Julkisyhteisöjen rahoitustilastot


Tiedot saatu 23. huhtikuuta 2018.

Seuraava päivitys: lokakuu 2019.

Englanninkielinen versio on uudempi.

Poimintoja


EU-28:n julkisyhteisöjen alijäämä suhteessa BKT:hen pieneni vuoden 2016 -1,6 prosentista -1,0 prosenttiin vuonna 2017.

EU-28:ssa julkisyhteisöjen velka suhteessa BKT:hen pieneni vuoden 2016 lopun 83,3 prosentista 81,6 prosenttiin vuoden 2017 lopulla.

Velkasuhde vaihteli Viron 9,0 prosentista Kreikan 178,6 prosenttiin vuoden 2017 lopulla.

General government debt, 2017

Tässä artikkelissa tarkastellaan, miten tärkeimmät julkisyhteisöjen rahoitustilastot ovat kehittyneet Euroopan unionissa (EU) ja euroalueella (EA-19). Artikkelissa käsitellään erityisesti julkisyhteisöjen alijäämiä, julkisyhteisöjen bruttovelkaa, tuloja ja menoja sekä veroja ja sosiaaliturvamaksuja, jotka ovat julkisen talouden tärkeimpiä tulonlähteitä.

Koko artikkeli


Johdanto

Julkisyhteisöjen rahoitustilastot sisältävät tärkeitä indikaattoreita arvioitaessa EU:n jäsenvaltioiden talouden terveyttä. EU:n vakaus- ja kasvusopimuksessa EU:n jäsenvaltiot sitoutuvat pitämään alijäämänsä ja velkansa tiettyjen rajojen alapuolella: jäsenvaltion julkisen talouden alijäämä ei saa olla suurempi kuin 3 prosenttia sen bruttokansantuotteesta (BKT) eikä velka suurempi kuin 60 prosenttia BKT:stä. Jos jäsenvaltio ei pitäydy näissä rajoissa, käynnistetään niin sanottu liiallisia alijäämiä koskeva menettely. Menettelyssä on useita vaiheita ja mahdollisia seuraamuksia, joilla asianomaisia jäsenvaltioita kannustetaan toteuttamaan tilanteen korjaavia toimia. Samat alijäämä- ja velkarajat koskevat myös talous- ja rahaliittoa (EMU) ja siten euroon liittymistä. Yhdennettyjen talouden ja työllisyyden suuntaviivojen viimeisin tarkistus (joka tehtiin älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä) sisältää suuntaviivat laadukkaiden ja kestävien julkisten talouksien varmistamiseksi.

Vuonna 2017 sekä EU-28:n että euroalueen (EA-19) julkisyhteisöjen alijäämä (sulautettu julkistalouden nettoluotonotto osuutena BKT:stä) pienenivät vuodesta 2016. Myös julkisyhteisöjen velka suhteessa BKT:hen pieneni.

Julkisen talouden ylijäämä/alijäämä

EU-28:n julkisyhteisöjen alijäämä suhteessa BKT:hen pieneni vuoden 2016 -1,6 prosentista -1,0 prosenttiin vuonna 2017. Euroalueella tämä suhde pieneni -1,5 prosentista -0,9 prosenttiin. Kahdessatoista EU:n jäsenvaltiossa – Maltassa (+3,9 prosenttia), Kyproksessa (+1,8 prosenttia), Tšekissä (+1,6 prosenttia), Luxemburgissa (+1,5 prosenttia), Ruotsissa ja Saksassa (molemmissa +1,3 prosenttia), Alankomaissa (+1,1 prosenttia), Tanskassa (+1,0 prosenttia), Bulgariassa (+0,9 prosenttia), Kreikassa ja Kroatiassa (molemmissa +0,8 prosenttia) ja Liettuassa (+0,5 prosenttia) kirjattiin julkisen talouden ylijäämiä vuonna 2017.

Sloveniassa julkisen talouden rahoitusasema oli 0,0 prosenttia BKT:stä.

