Muuttoliikettä ja muuttajia koskevat tilastot


Tiedot maaliskuulta 2018.

Seuraava suunniteltu päivitys: heinäkuu 2019.

Englanninkielinen versio on uudempi.

Poimintoja
Vuonna 2016 EU:hun muutti yhteensä kaksi miljoonaa kolmansien maiden kansalaista.
EU: n jäsenvaltiot myönsivät kansalaisuuden lähes 1 miljoonalle henkilölle vuonna 2016.

Immigrants, 2016

Tässä artikkelissa tarkastellaan Euroopan Unionin (EU) tilastoja, jotka koskevat kansainvälistä muuttoliikettä (muuttovirrat), oman maan kansalaisten ja ulkomaalaisten määrää ja kansalaisuuden saamista koskevia tietoja. Muuttoliikkeeseen vaikuttaa joukko taloudellisia, poliittisia, sosiaalisia ja ympäristötekijöitä muuttajan kotimaassa (työntötekijät) tai kohdemaassa (vetotekijät). EU:n suhteellisen vaurauden ja poliittisen vakauden on perinteisesti katsottu olevan merkittävä maahanmuuttajien vetotekijä.

Kohdemaissa kansainvälistä muuttoliikettä saatetaan käyttää apuna lievittämään työmarkkinoilla vallitsevaa tietyn alan työvoimapulaa. Muuttoliike ei kuitenkaan yksin riitä muuttamaan monessa EU-maassa havaittavaa väestön ikääntymiskehitystä.


Koko artikkeli

Muuttovirrat: kaksi miljoonaa maahanmuuttajaa EU:n ulkopuolelta

Vuonna 2016 yhteensä 4,3 miljoonaa henkilöä muutti johonkin EU-28:n jäsenvaltioon, ja samaan aikaan EU:n jäsenvaltioista lähti ainakin 3,0 miljoonaa maastamuuttajaa. Nämä luvut eivät kuitenkaan kuvasta muuttovirtoja EU:hun/EU:sta kokonaisuudessaan, sillä ne sisältävät myös EU:n jäsenvaltioiden väliset muuttovirrat.

Mainituista 4,3 miljoonasta maahanmuuttajasta vuonna 2016 noin 2,0 miljoonaa oli muiden kuin EU:n jäsenvaltioiden kansalaisia ja 1,3 miljoonaa muun EU:n jäsenvaltion kuin kohdemaan kansalaisia. Lisäksi noin 929 000 maahanmuuttajalla oli kohdemaana olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisuus (esimerkiksi paluumuuttajat tai ulkomailla syntyneet kansalaiset), ja noin 16 000 maahanmuuttajaa oli kansalaisuudettomia.

Taulukko 1: Maahanmuutto kansalaisuuden mukaan, 2016
Lähde: Eurostat (migr_imm1ctz)

Saksa: eniten maahanmuuttajia ja maastamuuttajia

Vuonna 2016 maahanmuuttajia tuli kaiken kaikkiaan eniten Saksaan (1 029 900), jonka jälkeen eniten muutettiin Yhdistyneeseen kuningaskuntaan (589 000), Espanjaan (414 700), Ranskaan (378 100) ja Italiaan (300 800). Myös maastamuuttajia tilastoitiin vuonna 2016 eniten Saksassa (533nbsp;800), ja sen jälkeen Yhdistyneessä kuningaskunnassa (340 400), Espanjassa (327 300), Ranskassa (309 800), Puolassa (236 400) ja Romaniassa (207 600). Kaiken kaikkiaan 21:ssä EU:n jäsenvaltiossa kirjattiin vuonna 2016 enemmän maahanmuuttoa kuin maastamuuttoa. Bulgariassa, Kroatiassa, Latviassa, Liettuassa, Puolassa, Portugalissa ja Romaniassa maastamuuttajia oli kuitenkin enemmän kuin maahanmuuttajia.

Kun otetaan huomioon vakinaisen väestön määrä, vuonna 2016 suhteellisesti eniten maahanmuuttajia kirjattiin Luxemburgissa (39 maahanmuuttajaa 1 000:ta asukasta kohti) ja Maltassa (38 maahanmuuttajaa 1 000 asukasta kohti) – ks. kuvio 1. Eniten maastamuuttajia puolestaan tilastoitiin vuonna 2016 Luxemburgissa (23 maastamuuttajaa 1 000:ta asukasta kohti), Maltassa, Liettuassa ja Kyproksessa (18 maastamuuttajaa 1 000:ta asukasta kohti) ja Irlannissa (13 maastamuuttajaa 1 000:ta asukasta kohti)

Taulukko 1: Maahanmuuttajat, 2016
(1 000:ta asukasta kohti)
Lähde: Eurostat (migr_imm1ctz) ja (migr_pop1ctz)

Oman maan kansalaisten suhteellinen osuus maahanmuuttajista suurin Romaniassa, pienin Luxemburgissa

Vuonna 2016 oman maan kansalaisten suhteellinen osuus maahanmuuttajista oli suurin Romaniassa (87 % kaikista maahanmuuttajista), Liettuassa (71 %), Latviassa (59 %), Unkarissa (56 %), Kroatiassa (55 %) ja Slovakiassa (53 %). Edellä mainitut olivat ainoat EU:n jäsenvaltiot, joissa oman maan kansalaisten osuus oli yli puolet kaikista maahanmuuttajista – ks. kuvio 2. Sen sijaan Luxemburgissa oman maan kansalaisten osuus kaikista maahanmuuttajista oli vain 6 % vuonna 2016.

