Rikostilastot


Tiedot poimittu heinäkuussa 2018.

Seuraava suunniteltu päivitys: joulukuu 2019.

Poimintoja


Autovarkaudet ovat vähentyneet EU:ssa 36 % vuodesta 2008 vuoteen 2016.
Ryöstöt ovat vähentyneet EU:ssa 24 % vuodesta 2012 vuoteen 2016.
EU:ssa tehtiin 5 200 tahallista henkirikosta vuonna 2016.
Tahalliset henkirikokset, 2016 (poliisin tietoon tulleet rikokset 100 000:tta asukasta kohti)
Lähde: Eurostat (crim_off_cat)

Tässä artikkelissa esitetyt tilastot perustuvat Euroopan unionissa vuosina 2008–2016 poliisin tietoon tulleita rikoksia koskeviin virallisiin lukuihin. Luvut osoittavat, että autovarkaudet, murtovarkaudet ja ryöstöt ovat vähentyneet vuodesta 2008 vuoteen 2016. Seksuaalinen väkivalta on kuitenkin lisääntynyt.


Koko artikkeli

Autovarkaudet ovat vähentyneet 36 % vuodesta 2008 vuoteen 2016

Poliisin tietoon tuli Euroopan unionissa vuonna 2016 noin 660 000 autovarkautta, mikä on 1,9 % vähemmän kuin vuonna 2015. Kuvio 1 kuvaa tätä laskusuuntausta. Autovarkaudet vähenivät 36 % vuodesta 2008 vuoteen 2016, ja suuntaus oli aleneva useimmissa EU:n jäsenvaltioissa [1].

Väkilukuun suhteutettuna luvut olivat vuonna 2016 korkeimmat Luxemburgissa, Italiassa, Ruotsissa, Kreikassa ja Ranskassa, joissa tehtiin yli 200 poliisin tietoon tullutta autovarkautta 100 000:tta henkilöä kohti. Seitsemässätoista maassa tehtiin alle 100 autovarkautta 100 000:tta henkilöä kohti, ja niistä pienimmät määrät olivat Slovakiassa, Virossa, Kroatiassa, Romaniassa ja Tanskassa.

Autovarkausriskin arvioimiseksi on myös tiedettävä autojen lukumäärä. Esimerkiksi vuonna 2016 Luxemburgissa oli 662 henkilöautoa 1 000:tta asukasta kohti, Italiassa 625, Romaniassa 261 ja Kroatiassa 374 [2].

Kuvio 1: Maalla kulkevan moottoriajoneuvon varkaus ja ryöstö, EU-28, 2008–2016
(poliisin tietoon tulleet rikokset)
Lähde: Eurostat (crim_off_cat)

Ryöstöt ovat vähentyneet 24 % vuodesta 2012 vuoteen 2016

Koko EU:ssa poliisin tietoon tulleet ryöstöt vähenivät vuodesta 2012 vuoteen 2016 kaikkiaan 24 % eli noin 396 000 ryöstöön vuonna 2016. Sen sijaan vuosina 2009–2011 muutos oli suhteellisen pieni. Kuviossa 1 esitetään, miten EU:n vuodesta 2012 vuoteen 2016 jatkunut laskusuuntaus hidastui ajanjakson kahtena viimeisenä vuotena. Espanjassa ryöstöt olivat kuitenkin lisääntyneet 9 % ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa 15 % vuodesta 2015 vuoteen 2016.

Belgiassa, Espanjassa, Ranskassa, Portugalissa, Englannissa ja Walesissa tehtiin vuonna 2016 poliisin tietoon tulleita ryöstöjä väkilukuun suhteutettuna eniten (yli 100 ryöstöä 100 000:tta henkilöä kohti). Romaniassa, Tšekissä, Unkarissa, Kyproksessa ja Sloveniassa vastaava luku oli sen sijaan alle 20. Maita ei aina voi vertailla suoraan, koska osa alhaisimpien ryöstömäärien maista ilmoitti, että luvut eivät sisältäneet auto- ja myymälävarkauksia.

