Turvapaikkatilastot


Tilastotiedot poimittu 12. maaliskuuta 2019 ja 24. huhtikuuta 2019 (osat, jotka koskevat Ilman huoltajaa olevien alaikäisten hakemuksia ja lopullisia päätöksiä). Seuraava suunniteltu päivitys: syyskuu 2020.

Englanninkielinen versio on uudempi.

Poimintoja
Vuonna 2018 yhteensä 580 800 ensimmäistä kertaa turvapaikkaa hakevaa henkilöä haki kansainvälistä suojelua EU:n jäsenvaltioissa.
EU:n jäsenvaltioissa turvapaikkaa vuonna 2018 hakevien suurimmat kansalaisuusryhmät olivat syyrialaiset, afganistanilaiset ja irakilaiset.
Vuonna 2018 ensimmäisen oikeusasteen EU:ssa tekemistä turvapaikkapäätöksistä 37 % oli myönteisiä.

Turvapaikkahakemukset (EU:n ulkopuoliset), EU28-jäsenvaltiot, 2008–2018

Tässä artikkelissa kuvataan, miten turvapaikanhakijoiden ja turvapaikkahakemuksia koskevien päätösten määrä on kehittynyt viime aikoina Euroopan unionissa (EU). Turvapaikka on kansainvälisen suojelun muoto, jonka valtio myöntää alueellaan. Turvapaikka myönnetään henkilölle, joka ei voi saada suojelua kansalaisuus- ja/tai asuinmaassaan pääasiassa siksi, että hän pelkää joutuvansa vainotuksi rodun, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskuntaryhmään kuulumisen tai poliittisten mielipiteiden vuoksi.


Koko artikkeli


Turvapaikanhakijoiden määrä laski vuonna 2018

Turvapaikkahakemusten huippuvuosia olivat vuosi 1992 (672 000 hakemusta EU-15:ssä), jolloin EU:n jäsenvaltioihin saapui runsaasti turvapaikanhakijoita entisestä Jugoslaviasta, ja vuosi 2001 (424 000 hakemusta EU27-maissa). Sen jälkeen turvapaikkahakemusten määrä EU27-maissa väheni vajaaseen 200 000:een vuonna 2006.

Jos tarkastellaan ainoastaan muiden kuin jäsenvaltioiden kansalaisten hakemuksia (ks. kuvio 1), turvapaikkahakemusten määrä kasvoi asteittain EU-27:ssä ja myöhemmin EU-28:ssa vuoteen 2012 saakka, minkä jälkeen kasvu kiihtyi entisestään. Vuonna 2013 vastaanotettiin 431 000 hakemusta, vuonna 2014 yhteensä 627 000 hakemusta ja vuosina 2015 ja 2016 molempina noin 1,3 miljoonaa hakemusta. Näin ollen turvapaikkahakemusten määrä EU-28:ssa oli vuosina 2015 ja 2016 keskimäärin kaksinkertainen verrattuna edellisen huippuvuoden 1992 määrään EU15-maissa. Vuonna 2018 Euroopan unionin (EU) jäsenvaltioista haki kansainvälistä suojelua 638 000 turvapaikanhakijaa. Tämä oli 10 % vähemmän kuin vuonna 2017 (712 000) ja vähän yli puolet vuonna 2016 kirjatusta määrästä, jolloin turvapaikanhakijoita oli 1,3 miljoonaa. Tämä määrä vastaa vuoden 2014 tasoa ennen huippuvuosia 2015 ja 2016.


