Uutisia portaalista


“Tulevaisuuden Euroopan integroituneet työmarkkinat ”

Miten arvioisitte Euroopan työntekijöiden liikkuvuuden teemavuotta 2006? Saiko teemavuosi osakseen sille kuuluvaa huomiota?
 
Odotuksemme ovat ylittyneet reippaasti, ja eri puolilta Eurooppaa kantautunut palaute on ollut erittäin myönteistä. Teemavuosi on edistänyt suuresti ‘vapaan liikkumisen’ sekä ‘liikkuvuuden’ kaltaisten käsitteiden tunnustamista yhteiskuntamme perusarvoiksi.
 
Jos ajattelemme, jota EURES-verkko antoi Euroopan työpaikkamessuille; millaisena näette tällaisten työmarkkina-aloitteiden kehittämisen vastaisuudessa? Voisiko niistä tulla säännöllinen osatekijä Euroopan tason jokavuotiseen tapahtumakalenteriin?
 
Alkuun odotimme noin 30 tilaisuutta, mutta loppujen lopuksi tuloksena oli yli 500 tapahtumaa noin 300 eri paikassa. Juuri tässä on se vaalimisen arvoinen hyvä perusta, jolle rakentaa. Sen vuoksi toivonkin, että ‘Euroopan työpaikkamessut’ muodostuvat vuosittainsäännöllisesti toistuviksi tapahtumiksi.
 
Vuoden 2004 laajentumiskierros toi mukanaan kymmenen uutta jäsenvaltiota, jotka on suurimmaksi osaksi suljettu useimpien 15:n ‘vanhan’ EU-maan työmarkkinoiden ulkopuolelle. Jotkut ‘vanhat’ ja ‘uudetkin’ EU-maat kaavailevat vastaavanlaisten rajoitusten asettamista Romanialle ja Bulgarialle. Onko meidän muistutettava EU:n jäsenvaltioita ’neljästä vapaudestamme’?
 
Yli puolet jäsenvaltioista on ottanut kokonaisuudessaan käyttöön ihmisten vapaan liikkuvuuden periaatteen. On vain ajan kysymys, milloin muutkin seuraavat perässä. Viimeisimmän laajentumiskierroksen jälkeen on voitu havaita työttömyyden vähentymistä, ja talous on kasvanut aiempaa nopeammin viidessätoista vanhassa EU-maassa. Nämä ovat selviä merkkejä yhteismarkkinaperiaatteen toteutumisesta. Tämän kenties lyhytkestoisen rajallisen menestyksen edelleen tukemiseksi on vielä päästävä vapaata liikkuvuutta koskevaan tavoitteeseen. Tällöin jäsenvaltioille on kuitenkin jätettävä oikeus ja velvollisuus asettaa tiettyjä rajoituksia.
 
Nimellä ‘flexicurity’ tunnetun järjestelmän merkittävää menestystä on juhlittu Tanskassa, ja sitä on myös kutsuttu koko Euroopan työmarkkinoiden roolimalliksi. On kuitenkin varottava kopioimasta ‘flexicurity’ -järjestelmää suoraan sellaisenaan, sillä eri maiden kansalliset sosiaalijärjestelmät ovat rakenteeltaan varsin erilaisia. Ja eivätkö myös kaikki EU-maat joudu kamppailemaan samankaltaisten ilmiöiden parissa, joita ovat esim. nuorten työttömyys sekä ikääntyneiden työntekijöiden alityöllisyys? Voitteko esittää joitakin uudistuksia, joita voitaisiin soveltaa eri puolilla Eurooppaa?
 
Euroopan työmarkkinat ovat paljon yhtenäisemmät kuin moni saattaisi luulla. Myönteisiä työmarkkinapoliittisia toimia ei pitäisi kopioida, vaan niitä pitäisi mukauttaa paikallisiin olosuhteisiin. Kaikissa uuden ajan työmarkkinapoliittisissa toimissa pitäisi kuitenkin aina pyrkiä työvoiman itsensä eikä niinkään työpaikan suojaamiseen. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä myös työsuhteiden väliseen ajanjaksoon. Tätä kriittistä ajanjaksoa on helpotettava ja tuettava työvoiman liikkuvuuden edistämiseksi.
 