Taulukko 2: Maahanmuuttajien osuus kansalaisuuden mukaan, 2016
(% kaikista maahanmuuttajista)
Lähde: Eurostat (migr_imm2ctz)

Kansalaisuutta koskevia tietoja käytetään usein ulkomaalaistaustaisten maahanmuuttajien analysoinnissa. Koska kansalaisuus saattaa kuitenkin muuttua henkilön elinaikana, on hyödyllistä analysoida tietoja myös syntymämaan mukaan. Syntyperäisten oman maan kansalaisten suhteellinen osuus maahanmuuttajista oli suurin Romaniassa (66 % kaikista maahanmuuttajista), jonka jälkeen tulivat Puola (58 %) ja Liettua (57 %). Sen sijaan Luxemburgissa ja Itävallassa oman maan kansalaisten osuus maahanmuuttajista oli vuonna 2016 suhteellisen pieni, alle 6 %.

Taulukko 2: Maahanmuutto syntymämaan mukaan, 2016
Lähde: Eurostat (migr_imm3ctb)

Puolet maahanmuuttajista oli alle 28-vuotiaita

Tarkasteltaessa maahanmuuttajien sukupuolijakaumaa voidaan todeta, että EU:hun muutti vuonna 2016 hieman enemmän miehiä (55 %) kuin naisia (45 %). Eniten miespuolisia maahanmuuttajia kirjattiin Sloveniassa (63 %). Naisia taas kirjattiin eniten Ranskassa (51 %).

Taulukko 3: Maahanmuuttajat sukupuolen mukaan, 2016
(% kaikista maahanmuuttajista)
Lähde: Eurostat (migr_imm2ctz)

EU:n jäsenvaltioihin muuttaneet olivat vuonna 2016 keskimäärin paljon nuorempia kuin kohdemaassa jo asuva väestö. EU-28:n oman väestön mediaani-ikä oli 42,9 vuotta 1. tammikuuta 2017, kun taas EU-28:n maahanmuuttajien mediaani-ikä vuonna 2016 oli 27,9 vuotta.

Taulukko 4: Maahanmuuttajien ikärakenne kansalaisuuden mukaan, EU, 2016
(%)
Lähde: Eurostat (migr_imm2ctz)

Edellinen asuinmaa: EU:hun saapui 2,4 miljoonaa maahanmuuttajaa vuonna 2016

Vuonna 2016 EU-28:aan tuli EU:n ulkopuolisista maista arviolta 2,4 miljoonaa maahanmuuttajaa. Lisäksi 1,8 miljoonaa ihmistä muutti yhdestä EU:n jäsenvaltiosta toiseen.

Kun lukuja analysoidaan maahanmuuttajien edellisen asuinpaikan perusteella, käy ilmi, että Luxemburgiin tuli suhteellisesti eniten maahanmuuttajia muista EU:n jäsenvaltioista (93 % sen kaikista maahanmuuttajista vuonna 2016), ja seuraavilla sijoilla olivat Slovakia (80 %) ja Romania (74 %); Sen sijaan vastaavat osuudet olivat vähäisiä Ruotsissa (24 % kaikista maahanmuuttajista) ja Italiassa (25 %) – ks. taulukko 3.

Taulukko 3: Maahanmuutto edellisen asuinmaan mukaan, 2016
Lähde: Eurostat (migr_imm5prv)

Maahanmuuttajaväestö: EU:ssa asuu lähes 22 miljoonaa kolmansien maiden kansalaista

EU:n jäsenvaltioissa asui 21,6 miljoonaa EU:n ulkopuolisten maiden kansalaista 1. tammikuuta 2017. Heidän osuutensa EU-28:n koko väestöstä oli 4,2 %. Lisäksi 1. tammikuuta 2017 EU:n jäsenvaltioissa asui 16,9 miljoonaa ihmistä, jotka olivat jonkin muun EU-maan kuin asuinjäsenvaltionsa kansalaisia.

Kun tarkastellaan synnyinmaata, EU:n jäsenvaltioissa asui 36,9 miljoonaa EU-28:n ulkopuolella syntynyttä ihmistä ja 20,4 miljoonaa muussa jäsenvaltiossa kuin senhetkisessä asuinjäsenvaltiossaan syntynyttä ihmistä 1. tammikuuta 2017. Jossakin toisessa EU:n jäsenvaltiossa syntyneiden maahanmuuttajien määrä oli suurempi kuin EU-28:n ulkopuolella syntyneiden maahanmuuttajien määrä ainoastaan Unkarissa, Irlannissa, Luxemburgissa, Slovakiassa ja Kyproksessa.

