Rikollisuutta ja rikoslainkäyttöä koskevat tilastot

Tilastotiedot poimittu toukokuussa 2017. Tuoreimmat tilastotiedot: Lisää Eurostat-tietoa, Keskeiset taulukot ja Tietokanta. Seuraava suunniteltu päivitys: joulukuu 2018. Englanninkielinen versio on uudempi.
Kuvio 1: Poliisin tietoon tulleet raiskaukset, seksuaaliset hyökkäykset, tahalliset henkirikokset ja pahoinpitelyt, EU-28, 2008–2015
(2008 = 100)
Lähde: Eurostat (crim_off_cat)
Kuvio 2: Poliisin tietoon tulleet ryöstöt, murtovarkaudet, varkaudet ja valvottuihin huumaus- ja lähtöaineisiin liittyvät laittomat teot, EU-28, 2008–2015
(2008 = 100)
Lähde: Eurostat (crim_off_cat)
Kuvio 3: Poliisin tietoon tulleet seksuaaliset väkivaltarikokset, EU-28, 2008–2015
(2008 = 100)
Lähde: Eurostat (crim_off_cat)
Kuvio 4: Poliisin tietoon tulleet seksuaaliset väkivaltarikokset henkilöiden oikeudellisen aseman ja sukupuolen mukaan, EU-28, 2015
(% kokonaismäärästä)
Lähde: Eurostat (crim_hom_soff)
Kuvio 5: Rikosoikeusjärjestelmän palveluksessa olevat henkilöt, EU-28, 2008–2015
(2008 = 100)
Lähde: Eurostat (crim_hom_soff)
Kuvio 6: Rikosoikeusjärjestelmän palveluksessa olevat henkilöt sukupuolen mukaan, EU-28, 2015
(% kokonaismäärästä)
Lähde: Eurostat (crim_hom_soff)
Kuvio 7: Vankien määrä, EU-28, 2008–2015
(2008 = 100)
Lähde: Eurostat (crim_pris_age) ja (crim_pris_ctz)

Tässä artikkelissa esitellään poliisin tietoon tulleita rikoksia koskeviin virallisiin lukuihin perustuvia rikostilastoja koko Euroopan unionista (EU). Lisäksi esitetään tietoja rikosoikeusjärjestelmän henkilöstöstä ja vankien määrästä. On huomattava, että kunkin EU-28:n aggregaatin osalta [1], ja laskelmissa on otettu huomioon vain maat, joista on saatu täydelliset tiedot vuosilta 2008–2015. Tästä syystä useiden rikosten kohdalla laskelmissa ei ole otettu huomioon yhtä tai useampaa maata tietojen puuttumisen vuoksi.

Tärkeimmät tilastolliset tulokset

Muu kuin seksuaalinen väkivalta

Tahalliset henkirikokset

Tahallinen henkirikos määritellään lainvastaiseksi teoksi, jolla henkilö aiheuttaa tarkoituksellisesti toisen henkilön kuoleman. Tällaisia henkirikoksia ovat myös kuolemaan johtavat vakavat pahoinpitelyt sekä terrori-iskusta aiheutuvat kuolemantapaukset. Tahallisiin henkirikoksiin eivät kuulu henkirikoksen yritykset, tapot, oikeudellisesta väliintulosta aiheutuvat kuolemantapaukset, hätävarjeluna tehty tappo tai aseellisesta konfliktista aiheutuvat kuolemantapaukset. Tahalliset henkirikokset ilmoitetaan melko johdonmukaisesti kaikilta EU:n lainkäyttöalueilta, sillä määritelmät vaihtelevat eri maiden välillä vähemmän kuin muissa rikoslajeissa.