Kuvio 1: (EU:n ulkopuoliset)
(ei-EU) turvapaikkahakemukset EU-28:n jäsenvaltioissa, 2008–2018
(tuhatta)
Lähde:'’ Eurostat (migr_asyappctza)

Ensikertalaisia hakijoita 581 000 vuonna 2018

Ensimmäistä kertaa turvapaikkaa hakevien määrä EU-28:ssa [1]oli 581 000 vuonna 2018, mikä on 57 000 (9 %) vähemmän kuin hakijoiden kokonaismäärä. Ensimmäistä kertaa kansainvälistä suojelua hakeva on henkilö, joka jättää turvapaikkahakemuksen ensimmäisen kerran tietyssä EU:n jäsenvaltiossa. Ensikertalaisiin ei lasketa hakemuksensa (kyseisessä jäsenvaltiossa) uusivia, joten luku kuvaa paremmin kansainvälistä suojelua hakevien maahantulijoiden määrää asianomaisessa jäsenvaltiossa.

Viimeisimmän vuoden 2018 luvun mukaan ensikertalaisia oli EU-28:ssa 74 000 vähemmän kuin edellisenä vuonna, sillä ensikertalaisten määrä väheni 655 000:sta vuonna 2017 581 000:een vuonna 2018. Vuosina 2016–2017 ensimmäistä kertaa turvapaikkaa hakevien määrä sitä vastoin oli kasvanut merkittävästi eli 551 000 hakijalla. Laskuun vaikutti pääasiassa pienempi syyrialaisten ja nigerialaisten hakijoiden määrä (ks. kuvio 2).

Kuvio 2: EU:n ulkopuolisten turvapaikanhakijoiden kansalaisuusmaat, EU-28, 2017 ja 2018
(tuhatta ensi kertaa turvapaikkaa hakevaa)
Lähde: Eurostat (migr_asyappctza)

Ensikertalaisia hakijoita: eniten Syyriasta, Afganistanista ja Irakista

EU:n jäsenvaltioissa turvapaikkaa hakevia oli vuonna 2018 eniten Syyriasta. Syyrialaiset ovat muodostaneet suurimman kansalaisuusryhmän vuodesta 2013 lähtien. Vuonna 2018 ensimmäistä kertaa turvapaikkaa hakevien syyrialaisten määrä laski vuoden 2017 määrästä eli 102 000:sta 81 000:een, ja syyrialaisten osuus kokonaismäärästä EU-28:ssa laski 15,6 prosentista 13,9 prosenttiin. Kahdeksassa EU:n jäsenvaltioissa turvapaikkaa hakevia oli eniten Syyriasta.

Afganistanilaisten osuus oli 7,1 prosenttia ja irakilaisten osuus 6,8 prosenttia kaikista ensimmäistä kertaa turvapaikkaa hakevista. Pakistanilaisten osuus puolestaan oli 4,3 prosenttia ja iranilaisten 4,0 prosenttia.

Turvapaikanhakijoiden suurimmista kansalaisuusryhmistä EU-28:ssa vuonna 2018 suhteellisesti eniten vuoteen 2017 verrattuna kasvoi venezuelalaisten (kasvua 1,8 prosenttiyksikköä), georgialaisten (kasvua 1,6 prosenttiyksikköä), turkkilaisten (kasvua 1,5 prosenttiyksikköä), iranilaisten (kasvua 1,3 prosenttiyksikköä) ja kolumbialaisten (kasvua 1,1 prosenttiyksikköä) osuus. Suhteellisesti suurin hakijamäärän lasku turvapaikanhakijoiden yleisimpien kansalaisuusmaiden joukossa vuonna 2018 (kun Syyriaa ei huomioida) kirjattiin nigerialaisten (laskua 2,2 prosenttiyksikköä) ja eritrealaisten (laskua 1,2 prosenttiyksikköä) osalta[2].

Pääasiallinen kohdemaa: Saksa, Ranska ja Kreikka

Saksassa turvapaikkaa haki ensimmäistä kertaa 162 000 hakijaa vuonna 2018, mikä on 28 prosenttia kaikista ensikertalaisista hakijoista EU:n jäsenvaltioissa. Seuraavina tulivat Ranska (110 000 eli 19 %), Kreikka (65 000 eli 11 %), Espanja (53 000 eli 9 %), Italia (49 000 eli 8 %) ja Yhdistynyt kuningaskunta (37 000 eli 6 %).