Taulukko 4: Ulkomaalaisväestö syntymämaan mukaan, 1.tammikuuta 2017
Lähde: Eurostat (migr_pop3ctb)

Ulkomaalaisten osuus väestöstä suurin Luxemburgissa, pienin Puolassa

Absoluuttisesti ilmaistuna eniten ulkomaalaisia asui 1. tammikuuta 2017 Saksassa (9,2 miljoonaa), Yhdistyneessä kuningaskunnassa (6,1 miljoonaa), Italiassa (5,0 miljoonaa), Ranskassa (4,6 miljoonaa) ja Espanjassa (4,4 miljoonaa). Näissä viidessä jäsenvaltiossa asuvien ulkomaalaisten yhteenlaskettu osuus oli 76 % kaikista EU:n jäsenvaltioissa asuvista ulkomaalaisista, vaikka näiden jäsenvaltioiden osuus EU-28:n koko väestöstä oli vain 63 %.

Suhteellisesti ilmaistuna kaikista EU:n jäsenvaltioista eniten ulkomaalaisia oli Luxemburgissa, jossa heidän osuutensa koko väestöstä oli 48 %. Myös Kyproksessa, Itävallassa, Virossa, Latviassa, Belgiassa, Irlannissa, Maltassa ja Saksassa asui paljon ulkomaalaisia (vähintään 10 % vakinaisesta väestöstä). Ulkomaalaisten osuus oli alle 1 % väestöstä Puolassa ja Romaniassa (0,6 % kummassakin maassa) sekä Liettuassa (0,7 %).

Kuvio 5: Ulkomaalaisten osuus vakinaisesta väestöstä, 1. tammikuuta
(%)
Lähde: Eurostat (migr_pop1ctz)

EU-maiden ulkomaalaisväestö enimmäkseen kolmansien maiden kansalaisia

Vuonna 2016 Belgia, Irlanti, Kypros, Luxemburg, Unkari, Malta, Alankomaat, Slovakia ja Yhdistynyt kuningaskunta olivat ainoat EU:n jäsenvaltiot, joissa ulkomaalaiset olivat enimmäkseen toisen jäsenvaltion kansalaisia. Useimmissa EU:n jäsenvaltioissa valtaosa ulkomaalaisista oli siis muiden kuin EU:n jäsenvaltioiden kansalaisia (ks. taulukko 5). Latviassa ja Virossa EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten osuus on erityisen korkea, mikä johtuu tunnustettujen kansalaisuudettomien suuresta määrästä. Kyse on pääasiassa entisen Neuvostoliiton kansalaisista, jotka asuvat vakinaisesti näissä maissa mutta jotka eivät ole saaneet Latvian tai Viron tai minkään muun maan kansalaisuutta.

Taulukko 5: Ulkomaalaisväestö kansalaisuusryhmien mukaan, 1. tammikuuta 2017
Lähde: Eurostat (migr_pop1ctz)

Taulukossa 6 esitetään viisi merkittävintä ulkomaiden kansalaisten ja ulkomailla syntyneiden ryhmää EU:n jäsenvaltioissa ja EFTA-maissa (siltä osin kuin tiedot ovat saatavilla).

Taulukko 6: Ulkomaalaisväestön / ulkomailla syntyneen väestön pääasialliset kansalaisuusmaat ja syntymämaat, 1. tammikuuta 2017
(absoluuttisina määrinä ja prosenttiosuutena koko ulkomaalaisväestöstä / ulkomailla syntyneestä väestöstä)
Lähde: Eurostat (migr_pop1ctz) ja (migr_pop3ctb)

Romanian, Puolan, Italian, Portugalin ja Saksan kansalaiset muodostivat vuonna 2017 viisi suurinta toisessa EU:n jäsenvaltiossa asuvien EU:n kansalaisten ryhmää (ks. kuvio 6).


Kuvio 6: Muualla EU:ssa vakinaisesti asuvien EU:n kansalaisten määrä 1. tammikuuta 2017
(miljoonaa)
Lähde: Eurostat (migr_pop1ctz)

Ulkomaalaisväestö oman maan väestöä nuorempaa

Väestön ikäjakauman tarkastelu osoittaa, että EU-28:ssa ulkomaalaisväestö oli kaiken kaikkiaan nuorempaa kuin oman maan väestö. Ulkomaalaisten ikäjakauma taas osoittaa, että heidän joukossaan on oman maan väestöön verrattuna enemmän suhteellisen nuoria työikäisiä aikuisia. EU-28:n oman väestön mediaani-ikä oli 44 vuotta 1. tammikuuta 2017, kun taas EU:ssa asuvan ulkomaalaisväestön mediaani-ikä oli 36 vuotta.

Kuvio 7: EU:n kansalaisten ja ulkomaalaisten ikärakenne, EU-28, 1. tammikuuta 2017
(%)
Lähde: Eurostat (migr_pop2ctz)

Kansalaisuuden saaminen: EU:n jäsenvaltioissa myönnettiin kansalaisuus lähes miljoonalle henkilölle vuonna 2016

EU:n jonkin jäsenvaltion kansalaisuuden vuonna 2016 saaneiden henkilöiden lukumäärä oli 994 800, mikä merkitsee 18 %:n kasvua vuodesta 2015.