Luvut osoittavat, että tahallisten henkirikosten määrä väheni jatkuvasti vuosina 2008–2014, mutta kasvoi vuonna 2015 (ks. kuvio 1). Kokonaismäärä EU-28:ssa (Alankomaita ja Yhdistyneen kuningaskunnan Englantia ja Walesia sekä Skotlantia lukuun ottamatta) vuonna 2015 oli 4 528, mikä on 19,6 % vähemmän kuin vuonna 2008 (5 634) mutta 4,3 % enemmän kuin vuonna 2014 (4 340).

Poliisin tietoon tulleiden tahallisten henkirikosten määrät kullakin lainkäyttöalueella käyvät ilmi kohdan Taulukoiden ja kuvioiden lähteenä käytetyt tiedot (englanniksi) taulukosta 1.

Pahoinpitely

Pahoinpitelyllä tarkoitetaan toiseen henkilöön kohdistuvaa fyysistä hyökkäystä, joka aiheuttaa vakavia ruumiinvammoja. Pahoinpitelyiksi ei lueta seksuaalirikosta tai seksuaalista hyökkäystä, uhkailua, läimäyttämistä tai nyrkillä lyömistä eikä kuolemaan johtavaa pahoinpitelyä.

Poliisin tietoon tulleiden pahoinpitelyjen määrä väheni lähes 40 % kaikkialla EU-28:ssa (lukuun ottamatta Puolaa ja Skotlantia) vuosina 2008–2013, mutta vuonna 2014 määrä kasvoi 3,6 % ja vuonna 2015 6,6 % (ks. kuvio 1). Tekniset muutokset rajoittavat koko ajanjakson kattavia vertailuja. Tämä koskee erityisesti Saksan tietoja vuosilta 2008 ja 2009 sekä Ruotsin ja Portugalin tietoja vuosilta 2009 ja 2010.

Poliisin tietoon tulleiden pahoinpitelyjen määrät kullakin lainkäyttöalueella käyvät ilmi kohdan Taulukoiden ja kuvioiden lähteenä käytetyt tiedot (englanniksi) taulukosta 2.

Ryöstöt

Ryöstö määritellään tässä artikkelissa omaisuuden anastamiseksi henkilöltä siten, että tämän vastarinta murretaan voimankäytöllä tai sillä uhaten. Katuryöstöt ja muut väkivaltaiset varkaudet sisällytetään ryöstöihin, mutta niihin ei lueta taskuvarkauksia ja kiristystä.

Kirjattujen ryöstöjen määrä väheni ensin vuosina 2008 ja 2009 EU-28:ssa (lukuun ottamatta Skotlantia) mutta kasvoi tämän jälkeen vuoteen 2011 asti, minkä jälkeen se väheni voimakkaasti noin viidesosan vuosina 2013–2015 (ks. kuvio 2).

Poliisin tietoon tulleiden ryöstöjen määrät kullakin lainkäyttöalueella käyvät ilmi kohdan Taulukoiden ja kuvioiden lähteenä käytetyt tiedot (englanniksi) taulukosta 3.

Ihmisryöstöt

Ihmisryöstö määritellään henkilön tai henkilöiden lainvastaiseksi vangitsemiseksi vasten heidän tahtoaan (myös voimankäytöllä, uhkauksin tai petoksen tai houkuttelun avulla) siten, että heidän vapauttamisestaan vaaditaan laitonta taloudellista tai muuta aineellista hyötyä tai vapauttamista vastaan joku yritetään pakottaa tiettyyn tekoon tai sen tekemättä jättämiseen. Kiistat lapsen huoltajuudesta eivät kuulu määritelmän piiriin.

Ihmisryöstöjen määrä pysyi EU-28:ssa suhteellisen vakaana vuosina 2009–2012 mutta kasvoi (lukuun ottamatta Tanskaa, Romaniaa, Ruotsia ja Skotlantia) vuosina 2013–2015. Viime aikojen lisääntyminen johtuu lähinnä Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan luvuista. Useimmissa muissa maissa ei tapahtunut tällaista kehitystä. Saksan luvut osoittavat määrän pysyneen suhteellisen vakaana vuosina 2009–2015, mutta ne eivät ole vertailukelpoisia vuosien 2008 ja 2009 välillä, mikä myös vaikutti EU-28:n aggregaattiin.