Niistä jäsenvaltioista, joissa oli yli 5 000 ensikertalaista turvapaikanhakijaa vuonna 2018, ensikertalaisten hakijoiden määrä kasvoi edelliseen vuoteen verrattuna eniten Kyproksessa (+70 % eli 3 000 ensikertalaista turvapaikanhakijaa enemmän vuonna 2018 kuin vuonna 2017) ja Espanjassa (+60 % eli 20 000 enemmän). Seuraavina tulivat Belgia (+29 % eli 4 000 enemmän), Alankomaat (+27 % eli 4 000 enemmän), Ranska (+20 % eli 19 000 enemmän) ja Kreikka (+14 % eli 8 000 enemmän). Hakijamäärä puolestaan laski suhteellisesti eniten Italiassa (-61 % eli 77 000 vähemmän), Itävallassa (-49 % eli 11 000 vähemmän), Ruotsissa (-19 % eli 4 000 vähemmän) ja Saksassa (-18 % eli 36 000 vähemmän) (ks. kuvio 3).

Kuvio 3: EU:n ulkopuolisten turvapaikanhakijoiden määrä, EU- ja EFTA-maat, 2017 ja 2018
((tuhatta ensi kertaa turvapaikkaa hakevaa)
Lähde: Eurostat (migr_asyappctza)

Taulukossa 1 esitetään katsaus viidestä suurimmasta ensikertalaisten turvapaikanhakijoiden ryhmästä (kansalaisuuden perusteella) kussakin EU:n jäsenvaltiossa. Syyrialaisten hakijoiden osuus oli suurin 8:ssa EU:n 28 jäsenvaltiosta; syyrialaisia hakijoita oli esimerkiksi 44 000 Saksassa (suurin yhdestä maassa saapuvien hakijoiden määrä yhdessä EU:n jäsenvaltiossa vuonna 2018) ja 13 000 Kreikassa. Noin 19 000 venezuelalaista haki suojelua Espanjasta, ja Saksassa kirjattiin 16 000 irakilaista hakijaa ja Kreikassa lähes 10 000. Afganistanilaisia hakijoita oli 12 000 Kreikassa ja 10 000 Ranskassa. Lisäksi seuraavissa maissa turvapaikkaa haki merkittävä määrä yhden maan kansalaisia vuonna 2018: Saksassa 11 000 iranilaista hakijaa, 10 000 nigerialaista hakijaa ja 10 000 turkkilaista hakijaa, Espanjassa 8 000 kolumbialaista hakijaa ja Ranskassa 8 000 albanialaista hakijaa.

Taulukko 1: (EU:n ulkopuolisten) turvapaikanhakijoiden viisi yleisintä kansalaisuutta, 2018
(ensikertalaisten hakijoiden määrä pyöristettynä)
Lähde: Eurostat (migr_asyappctza)

Ensikertalaisten hakijoiden ikä ja sukupuoli

Lähes neljä viidestä (79 %) EU-28:ssa vuonna 2018 ensimmäistä kertaa turvapaikkaa hakevista oli alle 35-vuotiaita (ks. kuvio 4); 18–34-vuotiaiden ikäluokkaan kuului hieman alle puolet (48 %) kaikista hakijoista, ja alle 18-vuotiaita alaikäisiä oli lähes kolmannes ensimmäistä kertaa turvapaikkaa hakevista (31 %).

