93 % alle 65-vuotiaiden mediaanituloista (ks. kuvio 7). Kuudessa EU:n jäsenvaltiossa (Luxemburg, Kreikka, Ranska, Espanja, Italia ja Unkari) ikääntyneiden mediaanitulot olivat yhtä suuret tai suuremmat kuin alle 65-vuotiaiden mediaanitulot. Näin oli myös entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa, Serbiassa ja Turkissa (vuoden 2015 tiedot). Itävallassa, Puolassa, Romaniassa, Portugalissa ja Slovakiassa ikääntyneiden mediaanitulot olivat vähintään 90 % alle 65-vuotiaiden ilmoitetuista mediaanituloista. Sama päti Islantiin ja Norjaan. Tšekissä, Kyproksessa, Ruotsissa, Belgiassa, Tanskassa, Maltassa, Liettuassa, Latviassa ja Virossa osuudet olivat alle 80 %. Suhteellisen alhaiset osuudet voivat johtua paljolti eläke-etuuksista.

Kuvio 7: Mediaanitulojen suhde, 2016
(vähintään 65-vuotiaiden ekvivalentin käytettävissä olevan mediaanitulon ja alle 65-vuotiaiden ekvivalentin käytettävissä olevan mediaanitulon suhde)
Lähde: Eurostat (ilc_pnp2)


Köyhyyden syvyyttä, jonka avulla voidaan määrittää, kuinka köyhiä köyhät todellisuudessa ovat, voidaan mitata pienituloisten mediaanitulotason etäisyydellä pienituloisuusrajasta. EU-28:ssa köyhyysriskissä olevien mediaanitulot olivat vuonna 2016 keskimäärin 25,0 % alle köyhyysrajan (ks. kuvio 8). Köyhyysraja on 60 % kansallisesta ekvivalentista käytettävissä olevasta mediaanitulosta. EU:n jäsenvaltioista pienituloisten mediaanitulotason etäisyys pienituloisuusrajasta oli suurin Romaniassa (36,2 %). Etäisyys oli yli 25,0 % myös Kreikassa, Italiassa, Espanjassa, Bulgariassa, Kroatiassa, Liettuassa, Portugalissa ja Slovakiassa. Vielä suurempi etäisyys oli Serbiassa (38,1 %) ja suhteellisen suuri myös entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa (32,9 %) ja Turkissa (27,8 %, vuoden 2015 tiedot). Jäsenvaltioista etäisyys oli pienin Suomessa (13,9 %) ja sen jälkeen Maltassa (15,9 %).

Kuvio 8: Pienituloisten mediaanitulotason etäisyys pienituloisuusrajasta, 2016
(%)
Lähde: Eurostat (ilc_li11)

Taulukoiden ja kaavioiden lähdetiedot

Tietolähteet

EU:n tulo- ja elinolotilastojen (EU-SILC) tuotanto aloitettiin vuonna 2003 Eurostatin, kuuden EU:n jäsenvaltion (Itävalta, Belgia, Tanska, Kreikka, Irlanti ja Luxemburg) ja Norjan välisellä herrasmiessopimuksella. Tilastojen kerääminen aloitettiin pohjatietojen saamiseksi tuloja ja elinoloja koskevia indikaattoreita varten. Tietojen keruun oikeusperusta on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1177/2003.

Virallisesti tilastojen tuotanto käynnistettiin 15 jäsenvaltiossa vuonna 2004. Vuonna 2005 se laajennettiin koskemaan koko silloista EU-25:ttä sekä Islantia ja Norjaa. Bulgariassa ja Turkissa tulo- ja elinolotilastojen keruu aloitettiin vuonna 2006, Romaniassa vuonna 2007 ja Sveitsissä vuonna 2008. Kroatiassa tulo- ja elinolotutkimus käynnistettiin vuonna 2010 (vuotta 2009 koskevat tiedot perustuvat kulutustutkimukseen (HBS)). Entistä Jugoslavian tasavaltaa Makedoniaa koskevat tiedot ovat saatavilla vuodesta 2010 alkaen ja Serbiaa koskevat tiedot vuodesta 2013 alkaen. Tulo- ja elinolotutkimus käsittää sekä poikittais- että pitkittäistutkimuksen.