Poliisin tietoon tulleiden ihmisryöstöjen määrät kullakin lainkäyttöalueella käyvät ilmi kohdan Taulukoiden ja kuvioiden lähteenä käytetyt tiedot (englanniksi) taulukosta 4.

Varkaudet

Varkaus määritellään omaisuuden anastamiseksi henkilöltä tai organisaatiolta voimakeinoja käyttämättä siten, että tarkoituksena on pitää omaisuus itsellä. Tässä artikkelissa varkauksiin eivät kuulu murtovarkaudet, asuntomurrot, ryöstöt eivätkä moottoriajoneuvovarkaudet.

Poliisin tietoon tulleiden varkauksien määrä pysyi suhteellisen vakaana EU-28:ssa (lukuun ottamatta Latviaa ja Skotlantia) vuosina 2010–2015. Saksan ja Ranskan tietoihin tehtiin menetelmällisiä muutoksia vuosien 2008 ja 2009 välillä, ja tämä vaikuttaa näiden vuosien yleisen vertailtavuuteen. Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Alankomaissa kehitys oli selkeästi laskevaa vuosina 2008–2015.

Poliisin tietoon tulleiden varkauksien määrät kullakin lainkäyttöalueella käyvät ilmi kohdan Taulukoiden ja kuvioiden lähteenä käytetyt tiedot (englanniksi) taulukosta 5.

Murtovarkaudet

Murtovarkaus tarkoittaa luvatonta tunkeutumista rakennuksen, asunnon tai muun tilan osaan. Murtovarkauksiin kuuluvat voimakeinojen tai väärennettyjen avaimien käyttö aikomuksena varastaa esineitä (murtautumalla ja menemällä tiloihin sisään) sekä varkaus omakotitalossa, huoneistossa tai muussa asunnossa, tehtaassa, myymälässä tai toimistossa taikka armeijan laitoksessa. Murtovarkauksiin eivät kuitenkaan kuulu varkaudet, joissa omaisuutta varastetaan autoista, suljetuista säiliöistä tai konteista, myyntiautomaateista, pysäköintimittareista tai aidatuilta niityiltä tai muista aitauksista.

Poliisin tietoon tulleiden murtovarkauksien määrä EU-28:ssa (lukuun ottamatta Viroa, Italiaa, Latviaa, Liettuaa ja Skotlantia) lisääntyi hieman vuosina 2008–2011 mutta väheni vuosina 2012–2015. Viimeisimmät tulokset (ks. kuvio 2) osoittavat, että murtovarkauksien määrä väheni 5,0 % vuonna 2015. Yhdistyneessä kuningaskunnassa murtovarkaudet vähenivät vuosina 2008–2015 (31 % Englannissa ja 24 % Pohjois-Irlannissa), mutta ne lisääntyivät Saksassa (19 %) ja Ranskassa (24 %).

Poliisin tietoon tulleiden murtovarkauksien määrät kullakin lainkäyttöalueella käyvät ilmi kohdan Taulukoiden ja kuvioiden lähteenä käytetyt tiedot (englanniksi) taulukosta 6.

Huumausainerikokset

Valvottuihin huumaus- ja lähtöaineisiin liittyviin laittomiin tekoihin luetaan huumausaineiden tai niiden lähtöaineiden laiton hallussapito, viljely, tuotanto, tarjonta, kuljetus, maahantuonti ja maasta vienti sekä huumausaineisiin liittyvän toiminnan rahoittaminen muutoin kuin pelkästään omaa käyttöä varten.

Poliisin tietoon tulleiden valvottuihin huumaus- ja lähtöaineisiin liittyvien laittomien tekojen määrä kasvoi ensin 3,2 % vuonna 2009 mutta pysyi melko tasaisena vuosina 2009–2014 kaikkialla EU-28:ssa (Skotlantia lukuun ottamatta). Uusimmat tiedot osoittavat, että tämä kehityssuunta jatkui vuonna 2015, sillä rikosten määrä pysyi lähes muuttumattomana väheten edellisvuodesta 1,7 % (ks. kuvio 2).

