Asumistilastot


Tiedot poimittu toukokuussa 2018.

Seuraava suunniteltu päivitys: lokakuu 2019.

Poimintoja

Enemmistö väestöstä kaikissa EU:n jäsenvaltioissa asui vuonna 2016 omistusasunnossa. Osuus vaihteli Saksan 52 %:sta Romanian 96 %:iin.

Vuonna 2016 kuudesosa EU:n väestöstä asui ahtaasti. EU:n jäsenvaltioista ahtaimmin asuttiin Romaniassa (48,4 %).

EU:ssa noin yksi kahdestakymmenestä ihmisestä asui heikoissa asuinoloissa vuonna 2016.

Vuonna 2016 EU:ssa markkinahintaista vuokraa maksavien vuokralaisten asumiskustannukset olivat korkeimmat Kreikassa, missä 84,6 % väestöstä kulutti yli 40 % käytettävissä olevista tuloistaan asumiseen. EU:n keskiarvo oli 28,0 %.

Overcrowding rate, 2016

Tässä artikkelissa käsitellään viimeisimpiä Euroopan unionin (EU), kolmen EFTA-maan ja kolmen ehdokasmaan asumistilastoja. Erityisesti keskitytään tarkastelemaan talotyyppiä, hallintaperustetta (omistus-/vuokra-asuminen), asumisen laatua ja kohtuuhintaisuutta.

Kunnollinen asunto kohtuuhintaan turvallisessa ympäristössä on perustarve ja monien mielestä ihmisoikeus. Tämän tarpeen täyttäminen todennäköisesti vähentää köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä, mutta se on silti vielä suuri haaste monille Euroopan maille.

Koko artikkeli

Talotyyppi

Vuonna 2016 EU-28:n väestöstä useampi kuin neljä kymmenestä (41,8 %) asui asuinkerrostaloissa, lähes neljännes (23,9 %) rivi- ja ketjutaloissa ja hiukan yli kolmannes (33,6 %) erillisissä pientaloissa (ks. kuvio 1). Asuinkerrostaloissa asuvien osuus oli EU:n jäsenvaltioista suurin Espanjassa, Latviassa (molemmissa 66,1 %) ja Virossa (62,0 %). Sveitsissä vastaava osuus väestöstä (62,7 %) asui asuinkerrostaloissa. Asuminen rivi- ja ketjutaloissa oli yleisintä Yhdistyneessä kuningaskunnassa (60,1 %), Alankomaissa (58,4 %) ja Irlannissa (52,4 %). Vain näissä jäsenvaltioissa yli kaksi viidesosaa väestöstä asui rivi- ja ketjutaloissa. Erillisissä pientaloissa asui eniten ihmisiä Kroatiassa (71,0 %), Sloveniassa (65,5 %), Unkarissa (62,8 %) ja Romaniassa (61,9 %). Myös entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia (72,9 %), Serbia (64,2 %) ja Norja (59,9 %) ilmoittivat suuren osan väestöstä asuvan erillisissä pientaloissa.

Kuvio 1: Väestön jakauma talotyypin mukaan, 2016
(% väestöstä)
Lähde: Eurostat (ilc_lvho01)

Hallintaperuste

Vuonna 2016 yli neljännes (26,6 %) EU-28:n väestöstä asui omistusasunnossa, josta heillä oli kiinne- tai asuntolainaa, ja yli kaksi viidesosaa väestöstä (42,6 %) asui velattomassa omistusasunnossa. Seitsemän kymmenestä (69,2 %) EU-28:n asukkaasta asui omistusasunnossa, 19,9 % asui markkinahintaisessa vuokra-asunnossa ja 10,8 % asui vuokrasäännöstellyssä tai maksuttomassa asunnossa.

Yli puolet väestöstä kaikissa EU:n jäsenvaltioissa (ks. kuvio 2) asui vuonna 2016 omistusasunnossa. Osuus vaihteli Saksan 51,7 %:sta Romanian 96,0 %:iin. Vuokralla asuvien osuus ei siten ollut missään EU:n jäsenvaltiossa suurempi kuin omistusasunnoissa asuvien ihmisten osuus. Sitä vastoin Sveitsissä vuokra-asunnossa asuvien osuus oli suurempi kuin omistusasunnossa asuvien osuus; noin 57,5 % väestöstä asui vuokralla. Alankomaissa (61,0 %) ja Ruotsissa (54,8 %) yli puolet väestöstä asui omistusasunnoissa, joista heillä oli kiinne- tai asuntolainaa. Tilanne oli sama Islannissa (63,9 %) ja Norjassa (62,3 %).

