Jätetilastot


Tiedot poimittu kesäkuussa 2019.

Seuraava suunniteltu päivitys: maaliskuu 2021.

Poimintoja

Vuonna 2016 EU:ssa tuotettiin 5,0 tonnia jätettä asukasta kohti.

Vuonna 2016 jätteestä 45,7 % vietiin kaatopaikalle ja 37,8 % kierrätettiin.

Jätetuotanto, 2016

Tässä artikkelissa annetaan yleiskatsaus jätteen tuotannon ja käsittelyn kehittymisestä Euroopan unionissa (EU) ja joissakin EU:n ulkopuolisissa maissa. Tiedot perustuvat kokonaisuudessaan jätetilastoista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2150/2002 mukaisesti kerättyihin tietoihin.

Direktiivin 2008/98/EY 3 artiklan 1 kohdassa jäte määritellään ”miksi tahansa aineeksi tai esineeksi, jonka haltija poistaa käytöstä, aikoo poistaa käytöstä tai on velvollinen poistamaan käytöstä”. Jäte on merkittävää luonnonvarojen hukkaa niin materiaalien kuin energiankin muodossa. Jätehuollolla ja jätteen loppusijoituksella voi olla myös huomattavia ympäristövaikutuksia. Kaatopaikat esimerkiksi vievät tilaa ja voivat aiheuttaa ilman, veden ja maaperän saastumista, ja jätteen polttaminen taas voi johtaa ilman epäpuhtauksien päästöihin.

EU:n jätehuoltopolitiikoilla pyritäänkin siksi vähentämään jätteen ympäristö- ja terveysvaikutuksia sekä parantamaan EU:n resurssitehokkuutta. Näiden politiikanalojen pitkän aikavälin tavoite on vähentää jätteen syntymistä ja, silloin kun sitä ei voida välttää, edistää jätteen käyttöä resurssina, sen kierrätystä ja turvallista loppusijoitusta.

Koko artikkeli

Jätteen kokonaistuotanto

Vuonna 2016 taloudellinen toiminta ja kotitaloudet tuottivat EU-28:ssa jätettä yhteensä 2 538 miljoonaa tonnia.

Kuten voi odottaa, tuotetun jätteen kokonaismäärä on jossain määrin yhteydessä maan väestömäärään ja talouden kokoon. Taulukosta 1 ilmenee, että pienimpien EU:n jäsenvaltioiden jätetuotantomäärät olivat yleisesti ottaen alhaisimmat ja suurempien jäsenvaltioiden vastaavasti korkeimmat. Jätettä tuotettiin kuitenkin verrattain suuri määrä Bulgariassa ja Romaniassa ja suhteellisen vähän Italiassa.

Taulukko 1: Jätetuotanto toimialojen ja kotitalouksien mukaan jaoteltuna, 2016
(%)
Lähde: Eurostat (env_wasgen)

Kuviossa 1 esitetään eri toimialojen ja kotitalouksien osuus jätteen kokonaistuotannosta vuonna 2016. EU-28:ssa rakennus- ja purkujätteen osuus jätteen kokonaistuotannosta oli 36,4 % vuonna 2016. Sen jälkeen eniten jätettä tuottivat kaivostoiminta ja louhinta (25,3 %), teollisuus (10,3 %), jäte- ja vesihuolto (10,0 %) sekä kotitaloudet (8,5 %). Loput 9,5 % jätteestä tuotettiin muilla toimialoilla, lähinnä palveluissa (4,6 %) ja energia-alalla (3,1 %).

Kuvio 1: Jätetuotanto toimialojen ja kotitalouksien mukaan jaoteltuna, EU-28, 2016
(%)
Lähde: Eurostat (env_wasgen)

Kuviossa 2 tuotetun jätteen määrä esitetään vakiomuotoisesti suhteessa väestön määrään. Kuviosta voidaan nähdä selvästi, että joissain pienemmissä EU:n jäsenvaltioissa tuotettiin paljon jätettä. Erityisen paljon jätettä tuotettiin Suomessa, keskimäärin 22,4 tonnia asukasta kohti vuonna 2016, mikä on viisi kertaa enemmän kuin EU-28:n keskiarvo eli 5,0 tonnia asukasta kohti. Useissa niistä jäsenvaltioista, joissa tuotetun jätteen määrä asukasta kohti oli erityisen suuri, hyvin suuri osa jätteesta oli peräisin kaivostoiminnasta ja louhinnasta. Muissa jäsenvaltioissa rakennus- ja purkujätteen osuus oli usein suuri jätteen kokonaistuotannosta.