Poliisin tietoon tulleiden valvottuihin huumaus- ja lähtöaineisiin liittyvien laittomien tekojen määrät kullakin lainkäyttöalueella käyvät ilmi kohdan Taulukoiden ja kuvioiden lähteenä käytetyt tiedot (englanniksi) taulukosta 7.

Seksuaalinen väkivalta

Seksuaaliseen väkivaltaan sisältyvät raiskaukset ja muut seksuaaliset hyökkäykset. Raiskaus määritellään yhdynnäksi ilman asianmukaista suostumusta ja seksuaalisella hyökkäyksellä tarkoitetaan seksuaalista väkivallantekoa, joka ei ole raiskaus. Seksuaalisiin hyökkäyksiin luetaan ei-toivotut seksuaaliset teot, yritykset pakottaa toinen seksuaaliseen tekoon tai yhteydenotto tai yhteydenpito, johon kuuluu ei-toivottua seksuaalista huomiota mutta jossa ei ole kyse raiskauksesta. Seksuaalinen hyökkäys ei edellytä fyysistä kontaktia, ja tähän ryhmään kuuluvat myös huumausaineilla edistetyt seksuaaliset hyökkäykset, seksuaaliset hyökkäykset aviopuolisoa kohtaan vastoin tämän tahtoa, seksuaaliset hyökkäykset puolustuskyvytöntä henkilöä kohtaan, ei-toivottu kähmintä tai hyväily sekä luonteeltaan seksuaalinen häirintä ja uhkailu. On muistettava, että luvut koskevat vain poliisin tietoon tulleiden rikosten määrää.

Vuosina 2008–2015 seksuaalinen väkivalta väheni 9,1 % koko EU:ssa (Italiaa, Latviaa, Luxemburgia, Puolaa, Slovakiaa, Englantia ja Walesia sekä Skotlantia lukuun ottamatta). Seksuaalinen väkivalta väheni vuosina 2009 ja 2010 ja lisääntyi sitten selvästi vuosina 2010–2014 ja väheni jälleen hieman – 0,9 % – vuonna 2015.

Raiskausten määrä kasvoi 47,0 % vuosina 2008–2015 (lukuun ottamatta Italiaa ja Skotlantia). Havaittuun EU:n raiskauslukujen kasvuun vaikuttavat erityisesti Englannin ja Walesin luvut (+173 % vuosina 2008–2015). Seksuaalisten hyökkäysten määrän vähenemiseen EU:n tasolla vaikuttavat paljolti Saksan luvut, jotka eivät ole vertailukelpoisia vuosien 2009 ja 2010 välillä (ks. kuvio 3).

Poliisin tietoon tulleen seksuaalisen väkivallan, raiskausten ja seksuaalisten hyökkäysten kokonaismäärät kullakin lainkäyttöalueella käyvät ilmi kohdan Taulukoiden ja kuvioiden lähteenä käytetyt tiedot (englanniksi) taulukoista 8, 9 ja 10.

Sukupuolijakauma

Kuviossa 4 esitetään poliisin tietoon tulleet seksuaaliset väkivaltarikokset jaoteltuina uhrien sekä epäiltyjen, syytteeseen asetettujen ja tuomittujen henkilöiden sukupuolen mukaan. Useimmat seksuaalisen väkivallan uhrit (85,8 %) ovat naisia, kun taas useimmat epäillyt (96,5 %) ja rikosten tekijät (98,3 % tuomituista henkilöistä) ovat miehiä. On syytä huomata, että sukupuolen mukaan jaoteltuja tietoja puuttuu enemmän kuin kokonaismääriä koskevia tietoja.