Turvapaikanhakijoiden ikäjakauma oli samanlainen lähes kaikissa EU:n jäsenvaltioissa, ja suurin osa hakijoista oli 18–34-vuotiaita. Tähän oli kuitenkin muutama poikkeus: Unkarissa, Itävallassa, Saksassa ja Puolassa suurempi osuus turvapaikanhakijoista oli alle 18-vuotiaita (vähintään 44 prosenttia)

Kuvio 4: (EU:n ulkopuolisten) ensikertalaisten turvapaikanhakijoiden ikäjakauma, EU- ja EFTA-maat, 2018
(%)
Lähde: Eurostat (migr_asyappctza)

Ensimmäistä kertaa turvapaikkaa hakevien sukupuolijakauma osoittaa, että mieshakijoiden osuus oli naishakijoita suurempi. Nuorimmassa ikäluokassa (0–13-vuotiaat) poikien osuus oli 51 prosenttia kaikista hakijoista vuonna 2018. Sukupuolierot olivat suuremmat 14–17-vuotiaiden ja 18–34-vuotiaiden turvapaikanhakijoiden keskuudessa: näissä ryhmissä ensikertalaisista 72 ja 70 prosenttia oli miehiä. Miesten osuus supistui kuitenkin 59 prosenttiin 35–64-vuotiaiden keskuudessa. Naishakijoiden määrä ylitti mieshakijoiden määrän EU-28:ssa vuonna 2018 yli 65-vuotiaiden turvapaikanhakijoiden keskuudessa, vaikka tämä ryhmä olikin melko pieni eli ainoastaan 0,7 prosenttia kaikista ensimmäistä kertaa turvapaikkaa hakevista (0,4 % naisista ja 0,3 % miehistä)

Kuvio 5: Ensi kertaa turvapaikkaa hakevien (EU:n ulkopuolisten) mieshakijoiden osuus ikäryhmittäin, EU-28, 2018
(%)
Lähde: Eurostat (migr_asyappctza)

Ilman huoltajaa olevien alaikäisten hakemukset

Ilman huoltajaa oleva alaikäinen on alle 18-vuotias henkilö, joka saapuu EU:n jäsenvaltion alueelle ilman hänestä vastuussa olevaa aikuista tai joka jää ilman huoltajaa sen jälkeen, kun hän on saapunut jäsenvaltion alueelle. Vuonna 2018 turvapaikkaa EU-28:ssa haki 19 700 ilman huoltajaa olevaa alaikäistä; tämä on 10 prosenttia kaikista alle 18-vuotiaista turvapaikanhakijoista (ks. kuvio 6). EU:n jäsenvaltioista ilman huoltajaa olevien alaikäisten osuus turvapaikanhakijoista oli vuonna 2018 suurin Sloveniassa (70 %) ja Bulgariassa (57 %). Toisaalta Tšekissä ja Virossa ei tilastoihin kirjattu ainuttakaan ilman huoltajaa olevaa alaikäistä turvapaikanhakijaa vuonna 2018.

Kuvio 6: (EU:n ulkopuolisten) alaikäisten turvapaikanhakijoiden oikeudellisen aseman jakauma, EU- ja Efta-maat, 2018
(%)
Lähde: Eurostat (migr_asyunaa) and (migr_asyappctza)

Turvapaikkahakemuksia koskevat päätökset

Turvapaikkahakemuksia koskevista päätöksistä on kerätty tilastotietoja kahdesta oikeusasteesta, eli ensimmäisen oikeusasteen päätöksistä ja lopullisista päätöksistä, jotka on tehty muutoksenhaun tai uudelleenkäsittelyn yhteydessä.

Vuonna 2018 EU:n jäsenvaltioissa tehtiin lähes 582 000 turvapaikkahakemuksia koskevaa ensimmäisen oikeusasteen päätöstä ja lisäksi 309 000 lopullista päätöstä valituksen johdosta. Ensimmäisen oikeusasteen päätökset merkitsivät suojelun myöntämistä 217 000 henkilölle, ja lisäksi 116 000 henkilöä sai suojellun aseman valituksen seurauksena.

Ylivoimaisesti eniten päätöksiä tehtiin Saksassa (ks. kuvio 7). Saksassa tehtiin lähes kolmannes kaikista ensimmäisen oikeusasteen päätöksistä (31 %) ja lähes puolet (47 %) EU-28:ssa vuonna 2018 tehdyistä lopullisista päätöksistä.