Kuvio 8: EU:n jäsenvaltion kansalaisuuden saaneiden henkilöiden lukumäärä, EU-28, 2009–2016
(tuhatta)
Lähde: Eurostat (migr_acq)

Eniten kansalaisuuksia vuonna 2016 myönnettiin Italiassa, 201 600 (eli 20 % kaikista EU-28:ssa myönnetyistä kansalaisuuksista). Seuraavaksi eniten kansalaisuuksia myönnettiin Espanjassa (150 900), Yhdistyneessä kuningaskunnassa (149 400), Ranskassa (119 200) ja Saksassa (112 800).

Taulukko 7: Tiedot toimittaneen maan kansalaisuuden saaneiden henkilöiden lukumäärä, 2016
Lähde: Eurostat (migr_acq)

Vuoteen 2015 verrattuna lisäys oli suurin absoluuttisesti ilmaistuna Espanjassa, jossa kansalaisuuksia myönnettiin 36 600 enemmän. Sen jälkeen suurin lisäys kirjattiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa (31 400), Italiassa (23 600), Kreikassa (19 300) ja Ruotsissa (12 300). Sen sijaan myönnettyjen kansalaisuuksien määrä väheni eniten Irlannissa (jossa kansalaisuuksia myönnettiin 3 500 vähemmän kuin vuonna 2015) ja Puolassa (300 vähemmän).

Kansalaisuuden saaneiden osuus ulkomaiden kansalaisista suurin Kroatiassa, Ruotsissa ja Portugalissa

Yksi yleisesti käytetyistä indikaattoreista on kansalaisuuden saaneiden osuus ulkomaiden kansalaisista, eli tässä tapauksessa myönnettyjen kansalaisuuksien kokonaismäärä suhteessa ulkomaalaisväestön määrään saman vuoden alussa. EU:n jäsenvaltioista kyseinen osuus oli vuonna 2016 korkein Kroatiassa (9,7 kansalaisuutta 100:a ulkomaalaista kohti) ja sen jälkeen Ruotsissa (7,9 kansalaisuutta 100:a ulkomaalaista kohti) ja Portugalissa (6,5 kansalaisuutta 100:a ulkomaalaista kohti).

Kuvio 9: Kansalaisuuden saaneiden prosenttiosuus ulkomaiden kansalaisista, 2016
(100:aa ulkomaalaista kohti)
Lähde: Eurostat (migr_acq) ja (migr_pop1ctz)

Kansalaisuuksia myönnettiin eniten marokkolaisille, albanialaisille ja intialaisille

Kun tarkastellaan aiempaa kansalaisuutta, edellisten vuosien tapaan uusissa EU:n jäsenvaltioiden kansalaisissa oli eniten marokkolaisia (101 300 henkilöä eli 10,2 % kaikista myönnetyistä kansalaisuuksista). Seuraavaksi eniten kansalaisuuksia myönnettiin albanialaisille (67 700 eli 4,2 % kansalaisuuksista), intialaisille (41 000 eli 4,2 % kansalaisuuksista), pakistanilaisille (32 900 eli 3,3 % kansalaisuuksista) ja turkkilaisille (32 800 eli 3,3 % kansalaisuuksista). Vuoteen 2015 verrattuna EU:n jäsenvaltion kansalaisuuden saaneiden marokkolaisten määrä kasvoi 17,7 %. Suurimmalle osalle marokkolaisista myönnettiin kansalaisuus Espanjassa (37 %), Italiassa (35 %) tai Ranskassa (18 %), kun taas suurimmalle osalle albanialaisista myönnettiin kansalaisuus Italiassa (55 %) tai Kreikassa (42 %). Suurimmalle osalle intialaisista (59 %) ja noin puolelle pakistanilaisista (51 %) myönnettiin kansalaisuus Yhdistyneessä kuningaskunnassa, ja noin puolelle turkkilaisista myönnettiin kansalaisuus Saksassa (50 %).

15 %:lla oli aiemmin toisen EU-maan kansalaisuus

EU:n jäsenvaltioissa asuvista EU:n ulkopuolisen maan kansalaista EU-kansalaisuuden sai vuonna 2016 noin 863 300 henkilöä, eli määrä kasvoi 19 % vuodesta 2015. Siten EU:n jäsenvaltion kansalaisuuden vuonna 2016 saaneista 87 % oli aiemmin ollut EU:n ulkopuolisen maan kansalaisia. Nämä uudet EU-28:n kansalaiset tulivat pääasiassa Afrikasta (30 % kaikista kansalaisuuden saaneista), Aasiasta (21 %), EU:n ulkopuolisesta Euroopasta (20 %) sekä Pohjois- ja Etelä-Amerikasta (15 %).