Rikosoikeusjärjestelmän palveluksessa olevat henkilöt

Tässä artikkelissa analyysi kattaa poliisien, virkatuomarien sekä täysi-ikäisille vangeille tarkoitetuissa vankiloissa työskentelevien henkilöiden määrän. Tiedot kuvaavat tilannetta kunkin vuoden joulukuun 31. päivänä.

Poliisit määritellään julkisten laitosten työntekijöiksi, joiden pääasiallinen tehtävä on rikosten ehkäiseminen, selvittäminen ja tutkinta sekä epäiltyjen rikoksentekijöiden pidättäminen. Määritelmän ulkopuolelle jäävät avustava henkilöstö, kuten sihteerit ja toimistotyöntekijät. Virkatuomarien määritelmä kattaa sekä osa- että kokoaikaisessa virassa toimivat oikeusalan ammattilaiset, jotka on otettu palvelukseen tuomareiksi ja joille maksetaan tuomarin toimen harjoittamisesta. Virkatuomarit voivat käsitellä siviilioikeudellisia, rikosoikeudellisia ja muita asioita myös valitustuomioistuimissa ja antaa määräyksiä tuomioistuimessa. Määritelmä ei kata muita kuin virkatuomareita, esimerkiksi maallikkoina toimivia tuomareita tai muita virkamiehiä. Täysi-ikäisille vangeille tarkoitetuissa vankiloissa työskentelevillä henkilöillä tarkoitetaan rangaistus- tai kriminaalihuoltolaitoksissa työskenteleviä henkilöitä, ja määrään sisältyy hallinto- ja hoitohenkilökunta, vanginvartijat sekä muu henkilökunta, esimerkiksi vankilan ylläpidossa tai aterioiden valmistuksessa työskentelevät henkilöt.

Kuvio 5 havainnollistaa henkilöstön määrän viimeaikaista kehitystä rikosoikeusjärjestelmän eri tasoilla (poliisi, tuomioistuimet ja vankilat).

Poliisien kokonaismäärä EU-28:ssa (lukuun ottamatta Saksaa, Italiaa, Irlantia ja Latviaa) väheni vuosina 2010–2013, mutta tämä väheneminen korvautui vuonna 2014 tapahtuneella kasvulla. Vuonna 2015 poliisien määrä väheni jälleen 1,2 %. Virkatuomarien määrä kasvoi EU-28:ssa (lukuun ottamatta Belgiaa, Bulgariaa, Saksaa, Irlantia, Italiaa, Luxemburgia, Maltaa, Alankomaita, Englantia ja Walesia sekä Pohjois-Irlantia) tasaisesti vuosina 2008–2015, ja kokonaislisäys oli 5,6 %. Päinvastoin kuin virkatuomarien määrä, täysi-ikäisille vangeille tarkoitetuissa vankiloissa työskentelevien henkilöiden määrä väheni EU-28:ssa 8,9 % vuosina 2008–2015 (lukuun ottamatta Belgiaa, Saksaa, Viroa, Kreikkaa, Ranskaa, Latviaa, Luxemburgia, Alankomaita ja Ruotsia).

Poliisien kokonaismäärä kullakin lainkäyttöalueella käy ilmi kohdan Taulukoiden ja kuvioiden lähteenä käytetyt tiedot (englanniksi) taulukosta 11. Taulukoissa 14 ja 17 esitetään virkatuomarien ja täysi-ikäisille vangeille tarkoitetuissa vankiloissa työskentelevän henkilöstön kokonaismäärät.

Sukupuolijakauma

EU:n rikosoikeusjärjestelmässä työskentelevien henkilöiden sukupuolijakaumassa on huomattava epäsuhta (ks. kuvio 6). Naiset ovat aliedustettuina erityisesti poliisivoimissa ja vankilapalveluissa mutta yliedustettuina virkatuomarien piirissä.