Kuvio 7: (EU:n ulkopuolisia) turvapaikkahakemuksia koskevien ensimmäisen oikeusasteen ja lopullisten päätösten määrä, 2018
(tuhatta)
Lähde:'’ Eurostat (migr_asydcfsta) ja (migr_asydcfina)


Turvapaikkahakemuksia koskevat ensimmäisen oikeusasteen päätökset

Kuviossa 8 esitetään analyysi ensimmäisen oikeusasteen päätösten lopputuloksesta. Vaikka pakolaisasema ja toissijainen suojeluasema määritellään EU:n lainsäädännössä, humanitaarisista syistä määrätään kansallisessa lainsäädännössä, eikä niitä sovelleta kaikissa EU:n jäsenvaltioissa.

Vuonna 2018 turvapaikkahakemuksia koskevista ensimmäisen oikeusasteen päätöksistä EU-28:ssa 37 prosenttia oli myönteisiä eli henkilölle myönnettiin pakolaisasema tai toissijainen suojeluasema taikka oleskelulupa humanitaarisen suojelun perusteella (ks. kuvio 8). Noin 56 prosenttia kaikista ensimmäisessä oikeusasteessa vuonna 2018 tehdyistä myönteisistä päätöksistä EU-28:ssa johti pakolaisaseman myöntämiseen.

Kuvio 8: (EU:n ulkopuolisia) turvapaikkahakemuksia koskevien ensimmäisen oikeusasteen päätösten jakautuminen, 2018
(%)
Lähde: Eurostat (migr_asydcfsta)

Absoluuttisina lukuina ilmaistuna ensimmäisen oikeusasteen käsittelyssä yhteensä 122 000 henkilölle myönnettiin pakolaisasema, 62 000 henkilölle myönnettiin toissijainen suojeluasema ja 33 000 henkilölle myönnettiin oleskelulupa humanitaarisen suojelun perusteella EU-28:ssa vuonna 2018.

EU:n jäsenvaltioista suhteessa eniten myönteisiä ensimmäisen oikeusasteen päätöksiä tehtiin vuonna 2018 Irlannissa (85 %) ja Luxemburgissa (72 %). Sitä vastoin Ranskassa, Virossa, Espanjassa, Latviassa, Puolassa ja Tšekissä ensimmäisen asteen hylkäämisaste oli 72 prosentin (Ranska) ja 89 prosentin (Tšekki) välillä.

Muutoksenhaun yhteydessä tehdyt lopulliset päätökset

Myönteisten päätösten osuus oli muutoksenhaun tai uudelleenkäsittelyn yhteydessä tehdyissä lopullisissa päätöksissä 38 prosenttia EU-28:ssa vuonna 2018.

Noin 116 000 henkilöä sai EU-28:ssa vuonna 2018 myönteisen lopullisen päätöksen muutoksenhaun tai uudelleenkäsittelyn yhteydessä. Näistä 42 000 henkilölle myönnettiin pakolaisasema, 38 000 henkilölle myönnettiin toissijainen suojeluasema ja vielä 36 000 henkilölle myönnettiin humanitaarinen asema.

Kuvio 9: (EU:n ulkopuolisia) turvapaikkahakemuksia koskevien lopullisten päätösten jakautuminen, 2018
(%)
Lähde: Eurostat (migr_asydcfina)

Ainoastaan viidessä EU:n jäsenvaltiossa yli puolet lopullisista turvapaikkapäätöksistä vuonna 2018 oli myönteisiä: Suomi (69 %), Alankomaat (60 %), Yhdistynyt kuningaskunta (58 %). Bulgaria (57 %) ja Itävalta (54 %).

Eniten lopullisia hylkääviä päätöksiä tehtiin Portugalissa ja Virossa, missä kaikki lopulliset päätökset olivat kielteisiä.