Kolmessatoista EU:n jäsenvaltiossa – Virossa, Irlannissa, Latviassa, Suomessa, Itävallassa, Belgiassa, Slovakiassa, Puolassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Unkarissa, Italiassa, Ranskassa ja Romaniassa – kirjattiin vuonna 2017 alijäämiä, jotka olivat enintään 3,0 prosenttia BKT:stä. Pienimmät julkisyhteisöjen alijäämät prosentteina BKT:stä tilastoitiin Virossa ja Irlannissa (molemmissa -0,3 prosenttia), Latviassa (-0,5 prosenttia) ja Suomessa (-0,6 prosenttia).

Kahdessa jäsenvaltiossa alijäämät olivat vähintään 3 prosenttia BKT:stä: Espanjassa (-3,1 prosenttia) ja Portugalissa (-3,0 prosenttia) (ks. kuvio 1).

Kuvio 1: Julkinen tase, 2016 ja 2017
(julkistalouden nettoluotonotto/-anto, prosenttia BKT:stä)
Lähde: Eurostat (tec00127)


Espanjan osalta alijäämät (suhteessa BKT:hen) olivat ylittäneet 3,0 prosenttia kaikkina kolmena edeltävänä vuonna kattaen siten koko taulukossa 1 esitetyn ajanjakson, joskin niiden suuntaus oli vähenevä.

Taulukko 1: Julkinen tase ja julkisyhteisöjen velka, 2014–2017
(prosenttia BKT:stä)
Lähde: Eurostat (tec00127) ja (tsdde410)


Julkisen talouden rahoitusasema (suhteessa BKT:hen) parani vuonna 2017 vuoteen 2016 verrattuna 24:ssä EU:n jäsenvaltiossa. Eniten (yli kaksi prosenttiyksikköä BKT:stä) tase parani Maltassa (+2,9 prosenttiyksikköä BKT:stä) ja Sloveniassa (+2,0 prosenttiyksikköä BKT:stä). Tanska ja Kroatia siirtyivät vuoden 2016 alijäämästä ylijäämän puolelle vuonna 2017. Bulgariassa, Kyproksessa, Tšekissä, Saksassa, Kreikassa, Liettuassa, Maltassa, Alankomaissa ja Ruotsissa ylijäämä oli vuonna 2017 vuoden 2016 ylijäämää suurempi. Latvia kirjasi ylijäämää vuonna 2016, mutta vuonna 2017 se kirjasi alijäämää. Slovenia kirjasi alijäämää vuonna 2016, mutta vuonna 2017 julkinen talous oli tasapainossa. Unkari ja Puola kirjasivat vuonna 2017 suuremman alijäämän kuin vuonna 2016, ja Virossa alijäämä suhteessa BKT:hen pysyi vuosina 2016 ja 2017 samana.

Julkisyhteisöjen velka

EU-28:ssa julkisyhteisöjen velka suhteessa BKT:hen pieneni vuoden 2016 lopun 83,3 prosentista 81,6 prosenttiin vuoden 2017 lopulla. Euroalueella velka suhteessa BKT:hen pieneni 89,0 prosentista 86,7 prosenttiin (katso kuvio 2).

Kaiken kaikkiaan 15 jäsenvaltiossa velkasuhde oli yli 60 prosenttia BKT:stä vuoden 2017 lopussa: suurin velkasuhde oli Kreikassa (178,6 prosenttia), jonka jälkeen tulivat Italia (131,8 prosenttia), Portugali (125,7 prosenttia), Belgia (103,1 prosenttia) ja Espanja (98,3 prosenttia). Julkisyhteisöjen velka suhteessa BKT:hen oli alhaisin Virossa (9,0 rosenttia), Luxemburgissa (23,0 prosenttia), Bulgariassa (25,4 prosenttia), Tšekissä (34,6 prosenttia), Romaniassa (35,0 prosenttia) ja Tanskassa (36,4 prosenttia).

Kuvio 2: Julkisyhteisöjen velka, 2016 ja 2017
(julkisyhteisöjen sulautettu bruttovelka, prosenttia BKT:stä)
Lähde: Eurostat (tsdde410)


Vuoden 2017 lopussa julkisyhteisöjen velan suhde BKT:hen kasvoi vuoden 2016 loppuun verrattuna kahdessa jäsenvaltiossa. Velkasuhde pieneni 26 jäsenvaltiossa, erityisen merkittävästi Kyproksessa (-9,1 prosenttiyksikköä BKT:stä), Maltassa (-5,4 prosenttiyksikköä BKT:stä), Itävallassa (-5,1 prosenttiyksikköä BKT:stä) ja Alankomaissa (-5,0 prosenttiyksikköä). Velan suhde BKT:hen kasvoi vuoden 2016 lopusta vuoden 2017 loppuun Luxemburgissa (2,2 prosenttiyksikköä) ja Ranskassa (0,4 prosenttiyksikköä).