Vuonna 2015 EU-28:n poliiseista 20,3 % oli naisia (tiedot saatu vain 14 lainkäyttöalueelta). Täysi-ikäisille vangeille tarkoitetuissa vankiloissa työskentelevien naisten osuus oli jonkin verran suurempi, ja heitä oli neljännes EU-28:n vankiloissa työskentelevien kokonaismäärästä (tiedot saatu vain 12 lainkäyttöalueelta). Tämä osuus pysyi suhteellisen vakaana vuosina 2008–2015. Naisia oli sen sijaan enemmistö virkatuomareista, ja heidän osuutensa kokonaismäärästä EU-28:ssa oli 62,1 % (tiedot saatu 16 lainkäyttöalueelta) vuonna 2015.

Mies- ja naispoliisien määrät on esitetty kohdan Taulukoiden ja kuvioiden lähteenä käytetyt tiedot (englanniksi) taulukoissa 12 ja 13. Taulukoista 15 ja 16 käyvät ilmi mies- ja naistuomarien lukumäärät, ja taulukoissa 18 ja 19 esitetään täysi-ikäisille vangeille tarkoitetuissa vankiloissa työskentelevien miesten ja naisten lukumäärät.

Vankien määrä

Vankien määrää koskevat tiedot viittaavat kaikkiin vankeinhoitolaitoksen alaisiin laitoksiin, joissa oleskelevat henkilöt suorittavat vapausrangaistusta, lukuun ottamatta vastaanottokeskuksia, joissa muiden maiden kansalaiset odottavat maahanmuuttostatuksensa tutkintaa, sekä säilöönottokeskuksia muiden maiden kansalaisille, joilla ei ole laillista oikeutta jäädä maahan.

Vankien kokonaismäärä EU-28:ssa (lukuun ottamatta Belgiaa) lisääntyi hieman jokaisena vuonna vuosina 2008–2012 ja väheni sen jälkeen 3,6 % vuonna 2013, 3,5 % vuonna 2014 ja 2,9 % vuonna 2015. Vuonna 2015 vankien määrä oli 6,4 % vähemmän kuin vuonna 2008 (ks. kuvio 7).

Ulkomaalaisten (myös toisen EU:n jäsenvaltion kansalaisuuden omaavien) vankien määrä EU-28:ssa (lukuun ottamatta Belgiaa, Saksaa, Viroa, Maltaa ja Ruotsia) kasvoi hieman nopeammin vuosina 2009–2010, mutta alkoi pienentyä vuonna 2011. Vuonna 2015 se oli 12,2 % pienempi kuin vuonna 2008.

Sitä vastoin nuorisovankien [2] määrä supistui huomattavasti EU-28:ssa (lukuun ottamatta Belgiaa, Saksaa ja Espanjaa) vuosina 2008–2015. Tämä johtui suurimmaksi osaksi Puolassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa tapahtuneesta vähenemisestä. Nuorisovankien määrä pieneni vähintään 4 % vuodessa koko tarkastelujaksolla, mikä johti 47,6 %:n kokonaisvähennykseen vuosina 2008–2015. Eniten vuosittainen nuorisovankien määrä väheni vuonna 2014, 14,3 %.

Vankien kokonaismäärä yksittäisillä lainkäyttöalueilla käy ilmi kohdan Taulukoiden ja kuvioiden lähteenä käytetyt tiedot (englanniksi) taulukosta 20. Nuorisovankien määrä on esitetty taulukossa 23, ja vankien määrä kansalaisuuden mukaan (omat ja muiden maiden kansalaiset) on esitetty taulukoissa 24 ja 25.

Sukupuolijakauma

Miehet muodostivat suuren enemmistön vangeista EU-28:ssa (lukuun ottamatta Belgiaa, Tšekkiä, Tanskaa, Viroa, Ranskaa, Kroatiaa, Itävaltaa, Portugalia, Slovakiaa ja Ruotsia). Miesten osuus oli 94 % vuonna 2015, ja tämä osuus on pysynyt suhteellisen vakaana vuodesta 2008.

Mies- ja naisvankien määrät käyvät ilmi artikkelin taulukoiden taulukoista 21 ja 22.

