Uutisia portaalista


Managing Mobility Matters 2006

Euroopan työntekijöiden liikkuvuuden teemavuoden 2006 puitteissa PricewaterhouseCoopers (PwC) suoritti laajan tutkimuksen työnantajien parissa työntekijöiden liikkuvuudesta Euroopassa. Tutkimuksessa ajantasaistettiin vuonna 2001 julkaistun ensimmäisen Managing Mobility Matters -kertomuksen tulokset.

Liikkuvuus ei ole vastannut odotuksia

Vuonna 2001 liike-elämän edustajat olivat tutkimuksen mukaan yleensä ottaen hyvin toiveikkaita liikkuvuuden suhteen. He odottivat tuolloin liikkuvien työntekijöiden lisäystä ja siten koulutettujen, pätevien ulkomaalaisten työntekijöiden suurempaa tarjontaa täyttämään kasvavia osaamisen aukkoja. Nyt viisi vuotta myöhemmin tämä toive ei ole läheskään toteutumassa, vaikka sen edellytykset ovat yhä suotuisat.

PwC ehdottaa joitakin toimenpiteitä, jotka työnantajien ja päättäjien olisi syytä toteuttaa, jotta nämä odotukset täyttyisivät. Varsinkin nykyinen liikkumisen mahdollisuuksia koskevan tiedon puute on korjattava, ja työntekijöille olisi annettava myönteisempi kuva niistä kiistämättömistä hyödyistä, joita liikkuvuus voi heille tarjota.

Liikkuvuus on edelleen vähäistä

Vähäisin poikkeuksin liikkuvuus on EU:ssa pysynyt suhteellisen alhaisena vuodesta 2001 lähtien. Vaikka noin kolmannes tutkimukseen osallistuneista yrityksistä saa työhakemuksia muista EU-maista, niitä on alle 5 prosenttia kaikista hakemuksista. Liikkuvuus on kuitenkin huomattavan monentyyppistä niin työnantajien kuin työntekijöidenkin aloitteesta.

PwC on havainnut selvän tarpeen saada enemmän tietoa erityyppisten työntekijöiden liikkuvuuden määrästä ja suosittelee siksi, että EU:n laajuista liikkuvuutta seurattaisiin tehokkaammin tutkimusten ja muiden käytettävien keinojen avulla. Lisäksi on tarpeen tarjota parempaa räätälöityä tietoa ja ohjeita kaikille asiaan liittyville toimijoille.

Taloudelliset tekijät aiheuttavat eniten liikkuvuutta

Vuoden 2001 jälkeen henkilökunnan saatavuuden ovat liiketoiminnassa eniten vaikuttavina tekijöinä korvanneet asiakkaiden muuttuvat tarpeet, kilpailijoiden toiminta ja henkilöstökustannukset. Näissä uusissa olosuhteissa yritykset pyrkivät pikemminkin kayttämään enemmän niillä jo olevaa henkilöstöä kuin liikkuvia työntekijöitä tai rekrytoimaan henkilöstöä muissa EU:n jäsenvaltioissa.

Ihmisille taas uuteen ympäristöön haluamisen jälkeen liikkuvuuden toiseksi tärkeimpinä vaikuttimina ovat halu lisätä tuloja ja saada paremmat työolot. Niinpä taloudelliset tekijät ovat nykyään liikkuvuuden suhteen hallitsevia sekä yritysten että yksityisten henkilöiden kohdalla.

Ottaen nämä asiat huomioon on selvää, että sekä yrityksille että yksityishenkilöille on annettava enemmän ja parempaa tietoa liikkuvuuden eduista.

Yhä monenlaisia esteitä

Ulkomaisen henkilöstön palkkaaminen on helpompaa kuin vuonna 2001, mutta yritykset ovat edelleen huolissaan erilaisten verotusjärjestelmien aiheuttamista esteistä ja yhtenäisen työelämää koskevan lainsäädännön puutteesta EU:ssa. Palkkojen eritasoisuus ja uudelleensijoittumisen kustannukset ovat osoittautuneet huomattaviksi esteiksi yrityksille, jotka haluavat sijoittaa työntekijöitä toiseen maahan.

Yritykset katsovat kielitaidon puutteen ja puolison työllistymismahdollisuuksien muodostavat kaksi suurinta estettä yksilön liikkuvuudelle, mutta henkilöt itse ovat enemmän huolissaan sosiaalisten verkostojen sekä perheen ja ystävien antaman tuen menettämisestä. Muut yksilökohtaiset huolet liittyvät asumiseen ja terveydenhuoltopalveluihin, jotka ovat yhtä tärkeä tekijä kuin tarve opetella uutta kieltä.

On selvästi tarvetta ymmärtää paremmin liikkuvuuden esteitä, käsitellä niitä asianmukaisesti ja mahdollisesti muokata niihin vaikuttavaa politiikkaa. Liikkuvuutta tukevat toimenpiteet on myös mukautettava eri jäsenvaltioiden erilaisiin tarpeisiin.

Liikkuvuuden kysynnän odotetaan kasvavan tulevaisuudessa

Nykytilanteesta huolimatta työnantajien selvä enemmistö on vakuuttunut liikkuvuuden kasvavasta tarpeesta lähivuosina. Tämä on kuitenkin ristiriidassa yksittäisten henkilöiden yleisen käsityksen kanssa, jonka mukaan liikkuvuus on epäsuotuisaa sekä työmarkkinoita että perheitä ajatellen.

Tätä odotusten yhteensopimattomuutta voidaan korjata kehittämällä niinsanottuja ‘local-plus’ -menettelytapoja liikkuvia työntekijöitä varten. Työnantajien on otettava käsiteltäväkseen maakohtaiset verotus-, eläke-, sosiaaliturva- ja terveydenhoitoasioiden yhdistelmät mahdollisten ei-toivottujen vaikutusten minimoimiseksi ja liikkuvuuden esteiden vähentämiseksi.

Tarvitaan kolmen tahon yhteistyötä

PwC korostaa yhteistyön tarvetta työnantajien, EU:n ja muiden päättäjien välillä.

  • On havaittava ja ymmärrettävä paremmin mahdolliset liikkuvan työvoiman lähteet sekä työvoiman liikkuvuuteen motivoivat ja sitä estävät tekijät.
  • Työtilaisuuksista ja liikkuvuuden eduista tiedottamista on parannettava, myös levittämällä tietoa sellaisista EU:n työpaikkaresurssien keskuksista kuin EURES.
  • Työntekijät on varustettava isäntämaassa tärkeillä taidoilla (kuten kielitaito).
  • Työnantajien on hyödynnettävä sisäisiä ja ulkoisia verkostoja levittääkseen tietoa työtilaisuuksista.

Kertomuksen voi ladata kokonaisuudessaan PricewaterhouseCoopers -yhtiön verkkosivustolta. Lisätietoja antaa Andrew Smith (andrew.x.smith@uk.pwc.com).

« Taaksepäin