chevron-down chevron-left chevron-right chevron-up home circle comment double-caret-left double-caret-right like like2 twitter epale-arrow-up text-bubble cloud stop caret-down caret-up caret-left caret-right file-text

EPALE

Aikuiskoulutuksen eurooppalainen foorumi

 
 

Blogi

Kansalaisopistoissa saa kasvaa rauhassa omiin mittoihinsa

02/05/2019
by Juha Wakonen
Kieli: FI

/epale/fi/file/epalenuottanenpienipngepale_nuottanen_pieni.png

Aikuisten oikeesti -juttusarjassa esittelemme aikuisoppimisen asiantuntijoita ja erilaisia toimintaympäristöjä EPALEn vuoden 2019 temaattisia fokuksia seuraten. Asiantuntijat edustavat Suomen monipuolista ja laajaa aikuiskoulutuksen kenttää ja kuuluvat Opetushallituksen aikuiskoulutuksen asiantuntijaryhmään.

Kansalaisopistot ovat asuinpaikkaan ja pohjakoulutukseen katsomatta kaikille avoimia oppilaitoksia, joissa voi opiskella uusia tietoja ja taitoja. Niiden opetustarjontaan kuuluu yleensä esimerkiksi kieli- ja kirjallisuuskursseja, yhteiskunnallisia aineita, tietotekniikkaa sekä taide- ja käsityökursseja. Lisäksi kansalaisopistoissa järjestetään yleisöluentoja kaikille kiinnostuneille. Suomessa kansalaisopistoja on yli 180, ja ne toimivat maan jokaisen kunnan alueella.

Kansalaisopistojen liitto on vuonna 1919 perustettu edunvalvontajärjestö, joka sekä kehittää että tukee kansalaisopistoja ja niiden opistolaisyhdistysten toimintaa. Liiton tehtävänä on myös vahvistaa vapaan sivistystyön asemaa suomalaisessa aikuiskoulutusjärjestelmässä. Kansalaisopistojen liitto juhlii tänä vuonna 100-vuotisjuhlavuottaan samaan aikaan, kun varsinainen kansalaisopistotoiminta Suomessa täyttää 120 vuotta.

Kansalaisopistojen liiton toiminnanjohtaja Jaana Nuottasen mukaan juhlavuotta vietetään ennen kaikkea työn merkeissä. Liitto julkaisee omaa satavuotista toimintaansa käsittelevän historiikin ja järjestää myös keväästä syksyyn asti jatkuvan valtakunnallisen sivistyskiertueen, jonka päätapahtuma sijoittuu kesällä Poriin, SuomiAreena-tapahtumaan.

– Tärkeintä on kuitenkin se, että kaikki suomalaiset kansalaisopistot ovat mukana juhlimassa. Me kokoamme yhdessä valtakunnallisen tapahtumakalenterin, johon otetaan mukaan kaikkien kansalaisopistojen tapahtumia ja luentoja. Näin haluamme osoittaa konkreettisesti sen, miten paljon mielenkiintoista opistojen toiminnasta löytyy lähes joka päivä, Nuottanen sanoo.

– Kansalaisopistojen historia Suomessa kertoo yleisesti hyvin merkittävästä kansanliikkeestä, joka on koskettanut yli sadan vuoden ajan kansan syviä rivejä yhteiskuntaluokasta ja tittelistä riippumatta. Ja tässä onnistuttiin, koska hyvällä konseptilla saatiin toimintaan mukaan niin paljon ihmisiä.

Koko suomalaista yhteiskuntaa ravistellut 1990-luvun lama heijastui kuitenkin merkittävästi myös kansalaisopistoihin, ja lamavuosien jälkeen niiden keskuudessa on jouduttu laajemminkin käymään keskusteluja siitä, mitkä itse asiassa ovat ne jokaisen oman toiminnan oikeutukset ja ydinalueet.

– Mielestäni jokaisen organisaation, joka saa yhteiskunnallista rahoitusta, pitäisi pystyä luomaan nahkansa ja tuottamaan parasta mahdollista toimintaa aina juuri sen hetkiseen tilanteeseen.

– Elämä on tänäpäivänä hyvin erilaista kuin esimerkiksi silloin 1990-luvulla. Nyt meitä ympäröi valtava määrä erilaista tietoa, ja me käytämme päivittäin useita sosiaalisia medioita sekä sähköisiä palveluja. Lisäksi uudesta opetussuunnitelmasta on tiputettu taide- ja taitoaineita pois. Vapaan sivistystyön rooli on näin ollen täydentävä, eli se voi tarjota avoimesti kaikille sellaista, mitä muut oppilaitokset eivät.