Tietolähteet ja tietojen saatavuus

Tässä artikkelissa esitetyt tulokset perustuvat Eurostatin ja YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaavan järjestön (UNODC) yhdistettyyn tiedonkeruuseen. UNODC:n Survey on Crime Trends -tutkimusta on täydennetty Eurostatin tekemällä lisätietopyynnöllä. Kansalliset viranomaiset, kuten poliisi, syyttäjälaitokset, tuomioistuimet ja vankilat, ovat toimittaneet perustiedot, jotka useimmiten on raportoitu kalenterivuotta koskevina yhteenlaskettuina tietoina. Luvut on raportoitu lainkäyttöalueittain, joita esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa on kolme: Englanti ja Wales, Skotlanti sekä Pohjois-Irlanti. Lyhyyden vuoksi maantieteellisestä yksiköstä käytetään ilmaisua ”maa”.

Raportoiduissa rikostiedoissa olisi käytettävä mahdollisuuksien mukaan vakiomääritelmiä ja eriteltävä tarkemmin mahdolliset poikkeamat. Tällaiset poikkeamat tarkoittavat usein sitä, että eri maiden luvut eivät edusta täsmälleen samaa asiaa, vaikka niiden otsikot ovat samat. Kunkin maan luvut saattavat olla täysin hyväksyttäviä kansallisia tilastoja varten mutta soveltua huonommin kansainvälisiin vertailuihin. Eurostat tekee jatkuvasti yhteistyötä EU:n toimielinten ja kansallisten viranomaisten kanssa rikostilastojen vertailtavuuden parantamiseksi. Tilastotarkoituksiin tarkoitetun kansainvälisen rikollisuuden luokittelujärjestelmän käyttöönotto on keskeinen osa tätä työtä.

Rikoksia koskevat tiedot ovat hallinnollisiin rekistereihin perustuvia virallisia lukuja. Poliisin rekistereihin perustuvat rikostiedot eivät luonnollisesti sisällä rikoksia, joita ei ole ilmoitettu poliisille. Näihin tietoihin perustuvissa päätelmissä rikollisuudesta olisi otettava huomioon useita tekijöitä, kuten seuraavat:

  • oikeusjärjestelmä sekä lainvalvonta- ja rikosoikeusjärjestelmät
  • niiden rikosten osuus, jotka tulevat poliisin tietoon ja jotka poliisi kirjaa
  • se, miten rikollisuutta mitataan (poliisin tietoon tulleet rikokset, epäiltyjen tunnistaminen jne.).
  • laskentamenetelmät (toistuvat rikokset, useita uhreja jne.)
  • mitkä rikokset sisältyvät kansallisiin rikosluokkiin.

Myös vankien määrää koskeviin lukuihin voivat vaikuttaa monet tekijät, kuten

  • oikeudessa käsiteltyjen asioiden määrä
  • niiden tuomittujen osuus, joille on annettu vapausrangaistus
  • annettujen rangaistusten kesto
  • tutkintavankeudessa olevien määrä
  • ajanjakso ja vuodenaika, jona kyselytutkimus tehtiin, armahdukset jne.

Eri lainkäyttöalueiden rikostilastojen vertailu voi olla harhaanjohtavaa, ellei paikallisia tietoja ja menetelmiä tunneta riittävästi. Tässä artikkelissa on vältetty suoria vertailuja eri lainkäyttöalueiden välillä ja keskitytään vertailujen sijasta kehityssuuntiin. Tällaiset vertailut perustuvat siihen oletukseen, että muun muassa kansallisten rekisteröintijärjestelmien ominaisuudet pysyvät ajan mittaan suhteellisen muuttumattomina. Selvät muutokset rikosluvuissa johtuvat kuitenkin joskus osittain menetelmien tai määritelmien muutoksista.