Kuvio 2: Väestön jakauma hallintaperusteen mukaan, 2016
(% väestöstä)
Lähde: Eurostat (ilc_lvho02)


Vuonna 2016 markkinahintaisessa vuokra-asunnossa asuvien osuus oli 11:ssä EU:n jäsenvaltiossa alle 10,0 %. Sen sijaan Saksassa (39,8 %) ja Tanskassa (37,9 %) lähes kaksi viidesosaa asui markkinahintaisessa vuokra-asunnossa. Ruotsissa (34,0 %), Alankomaissa (30,3 %) ja Itävallassa (29,7 %) lähes kolme kymmenesosaa ja Luxemburgissa (21,5 %), Kreikassa (20,8 %) ja Belgiassa (20,0 %) noin viidesosa asui markkinahintaisessa vuokra-asunnossa. Markkinahintaisessa vuokra-asunnossa asuvan väestön osuus oli vielä suurempi Sveitsissä, missä se oli hiukan yli puolet (50,2 %). Vuokrasäännöstellyssä asunnossa tai maksuttomassa asunnossa asuvien osuus väestöstä oli alle 20,0 % kaikissa EU:n jäsenvaltioissa ja niissä kuudessa EU:n ulkopuolisessa maassa, joiden osalta tiedot ovat saatavissa.

Asumisen laatu

Asumisen laadun arvioinnissa yksi keskeisistä tekijöistä on asunnossa käytettävissä olevan tilan riittävyys. Ahtaasti asumisen asteella tarkoitetaan niiden ihmisten osuutta, jotka asuvat ahtaissa asunnoissa – määriteltynä kotitalouden käytettävissä olevien huoneiden määrän, kotitalouden koon sekä sen jäsenten iän ja perhetilanteen perusteella.

Vuonna 2016 16,6 % EU-28:n väestöstä asui ahtaasti (ks. kuvio 3). EU:n jäsenvaltioista ahtaimmin asuttiin Romaniassa (48,4 %). Osuus oli yli 50 % myös Serbiassa (55,5 %) ja entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa (50,1 %). Myös Turkissa asuttiin suhteellisen ahtaasti (46,0 %, vuoden 2015 tiedot). Vähiten ihmisiä asui ahtaasti Kyproksessa (2,4 %), Maltassa (2,9 %), Irlannissa (3,2 %), Belgiassa (3,7 %) ja Alankomaissa (4,0 %). Seitsemässä muussa EU:n jäsenvaltiossa sekä Norjassa, Sveitsissä ja Islannissa alle 10,0 % väestöstä asui ahtaasti.

Kuvio 3: Ahtaasti asuminen, 2016
(% tietystä väestöstä)
Lähde: Eurostat (ilc_lvho05a)


Köyhyysriskissä olevan väestön (eli sellaisissa kotitalouksissa elävien ihmisten, joiden käytettävissä olevat tulot henkeä kohti ovat alle 60 % kansallisesta keskitulosta) osalta ahtaasti asumisen aste vuonna 2016 oli EU-28:ssa 29,5 %, mikä on noin 12,9 prosenttiyksikköä enemmän kuin vastaava luku koko väestön osalta. Ahtaasti asumisen aste köyhyysriskissä olevan väestön osalta oli suurin Romaniassa (60,6 %), Puolassa (59,2 %), Unkarissa (54,7 %), Slovakiassa (54,2 %) ja Bulgariassa (51,1 %). Se oli suuri myös Turkissa (71,8 %, vuoden 2015 tiedot), Serbiassa (65,0 %) ja entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa (63,6 %). Köyhyysriskissä olevan väestön ahtaasti asumisen aste oli puolestaan alhaisin Kyproksessa (5,7 %), Irlannissa (6,0 %) ja Maltassa (7,5 %). Kyseiset maat olivat EU:n jäsenvaltioista ainoat maat, joissa vähemmän kuin yksi kymmenestä köyhyysriskissä olevasta asui ahtaasti (ks. kuvio 3).

Ahtaasti asumisen lisäksi asumisen laatua kuvaavan kattavamman indikaattorin muodostamisessa otetaan huomioon heikkojen asuinolojen kriteerit – kuten kylpyhuoneen tai wc-tilojen puute, vuotava katto tai asunnon pimeys. Heikoissa asuinoloissa asuvien asteella tarkoitetaan niiden henkilöiden osuutta, jotka asuvat asunnoissa, joiden katsotaan olevan liian ahtaita ja jotka täyttävät sen lisäksi vähintään yhden edellä mainituista heikkoja asuinoloja koskevista kriteereistä.