Taulukoiden ja kaavioiden lähdetiedot

Tietolähteet

Eurostat tuottaa tilastotietoja monenlaisista kansainväliseen muuttoliikkeeseen liittyvistä näkökohdista. Vuosina 1986–2007 turvapaikkatietoja kerättiin herrasmiessopimuksella. Vuodesta 2008 lähtien tiedot on toimitettu Eurostatille asetuksen (EY) N:o 862/2007 4 artiklan säännösten nojalla. Useimmat tässä artikkelissa esitetyt tilastotiedot on kerätty mainitun sääntelykehyksen puitteissa.

Tiedot toimitetaan Eurostatille kuukausittain (turvapaikkahakemuksia koskevat tilastotiedot), neljännesvuosittain (ensimmäisen oikeusasteen päätökset) tai vuosittain (lopulliset päätökset, jotka on tehty muutoksenhaun tai uudelleenkäsittelyn yhteydessä tai jotka koskevat uudelleensijoittamista ja ilman huoltajaa olevia alaikäisiä). Tilastot perustuvat hallinnollisiin tietolähteisiin, ja niitä toimittavat Eurostatille EU:n jäsenvaltioiden tilastoviranomaiset, sisäasiainministeriöt tai maahanmuuttovirastot.

Turvapaikkatilastojen tarkastelussa olisi otettava huomioon kaksi erilaista henkilöryhmää. Ensimmäiseen kuuluvat turvapaikanhakijat, jotka ovat tehneet turvapaikkahakemuksen ja joiden hakemusta käsittelee asianomainen viranomainen. Toiseen ryhmään kuuluvat henkilöt, jotka on asian käsittelyn jälkeen tunnustettu pakolaisiksi, joille on myönnetty muunlainen kansainvälinen suojelu (toissijainen suojelu), joille on myönnetty suojelu kansainvälistä suojelua koskevan kansallisen lainsäädännön perusteella (humanitaarisen suojelun perusteella myönnetty oleskelulupa) tai joiden suojelua koskeva hakemus on kaikilta osin hylätty.

Turvapaikkapäätöksiä koskevia tilastotietoja on julkaistu turvapaikkamenettelyn eri vaiheista asetuksen (EY) N:o 862/2007 voimaantulosta lähtien. Ensimmäisen oikeusasteen päätökset tekee viranomainen, joka toimii hallinnollisen/oikeudellisen turvapaikkamenettelyn ensimmäisenä oikeusasteena vastaanottavassa maassa. Sitä vastoin lopulliset päätökset tehdään hallinnollisen/oikeudellisen turvapaikkamenettelyn ylimmässä oikeusasteessa muutoksenhaun tai uudelleenkäsittelyn yhteydessä. Ennen lopullista päätöstä turvapaikanhakijan on haettava muutosta aiempaan hylkäävään päätökseen. Koska turvapaikkamenettelyt ja päätöksentekoelinten määrä/tasot vaihtelevat EU:n eri jäsenvaltioissa, tosiasiallinen ylin oikeusaste saattaa kansallisen lainsäädännön ja hallintomenettelyjen mukaisesti olla maan korkein oikeus. Sovellettavan menettelyn mukaan lopullisilla päätöksillä olisi tarkoitettava kuitenkin sitä, mikä on tosiasiallisesti lopullinen päätös valtaosassa tapauksia. Tämä tarkoittaa, että kaikki tavanomaiset muutoksenhakukeinot on käytetty, eikä muutosta voida enää hakea päätöksen asiasisällön perusteella vaan ainoastaan menettelyllisin perustein.

Taustaa

Pakolaisasema on määritelty noin 70 vuoden ajan pakolaisten oikeusasemaa koskevassa vuoden 1951 Geneven yleissopimuksessa (sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 1967 New Yorkin pöytäkirjalla). Yleissopimuksessa vahvistetaan pakolaisiin sovellettava yleinen lähestymistapa, joka on ollut yksi yhteisen turvapaikkajärjestelmän kehittämisen kulmakivistä EU:ssa. EU on kehittänyt Euroopan yhteistä turvapaikkajärjestelmää vuodesta 1999 lähtien Geneven yleissopimuksen ja muiden sovellettavien kansainvälisten sopimusten mukaisesti.