Suuntaus on laskeva, mutta vuosittain tehdään yhä yli 5 000 henkirikosta

EU:ssa tehtiin vuonna 2016 noin 5 200 poliisin tietoon tullutta tahallista henkirikosta, mikä on 3,3 % vähemmän kuin vuonna 2015. Suuntaus on ollut vuodesta 2008 lähtien kaiken kaikkiaan laskeva. Henkirikokset ovat kuitenkin viime vuosina lisääntyneet Ranskassa, Saksassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Luvut sisältävät terrorismiin liittyvät kuolemantapaukset.

Poliisin tietoon tulleita tahallisia henkirikoksia tehtiin väkilukuun suhteutettuna eniten Latviassa ja Liettuassa (noin viisi 100 000:tta henkilöä kohti vuonna 2016). Kuten kuviosta 2 käy ilmi, 13 jäsenvaltiossa tehtiin vähemmän kuin yksi henkirikos 100 000:tta henkilöä kohti. Vertailun vuoksi mainittakoon, että vuonna 2016 tehtiin Yhdysvalloissa 5,4 henkirikosta 100 000:tta henkilöä kohti ja Venäjällä 10,8 [3]. Henkirikoksen yritykset on laskettu erikseen, ja useita lukuja puuttuu. Käytettävissä olevat luvut viittaavat siihen, että henkirikoksen yritysten kokonaismäärä pysyi suhteellisen vakaana vuosina 2008–2016.

Kuvio 2: Tahalliset henkirikokset, 2016
(poliisin tietoon tulleet rikokset 100 000:tta asukasta kohti)
Lähde: Eurostat (crim_off_cat)

Poliisin tietoon tulleet seksuaaliset väkivaltarikokset lisääntyivät 8 % vuodesta 2015 vuoteen 2016

Poliisin tietoon tulleet seksuaaliset väkivaltarikokset lisääntyivät EU:ssa 8 % vuodesta 2015 vuoteen 2016, jolloin niitä tehtiin noin 248 000. Kuviosta 3 käy ilmi, että ne ovat lisääntyneet tasaisesti 26 % vuodesta 2013 vuoteen 2016. Näihin lukuihin sisältyvät raiskaukset ja muut seksuaaliset hyökkäykset. Kaikki maat eivät kuitenkaan välttämättä sisällytä niihin kaikkia rikoksia.

Poliisin tietoon tulleet seksuaaliset väkivaltarikokset väkilukuun suhteutettuna vaihtelivat suuresti vuonna 2016: viidestä 190:een 100 000:tta henkilöä kohti. Tämä suuri vaihtelu johtuu luultavasti maiden eroista siinä, mitä pidetään rikoksena, sekä siinä, miten suuri osa rikoksista ilmoitetaan poliisille.

Kuvio 3: Seksuaalinen väkivalta, EU-28, 2013–2016
(poliisin tietoon tulleet rikokset)
Lähde: Eurostat (crim_off_cat)

Murtovarkaudet ovat vähentyneet 10 % vuodesta 2012 vuoteen 2016

Poliisin tietoon tuli vuonna 2016 yhteensä noin 1 334 000 murtovarkautta, mikä tarkoittaa alle 1 %:n vähennystä verrattuna vuoteen 2015. Suuntaus on useissa EU:n jäsenvaltioissa laskeva, ja koko EU:ssa murtovarkaudet vähenivät 10 % vuodesta 2012 vuoteen 2016. Niiden määrä kuitenkin kasvoi Saksassa 5 % ja Ranskassa 1 %. Lukuihin sisältyvät muun muassa omakoti- tai rivitaloihin, asuinkerrostaloihin, kesämökkeihin ja huviloihin, hotellihuoneisiin ja hytteihin kohdistuneet murrot mutta eivät varkaudet (varastaminen mutta ei murtautumista) eikä vandalismi (ei varastamista). Murtovarkausluvut muuttuivat useissa maissa suhteellisen vähän vuosina 2008–2016. Vähiten luvut muuttuivat Ruotsissa, Belgiassa, Suomessa ja Unkarissa.