Suuri osa kaivostoiminnasta ja louhinnasta syntyvästä jätteestä sekä rakennus- ja purkujätteestä luokitellaan mineraalijätteeksi: kuviossa 2 erotetaan mineraalijäte kaikesta muusta jätteestä. Lähes kaksi kolmasosaa (64 % tai 3,2 tonnia asukasta kohti) EU-28:ssa vuonna 2016 tuotetusta jätteen kokonaismäärästä oli mineraalijätettä. Mineraalijätteen suhteellinen osuus jätteen kokonaistuotannosta vaihteli huomattavasti EU:n jäsenvaltioiden välillä, mikä saattaa kuvastaa ainakin osittain maiden erilaisia taloudellisia rakenteita. Yleisesti ottaen jäsenvaltioissa, joiden jätetuotannosta mineraalijätteen osuus oli suuri, harjoitettiin verrattain paljon kaivostoimintaa ja louhintaa (Bulgaria, Ruotsi, Romania ja Suomi) ja/tai rakennus- ja purkutoimintaa (Luxemburg). Näissä jäsenvaltioissa mineraalijätteen osuus oli vähintään 85 % kaikesta tuotetusta jätteestä, kuten myös Liechtensteinissa (91 %).

Kuvio 2: Jätetuotanto, 2016
(kg/asukas)
Lähde: Eurostat (env_wasgen)

Muun kuin mineraalijätteen tuotanto

EU-28:ssa vuonna 2016 tuotetut 905 miljoonaa tonnia muuta kuin mineraalijätettä muodostivat 36 % koko jätetuotannosta (taulukko 2). Suhteutettuna väestömäärään EU-28:n asukkaat tuottivat vuonna 2016 keskimäärin 1,8 tonnia muuta kuin mineraalijätettä (kuvio 3).

Vuonna 2016 muun kuin mineraalijätteen tuotanto vaihteli EU:n jäsenvaltioissa Viron keskimääräisestä 9,0 tonnista asukasta kohti Kyproksen ja Kroatian 0,8 tonniin asukasta kohti. Virossa tuotetun jätteen suuri määrä liittyy öljyliuskeeseen perustuvaan energiantuotantoon.

Kuvio 3: Jätetuotanto, muu kuin merkittävä mineraalijäte, 2006 ja 2016
(kg/asukas)
Lähde: Eurostat (env_wasgen)

Taulukossa 2 esitetään EU-28:n muun kuin mineraalijätteen tuotannon kehitys jaoteltuna toimialojen mukaan. Vuonna 2016 eniten jätettä tuottivat vesi- ja jätehuolto (228 miljoonaa tonnia), kotitaloudet (209 miljoonaa tonnia) ja teollisuus (191 miljoonaa tonnia). Niiden määrät kehittyivät eri tavalla: vuosien 2004 ja 2016 välillä vesi- ja jätehuollon jätetuotanto (muu kuin mineraalijäte) kasvoi 105,7 %, kotitalouksien jätetuotanto pysyi suhteellisen vakaana (+1,8 %) ja teollisuuden jätetuotanto laski varsin huomattavasti (29,6 %).

Taulukko 2: Jätetuotanto, muu kuin merkittävä mineraalijäte, EU-28, 2004–2016
(miljoonaa tonnia)
Lähde: Eurostat (env_wasgen)

Vaarallisen jätteen tuotanto

Vaarallinen jäte saattaa olla vaaraksi ihmisten terveydelle ja ympäristölle, jos sen käsittely ja loppusijoitus eivät ole asianmukaisia. Vuonna 2016 EU-28:n jätteestä noin 100,7 miljoonaa tonnia (4,0 % kaikesta jätteestä) luokiteltiin vaaralliseksi.