Valtion- ja hallitusten päämiehet hyväksyivät 5. marraskuuta 2004 Haagin ohjelman. Siinä esitetään ajatus Euroopan yhteisestä turvapaikkajärjestelmästä (englanniksi) ja nostetaan esiin haasteet, joita yhteisten menettelyjen laatimiseen ja turvapaikan tai toissijaisen suojeluaseman saaneiden henkilöiden yhdenmukaiseen asemaan liittyy. Euroopan komission turvapaikkapolitiikan toimintasuunnitelma (KOM(2008) 360 lopullinen) esiteltiin kesäkuussa 2008. Suunnitelmaan sisältyy kolme pilaria, joihin yhteisen turvapaikkajärjestelmän kehittäminen perustuu:

  • yhdenmukaisempien suojelunormien aikaansaaminen yhdenmukaistamalla EU:n jäsenvaltioiden turvapaikkalakeja
  • tehokas käytännön yhteistyö, jota tuetaan vahvasti
  • jäsenvaltioiden keskinäisen sekä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisen solidaarisuuden ja vastuun parantaminen.

Nämä periaatteet huomioon ottaen Euroopan komissio esitti vuonna 2009 ehdotuksen Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston (EASO) (englanniksi) perustamisesta. EASO tukee EU:n jäsenvaltioita niiden pyrkimyksissä toteuttaa entistä yhtenäisempää ja oikeudenmukaista turvapaikkapolitiikkaa. Lisäksi se antaa teknistä ja operatiivista tukea jäsenvaltioille, joihin kohdistuu erityistä painetta (toisin sanoen jäsenvaltioille, joihin saapuu suuria määriä turvapaikanhakijoita). EASO aloitti toimintansa kesäkuussa 2011, ja se on siitä lähtien työskennellyt viraston valmiuksien, toiminnan ja vaikutuksen lisäämiseksi yhteistyössä Euroopan komission ja YK:n pakolaisjärjestön (UNHCR) (englanniksi) kanssa.

Toukokuussa 2010 Euroopan komissio esitti ilman huoltajaa olevia alaikäisiä koskevan toimintasuunnitelman (KOM(2010) 213 lopullinen). Ilman huoltajaa olevien alaikäisten katsotaan olevan kaikkein suojattomin ja haavoittuvin muuttajaryhmä. Toimintasuunnitelman tarkoituksena on laatia koordinoitu lähestymistapa ja sitouttaa kaikki EU:n jäsenvaltiot huolehtimaan ilman huoltajaa olevien alaikäisten vastaanotosta, suojelusta ja kotouttamisesta. Euroopan muuttoliikeverkosto (englanniksi) on tehnyt toimintasuunnitelman tueksi kattavan tutkimuksen ilman huoltajaa oleviin alaikäisiin sovellettavista vastaanottokäytännöistä sekä palautus- ja kotouttamisjärjestelyistä EU:ssa (englanniksi).

Tällä alalla on myös annettu useita direktiivejä. Neljä keskeistä turvapaikka-asioihin liittyvää säädöstä – joista kaikista on esitetty korvaamista tai uudelleenlaatimista koskevat ehdotukset – ovat seuraavat:

  • aseman määrittelyä koskeva direktiivi 2011/95/EU vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle
  • turvapaikkamenettelydirektiivi 2013/32/EU kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä
  • vastaanotto-olosuhteita koskeva direktiivi 2013/33/EU kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vaatimuksista
  • Dublin-asetus (EU) N:o 604/2013 kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta.