Kotitalouksien käytettävissä olevat tulot määritetään laskemalla yhteen kunkin kotitalouden jäsenen mistä tahansa lähteestä saamat rahatulot (mukaan lukien työ- ja sijoitustulot sekä sosiaaliset etuudet) ja kotitalouden tasolla saadut tulot ja vähentämällä näistä verot ja sosiaaliturvamaksut. Jotta voidaan ottaa huomioon erot kotitalouksien koossa ja koostumuksessa, loppusumma jaetaan ekvivalenttien aikuisten määrällä käyttämällä vakiomuotoista vastaavuustaulukkoa eli niin sanottua mukautettua OECD:n asteikkoa, jonka mukaan kotitalouden ensimmäisen aikuisen painoarvo on 1,0, muiden vähintään 14-vuotiaiden kotitalouden jäsenten painoarvo 0,5 ja alle 14-vuotiaiden 0,3. Näin saatua lukua kutsutaan ekvivalentiksi tuloksi, ja se annetaan kunkin kotitalouden jäsenen arvoksi. Köyhyyttä koskevia indikaattoreita varten ekvivalentti tulo lasketaan kotitalouden käytettävissä olevista kokonaistuloista jakamalla ne kotitalouden ekvivalentilla jäsenten määrällä. Näin jokaisen kotitalouden jäsenen ekvivalentti tulo on samansuuruinen.

Tuloja koskeva viitekausi on tietty 12 kuukauden ajanjakso (esimerkiksi edellinen kalenterivuosi tai verovuosi) kaikissa muissa maissa paitsi Yhdistyneessä kuningaskunnassa, jossa tuloja koskeva viitekausi on tutkimuksen tekovuosi, ja Irlannissa, jossa tutkimus on jatkuva ja tulotiedot kerätään tutkimusta edeltäneiltä 12 kuukaudelta.

Köyhyysriskiaste määritellään niiden ihmisten osuudeksi, joiden ekvivalentti tulo on köyhyysriskirajan alapuolella (ilmaistuna ostovoimastandardeina (OVS)). Köyhyysriskirajaksi on määritelty 60 % kansallisesta ekvivalentista mediaanitulosta. Eurooppa-neuvoston päätösten mukaisesti köyhyysriskiaste mitataan kunkin EU:n jäsenvaltion tilanteen perusteella soveltamatta yhteistä raja-arvoa. Aste voidaan ilmoittaa ennen sosiaalisia tulonsiirtoja tai niiden jälkeen. Tällöin ero kuvastaa kansallisten sosiaalisten tulonsiirtojen hypoteettista vaikutusta köyhyysriskin vähentämisessä. Eläke ja perhe-eläke katsotaan tuloksi ennen tulonsiirtoja, ei sosiaaliseksi tulonsiirroksi. Indikaattoria on analysoitu eri tavoin, esimerkiksi iän, sukupuolen, toiminnan laadun, kotitalouden tyypin ja koulutustason mukaan. On huomattava, että indikaattorilla ei mitata varallisuutta vaan sen hetkistä alhaista tulotasoa (verrattuna muihin samassa maassa asuviin) eli se ei välttämättä tarkoita alhaista elintasoa. EU-28:n ja euroalueen tiedot ovat jäsenvaltioiden väestöpainotettuja keskiarvoja.

Taustaa

Laekenissa joulukuussa 2001 kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa Euroopan valtion- ja hallitusten päämiehet hyväksyivät ensimmäiset sosiaalista syrjäytymistä ja köyhyyttä koskevat yhteiset tilastoindikaattorit, joita sosiaalisen suojelun komitean indikaattoreita käsittelevä alaryhmä työstää jatkuvasti. Nämä indikaattorit ovat olennainen osa avointa koordinointimenetelmää seurattaessa EU:n jäsenvaltioiden edistymistä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumisessa.

EU:n tulo- ja elinolotutkimusta käytetään lähteenä paitsi EU:n tulo- ja elinolotilastojen laatimisessa myös sosiaalista osallisuutta koskevien indikaattorien laatimisessa. Eurooppa 2020 strategian puitteissa Eurooppa-neuvosto hyväksyi kesäkuussa 2010 sosiaalista osallisuutta koskevan yleistavoitteen, jonka mukaan vuoteen 2020 mennessä EU:ssa olisi oltava köyhyysriskissä ja syrjäytymisvaarassa vähintään 20 miljoonaa ihmistä vähemmän kuin vuonna 2008. Tavoitteen toteutumista seurataan tulo- ja elinolotilastoilla ja mitataan indikaattorilla, jossa yhdistyvät köyhyysriskiaste, vakava aineellinen puute ja vaikeasti alityöllistetyissä kotitalouksissa elävien ihmisten osuus – lisätietoja artikkelista People at risk of poverty or social exclusion (englanniksi).

Suora pääsy
Muut artikkelit
Taulukot
Tietokanta
Aihekohtainen osio
Julkaisut
Metodologia
Lainsäädäntö
Visualisoinnit
Muut verkkosivustot





Tilastoesitteet

Uutistiedotteet

Statistics in focus sarja

Income distribution and monetary poverty (ilc_ip)
Monetary poverty (ilc_li)
Monetary poverty for elderly people (ilc_pn)
In-work poverty (ilc_iw)
Distribution of income (ilc_di)