Vuoteen 2010 verrattuna EU-28:ssa tuotettiin vuonna 2016 4,9 % enemmän vaarallista jätettä eli vaarallisen jätteen määrä kasvoi 96,0 miljoonasta tonnista 100,7 miljoonaan tonniin. Vuonna 2016 vaarallisen jätteen osuus jätteen kokonaistuotannosta oli alle 10,0 % kaikissa muissa EU:n jäsenvaltioissa paitsi Virossa (39,9 %) ja Bulgariassa (11,1 %) (ks. kuvio 4). Viron erittäin suuri osuus johtui pääasiassa öljyliuskeen käytöstä energiantuotannossa. Kuviossa 4 esitetyistä EU:n ulkopuolisista maista suurin vaarallisen jätteen osuus jätteen kokonaistuotannosta mitattiin Serbiassa (35,2 %), jossa sen suuri osuus johtuu laajasta kaivostoiminnasta ja louhinnasta. Seuraavaksi suurimmat osuudet mitattiin Montenegrossa (19,4 %) ja Norjassa (14,6 %).

Kuvio 4: Vaarallisen jätteen tuotanto, 2010 ja 2016
(% kokonaisjätteestä)
Lähde: Eurostat (env_wasgen)

Jätteen käsittely

Vuonna 2016 EU-28:ssa käsiteltiin noin 2 312 miljoonaa tonnia jätettä. Tämä ei sisällä jätevientiä mutta sisältää EU:hun tuodun jätteen käsittelyn. Ilmoitetut määrät eivät siten ole suoraan vertailukelpoisia tuotetun jätteen määrien kanssa.

Kuviosta 5 käy ilmi jätteen käsittelyn kehitys EU-28:ssa vuosien 2004 ja 2016 välisenä aikana kokonaisuudessaan ja kahden keskeisen käsittelyluokan – talteenoton ja loppusijoituksen – osalta. Talteenotetun eli energian talteen ottamiseksi poltetun, kierrätetyn tai maantäyttöön (louhittujen alueiden saattaminen hyötykäyttöön tai turvallisiksi tai niiden maisemoiminen) käytetyn jätteen määrä kasvoi 28,2 % eli 960 miljoonasta tonnista vuonna 2004 1 231 miljoonaan tonniin vuonna 2016. Näin ollen talteenoton osuus jätteen käsittelystä kasvoi vuoden 2004 45,4 %:sta vuoden 2016 53,2 %:iin. Loppusijoitetun jätteen määrä laski vuoden 2004 1 154 miljoonasta tonnista vuoden 2016 1 081 miljoonaan tonniin eli 6,3 %. Loppusijoituksen osuus kaikesta jätteen käsittelystä laski vuoden 2004 54,6 %:sta vuoden 2016 46,8 %:iin.

Kuvio 5: Jätteen käsittely, EU-28, 2004–2016
(2004 = 100)
Lähde: Eurostat (env_wastrt)

Kuten edellä todetaan, vuonna 2016 EU-28:ssa hiukan yli puolet (53,2 %) jätteestä käsiteltiin talteen otettavaksi: kierrätys (37,8 % kaikesta käsitellystä jätteestä), maantäyttö (9,9 %) tai energian talteenotto (5,6 %). Loput 46,8 % joko vietiin kaatopaikalle (38,8 %), poltettiin ottamatta energiaa talteen (1,0 %) tai hävitettiin muulla tavalla (7,0 %). Jätteen käsittelymenetelmien käyttö vaihteli huomattavasti eri EU:n jäsenvaltioissa. Joissakin jäsenvaltioissa esimerkiksi kierrätysaste oli erittäin korkea (Italia ja Belgia), kun taas toisissa suosittiin jätteen viemistä kaatopaikoille (Kreikka, Bulgaria, Romania, Suomi ja Ruotsi) (ks. taulukko 3).

Taulukko 3: Jätteen käsittely, 2016
(% koko jätteestä)
Lähde: Eurostat (env_wastrt)

Vaarallisen jätteen käsittely

EU-28:ssa käsiteltiin yhteensä 76,8 miljoonaa tonnia vaarallista jätettä vuonna 2016. Yli puolet tästä määrästä käsiteltiin vain kolmessa jäsenvaltiossa, nimittäin Saksassa (28,0 %), Bulgariassa (17,2 %) ja Virossa (12,5 %)(kuvio 6).

