chevron-down chevron-left chevron-right chevron-up home circle comment double-caret-left double-caret-right like like2 twitter epale-arrow-up text-bubble cloud stop caret-down caret-up caret-left caret-right file-text

EPALE

Aikuiskoulutuksen eurooppalainen foorumi

 
 

Blogi

Erasmus+ hanke: oppimassa kädentaitoja Iso-Britanniassa

22/05/2019
by Outi Remes
Kieli: FI

 

/epale/fi/file/kuva2jpg-0kuva_2.jpg

 

Kutomo Walesissa

Siilijärven kansalaisopisto sai Erasmus+ hankkeen vuonna 2017. Opetan kansalaisopistossa kädentaitoja, joten käytin tilaisuuden hyväksi ja lähdin osallistujaksi kolmelle eri kädentaitokurssille Iso-Britanniaan elokuussa 2018. 

Löysin kurssit www.craftcourses.com-sivuilta. Näiltä sivuilta löytyy Isossa Britanniassa tarjottavia kursseja monelta eri alalta. Kurssikohteiksi valikoituivat kuvakudoskurssi Edinburghissa, Kudontaa ja värjäystä -kurssi Walesissa sekä Kasvivärjäystä ja kehräystä -kurssi Skotlannin ylämailla.
 

/epale/fi/file/kuva1jpg-1kuva1.jpg

 

Kuvakudoskurssi Edinburghissa

Kurssin opettaja, tekstiilitaiteilija Fiona Hutchinson kutoo työkseen kuvakudoksia. Hänellä on työhuone Wasps Studiolla, jossa on työhuoneita eri alojen taiteilijoilla ja myöskin näyttelytila. Hän pitää kuvakudoskursseja työhuoneellaan sekä paikallisessa collagessa. Sain yksityisopetusta.

Ensimmäisen kurssin ensimmäiset päivät olivat enemmän kertausta kuvakudoksen kutomisesta, mutta sekin on tärkeää, kun ei ole tehnyt sitä pitkään aikaan ja vähän silloinkin. Ja myöskin saa itselleen työkaluja kuinka itse voisi sitä opettaa. Sain Fionalta hyvät monisteet kuvakudoksen tekemisestä, joita voin hyödyntää omassa opetuksessa.

Sain Fionalta tehtävän omaa kuvakudos-projektia varten. Kuvasin kaupungilla erilaisia mielenkiintoisia kohteita. Päädyin lopulta kuvaamaan pääasiassa seiniä, koska kivestä muuratut talojen seinät ovat hyvin kiinnostavia, monimuotoisia ja –värisiä.

/epale/fi/file/kuva2jpg-1kuva2.jpg

/epale/fi/file/kuva3jpg-1kuva3.jpg

Tein kuvakudoksen oman kuvan pohjalta: Ensin otettiin printti kuvasta, aukon avulla rajattiin kuvasta hyvä kohta ja suurennettiin se oikeaan kokoon. Loimi kehykseen, tein erilaisia värisekoituksia, jotta sain tehtyä värien liukumisia. Tämä kokeilu viimeisteltiin eli langat pääteltiin, työn taakse ommeltiin pahvi, jotta työ pysyy suorassa ja kiinnitettiin isommalle pahville. Fionalle oli tärkeää, että kuvakudokseen ei tehdä pysyviä rakenteita vaan kaikki viimeistelyt olisivat purettavissa.

Mielenkiintoinen projekti oli nähdä kuvan muuttuvan kuvakudokseksi.

/epale/fi/file/kuva8jpg-0kuva_8.jpg

 

Kudontaa ja värjäystä Walesissa

Kudontaa ja värjäystä -kurssin opettaja Snail Trail Handweaversin Martin Weatherhead pitää kudonta-, kehräys- ja värjäyskursseja työhuoneellaan, joka on hänen kodin yhteydessä. Martin ja hänen vaimonsa Nina pitävät b&b-paikkaa kodissaan, joten kurssin pystyi ottamaan täyshoidolla. Meitä oli kaiken kaikkiaan neljä kurssilaista, kaksi meistä oli koko viikon, kaksi kävivät päiväseltään kolmena päivänä.

Viikon aikana kudoin kolme loimea: loimiripsimuunnos, ikat-huivi ja mattokokeilu. Käytössä oli 4-vartiset vivuilla toimivat kangaspuut.

Peruvian Pebble Weave eli ”perulainen pikkukivi” sidos eli loimiripsen muunnos, jossa kuvio muodostuu poimimalla, oli hidas kutoa. Sidos oli uusi ja kangaspuutkin tuottivat hieman päänvaivaa polkusiin tottuneelle.

/epale/fi/file/kuva9jpgkuva_9.jpg

 

Ikat-loimen tein ohuesta villalangasta ja värjäsin happoväreillä. Ikatin sitominen oli samanlaista kuin Suomessa. Kudoin huivin palttinaksi. ”Mieti lopettamista ennen kuin aloitat” eli Martinilla on tapana ommella hapsut kudelangalla kudottuaan pari kuderiviä, hapsut ommeltiin myös huivin lopussa. Huivin viimeistelypesu jäi kotiin tehtäväksi eli lämmin/kuumahko vesi + saippua → pesua puristellen huivia → huivi vanuttuu, mikä aste, riippuu omasta tavoitteesta → prässäys ja kuivaus.

