chevron-down chevron-left chevron-right chevron-up home circle comment double-caret-left double-caret-right like like2 twitter epale-arrow-up text-bubble cloud stop caret-down caret-up caret-left caret-right file-text

EPALE

Aikuiskoulutuksen eurooppalainen foorumi

 
 

Blogi

Ajatuksia elinikäisestä uraohjauksesta: auttaako narratiivin luominen etenemään uralla?

22/11/2017
by Jenni WESTÖ
Kieli: FI
Document available also in: FR EN DE

/epale/fi/file/shutterstock3732664301jpg-0shutterstock_373266430_1.jpg

 

Auttaako luotu narratiivi ohjautumaan uralla eteenpäin?

Teemaa käsiteltiin vuoden 2017-2018 Training, integration and support for stakeholders -seminaarissa Nancyssa, Ranskassa 17. lokakuuta 2017

Euroopan elinikäisen ohjauspoliittisen verkoston (ELGPN) mukaan elinikäistä uraohjausta (OTLV) on tarjolla eri konteksteissa kuten koulutuksen, työllisyyspalvelujen ja yhteisöjen taholta ja yksityisesti, ja toiminta kattaa usein laajan skaalan erilaisia aktiviteettejä, joissa toimijat iästään riippumatta:

  • tunnistavat kykyjään, taitojaan ja mielenkiinnon kohteitaan,
  • tekevät informoituja päätöksiä koulutustaan ja ammattiaan koskien ja
  • tekevät parhaita mahdollisia elämänvalintoja koulutustaan, tulevaa työuraansa sekä muita elämänalueitaan koskien, joilla tunnistetut kyvyt ovat käytössä.

Francis Danvers (Danvers[1]) tuo esiin, että alkuperäisessä merkityksessään englannin kielessä uralla suuntautumiseen usein liitetty sana orientation tarkoittaa "idän löytämistä" (orient = itä). Kirjailijan mukaan uralla suuntautuminen voidaan ymmärtää kolmella tasolla: herkkyytenä, suuntana, tarkoituksena ja että yksilö "lakkaamatta pyrkii nivomaan yhteen uraohjauksen symboliset ja kuvitteelliset puolet, yhdistämään itsessään fantasian ja todellisuuden".

Mihin asetamme vaa'an elinikäisen uraohjauksen mekanismien ja sen yksityisenä prosessina läpikäytävän henkilökohtaisen ja ammatillisen kehittymisen välillä? Mitkä ovat yksilön omaa urapolkua määrittäviä tekijöitä niillä työelämän alueilla, joilla muutokset pakottavat uusia asioita myös yksilön henkilökohtaisen elämän ylle? Näitä kysymyksiä pohtivat tänä päivänä uraohjauksen ammattilaiset.

Mitä hyötyä ammattimaisesta uraohjauksesta on tilanteessa, jossa työpaikat ovat harvassa ja työelämä läpikäy perusteellista muutosta; kontekstissa, jossa työnsaannin kriteerit vaihtelevat ja myös aktiivisesti työllistävät alat ovat jatkuvassa muutoksessa? Kaksi kolmasosaa työpaikoista on käytännössä ihmisillä, joita ei ole koulutettu kyseisiin tehtäviin, huomauttaa Bertrand Marquis, Ranskan Val de Lorrainen alueellisten työllisyysasioiden johtaja.

Uraohjaus koostu tänä päivänä pääosin nopealiikkeisten työpaikkojen näkyväksi tekemisestä, ja tässä tiedolla on keskeinen rooli. “OIemme siirtyneet taitojen arvioinnista ja psykologisista testeistä tuen tarjoamiseen, jotta henkilö saisi uutta tietoa”, sanottaa psykologi ja uraohjaaja Véronique Lefèvre. Uraohjauksen antama lisäavo on näin ollen siinä, että työnhakija saa paremman ymmärryksen työympäristöistä ja -mahdollisuuksista. Uraohjaajan ammatillinen asema ei olisi enää ns. asiantuntijapositio, vaan hänen tehtävänsä on toimia henkilökohtaisen tuen antajana, joka ohjaa henkilön kysymään itseltään oikeita kysymyksiä aiemmista kokemuksistaan ja etsimään hyödyllistä tietoa tulevaisuuttaan varten.