Julkisyhteisöjen tulot ja menot

Julkisen sektorin merkitystä taloudelle voidaan mitata julkisyhteisöjen kokonaistulojen ja -menojen prosenttiosuutena BKT:stä. Vuonna 2017 julkisyhteisöjen kokonaistulot EU-28:ssa olivat 44,9 prosenttia BKT:stä (kasvua 44,7 prosentista vuonna 2016) ja kokonaismenot 45,8 prosenttia BKT:stä (vähemmän kuin 46,3 prosenttia vuonna 2016). Euroalueella julkisyhteisöjen kokonaismenot olivat 47,1 prosenttia BKT:stä vuonna 2017 (47,6 prosenttia BKT:stä vuonna 2016) ja kokonaistulot 46,2 prosenttia BKT:stä (46,1 prosenttia BKT:stä vuonna 2016) – ks. kuvio 3.

Kuvio 3: Kokonaismenojen ja -tulojen kehitys, 2007–2017
(prosenttia BKT:stä)
Lähde: Eurostat (gov_10a_main)


EU-28:n ja euroalueen kokonaismenot prosenttiosuutena BKT:stä kasvoivat voimakkaasti vuosien 2007 ja 2009 välillä, ja vuonna 2009 kokonaismenojen osuus oli EU-28:ssa 50,1 prosenttia BKT:stä ja euroalueella 50,7 prosenttia BKT:stä. Kummallakin alueella kokonaismenojen osuus BKT:stä pienentyi tämän jälkeen vuosien 2009 ja 2011 välillä, kasvoi vuonna 2012 ja pienentyi sitten vuoteen 2017 asti. Euroalueella aggregaatti ei kuitenkaan muuttunut vuodesta 2012 vuoteen 2013.

Absoluuttisina arvoina ilmaistut julkisyhteisöjen kokonaismenot kasvoivat vuosina 2007–2017 suhteellisen hitaasti sekä EU-28:ssa että euroalueella (lukuun ottamatta pientä laskua euroalueella vuosien 2010 ja 2011 välillä; ks. kuvio 4). EU-28:n kokonaismenot miljardeina euroina ilmaistuina vähenivät vuosina 2015–2016 pitkälti valuuttakurssien vaikutuksen vuoksi (Englannin punnan arvon heikentyminen). Tulot kasvoivat sekä EU-28:ssa että euroalueella hieman menoja nopeammin vuosina 2009–2017, mikä johti alijäämän pienentymiseen.

Kuvio 4: Kokonaismenojen ja -tulojen kehitys, 2007–2017
(miljardia euroa)
Lähde: Eurostat (gov_10a_main)


EU-28:ssa julkisyhteisöjen menot kasvoivat vuosien 2009 ja 2017 välillä kaiken kaikkiaan 857 miljardia euroa ja samaan aikaan EU-28:n julkisyhteisöjen tulot kasvoivat 1 525 miljardia euroa. Vuosina 2016–2017 julkisyhteisöjen menot kasvoivat 118 miljardia euroa ja julkisyhteisöjen tulot 213 miljardia euroa. Euroalueella julkisyhteisöjen menot kasvoivat 544 miljardia euroa vuosina 2009–2017, ja tulot kasvoivat 1 026 miljardia euroa samalla ajanjaksolla.

Julkisyhteisöjen menojen ja tulojen taso vaihtelee voimakkaasti EU:n jäsenvaltioiden välillä (katso kuvio 5). Vuonna 2017 julkisyhteisöjen menojen ja tulojen yhteistaso suhteessa BKT:hen oli korkein (yli 100 prosenttia) Ranskassa, Suomessa, Tanskassa ja Belgiassa. Myös Norjassa suhdeluku oli yli 100 prosenttia. Vuonna 2017 yhteistaso oli suhteellisen alhainen (alle 80 prosenttia BKT:stä) kymmenessä jäsenvaltiossa – Irlannissa, Romaniassa, Liettuassa, Bulgariassa, Latviassa, Maltassa, Kyproksessa, Espanjassa, Tšekissä ja Slovakiassa.