EU-28:ssa 4,8 % väestöstä asui heikoissa asuinoloissa vuonna 2016 (ks. kuvio 4). Neljässä EU:n jäsenvaltiossa useampi kuin yksi kymmenestä asui heikoissa asuinoloissa vuonna 2016. Bulgariassa osuus oli 11,6 %. Sitä suuremmat osuudet olivat Latviassa (14,6 %) ja Unkarissa (16,9 %) sekä Romaniassa, jossa osuus oli suurin ja lähes yksi viidestä (19,8 %) asui heikoissa asuinoloissa. Sen sijaan Suomessa ja Irlannissa enintään 1,0 % väestöstä asui heikoissa asuinoloissa vuonna 2016.

Kuvio 4: Heikot asuinolot, 2015 ja 2016
(% väestöstä)
Lähde: Eurostat (ilc_mdho06a)


Koko EU-28:n osalta heikoissa asuinoloissa asuvien määrä laski hiukan vuosien 2015 ja 2016 välillä (lasku 0,1 prosenttiyksikköä). EU:n jäsenvaltioissa heikoissa asuinoloissa asuvien määrä kasvoi vuodesta 2015 vuoteen 2016 eniten Unkarissa (1,4 prosenttiyksikköä) ja Belgiassa (1,0 prosenttiyksikköä). Määrä kasvoi entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa vielä enemmän: 2,4 prosenttiyksikköä. Heikoissa asuinoloissa asuvien määrä väheni jäsenvaltioista eniten Italiassa (2,0 prosenttiyksikköä) ja sen jälkeen Tanskassa ja Sloveniassa (molemmissa 1,1 prosenttiyksikköä). Islannissa määrä väheni 1,0 prosenttiyksikköä.

Asumisen kohtuuhintaisuus

Vuonna 2016 EU-28:n väestöstä 11,1 % asui kotitalouksissa, jotka käyttivät 40 % tai enemmän käytettävissään olevista tuloistaan asumiseen (ks. taulukko 1). Sellaisen väestön osuus, jonka asumiskulut olivat yli 40 % käytettävissä olevista tuloista, oli suurin markkinahintaisessa vuokra-asunnossa asuvien osalta (28,0 %) ja alhaisin velattomissa omistusasunnoissa asuvien osalta (5,4 %).

Taulukko 1: Asuinkustannusten ylikuormitusaste hallintaperusteen mukaan, 2016
(% väestöstä)
Lähde: Eurostat (ilc_lvho07c) ja (ilc_lvho07a)


EU-28:n keskiarvojen sisältä löytyy suuria jäsenvaltioiden välisiä eroja. Yhdessä ääripäässä oli joukko jäsenvaltioita, joissa suhteellisen pieni osuus väestöstä asui kotitalouksissa, jotka käyttivät yli 40 % käytettävissään olevista tuloista asumiseen. Näihin kuuluvat muun muassa Malta (1,4 %) ja Kypros (3,1 %). Toisessa ääripäässä yli kaksi viidesosaa Kreikan väestöstä (40,5 %) ja hiukan yli viidesosa (20,7 %) Bulgarian väestöstä käytti yli 40 % käytettävissä olevista tuloistaan asumiseen. Saksassa (15,8 %) ja Tanskassa (15,0 %) vastaava luku oli noin yksi kuudesosa.

Kun tarkastellaan hallintaperusteen mukaan suurinta väestönosaa, jonka asumiskustannukset olivat yli 40 % heidän käytettävissä olevista tuloistaan, eli markkinahintaisessa vuokra-asunnossa asuvia, EU:n jäsenvaltioiden välillä oli myös suuria eroja. Joissakin niistä osuudet olivat hyvin suuria vuonna 2016. Kymmenessä jäsenvaltiossa yli yksi kolmasosa markkinahintaisessa vuokra-asunnossa asuvasta väestöstä kulutti yli 40 % käytettävissä olevista tuloistaan asumiseen. Tämä osuus väestöstä oli yli kaksi viidesosaa Espanjassa (43,0 %), Kroatiassa (45,2 %) ja Liettuassa (48,3 %), hiukan yli puolet (50,4 %) Bulgariassa ja jopa 84,6 % Kreikassa.

