Uutisia portaalista


Rakkautena meri, vuoret ja Kreikan kulttuuri

Nyt 27-vuotias romanialainen Sibel Amet saapui Peloponnesokselle Kalamatan kaupunkiin matkailuohjelman vapaaehtoistyöntekijänä vuonna 2005 Eurooppalaisen vapaaehtoispalvelun (EVS) kautta, joka on Euroopan komission nuorille vapaaehtoisille suunniteltu ohjelma ulkomailla hankittavaa työkokemusta varten. Matkusteltuaan laajasti Kreikassa ja saatuaan työkokemusta nuorten vapaaehtoisohjelmasta hän palasi kotiin ihastuneena ajatukseen elää Kreikassa jonkin aikaa. “Halusin tavata uusia ihmisiä, tutustua maahan ja kokeilla toisenlaista tapaa elää. Alkuun en puhunut sanaakaan kreikkaa, mutta en antanut sen häiritä. Kieliopinnot aloitin kyllä heti maahan pääsyäni.”

Sibel rakastui pian Kalamataan: “Jumalat ovat olleet todella suopeita messenialaisille antaessaan näille sekä vuoriston että meren!” Kuuden kuukauden jakson päätyttyä helmikuussa 2006 Sibel tiesi haluavansa jäädä maahan pidemmäksi aikaa ja alkoi etsiä töitä. Muutaman Internet-haun jälkeen hän löysi EURESin web-sivuston ja otti pian yhteyttä EURESin paikallistoimistoon.

Kului vain kaksi viikkoa, kun hän löysi työpaikan paikallisen neuvojan avulla. Paikallinen kauppakamari ilmoitti EURESin Kalamatan toimistolle, että Messenian kehittämistä edistävällä yhdistyksellä (ETAP) oli avoin toimi kielitaitoiselle ja paikallisista kehittämishankkeista kokemusta saaneelle henkilölle. Niinpä haastattelu järjestettiin lähes saman tien. Haastattelu onnistui hyvin, ja Sibel, joka puhuu sujuvaa englantia, ranskaa, romaniaa ja nyt kreikkaakin, sai paikan heti.

Maaliskuussa 2006 Sibel aloitti osa-aikaisena paikalliseen turismiin ja kestävään kehitykseen keskittyvien vapaaehtoisohjelmien koordinoijana. Hänen on täytynyt selviytyä työstään hyvin, koska loppuvuodesta sopimusta jatkettiin ja työsuhteesta tuli kokopäiväinen. Sitten tammikuussa 2009 hän kevensi hivenen työmääräänsä ETAPissa voidakseen työskennellä osa-aikaisena tapahtumakoordinoijana paikallisessa European Direct -keskuksessa, joka tarjoaa kansalaisille tietoa kaikenlaisista Euroopan unioniin liittyvistä asioista. Hän pitää vaihtelevaa ja täyttä työohjelmaansa ”ainutlaatuisena kokemuksena” tavata ihmisiä eri puolilta Eurooppaa: ”Uutta opittavaa on koko ajan. Ikävystymään tässä ei pääse!”

Sibel nauttii elämästään Kalamatassa ja katsoo kotoutuneensa täysin. “Alussa oli vähän rankkaa: yhteisö on pieni, ja kieli oli este.” Vähitellen Sibel kuitenkin tutustui nuoriin kalamatalaisiin, jotka olivat matkustelleen ulkomailla ja tottuneempia ulkomaalaisiin. Näiden ensituttavuuksien jälkeen hän alkoi tavata muitakin paikallisia ja hänen kreikan kielensä kehittyi nopeasti. ”Täällä kaikki tuntee kaikki – ja nyt he tuntevat myös minut!”

Osoituksena kotiutumisestaan Sibel työskentelee vapaaehtoisena monissa paikallisissa organisaatioissa muiden ulkomailta tulleiden vapaaehtoisten mentorina. Silti, lähes näljän vuotta myöhemmin, hän muistaa yhä alkujärkytyksensä kreikkalaisesta kahvittelurituaalista, jossa vierähtää tunteja kupillisen äärellä rupatellessa. Jonkin ajan kuluttua tämä rauhallinen halarah-mentaliteetti tarttui Sibeliinkin, joka nyt itsekin katsoo kuuluvansa kantaväestöön.

« Taaksepäin