Kuvio 5: Julkisyhteisöjen tulot ja menot, 2017
(prosenttia BKT:stä)
Lähde: Eurostat (gov_10a_main)


Koko EU-28:ssa julkisyhteisöjen kokonaistulojen tärkeimmät tuloerät ovat verot ja nettososiaaliturvamaksut (ks. kuvio 6). Vuonna 2017 verojen osuus kokonaistuloista oli EU-28:ssa 59,8 prosenttia (56,6 prosenttia euroalueella) ja nettososiaaliturvamaksujen osuus 29,7 prosenttia (33,1 prosenttia euroalueella). Markkinatuotos, tuotos omaan loppukäyttöön ja maksut markkinattomasta tuotoksesta (’maksut ja palkkiot’ ja oman pääoman muodostus) muodostivat 6,8 prosenttia kokonaistuloista EU-28:ssa ja yhtä suuren osuuden euroalueella. Omaisuustulot (lähinnä korot, osingot ja vuokrat) muodostivat 1,7 prosenttia kokonaistuloista EU-28:ssa ja 1,5 prosenttia euroalueella.

Kuvio 6: Kokonaistulojen muodostuminen, 2017
(prosenttia kokonaistuloista)
Lähde: Eurostat (gov_10a_main)


Jäsenvaltioittain tarkasteltuna eri tuloluokkien suhteellinen merkitys vaihteli voimakkaasti. Esimerkiksi Slovakiassa ja Tšekissä verojen osuus julkisyhteisöjen tuloista vuonna 2017 oli alle 50 prosenttia, kun taas Tanskassa niiden osuus oli 87,6 prosenttia ja Ruotsissa 81,5 prosenttia. Nettososiaaliturvamaksujen osuus tuloista oli suurin Liettuassa ja Slovakiassa (molemmissa 37,5 prosenttia kokonaistuloista vuonna 2017) ja Tšekissä ja Saksassa (molemmissa 37,2 prosenttia). Nettososiaaliturvamaksujen osuus tuloista oli pienin Tanskassa (1,7 prosenttia). Omaisuustulojen osuus oli suurin Norjassa (22,1 prosenttia) (katso kuvio 7).

Kuvio 7: Julkisyhteisöjen tärkeimmät tuloerät, 2017
(prosenttia kokonaistuloista)
Lähde: Eurostat (gov_10a_main)


EU-28:ssä julkisyhteisöjen suurin menoerä vuonna 2017 oli tulonjako joko käteis- tai luontoismuotoisina sosiaalisina tulonsiirtoina (katso kuviot 8 ja 9). Sosiaaliset tulonsiirrot (sosiaalietuudet ja luontoismuotoiset sosiaaliset tulonsiirrot – ostettu markkinatuotanto) kattoivat 45,1 prosenttia EU-28:n kokonaismenoista (47,9 prosenttia euroalueella). Palkansaajille maksettavat korvaukset kattoivat 21,7 prosenttia julkisyhteisöjen menoista EU-28:ssa (20,9 prosenttia euroalueella). Välituotekäyttö kattoi 12,6 prosenttia EU-28:n kokonaismenoista ja 10,9 prosenttia euroalueella. Maksettujen omaisuustulojen – joista suurin erä olivat korkomaksut – osuus julkisyhteisöjen menoista oli EU-28:ssa 4,3 prosenttia ja euroalueella 4,2 prosenttia. Kiinteän pääoman bruttomuodostus (lähinnä investoinnit) muodosti kokonaismenoista 6,0 prosenttia EU-28:ssa ja 5,5 prosenttia euroalueella.