Poliisin tietoon tulleiden murtovarkauksien lukumäärä 100 000:tta henkilöä kohti vaihteli erittäin paljon EU:n jäsenvaltioissa vuonna 2016, kuten kuviossa 4 esitetään. Tanskassa, Belgiassa, Alankomaissa, Ruotsissa, Irlannissa, Luxemburgissa, Ranskassa, Englannissa, Walesissa ja Italiassa tehtiin vuonna 2016 yli 300 murtovarkautta 100 000:tta henkilöä kohti, kun vastaava luku oli Suomessa, Liettuassa, Latviassa, Tšekissä, Romaniassa, Bulgariassa, Slovakiassa ja Puolassa alle sadan.

Kuvio 4: Yksityisiin asuintiloihin kohdistuneet murtovarkaudet, 2016
(poliisin tietoon tulleet rikokset 100 000:tta asukasta kohti)
Lähde: Eurostat (crim_off_cat)

Poliisin tietoon tulleet pahoinpitelyt lisääntyivät 3 % vuodesta 2015 vuoteen 2016

Koko EU:ssa poliisin tietoon tuli vuonna 2016 noin 1 111 000 pahoinpitelyä. Luku kasvoi 3,4 % verrattuna vuoteen 2015 ja lähes 14 % verrattuna vuoteen 2013.

Pahoinpitelyjen määrä vaihtelee paljon eri puolilla EU:ta myös väkilukuun suhteutettuna. Vaihtelussa näkyy rikosten suhteellisen esiintymistiheyden lisäksi myös lainsäädännön ja kirjaamiskäytäntöjen erilaisuus. Perusluokitus kattaa törkeät pahoinpitelyt, ei lieviä tai kuolemaan johtaneita pahoinpitelyjä eikä seksuaalisia hyökkäyksiä. Joissakin maissa siihen kuitenkin sisältyy myös yksi tai useampi näistä rikoksista. Metodologian muuttumisen vuoksi vuosien 2008––2012 kokonaislukuja ei ole vertailtu. Poliisin luvut vaihtelevat myös sen mukaan, miten paljon ihmiset ilmoittavat rikoksista. Esimerkiksi EU:n kansalaiset luottavat kohtalaisen paljon poliisiinsa, mutta luottamus vaihtelee eri jäsenvaltioissa huomattavasti eli 3,6:sta 8,2:een (asteikolla 0:sta 10:een). EU:n keskiarvo on 5,9 [4].

Taulukoiden ja kaavioiden lähdetiedot

Excel.jpg Taulukoiden ja kaavioiden lähdetiedot (englanniksi)

Tietolähteet

Tietolähteinä on käytetty poliisia ja muita lainvalvontaviranomaisia, syyttäjälaitoksia, tuomioistuimia, vankiloita, asiaankuuluvia ministeriöitä ja tilastokeskuksia. Kansalliset viranomaiset tekevät virallisia rikostilastoja koskevat päätökset ja keräävät tiedot. Yksi yhteystaho kustakin maasta kerää luvut ja toimittaa ne kerran vuodessa Eurostatille yhdessä YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaavan järjestön Survey on Crime Trends tutkimusta varten toimitettavien tietojen kanssa.

Tässä artikkelissa esitetään poliisin tietoon vuosina 2008–2016 tulleita rikoksia koskeviin virallisiin lukuihin perustuvat tulokset. Aiemmista tuloksista on saatavilla yhteenveto rikostilastoista vuosilta 1950–1992 ja rikoskohtaiset taulukot vuosilta 1993–2007. Näiltä kaikilta ajanjaksoilta, varsinkin varhaisimmilta, puuttuu joidenkin maiden tietoja. Eurostat päivittää taulukot, kun maat lähettävät uudet tai tarkemmat luvut.

EU:n kokonaisluvut saadaan laskemalla kaikkien EU-maiden luvut yhteen. Jos jokin vuotta 2016 koskeva luku puuttuu, käytetään kyseisen maan vuoden 2015 lukua. Joissakin tapauksissa aiempien vuosien luvut puuttuvat. Ne korvataan edeltävän ja seuraavan vuoden keskiarvolla [5]. Tietokantataulukoissa on vain Eurostatille ilmoitettuja lukuja.