Kuka ajattelee enää, että yksilön nykyinen toiminta on kerran rationaalisesti valitun urapolun ja huolella dokumentoidun ja eletyn työhistorian kulminoitumaa?

Yksi seminaarin osallistujista ilmaisi asian sanoen, että "uraohjaus on kuin katselisi tulevaisuutta tuulilasin läpi ja näkisi samalla takapeilistä takapeilistä." Juuri tässä ympärilleen katselemisen hetkessä mennyt, nykyinen ja tuleva ovat erottamattomasti yhtä. Tässä yhtälössä ovat mukana myös uraohjauksen oleelliset ulottuvuudet: itselle annetun palautteen ja itsetuntemuksen. Urapolut syntyvät kokemusten ja hankittujen taitojen myötä; eletyn elämän ja yksilön oman narratiivin välillä.

Tarina itsestä juontaa juurensa sisältäpäin, ja merkitsee uralla oman urapolun ja -heijastumien luomista. Tarina itsestä on samalla toisille kerrottu tarina, joka ryhmittää henkilön suhteita toisiin ja ympäristöön. Mikäli uraohjaus ajatellaan näi, avaa Desrochesin (1914-1994) perustellun omaelämänkerran malli (engl. reasoned autobiography) uusia ovia alan ammattilaisille.

Kohdatessaan toisia, henkilö joka antaa itselleen uraohjausta purkaa ja rakentaa merkkipaaluja, tutkii uudelleen arvojaan ja antaa uusia merkityksiä urapolulleen. Juuri tässä itsensä uudelleenhahmottamisessa, joka antaa mahdollisuuden henkilölle määritellä uudelleen sitoumuksensa, mukaan lukien ammatilliset sitoumukset, luodaan tulevaisuutta.

Christine Mias (Mias[2]) kuitenkin muistuttaa: "Vaikka omaelämänkerta menetelmänä sitouttaa henkilön, jota menetelmällä ohjataan, ja ryhmän, jonka jäsenet toimivat kuuntelijoina (ja jotka voivat vuorollaan toimia tarinan kertojina) sekä ohjaajan, joka vastaa ryhmän hyvästä toiminnasta; voi lopputulos kuitenkin olla kaukana taitavasti laaditusta, utopistisesta tuloksesta."

Kaikessa muodollisessa ja ei-muodollisessa uraohjaustoiminnassa - voidakseen paremmin kuvitella tulevaisuuden - henkilön voi olla tarpeellista vierailla menneisyydessään nykyhetkestä käsin. Silti usein kaikki ei suju aivan odotusten mukaan. Tulisiko narratiivia siis ylipäänsä käyttää ohjauksessa?

Ehdottomasti ei, jos tarkoitetaan joustamatonta menetelmää, jossa käydään läpi henkilön työkokemushistoriaa ja odotetaan hänen automaattisesti tekevän sen perusteella oleelliset tulevaisuuttaan koskevat päätökset.

Ehdottomasti, jos tarkoitetaan tarinaa vapaana harjoituksena, jolloin sitä voidaan käyttää urapolkun etsinnän käynnistämiseen, luoda itselleen hetki aikaa, ja uudelleenhahmotella tarinaa toisten kanssa ja toisten puolesta (Ricoeur[3]).

 

[1] Danvers,F , université de Lille 3, (2014),dictionnaire de concepts de la professionnalisation, de boeck.

[2] Mias, C (2016) L’autobiographie raisonnée, outil des analyses de pratiques en formation, orientation scolaire et professionnelle, p. 29-45.

[3] Ricoeur, P. (1985) Temps et récit 3 : Le temps raconté, Paris, Seuil (coll. «L’ordre philosophique»), 1985

 

Käännös: englanti-suomi (EPALE Finland)

Kuva: Shutterstock (alkuperäisessä julkaisussa)

 

 
Share on Facebook Share on Twitter Epale SoundCloud Share on LinkedIn