Kuvio 8: Kokonaismenojen muodostuminen, 2017
(prosenttia kokonaistuloista)
Lähde: Eurostat (gov_10a_main)


Kuvio 9: Julkisyhteisöjen tärkeimmät menoerät, 2017
(prosenttia kokonaismenoista)
Lähde: Eurostat (gov_10a_main)


Tärkeimpiä julkisyhteisöjen tuloeriä ovat tulo-, varallisuus- ja muut juoksevat verot, tuotannon ja tuonnin verot ja nettososiaaliturvamaksut. Vuonna 2017 EU-28:ssa tuotannon ja tuonnin verot olivat 13,4 prosenttia BKT:stä, tulo-, varallisuus- ja muut juoksevat verot 13,2 prosenttia BKT:stä ja nettososiaaliturvamaksut 13,3 prosenttia BKT:stä. Tuotannon ja tuonnin verojen osuus BKT:stä kasvoi vuosina 2009–2014 EU-28:ssa 1,0 prosenttiyksikköä (ks. kuvio 10). Vuosien 2014 ja 2017 välillä tuotannon ja tuonnin verojen osuus BKT:stä pysyi vakaana. Tulo-, varallisuus- ja muiden juoksevien verojen osuus BKT:stä oli pienimmillään vuonna 2010, 12,1 prosenttia BKT:stä, ja kasvoi sitten 13,2 prosenttiin BKT:stä vuonna 2017. Nettososiaaliturvamaksujen osuus pysyi lähes vakaana 13,3 prosentissa BKT:stä EU-28:ssä vuosina 2012–2014, laski sitten 13,1 prosenttiin BKT:stä vuonna 2015 ja elpyi uudelleen 13,3 prosenttiin BKT:stä vuonna 2016. Vuosien 2016 ja 2017 välillä nettososiaaliturvamaksujen osuus BKT:stä pysyi vakaana.

Kuvio 10: Verojen ja sosiaaliturvamaksujen pääluokat, EU-28, 2007–2017
(prosenttia BKT:stä)
Lähde: Eurostat (gov_10a_main)


Verotulojen rakenne vaihteli huomattavasti EU:n jäsenvaltioissa vuonna 2017 (katso kuvio 11). Ne jäsenvaltiot, joissa menot olivat suhteellisen korkeat, keräsivät odotetusti myös enemmän veroja julkisyhteisöille (suhteessa BKT:hen). Esimerkiksi vuonna 2017 verojen ja sosiaaliturvamaksujen pääluokista saadut tulot suhteessa BKT:hen olivat korkeimmat Ranskassa (48,0 prosenttia) ja sen jälkeen Tanskassa (47,0 prosenttia). Tällaisten tulojen osuus BKT:stä oli alle 30 prosenttia neljässä EU:n jäsenvaltiossa (Irlanti, Romania, Bulgaria ja Liettua).

Kuvio 11: Verojen ja sosiaaliturvamaksujen pääluokat, 2017
(prosenttia BKT:stä)
Lähde: Eurostat (gov_10a_main)


Taulukoiden ja kaavioiden lähdetiedot

Tietolähteet

Liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn ehtojen mukaisesti EU:n jäsenvaltioiden on toimitettava Euroopan komissiolle julkisyhteisöjen alijäämää ja velkaa koskevat tilastot ennen kunkin vuoden 1. huhtikuuta ja 1. lokakuuta. Lisäksi Eurostat kerää tarkempia tietoja julkisyhteisöjen rahoitustilastoista lähettämisohjelmassa (englanniksi), jolla toimitetaan kansantalouden tilinpidon tiedot. Julkisyhteisöistä kerätyt pääaggregaatit toimitetaan Eurostatille kahdesti vuodessa. Julkisyhteisöjen tehtäviä (COFOG) koskevat tilastot taas on toimitettava vuoden kuluessa viitekauden päättymisestä ja yksityiskohtaiset vero- ja sosiaaliturvamaksutuloja koskevat tilastot yhdeksän kuukauden kuluessa viitekauden päättymisestä. Rahoitustilejä ja muita kuin rahoitustilejä koskevat neljännesvuositiedot sekä neljännesvuosittaista julkista bruttovelkaa koskevat tiedot toimitetaan neljästi vuodessa.

Tässä artikkelissa esitetyt tiedot vastaavat osaa niistä julkisyhteisöjen pääindikaattoreista, jotka kootaan kansantalouden tilinpidon (EKT 2010) pohjalta.