Taulukoiden ja kaavioiden lähdetiedot

Tietolähteet

Tässä käytetyt tiedot on saatu pääosin tuloja ja elinoloja koskevien EU:n tilastojen (EU-SILC) mikrotiedoista. Viiteväestönä ovat kaikki yksityiset kotitaloudet ja niiden senhetkiset jäsenet, jotka asuivat jäsenvaltioiden alueella tiedonkeruun ajankohtana. Asuntoloissa ja laitoksissa asuvat jätetään yleensä kohdeväestön ulkopuolelle. EU-28:n ja euroalueen tiedot ovat jäsenvaltioiden väestöpainotettuja keskiarvoja.

Taustaa

Koti vaikuttaa kotitalouden elämänlaatuun monella tavalla: se tarjoaa suojaa, turvaa ja yksityisyyttä sekä paikan, jossa voi rentoutua, oppia ja elää. Koteja voidaan tarkastella myös lähiympäristön suhteen ajatellen sitä, miten helposti siellä saa esimerkiksi lastenhoitopaikan tai millaisia oppilaitoksia, työpaikkoja, mahdollisuuksia vapaa-ajanviettoon, kauppoja ja julkisia palveluja siellä on. Omistusasunnossa tai vuokra-asunnossa asumisen rahoittaminen on kotitalouksille tärkeä asia, joka on usein sidoksissa asumisen laatuun.

EU:lla ei ole erityisiä asumiseen liittyviä velvollisuuksia. Asumiseen liittyvästä politiikasta päätetään kansallisella tasolla. Haasteet ovat kuitenkin samanlaisia monissa EU:n jäsenvaltioissa: esimerkiksi kuinka uudistaa asuntokantaa, torjua kaupunkirakenteen hajautumista, edistää kestävää kehitystä, auttaa nuoria ja heikommassa asemassa olevia löytämään asunto tai markkinoida energiatehokkuutta asuntojen omistajille.

Sosiaalinen asuminen, asunnottomuus ja integroituminen ovat keskeisiä tekijöitä EU:n sosiaalipoliittisessa ohjelmassa. Perusoikeuskirjan IV–34 artiklassa todetaan, että ”yhteiskunnallisen syrjäytymisen ja köyhyyden torjumiseksi unioni tunnustaa oikeuden toimeentuloturvaan ja asumisen tukeen tarkoituksena turvata ihmisarvoinen elämä jokaiselle, jolla ei ole riittävästi varoja, unionin oikeuden sekä kansallisten lainsäädäntöjen ja käytäntöjen mukaisesti”. Tässä yhteydessä Nizzassa vuonna 2000 kokoontunut Eurooppa-neuvosto sopi köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä koskevan EU:n strategian yhteisistä tavoitteista, joista kaksi liittyy asumiseen. Nämä kaksi tavoitetta ovat ”toteuttaa toimia, joiden tarkoituksena on tarjota kaikille mahdollisuus kunnolliseen ja terveelliseen asumiseen sekä peruspalveluihin (muun muassa sähkö, vesi ja lämmitys), joiden avulla voi elää normaalia elämää paikalliset olosuhteet huomioon ottaen” ja ”toteuttaa toimia, joilla estetään mahdollisesti sosiaaliseen syrjäytymiseen johtavia kriisitilanteita, kuten velkaantumista, koulunkäynnin lopettamista ja asunnottomaksi jäämistä”. Tätä tehtävää laajennettiin vuonna 2010, kun tiedonannossa köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalaisesta foorumista (KOM(2010) 758 lopullinen) vahvistettiin joukko toimia, joilla pyritään vähentämään köyhyysriskissä tai syrjäytymisvaarassa olevien määrää vähintään 20 miljoonalla vuoteen 2020 mennessä (verrattuna vuoteen 2008) — katso myös artikkeli people at risk of poverty or social exclusion (englanniksi).

Suora pääsy
Muut artikkelit
Taulukot
Tietokanta
Aihekohtainen osio
Julkaisut
Metodologia
Lainsäädäntö
Visualisoinnit
Muut verkkosivustot





Living conditions (t_ilc_lv)
Housing conditions (t_ilc_lvho)
Overcrowding rate (t_ilc_lvho_or)
Housing cost burden (t_ilc_lvho_hc)
Material deprivation (t_ilc_md)
Housing deprivation (t_ilc_mdho)
Living conditions (ilc_lv)
Housing conditions (ilc_lvho)
Overcrowding rate (ilc_lvho_or)
Under-occupied dwellings (ilc_lvho_uo)
Housing cost burden (ilc_lvho_hc)
Material deprivation (ilc_md)
Housing deprivation (ilc_mdho)