Työnantajat esittävät usein, että työntekijöiden laajalle ulottuva irtisanomissuoja, joka on yksi sosiaalisen markkinatalouden perusperiaatteista, muodostaa merkittävän esteen uusien työpaikkojen luomiselle. Onko tähän löydettävissä tasapaino?
 
Sosiaalinen suojelu on asetettava samanarvoiseen asemaan työntekijän oikeuksia suojelevan säännöstön kanssa. Esim. Itävallalle ja Tanskalle ovat tyypillisiä yhtäältä melko vähäinen suoja työpaikalla, mutta toisaalta varsin vahva sosiaalinen suojajärjestelmä. Ristiriita ei siis ole väistämätön tästäkään syystä. Kulloisestakin järjestelmästä riippumatta on selkeästi tarpeen huolehtia vahvasta ja toimivasta yhteiskuntakumppanuudesta eri etunäkökohtien tasapainottamiseksi.
 
Vuosi 2007 on nimetty “Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuodeksi”. Mitkä asiat ovat tulevana vuonna tärkeimmällä sijalla Euroopan työllisyyspolitiikkaa ajatellen?
 
Viime kädessä tahdomme painottaa naisten ja miesten sekä vammaisten yhdenvertaisia mahdollisuuksia sekä etnisten ja muiden vähemmistöjen tilanteen parantamista. Erityistä huomiota on kiinnitettävä mitattavissa olevaan epätasa-arvoon kuten eripalkkaisuuteen samoissa työtehtävissä. Päättäjien on oltava tietoisia siitä tosiseikasta, että yhdenvertaiset mahdollisuudet ovat tärkeä osa kilpailukykyä. Lisäksi meidän on korostettava monimuotoisuuttamme, johon sisältyy vahvaa luovaa potentiaalia.
 
Minkälainen on keskipitkän ja pitkän aikavälin näkemyksenne Euroopan työmarkkinoista? Minkälaisia muutoksia tulevina vuosina on odotettavissa?
 
Meidän on ymmärrettävä, että globalisaatiotakin kovempia paineita työmarkkinoihin aiheuttaa ripeästi käyttöön otettava uusi tekniikka. Uusi tekniikka heijastelee uusia tuotteita ja uusia palveluja, jolloin myös toimenkuvausten elinkaari lyhenee entisestään. Tällainen kehitys aikaansaa aiempaa paljon lyhyempiä, joskin vähemmän äärimmäisiä taloudellisia syklejä. Menestyäkseen työmarkkinapolitiikan on reagoitava tähän kehitykseen nopeilla ja tarkkaan suunnatuilla toimilla.
 
Olen vakuuttunut myös siitä, että Eurooppaan kehittyvät entistä integroituneemmat työmarkkinat, joille ovat luonteenomaisia työvoiman lisääntynyt vapaa liikkuminen ja siirtyily maiden välillä. Tätä kehitystä on tuettava ja edistettävä aktiivisesti. Voitettavana on monia esteitä, ja samalla on vältettävä kaikkia sosiaalista dumppausta sen kaikissa muodoissa. Taloudellisen kasvun voimistamista ei saa koskaan käyttää argumenttina työntekijöiden asettamiseksi toisiaan vastaan. Yhteenvetona voisi sanoa, että kehitys on kulkemassa kohti yhteisten työmarkkinoiden työllisyyspolitiikkaa entistä hajanaisemmilla työmarkkinoilla.
 
 
Eures News & Information Bureau haastatteli työllisyysasioista vastaavaa komission jäsentä Vladimír Špidlaa 29. syyskuuta järjestettyjen Euroopan työpaikkamessujen yhteydessä.
 

« Taaksepäin