Kuvio 6: Vaarallisen jätteen käsittely, 2016
(tuhatta tonnia)
Lähde: Eurostat (env_wastrt)

Vuonna 2016 33,9 % EU-28:ssa käsitellystä vaarallisesta jätteestä päätyi kaatopaikalle, toisin sanoen se sijoitettiin maan pinnalle tai maahan, käsittelemällä maaperää tai laskemalla jätepäästöjä vesistöihin. Määrä vastaa 51:a kg:aa asukasta kohti (kuvio 7). 5,9 % kaikesta vaarallisesta jätteestä poltettiin ottamatta energiaa talteen (9 kg/asukas). 7,7 % käsiteltiin ottamalla energia talteen (12 kg/asukas). Yli kolmasosa (35,4 %) vaarallisesta jätteestä otettiin talteen (kierrätettiin tai käytettiin maantäyttöön) EU-28:ssa vuonna 2016. Tämä määrä vastaa 53:ta kg:aa asukasta kohti.

Kuvio 7: Vaarallisen jätteen käsittely, 2016
(kg/asukas)
Lähde: Eurostat (env_wastrt)

Taulukoiden ja kuvioiden lähteenä käytetyt tiedot

Tietolähteet

Jotta jätepolitiikan täytäntöönpanoa ja erityisesti talteenottoa ja turvallista loppusijoitusta koskevien periaatteiden noudattamista voidaan seurata, tarvitaan luotettavia tilastoja yritysten ja kotitalouksien jätetuotannosta ja jätehuollosta. Vuonna 2002 annettiin jätetilastoja koskeva asetus (EY) N:o 2150/2002, jolla luotiin puitteet yhdenmukaisille unionin jätetilastoille.

Ensimmäiset tilastot koskevat viitevuotta 2004, ja asetuksessa EU:n jäsenvaltioiden edellytetään toimittavan tietoja jätteen tuotannosta, talteenotosta ja loppusijoituksesta joka toinen vuosi. Tällä hetkellä jätteen tuotannosta ja käsittelystä on käytettävissä tietoja parillisilta viitevuosilta 2004–2016.

Taustaa

EU:n jätehuoltopolitiikoilla pyritään vähentämään jätteen ympäristö- ja terveysvaikutuksia sekä parantamaan Euroopan resurssitehokkuutta. Pitkän aikavälin tavoitteena on tehdä Euroopasta kierrätysyhteiskunta, jossa vältetään jätteen syntymistä ja käytetään väistämättä syntyvää jätettä mahdollisuuksien mukaan resurssina. Pyrkimyksenä on lisätä merkittävästi kierrätystä ja minimoida uusien luonnonvarojen käyttö. Asianmukainen jätehuolto on keskeinen tekijä varmistettaessa eurooppalaisten talouksien resurssitehokkuutta ja kestävää kasvua. Ks. lisätietoja Eurooppa 2020 -strategia (englanniksi).

Vuonna 2008 tarkistetussa jätepuitedirektiivissä otettiinkin käyttöön viisiportainen jätehierarkia, jossa paras vaihtoehto on jätteen ehkäiseminen. Sen jälkeen tulevat uudelleenkäyttö, kierrätys ja muu hyödyntäminen sekä viimeisenä loppukäsittely, kuten kaatopaikalle kuljettaminen. Tämän hierarkian mukaisesti 7. ympäristöalan toimintaohjelmassa (englanniksi) asetetaan seuraavat ensisijaiset tavoitteet EU:n jätehuoltopolitiikalle:

  • vähennetään syntyvän jätteen määrää
  • maksimoidaan kierrätys ja uudelleenkäyttö
  • poltettavaksi päätyvät vain materiaalit, joita ei voida kierrättää
  • maantäyttöä vähennetään asteittain siten, että se koskee vain jätettä, jota ei voida kierrättää eikä ottaa talteen
  • varmistetaan jätepolitiikan tavoitteiden täysimääräinen toteutuminen kaikissa EU:n jäsenvaltioissa.
Suora pääsy
Muut artikkelit
Taulukot
Tietokanta
Aihekohtainen osio
Julkaisut
Metodologia
Lainsäädäntö
Visualisoinnit
Muut verkkosivustot






  • Waste (t_env_was) (englanniksi), ka.:
Waste generation and treatment (t_env_wasgt)
Waste streams (t_env_wasgt)


  • Waste (env_was) (englanniksi), ks.:
Waste generation and treatment (env_wasgt)