Toisen EU:n jäsenvaltion kansalaisuuden saaneiden EU:n jäsenvaltioiden kansalaisten määrä oli 120 200 henkilöä eli 12,1 % kokonaismäärästä. Absoluuttisesti ilmaistuna suurimmat toisen jäsenvaltion kansalaisuuden saaneiden EU:n jäsenvaltioiden kansalaisten ryhmät olivat Italian (13 000 henkilöä) tai Saksan (3 800 henkilöä) kansalaisuuden saaneet romanialaiset, Saksan (6 700 henkilöä) tai Yhdistyneen kuningaskunnan (4 400 henkilöä) kansalaisuuden saaneet puolalaiset, Saksan (3 600 henkilöä) tai Yhdistyneen kuningaskunnan (1 300 henkilöä) kansalaisuuden saaneet italialaiset, Saksan (1 700 henkilöä) tai Yhdistyneen kuningaskunnan (1 200 henkilöä) kansalaisuuden saaneet bulgarialaiset, Saksan (2 700 henkilöä) tai Ruotsin (1 000 henkilöä) kansalaisuuden saaneet britit sekä Ranskan (2 600 henkilöä) tai Luxemburgin (1 100 henkilöä) kansalaisuuden saaneet portugalilaiset.

Luxemburgissa ja Unkarissa maan kansalaisuuden sai useimmiten toisen EU-maan kansalainen. Luxemburgissa eniten kansalaisuuksia myönnettiin portugalilaisille ja sen jälkeen ranskalaisille, italialaisille, saksalaisille ja belgialaisille. Unkarissa taas kansalaisuus myönnettiin lähes aina romanialaisille.

Taulukoiden ja kuvioiden lähteenä käytetyt tiedot

Tietolähteet

Maastamuuttoa on erityisen vaikea mitata, sillä maasta lähteviä henkilöitä on hankalampi laskea kuin maahan saapuvia. Tämän todettiin pätevän useissa maissa, kun verrattiin vuoden 2016 maahanmuutto- ja maastamuuttotilastoja (vertailutilastoja) EU:n jäsenvaltioissa – tästä syystä artikkelissa keskitytään maahanmuuttotilastoihin.

Eurostat tuottaa tilastoja monista kansainvälisiin muuttovirtoihin, ulkomaalaisväestöön ja kansalaisuuden saamiseen liittyvistä seikoista. EU:n jäsenvaltioiden tilastoviranomaiset keräävät tiedot vuosittain ja toimittavat ne Eurostatille.

Tiedonkeruun perusta

Vuodesta 2008 muuttoliikettä, kansalaisuutta ja turvapaikkoja koskevien tietojen keruu on perustunut asetukseen 862/2007; EU:n jäsenvaltioiden, EFTA-maiden ja ehdokasmaiden ryhmien määrittämisestä viitevuoden 1. tammikuuta säädetään täytäntöönpanoasetuksessa 351/2010. Siinä määritellään tärkeimmät kansainvälisiä muuttovirtoja, ulkomaalaisväestöä, kansalaisuuden saamista, oleskelulupia, turvapaikkoja ja laittoman maahantulon ja maassa oleskelun torjumista koskevat tilastotiedot. Vaikka EU:n jäsenvaltiot voivat edelleen käyttää asianmukaisia kansallisesti saatavilla olevia ja perinteisesti hyödynnettyjä tietoja, asetuksen mukaisesti kerättävien tilastojen on perustuttava yhteisiin määritelmiin ja käsitteisiin. Useimpien EU:n jäsenvaltioiden tilastot pohjautuvat hallinnollisiin tieto lähteisiin, kuten väestörekisteriin, ulkomaalaisrekisteriin, oleskelulupa- ja työluparekisteriin, sairausvakuutusrekisteriin ja verorekisteriin. Joissain maissa muuttotilastojen laadinnassa käytetään vertailutilastoja, otantatutkimuksia tai arviointimenetelmiä. Asetuksen täytäntöönpanon tuloksena odotetaan saatavan enemmän ja vertailukelpoisempia muutto- ja kansalaisuustilastoja.

Kansalaisuuden saamista koskevat tilastot kootaan tavallisesti hallinnollisista järjestelmistä. Asetuksen täytäntöönpanon tuloksena odotetaan saatavan enemmän ja vertailukelpoisempia muutto- ja kansalaisuustilastoja.

Asetuksen 862/2007 2 artiklan 1 kohdan a–c alakohdan mukaisesti maahanmuuttajat, jotka asuvat (tai joiden odotetaan asuvan) jonkin EU:n jäsenvaltion alueella vähintään 12 kuukauden ajan, katsotaan väestöön kuuluviksi; samoin kohdellaan maastamuuttajia, joiden oleskelu kestää yli 12 kuukautta. Näin ollen Eurostatin keräämät tiedot koskevat muuttoliikettä, jonka kesto on vähintään 12 kuukautta: muuttajia ovat siten henkilöt, jotka ovat muuttaneet vuodeksi tai sitä pidemmäksi ajaksi taikka jotka ovat muuttaneet pysyvästi.