Puuttuvilla tiedoilla on merkitystä

Tässä artikkelissa ”EU:n kokonaissumma” tarkoittaa kaikkien EU-maiden lukujen summaa. Jos osa luvuista puuttuu, vain ilmoitettujen lukujen laskeminen yhteen tuottaisi liian pienen kokonaissumman. Usein tuoreimmat luvut saadaan myöhässä. Jos jotain lukua ei ole saatu vuodelta 2016, käytetään kyseisen maan vuodelta 2015 ilmoittamaa lukua. Joissakin tapauksissa aiempien vuosien luvut puuttuvat ja ne korvataan käyttämällä edellisen ja seuraavan vuoden keskiarvoa. Joidenkin maiden tiettyjä rikoksia koskevat luvut puuttuvat kuitenkin eri syistä kaikilta vuosilta. Silloin ei ole helppo korvata puuttuvia lukuja. Tällainen tapaus on esimerkiksi ihmisryöstö, jota koskevia lukuja ei joistakin maista ole saatu vuosilta 2008–2016.

Vuodelta 2016 ilmoitettujen lukujen kokonaissumma on noin 14 500, mikä on EU:n kokonaissumman alaraja. Mahdollisen ylärajan esittämiseksi puuttuvat luvut korvataan arvioilla, jotka perustuvat väestömäärään ja suurimpaan ilmoitettuun määrään. Kun nämä arviot lisätään ilmoitettuihin lukuihin, saatu summa on yli 20 100 (39 % korkeampi). Jos käytetään keskimääräistä [6], kokonaissumma on 16 400. Mitään näistä kokonaissummista ei kuitenkaan voida pitää virallisena tilastolukuna. Esimerkki osoittaa, että puuttuvat luvut voivat johtaa mahdollisten kokonaissummien laajaan vaihtelualueeseen. Jotta saadaan tarkat EU:n kokonaissummat, tarvitaan kaikkien maiden luvut kaikilta vuosilta.

Maiden tai vuosien välisten tulosten vertailusta ja pienistä luvuista on saatavilla lisätietoja.

Taustaa

Rikollisuus on julkisessa keskustelussa toistuva aihe, ja rikostilastoja käyttävät kansalliset viranomaiset, EU:n toimielimet, media, poliitikot, järjestöt ja suuri yleisö. Kunkin maan viranomaiset vahvistavat rikoslainsäädännön, jossa määritellään rikokset, menettelyt ja vastatoimet ja jonka mukaan viralliset rikostilastot määräytyvät. Tietyistä rikostyypeistä on säädetty EU:n säädöksillä tai kansainvälisellä lainsäädännöllä. EU:n rikostilastoja kattavia yleisiä säädöksiä ei kuitenkaan ole.

Viranomaiset, kuten poliisi, syyttäjälaitos, rikostuomioistuimet ja vankilat, keräävät virallisia tilastotietoja. Näistä poliisin luvut antavat laajimman kuvan, koska ne sisältävät kaikki ilmoitetut rikokset riippumatta siitä, onko niiden tekijä saatettu oikeuden eteen. Kukin luku on ilmoitettujen rikosten vuotuinen yhteismäärä, joka on yleensä suurempi kuin oikeustapausten lukumäärä. Viralliset rikostilastot ovat sen mukaisia, miten viranomaiset (poliisi, syyttäjälaitokset, tuomioistuimet ja vankilat) rekisteröivät ja käsittelevät tapauksia. Ne eivät mittaa tehtyjen rikosten kokonaismäärää, ja siksi on käytettävä muita lähteitä.

Suora pääsy
Muut artikkelit
Taulukot
Tietokanta
Aihekohtainen osio
Julkaisut
Metodologia
Lainsäädäntö
Visualisoinnit
Muut verkkosivustot





Viitteet

  1. Rikostilastojen maantieteellinen yksikkö on alue, jolla on voimassa sama rikoslainsäädäntö (rikosoikeudellinen lainkäyttöalue), lyhyesti ”maa”.
  2. Lähde: Eurostat-taulukko [road_eqs_carhab].
  3. Lähde: UNODC:n verkkosivusto http://dataunodc.un.org/crime/intentional-homicide-victims.
  4. Lähde: Eurostat ‘Trust in institutions’ EU-SILC ad-hoc module 2013 table [ilc_pw03].
  5. Poikkeustapauksissa voidaan käyttää alaluokan lukua.
  6. Väestöpainotettua mediaania.