EU:n operatiivinen ja taloudellinen tuki on auttanut jäsenvaltioita merkittävällä tavalla muuttoliikehaasteeseen vastaamisessa. Euroopan komissio tarjoaa jäsenvaltioille erityisesti jatkuvaa rahoitustukea turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston kautta (AMIF) (englanniksi). AMIF on tehokkaasti ja menestyksekkäästi unionin yhteisiä tukenut unionin yhteisiä toimia, joilla vastataan muuttoliikekriisiin, ja samalla ollut solidaarisuuden osoitus etulinjassa oleville jäsenvaltioille.

Huhtikuussa 2016 Euroopan komissio antoi tiedonannon (COM(2016) 197 final), jolla pantiin alulle Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän uudistaminen. Tiedonannossa esitettiin vaihtoehtoja oikeudenmukaiselle ja kestävälle järjestelmälle, jolla kohdennetaan turvapaikanhakijat EU:n jäsenvaltioiden kesken, yhdenmukaistetaan edelleen turvapaikkamenettelyjä ja -normeja tasapuolisten toimintaedellytysten takaamiseksi koko EU:ssa ja vähennetään siten luvatonta edelleen liikkumista kannustavia tekijöitä sekä vahvistetaan EASOn toimeksiantoa.

Toukokuussa 2016 Euroopan komissio esitteli ensimmäisen uudistuspaketin, johon sisältyi ehdotuksia kestävän ja oikeudenmukaisen Dublin-järjestelmän luomisesta (COM(2016) 270 final), Eurodac-järjestelmän lujittamisesta (COM(2016) 272 final) ja Euroopan unionin turvapaikkaviraston perustamisesta (COM(2016) 271 final).

Heinäkuussa 2016 Euroopan komissio esitti toisen ehdotuspaketin, joka liittyi Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän uudistukseen. Komissio ehdotti muun muassa EU:n uudelleensijoittamiskehyksen (COM(2016) 468 final) ja kansainvälistä suojelua koskevan yhteisen menettelyn (COM(2016) 467 final) käyttöön ottamista sekä kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden vastaanottoa koskevista vaatimuksista annetun lainsäädännön (COM(2016) 465 final) uudelleen laatimista.

Maaliskuussa 2019 Euroopan komissio raportoi viimeisten 4 vuoden aikana tapahtuneesta edistymisestä ja kuvaili toimenpiteitä, joita vielä tarvitaan, jotta muuttoliikkeeseen liittyviin välittömiin ja tuleviin haasteisiin voidaan vastata (COM/2019/126 final).

Suora pääsy
Muut artikkelit
Taulukot
Tietokanta
Aihekohtainen osio
Julkaisut
Metodologia
Lainsäädäntö
Visualisoinnit
Muut verkkosivustot





Asylum and first time asylum applicants - monthly data (rounded) (tps00189)
Persons subject of asylum applications pending at the end of the month - monthly data (tps00190)
Asylum and first time asylum applicants - annual aggregated data (rounded) (tps00191)
First instance decisions on asylum applications by type of decision - annual aggregated data (tps00192)
Final decisions on asylum applications - annual data (tps00193)
Asylum applicants considered to be unaccompanied minors - annual data (tps00194)


Asylum and Dublin statistics (migr_asy)
Applications (migr_asyapp)
Decisions on applications and resettlement (migr_asydec)
’Dublin’ statistics (migr_dub)


Huomautukset

  1. Koko EU:n määrä on laskettu yhdistämällä jäsenvaltioiden tiedot. Jäsenvaltioiden tiedoissa ilmoitetaan niiden henkilöiden määrä, jotka hakivat turvapaikkaa ensimmäisen kerran kyseisessä jäsenvaltiossa. Henkilöt voivat kuitenkin hakea kansainvälistä suojelua useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa tiettynä vuotena. Tämän vuoksi EU:n kokonaismäärään voi sisältyä useampia hakemuksia samalta henkilöltä.
  2. Tässä analyysissa otettiin huomioon ainoastaan 30 kansalaisuusmaata, joista saapui suhteellisesti eniten turvapaikanhakijoita.