Kansalaisopistot nykyisen työelämän tukena

Nykyiseen työtehtäväänsä Kansalaisopistojen liiton toiminnanjohtajana Jaana Nuottanen saapui monen mutkan kautta. Vaikka järjestön toiminnan keskiössä on juuri kansalaisopistojen edunvalvonta, työnkuva on erittäin monipuolinen, jossa Nuottasen monialaisesta kokemuksesta on ollut hyötyä. Lisäksi liiton toimintaan liittyy paljon kansalaisopistojen vaikuttavuudesta viestimistä erilaisten tutkimusten avulla, jäsenopistojen konsultointia ja päättäjien tapaamisia.

– Aloitin työssäni vuoden 2010 alussa, ja sen jälkeen on kieltämättä ollut melko vauhdikasta. Vaikka joskus huomaan, että omankin kentän väki vielä toisinaan ihmettelee sitä, mitä me oikein teemme, Kansalaisopistojen liitto ja sen tekemä työ ovat hyvin eri tilanteessa kuin yhdeksän vuotta sitten. En ole pahemmin ehtinyt tylsistymään, Jaana Nuottanen nauraa.

Vapaan sivistystyön merkitys yleisesti suomalaisessa koulutusjärjestelmässä perustuu ennen kaikkea siihen, että parhaimmassa tapauksessa sen tarjoamat erilaiset palvelut ja toiminnot voivat tavoittaa keskenään hyvin erilaisia ihmisiä. Tähän liittyy keskeisesti ajatus elinikäisestä oppimisesta ja tavasta, jolla yksittäiset kansalaisopistot voivat olla osaltaan mukana tukemassa aktiivisena kansalaisena olemista.

– Haluaisin nähdä, että kansalaisopistotoiminta ja vapaa sivistystyö olisivat entistä kiinteämpi osa suomalaista koulutusjärjestelmää, koska osaamisen kehittämistä pitäisi katsoa mielestäni enemmän kokonaisuutena. Vaikka kansalaisopistot eivät ole tutkintopohjaisia oppilaitoksia, ne ovat  monelle erittäin merkityksellisiä.

– Meillä kansalaiskasvatus toteutuu hyvin nykyisellä aikuiskoulutuksen kentällä, mutta toivon laajempaa ja julkista keskustelua siitä, miten oppisimme tunnistamaan entistä tehokkaammin osaamista, oli se osaaminen arkioppimalla hankittua tai peräisin mistä tahansa päin koulutusjärjestelmää.

Jaana Nuottanen näkee, että nyt eletään tietyllä tavalla merkittävää murros- tai muutosvaihetta, jonka kokonaisuutta on vaikea hahmottaa. Työelämä on jatkuvassa murroksessa, ja ammatinkuvien vaatimukset muuttuvat. Vapaan sivistystyön keinoin olisi pystyttävä täyttämään niitä aukkoja, jotka ovat perus- ja toisen asteen koulutuksessa mahdollisesti jääneet kansalaisten osaamiseen. Näin kansalaisopistot voisivat toimia paremmin myös työelämän tukena.

– 100-vuotishistoriikkia varten olemme katselleet paljon vanhoja valokuvia. Niissä opettajat opettavat ja oppilaat kuuntelevat, molemmat yhtälailla pönöttäen. Nykyään opistoissa on enemmän tekemisen meininkiä, ja juuri nykyisen kansalaistoiminnan yhteisöllisyys on asia, joka tulee säilymään. Esimerkiksi verkko-opetus ei syrjäytä ihmisten tarvetta kokoontua yhteen ja keskustella kasvokkain. Ja tämä on mahdollista, koska kansalaisopistoissa tasavertaisuus on säilynyt: ei ole montaa paikkaa, jossa ei tarvitse ylläpitää työroolia tai kertoa paljoakaan itsestään ja silti nauttia yhteisöllisyydestä, tiivistää Nuottanen.

 

Teksti: Juha Wakonen

Tutustu myös muihin Aikuisten oikeesti -juttusarjan julkaisuihin alta!

Share on Facebook Share on Twitter Epale SoundCloud Share on LinkedIn