Viimeisenä päivänä tein vielä mattokokeilun, puolet loimesta niisin suoralla niisinnällä ja toisen puolen kärkiniisinnällä. Tein ensin erilaisia toimikasmuunnoksia kahdella villamattolangalla ja vielä ruusukasmallia kahdella kuteella, joka aiheutti harmaita hiuksia, kun piti seurata sekä kudejärjestystä että poljentamallia, joka ei siis poljettu vaan saatiin aikaan vivuilla, jotka sitten menivät sekaisin helposti. Suomeksi jupisten sain työni valmiiksi. Martin sitoo mattojen loimilangasta makramee-solmulla, jolloin hapsuista tulee litteitä.

Tuttu asia, mutta kuinka ne voikaan tehdä erilailla loimen luonnista yms. lähtien. Paljon on mietittävää, että mikä on minkäkin kannalta tärkeää missäkin työvaiheessa, kun työtavat poikkeavat niin paljon omista. Omien työtapojen kyseenalaistaminen on tärkeä oppi, kun tutustuu omaan tekniikkaansa toisessa maassa. Ainakin edessä on pöytäkangaspuiden tuunaus. Ongelma niiden käytössä on, että on matalat viriöt, jospa ottamalla Martinin puista mallia, saisi sen ongelman ratkaistua.

/epale/fi/file/kuva12jpgkuva_12.jpg

 

/epale/fi/file/kuva13jpgkuva_13.jpg

Kasvivärjäystä ja kehräystä Skotlannin ylämailla

Wild Rose Escapes tarjoaa erilaisia kursseja kädentaidoista, esim. värjäys, kehräys, huovutus, joogaan. Käsityöretriitittejä on myös tarjolla. Majoittuminen tapahtui yhteistyökumppaneiden kautta, ja tarjolla oli eri vaihtoehtoja mm. b&b. Ruoka kuului kurssin hintaan. Meitä oli kuusi kurssilaista, ja vetäjänä toimi Rose Hazeleton.

Kahtena ensimmäisenä päivänä värjäsimme villakuitua kasveilla ulkona avotulella. Värjättiin eri laatuisia karstavilloja sekä valkoista että ruskeampaa villaa. Puretus alunalla. Villoja värjättiin jäkällä, kanervalla, koivun lehdillä, kurkumalla, krapilla, sinipuulla että indigolla. Käytimme myös värien muuntamista kemikaalien avulla. Karstasimme osaa villoista isolla karstamyllyllä sekä pienillä käsikarstoilla. Kokeilimme myös ekoprinttausta puuvillakangaskassiin.

Rose antoi hyvät monisteet värjäämisestä. Hän oli myöskin tehnyt vihkosen, johon laitoimme värinäytteet kaikista värjätyistä villoista. Värjäysprosessi oli tuttu, en ollut vain tehnyt sitä ulkotulella 20 vuoteen. Myös indigovärjäys yllätti “helppoudellaan”, olin tehnyt sitä aikoinaan opiskeluaikana ja tuntui, että kuinka vaikeaa ja hankalaa, mutta ei tuntunut enää, pitäisi tehdä sitä itsekin uudestaan, jotta voisi ottaa kurssiohjelmaan. Ekoprinttaus oli uutta, mutta ei ollenkaan hankalaa, mutta aikaa vievää, sitä voisi yhdistää muihin kursseihin.

Kahtena viimeisenä päivänä oli vuorossa kehräystä. Kehräsimme luonnonvärisiä ja värjäämiämme villoja. Kokeilimme kehrätä muutamilla erimallisilla rukeilla. Kertasimme myös lankoja. Vaikka olin kehrännyt opiskeluaikoinani, mutta olihan hankalaa, lopputulos oli kaikkea muuta kuin tasaista, möykkyjä tuli. Toisaalta syy oli kehrääjässä, toisaalta karstaajassa, joka tosin oli tässä tapauksessa sama henkilö. Ennen kuin tätä lähtisin opettamaan, tarvitsisin paljon lisää harjoitusta.

Kolmen viikon reissu oli antoisa ja ajatuksia herättävä, matkalla oppi paljon uutta ja veresti vanhoja taitoja ja tietoja, myöskin haastoi jo ennen oppimaansa. Mutta se oli myös hyvin raskas, toisaalta oli vieras kieli, se ei tietenkään ollut yllätys, mutta jotenkin en osannut ennakoida matkustamisen paikasta paikkaan, aina muutaman päivän välein, väsyttävän niin paljon. Onneksi aikataulut pitivät, vaikka jouduin käyttämään eri kulkuvälineitä, mutta aina se jännitti ”ehdinkö siirtyä lentokentältä rautatieasemalle ajoissa” ja päinvastoin.

Näiden kolmen viikon aikana kurssipäiviä oli kaiken kaikkiaan 12 kpl, matkustuspäiviä oli 6 kpl ja vapaapäiviä vain 2 kpl. Suosittelenkin, että jos tällaisen pidemmän matkan tekee ja kohteina useampia paikkoja, paikat olisivat maantieteellisesti lähempänä toisiaan, eikä tarvitsisi matkata halki maan aina seuraavaan paikkaan. Mutta näin sain haluamani kurssit.

 

Teksti ja kuvat:

Outi Leena Remes
Siilinjärven kansalaisopisto
Erasmus+ 2017

 

Toimitus:

Jenni Westö
EPALE NSS Suomi

Share on Facebook Share on Twitter Epale SoundCloud Share on LinkedIn