Kokonaistulojen ja -menojen erotus – mukaan luettuna pääomamenot ja erityisesti kiinteän pääoman bruttomuodostus – vastaa julkisyhteisöjen nettoluotonantoa/-ottoa, joka on myös muita kuin rahoitustilejä koskevan julkisyhteisöjen tilinpidon tasapainoerä.

Julkisyhteisöjen rajaaminen

Julkisyhteisöt käsittävät kaikki institutionaaliset yksiköt, jotka ovat markkinattomia tuottajia ja joiden tuotos on tarkoitettu yksilölliseen tai kollektiiviseen kulutukseen ja jotka rahoitetaan muihin sektoreihin kuuluvien yksiköiden suorittamin pakollisin maksuin, sekä pääasiallisesti kansantulon ja -varallisuuden uudelleenjakoa harjoittavat institutionaaliset yksiköt (EKT 2010, kohta 2.111). Julkisyhteisöt jaetaan neljään alasektoriin: valtionhallintoon, (tarvittaessa) osavaltiohallintoon, paikallishallintoon ja (tarvittaessa) sosiaaliturvarahastoihin.

Pääindikaattorien määritelmät

Julkisella taseella tarkoitetaan liiallisia alijäämiä koskevaa menettelyä varten ilmoitettua julkisyhteisöjen nettoluotonottoa/-antoa, joka ilmaistaan suhteessa BKT:hen. Liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä tehdyn pöytäkirjan mukaan julkisyhteisöjen velalla tarkoitetaan nimellisarvona ja sulautettuna mitattua julkisyhteisöjen bruttovelkaa käteisrahana, talletuksina, joukkovelkakirjoina ja lainoina vuoden lopussa.

Julkisyhteisöjen pääasialliset tulot muodostuvat veroista, sosiaaliturvamaksuista sekä myynti- ja omaisuustuloista. EKT 2010 -järjestelmässä ne määritellään eri luokkiin, joita ovat muun muassa markkinatuotos, tuotos omaan loppukäyttöön, maksut markkinattomasta tuotoksesta, tuotannon ja tuonnin verot, muut tuotantotukipalkkiot, omaisuustulot, tulo-, varallisuus-, ym. juoksevat verot, nettososiaaliturvamaksut, muut tulonsiirrot ja pääomansiirrot.

Tärkeimmät menot muodostuvat (julkishallinnon) työntekijöiden palkoista, sosiaalietuuksista (sosiaalietuudet ja luontoismuotoiset sosiaaliset tulonsiirrot – julkisyhteisöjen ostama markkinatuotanto), julkisyhteisöjen velan koroista, tuista ja kiinteän pääoman bruttomuodostuksesta. Julkisyhteisöjen kokonaismenot määritellään EKT 2010 järjestelmässä eri luokkiin, joita ovat muun muassa välituotekäyttö, pääoman bruttomuodostus, palkansaajakorvaukset, muut tuotantoverot, tukipalkkiot, omaisuustulot, tulo-, varallisuus- ja muut juoksevat verot, muut sosiaalietuudet kuin luontoismuotoiset sosiaaliset tulonsiirrot, luontoismuotoiset sosiaaliset tulonsiirrot – ostettu markkinatuotanto, muut tulonsiirrot, eläkeoikeuksien muutoksen oikaisut, pääomansiirrot ja valmistamattomiin varoihin kohdistuvat taloustoimet.

Julkisyhteisöjä koskevien pääaggregaattien osalta EKT 2010 -järjestelmän puitteissa toimitettavat tiedot on sulautettava. Tällä tarkoitetaan sitä, että tietyt julkisyhteisöjen institutionaalisten yksiköiden väliset taloustoimet – kuten omaisuustulot, muut tulonsiirrot ja pääomansiirrot – eliminoidaan tai jätetään huomioimatta. Näiden taloustoimien osalta alasektoreiden tiedot on sulautettava kunkin alasektorin sisällä, mutta ei alasektoreiden välillä. Tällöin sektorin tason tietojen pitäisi olla alasektoreiden tietojen summa lukuun ottamatta omaisuustuloja, muita tulonsiirtoja ja pääomansiirtoja, jotka on sulautettu. Viimeksi mainittujen tietojen osalta, ja tästä syystä myös kokonaistulojen ja -menojen osalta, alasektoreiden yhteenlasketun arvon olisi oltava suurempi kuin sektorin arvo.