Muuttovirtoja koskevien ikämääritelmien osalta on pantava merkille, että vuoden 2016 tiedot koskevat vastaajan saavuttamaa ikää tai ikää viitevuoden lopussa kaikissa EU:n jäsenvaltioissa paitsi Irlannissa, Kreikassa, Itävallassa, Romaniassa, Sloveniassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (joissa tiedot koskevat vastaajan saavuttamaa ikää tai vastaajan ikää tämän edellisenä syntymäpäivänä).

Jäsenvaltiot ja EFTA-maat jaoteltuina sen mukaan, sisältyvätkö turvapaikanhakijat ja pakolaiset Eurostatille ilmoitettuihin väestötietoihin yhdenmukaistettujen väestötietojen keräämisen viitevuonna 2016

Väestö 1.1.2017 Sisältyvät Eivät sisälly
Turvapaikanhakijat vakinaisia asukkaita vähintään 12 kuukautta Saksa, Viro, Irlanti, Kreikka, Espanja, Ranska, Italia, Kypros, Luxemburg, Alankomaat, Itävalta, Portugali, Yhdistynyt kuningaskunta, Norja, Sveitsi Belgia, Bulgaria, Tšekki, Tanska, Kroatia, Kypros, Latvia, Liettua, Unkari, Malta, Puola, Romania, Slovenia, Slovakia, Suomi, Ruotsi, Islanti, Liechtenstein
Pakolaiset vakinaisia asukkaita vähintään 12 kuukautta Belgia, Bulgaria, Tšekki, Tanska, Saksa, Viro, Irlanti, Kreikka, Espanja, Ranska, Kroatia, Italia, Kypros, Latvia, Liettua, Luxemburg, Unkari, Malta, Alankomaat, Itävalta, Puola, Portugali, Romania, Slovenia, Slovakia, Suomi, Ruotsi, Yhdistynyt kuningaskunta, Islanti, Liechtenstein, Norja, Sveitsi

Huomautus: Norja (turvapaikanhakijat ja pakolaiset ilman oleskelulupaa eivät sisälly).


Jäsenvaltiot ja EFTA-maat jaoteltuina sen mukaan, sisältyvätkö turvapaikanhakijat ja pakolaiset Eurostatille ilmoitettuihin muuttoliikettä koskeviin tietoihin yhdenmukaistettujen väestötietojen keräämisen viitevuonna 2016

Muuttoliike 2016 Sisältyvät Eivät sisälly
Turvapaikanhakijat vakinaisia asukkaita vähintään 12 kuukautta Saksa, Viro, Kreikka, Espanja, Ranska, Italia, Luxemburg, Alankomaat, Itävalta, Portugali, Yhdistynyt kuningaskunta, Sveitsi, Norja Belgia, Bulgaria, Tšekki, Tanska, Irlanti, Kroatia, Kypros, Latvia, Liettua, Unkari, Malta, Puola, Romania, Slovenia, Slovakia, Suomi, Ruotsi, Islanti, Liechtenstein
Pakolaiset vakinaisia asukkaita vähintään 12 kuukautta Belgia, Bulgaria, Tšekki, Tanska, Saksa, Viro, Irlanti, Kreikka, Espanja, Ranska, Kroatia, Italia, Latvia, Liettua, Luxemburg, Unkari, Malta, Alankomaat, Itävalta, Puola, Portugali, Romania, Slovenia, Slovakia, Suomi, Ruotsi, Yhdistynyt kuningaskunta, Islanti, Liechtenstein, Norja, Sveitsi Kypros

Huomautus: Norja (turvapaikanhakijat ja pakolaiset ilman oleskelulupaa eivät sisälly). Irlanti (pakolaiset, jotka eivät asu yksityistaloudessa, eivät sisälly)

'Pakolaisella' tarkoitetaan pakolaisaseman (sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin 2011/95/EY 2 artiklan e alakohdassa 28. heinäkuuta 1951 tehdyn pakolaisten oikeusasemaa koskevan Geneven yleissopimuksen 1 artiklan, sellaisena kuin se on muutettuna 31. tammikuuta 1967 tehdyllä New Yorkin pöytäkirjalla, mukaisesti) saaneiden henkilöiden lisäksi myös toissijaisen suojeluaseman (sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin 2011/95/EY 2 artiklan g kohdassa) saaneita henkilöitä sekä henkilöitä, joille on myönnetty kansainvälistä suojelua koskevan kansallisen lain nojalla oikeus oleskella maassa humanitaarisista syistä.

Turvapaikanhakija: Ensimmäisen kerran tehtävät turvapaikkahakemukset ovat maakohtaisia, eikä niihin liity aikarajoitusta. Siksi turvapaikanhakija voi hakea turvapaikkaa ensimmäisen kerran tietyssä maassa ja myöhemmin uudelleen ensikertalaisena hakijana missä tahansa toisessa maassa. Jos turvapaikanhakija jättää milloin tahansa hakemuksen uudelleen samassa maassa, häntä ei pidetä ensikertalaisena hakijana.