EU-28:n aikasarjojen analyysit perustuvat vain niihin lainkäyttöalueisiin, joista tietoja on saatavilla koko ajanjaksolta (2008–2015). EU-28:n luvut eivät aina sisällä kaikkien maiden tietoja, koska tietoja saattaa puuttua yhdeltä tai useammalta vuodelta tai yhdestä tai useammasta maasta.

On selvää, että EU-28:n kokonaistulokset saattavat peittää maiden välisiä vaihtelua, joten maakohtaiset luvut esitetään kohdan Taulukoiden ja kuvioiden lähteenä käytetyt tiedot (englanniksi) taulukoissa sekä tietokannassa (englanniksi). Lisäksi tarkkoja tietoja kustakin maasta on saatavilla metatiedoista (englanniksi).

Kehityssuuntausten havaitsemiseksi on laskettu indeksejä

  • It = (Ct/C0) * indeksin arvo 100 vuodelle t
  • Ct = vuodelle t kirjattu arvo
  • C0 = viitevuonna kirjattu arvo (tässä: vuosi 2008).

Toisin kuin otantatutkimuksiin, hallinnollisista rekistereistä saatuihin kokonaismääriin ei liity tilastollista epävarmuutta. Tästä huolimatta pienten lukujen, pienten osuuksien ja lyhyellä aikavälillä tapahtuneiden muutosten tulkinnassa olisi mieluiten käytettävä merkityksellisiä täydentäviä tietoja. Esimerkiksi henkirikosten määrä voi vaihdella huomattavasti vuodesta toiseen etenkin asukasluvultaan suhteellisen pienissä maissa tämän merkitsemättä muutosta rikollisuuden yleisessä kehityksessä.

Tietokanta (englanniksi) sisältää Eurostatin ja UNODC:n yhteisen tiedonkeruun tarkat tulokset vuosilta 2008-2015 sekä niihin liittyvät metatiedot. Tietokannassa on myös vuosilta 1993–2007 laadittuja taulukoita, jotka kattavat pienemmän määrän rikostyyppejä. Poliisin tietoon tulleiden rikosten kokonaismäärät ovat saatavilla tiettyjen maiden osalta vuosilta 1950–1993. Kuten edellä todettiin, vertailtaessa eri maita käyttäjiä kehotetaan perehtymään myös metatietoihin sekä kansallisiin lähteisiin.

Taustaa

Rikollisuus ja oikeus ovat toistuvia aiheita julkisessa keskustelussa, ja ne ovat jatkuvasti tiedotusvälineiden, poliitikkojen, organisaatioiden ja suuren yleisön kiinnostuksen kohteina. Eurostat kerää ja esittää rikollisuutta ja rikoslainkäyttöä koskevia tilastoja. Yleistavoitteena on saattaa poliittisesti merkityksellisiä tietoja ja analyyseja tehokkaasti Euroopan yhteisön saataville. Vuonna 2004 hyväksytyssä Haagin ohjelmassa Eurostatin tehtäväksi annetaan laatia vertailukelpoisia tilastoja rikollisuudesta ja rikoslainkäytöstä. Myös vuoden 2010 Tukholman ohjelmassa korostetaan rikostilastojen tarvetta. Strategisissa toimintasuunnitelmissa hahmotellaan konkreettinen työ yleensä viisivuotisiksi kausiksi, ks. linkit kohdassa "Muuta tietoa".

Katso myös

Lisää Eurostat-tietoa

Julkaisut

Tietokanta

Metodologia / Metatiedot

Taulukoiden ja kuvioiden lähteenä käytetyt tiedot (MS Excel)

Muuta tietoa

Muut verkkosivustot

Viitteet

  1. Luvut on ilmoitettu lainkäyttöalueittain. Esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa on kolme lainkäyttöaluetta: Englanti ja Wales, Skotlanti sekä Pohjois-Irlanti. Näin ollen rikostilastoissa EU-28:n indikaattori kattaa 30 ”maata” (eli lainkäyttöaluetta).
  2. Määritellään yleensä alle 18-vuotiaiksi.