Verot ja sosiaaliturvamaksut ovat valtion-, osavaltio- tai paikallishallinnon taikka sosiaaliturvarahastojen (rahana tai luontoisetuina) keräämiä tuloja. Nämä maksut (joihin viitataan yleensä veroina) jaetaan kolmeen tärkeimpään osa-alueeseen, jotka kuuluvat seuraavien otsakkeiden alle:

  • tulo-, varallisuus-, ym. juoksevat verot, mukaan luettuna pakolliset, vastikkeettomat maksut, joita julkisyhteisöt perivät jaksoittain yritysten ja kotitalouksien tuloista ja varallisuudesta,
  • tuotannon ja tuonnin verot, mukaan luettuna pakolliset, vastikkeettomat maksut, joita julkisyhteisöt perivät tavaroiden ja palvelujen tuotannosta ja tuonnista, työvoiman käytöstä ja maan, rakennusten ja muiden tuotannossa käytettyjen varojen omistuksesta tai käytöstä,
  • nettososiaaliturvamaksut, mukaan luettuna kaikki työnantajien ja kotitalouksien todelliset sosiaaliturvamaksut sekä laskennalliset sosiaaliturvamaksut, jotka ovat niiden sosiaalietuuksien vastine, jotka työnantajat maksavat suoraan, sekä kaksi muuta laskennallista maksua (kotitalouksien sosiaaliturvamaksutäydennykset ja sosiaalivakuutusjärjestelmien palvelumaksut).

Taustaa

Maailmanlaajuinen talous- ja rahoituskriisi vuosina 2007–2008 aiheutti monille Euroopan maille vakavia ongelmia. Suurimmat huolenaiheet liittyivät siihen, miten maat pystyvät hoitamaan velkojensa takaisinmaksun ja toteuttamaan toimia, joilla julkiset menot saadaan pidettyä kurissa, samalla kun yritetään edistää talouskasvua.

Vakaus- ja kasvusopimuksen määräyksillä pyritään varmistamaan, että EU:n jäsenvaltioiden talouskehitys pysyy jokseenkin samanlaisena, erityisesti euroalueella. Lisäksi sopimuksella halutaan estää jäsenvaltioita toteuttamasta toimia, jotka edistäisivät yksinomaan niiden omaa taloutta muiden kustannuksella. Vakaus- ja kasvusopimuksessa määrätään kahdesta pääperiaatteesta: (ennakoitu tai toteutunut) alijäämä ei saa olla suurempi kuin 3 prosenttia BKT:stä, ja velan suhde BKT:hen ei saa olla suurempi kuin 60 prosenttia (tai se pitäisi pyrkiä laskemaan kyseiselle tasolle). Vakaus- ja kasvusopimuksen merkitys kasvoi huomattavasti vuonna 2011, samoin kuin EU:n talouden ohjaus ja hallinta ylipäätään.

Jäsenvaltiot toimittavat Euroopan komissiolle vuosittain yksityiskohtaisia tietoja talouspolitiikastaan ja julkisen taloutensa tilasta. Euroalueeseen kuuluvat maat toimittavat tiedot vakausohjelmien ja muut jäsenvaltiot lähentymisohjelmien muodossa. Euroopan komissio arvioi, ovatko toimintalinjat sovittujen taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristötavoitteiden mukaisia, ja katsoessaan alijäämän olevan muodostumassa suhteettoman suureksi se voi antaa varoituksen. Varoitus voi johtaa neuvoston päätelmään liiallisesta alijäämästä, jolloin asetetaan määräaika alijäämän korjaamiseksi.

Suora pääsy
Muut artikkelit
Taulukot
Tietokanta
Aihekohtainen osio
Julkaisut
Metodologia
Lainsäädäntö
Visualisoinnit
Muut verkkosivustot







Government finance statistics (EDP and ESA2010) (t_gov_gfs10)


Government finance statistics (EDP and ESA2010) (gov_gfs10)
Government contingent liabilities and potential obligations (gov_cl)