Eurostat kerää kansalaisuuden saamista koskevat tiedot asetuksen 862/2007 3 artiklan 1 kohdan d alakohdan nojalla. Siinä todetaan, että ”jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle (Eurostat) seuraavat tilastotiedot lukumäärinä (...) henkilöt, joiden vakinainen asuinpaikka on jäsenvaltion alueella ja joille on annettu viitevuoden aikana kyseisen jäsenvaltion kansalaisuus (...) eriteltynä (...) kyseisten henkilöiden aikaisemman kansalaisuuden mukaan sekä sen mukaan, onko henkilö aikaisemmin ollut kansalaisuudeton.”

Kansalaisuuden saamista koskevien ikämääritelmien osalta on pantava merkille, että vuoden 2015 tiedot koskevat vastaajan saavuttamaa ikää tai ikää viitevuoden lopussa kaikissa EU:n jäsenvaltioissa paitsi Saksassa, Irlannissa, Itävallassa, Maltassa, Romaniassa, Sloveniassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (joissa tiedot koskevat vastaajan saavuttamaa ikää tai vastaajan ikää tämän viimeisimpänä syntymäpäivänä).

”Kansalaisuuden saaneiden osuutta” olisi tulkittava varovaisesti, sillä osoittaja sisältää kaikki kansalaisuuden saamisen muodot, ei pelkästään kansalaisuuden myöntämisen edellytykset täyttäville ulkomaalaisille myönnetyt kansalaisuudet, ja nimittäjä sisältää kaikki ulkomaalaiset eikä pelkästään kansalaisuuden myöntämisen edellytykset täyttävät ulkomaalaiset.

Taustaa

EU:n jäsenvaltioiden kansalaisilla on vapaus matkustaa ja vapaus liikkua EU:n rajojen sisäpuolella. EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisia koskevassa EU-maiden maahanmuuttopolitiikassa on yhä enemmän kyse siitä, että maahan houkutellaan tietyntyyppisiä muuttajia, millä pyritään usein lievittämään tiettyä osaamisvajetta. Tulijoita saatetaan valita kielitaidon, työkokemuksen, koulutuksen ja iän perusteella. Vaihtoehtoisesti työnantajat saattavat valita tulijoita siten, että maahan muuttavilla on työpaikka jo saapuessaan.

Työvoiman hankintaan kannustavan politiikan lisäksi maahanmuuttopolitiikassa keskitytään usein kahteen pyrkimykseen: estetään laiton maahanmuutto ja sellaisten maahanmuuttajien laiton työnteko, joilla ei ole lupa tehdä työtä, ja toisaalta edistetään maahanmuuttajien integroitumista yhteiskuntaan. EU:ssa käytetään runsaasti voimavaroja ihmisten salakuljetuksen ja ihmiskaupan torjuntaan.

Tärkeimpiä maahanmuuttoa koskevia säädöksiä ovat muun muassa seuraavat:

Euroopan komissiossa eurooppalaisesta maahanmuuttopolitiikasta vastaa muuttoliike- ja sisäasioiden pääosasto. Vuonna 2005 Euroopan komissio käynnisti taloudellisista syistä tapahtuvan maahanmuuton hallinnassa sovellettavaa EU:n strategiaa koskevalla vihreällä kirjallaan (KOM(2004) 811 lopullinen) uudelleen keskustelun siitä, että taloudellisista syistä muuttavien maahanpääsyyn tarvitaan yhteiset säännöt. Sen tuloksena vuoden 2005 lopulla annettiin laillista maahanmuuttoa koskeva toimintapoliittinen suunnitelma (KOM(2005) 669 lopullinen). Heinäkuussa 2006 Euroopan komissio antoi tiedonannon politiikan ensisijaisista tavoitteista kolmansien maiden kansalaisten laittoman maahanmuuton torjunnassa (KOM(2006) 402 lopullinen). Sen tavoitteena on saavuttaa tasapaino turvallisuuden ja ihmisten perusoikeuksien välillä laittoman maahanmuuton kaikissa vaiheissa. Syyskuussa 2007 Euroopan komissio antoi maahanmuuttoa ja kotouttamista koskevan kolmannen vuosikertomuksensa (KOM(2007) 512 lopullinen). Lokakuussa 2008 annetussa Euroopan komission tiedonannossa Muuttoliikettä koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan lujittaminen: lisää koordinaatiota, johdonmukaisuutta ja synergiaa (KOM(2008) 611 lopullinen) korostetaan tällaisen lähestymistavan merkitystä ulko- ja kehityspolitiikassa. Tukholman ohjelmassa, jonka EU:n valtion- ja hallitusten päämiehet hyväksyivät joulukuussa 2009, asetetaan puitteet ja periaatteet EU:n oikeus- ja sisäasioiden alan politiikan kehittämiseen vuosiksi 2010–2014. muuttoliikkeeseen liittyvät näkökohdat ovat keskeinen osa tätä ohjelmaa. Jotta sovitut muutokset voidaan panna täytäntöön, Euroopan komissio antoi vuonna 2010 tiedonannon Template:EurLex| code=CELEX:52010DC0171:FI:NOT| title=Toimintasuunnitelma Tukholman ohjelman toteuttamiseksi – Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen toteuttaminen EU:n kansalaisten hyväksi (KOM(2010) 171 lopullinen).

Toukokuussa 2013 Euroopan komissio julkaisi katsauksen Euroopan unionin kansalaisuuteen vuonna 2013’ (COM(2013) 269 final). Katsauksessa todetaan, että EU:n kansalaisuus tuo mukanaan uusia oikeuksia ja mahdollisuuksia. Oikeus liikkua ja asua vapaasti EU:n sisällä on olennainen osa EU:n kansalaisuutta. Nykyaikaisen teknologian ja matkustamisen helppouden myötä vapaus liikkua mahdollistaa sen, että eurooppalaiset voivat laajentaa näkökulmaansa kansallisten rajojen ulkopuolelle, lähteä kotimaastaan lyhyemmäksi tai pidemmäksi ajaksi, tulla ja mennä EU-maiden välillä työn, opiskelun tai harjoittelun takia, tehdä liike- tai vapaa-ajan matkoja tai tehdä ostoksia yli rajojen. Vapaa liikkuvuus saattaa lisätä sosiaalista ja kulttuurista vuorovaikutusta EU:ssa ja lähentää EU:n kansalaisia. Kun sisäiset esteet vähitellen poistuvat, siitä saattaa niin ikään koitua taloudellista hyötyä niin yrityksille kuin kuluttajille, myös niille, jotka pysyvät kotimaassa.

Euroopan komissio esitti 13. toukokuuta 2015 Euroopan muuttoliikeagendan (COM(2015) 240 final), jossa kuvataan ne välittömät toimet, joilla reagoidaan Välimerellä vallitsevaan kriisitilanteeseen, sekä toimet, jotka toteutetaan lähivuosina muuttoliikkeen hallinnan parantamiseksi kaikilta osin.

Euroopan muuttoliikeverkoston (englanniksi) vuosikertomus muuttoliike- ja turvapaikkakysymyksistä (2016) (englanniksi) julkaistiin kesäkuussa 2017. Siinä esitetään yhteenveto käynnissä olevasta oikeudellisesta ja poliittisesta kehityksestä EU:ssa ja osallistujamaissa. Vuosikertomus on kattava, ja siinä käsitellään kaikkia muuttoliike- ja sisäasioiden pääosaston (englanniksi) ja EU:n virastojen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan näkökohtia.

Lainsäädäntöasiakirjat – European Agenda on Migration (englanniksi)

Lehdistöaineisto – European Agenda on Migration (englanniksi)

Suora pääsy
Muut artikkelit
Taulukot
Tietokanta
Aihekohtainen osio
Julkaisut
Metodologia
Lainsäädäntö
Visualisoinnit
Muut verkkosivustot





Migration and migrant population data
Immigration (migr_immi)
Immigration by age and sex (migr_imm8)
Immigration by five year age group, sex, and citizenship (migr_imm1ctz)
Immigration by five year age group, sex and country of birth (migr_imm3ctb)
Immigration by age , sex and broad group of citizenship (migr_imm2ctz)
Immigration by age, sex and broad group of country of birth (migr_imm4ctb)
Immigration by sex, citizenship and broad group of country of birth (migr_imm6ctz)
Immigration by sex, country of birth and broad group of citizenship (migr_imm7ctb)
Immigration by five year age group, sex, and country of previous residence (migr_imm5prv)
Immigration by age group, sex and level of human development of the country of citizenship (migr_imm9ctz)
Immigration by age group, sex and level of human development of the country of birth (migr_imm10ctb)
Immigration by age group, sex and level of human development of the country of previous residence (migr_imm11prv)
Emigration (migr_emi)
Emigration by age and sex (migr_emi2)
Emigration by five year age group, sex and citizenship (migr_emi1ctz)
Emigration by five year age group, sex and country of birth (migr_emi4ctb)
Emigration by five year age group, sex, and country of next usual residence (migr_emi3nxt)
Acquisition and loss of citizenship (migr_acqn)
Acquisition of citizenship by sex, age group and former citizenship (migr_acq)
Residents who acquired citizenship as a share of residents non-citizens by former citizenship and sex(%) (migr_acqs)
Acquisition of citizenship by sex, age group and level of human development of former citizenship (migr_acq1ctz)
Loss of citizenship by sex and new citizenship (migr_lct)
Population (demo_pop)
Population on 1 January by age, sex and broad group of citizenship (migr_pop2ctz)
Population on 1 January by age group, sex and citizenship (migr_pop1ctz)
Population on 1 January by age group, sex and country of birth (migr_pop3ctb)
Population on 1 January by age, sex and broad group of country of birth (migr_pop4ctb)
Population on 1 January by sex, citizenship and broad group of country of birth (migr_pop5ctz)
Population on 1 January by sex, country of birth and broad group of citizenship (migr_pop6ctb)
Population on 1 January by age group, sex and level of human development of the country of citizenship (migr_pop7ctz)
Population on 1 January by age group, sex and level of human development of the country of birth (migr_pop8ctb)
EU and EFTA citizens who are usual residents in another EU/EFTA country as of 1 January (migr_pop9ctz)