chevron-down chevron-left chevron-right chevron-up home circle comment double-caret-left double-caret-right like like2 twitter epale-arrow-up text-bubble cloud stop caret-down caret-up caret-left caret-right file-text

EPALE

Aikuiskoulutuksen eurooppalainen foorumi

 
 

Blogi

Digitaalisen osallistamisen polku

30/01/2019
by Sabrina Somersaari
Kieli: FI
Document available also in: EN ET FR CS HU DE HR PL LV EL SL

EPALEn elämäntaitojen temaattinen koordinaattori David Mallows pohtii aikuisten digitaalisen osallistamisen merkitystä ja osallistamisprosessia.

EPALEn sähköisen oppimisen ja verkko-oppimisen teemakuukausi vie ajatukset innovatiivisiin ja innostaviin oppimismenetelmiin, joita voidaan käyttää verkossa, tietokoneella ja mobiililaitteilla tai miksei vaikkapa virtuaalitodellisuuslaitteilla. Keskusteluissa käsitellään pedagogiikkaan ja opettajakoulutukseen kohdistuvia vaikutuksia, minkä lisäksi tutustutaan vuorovaikutteisiin materiaaleihin ja otetaan lähempää tuntumaa uuteen uljaaseen oppimisen maailmaan.

Digitaalinen kuilu

Jännittävien mahdollisuuksien ohella meidän tulisi myös miettiä, voiko digitaalitekniikka auttaa jo aiemmin opiskelusta syrjäytyneitä aikuisia vai pystyttääkö se vain uusia, entistä pelottavampia esteitä. Vuosien mittaan on käyty paljon keskustelua digitaalisesta kuilusta. Huolena on ollut, että tietokoneiden lisääntyvä käyttö viestinnän, kaupan, kansalaistoiminnan ja tietenkin oppimisen välineenä voi johtaa kasvavaan ja mahdollisesti jopa entistä suurempaan yhteiskunnalliseen eriarvioisuuteen joidenkin ryhmien osalta.

Verkkomaailman levittäytyessä entistä laajemmin fyysiseen maailmaamme meidän tulee kiinnittää erityistä huomiota digitaaliseen osallisuuteen varmistaaksemme, että digitalisen maailman rikkaudet ovat jokaisen ulottuvilla..

Digitaalinen osallisuus

Digitaalista osallisuutta voidaan tarkastella laitteiden käyttömahdollisuuden näkökulmasta. Digityökalujen käytön sekä useiden taloudellisten ja sosiaalisten indikaattoreiden välillä on todettu olevan vankka yhteys. Tästä johtuukin, että jotkin aikuisryhmät jäävät jälkeen ikätovereistaan käytön omaksumisessa. Vähävaraisemmilla ryhmillä ei useinkaan ole tarvittavia laitteita. Jos kotona tai työpaikalla (tai taskussa) ei ole tietokonetta, on huomattavasti vaikeampaa käyttää julkisia verkkopalveluja, hakea korvausta peruutetusta junavuorosta, tehdä verkko-ostoksia, jakaa kissavideoita Facebookissa tai kirjautua EPALEen. Niillä aikuisilla, joilta puuttuu pääsy digilaitteisiin, on muita todennäköisemmin myös puutteita tietoteknisissä taidoissa. Päättäjät ovat syystäkin huolissaan tästä.

Ennen kuin ryhdytään päätä pahkaa tekemään kalliita investointeja laitteisiin ja tietotekniikan peruskursseihin, olisi kuitenkin hyvä miettiä, mitä ihmiset oikeasti tarvitsevat ylittääkseen digitaalisen kuilun ja voidakseen toimia jotakuinkin vaivattomasti ja aktiivisesti verkossa.

Olen osallistunut moneen tällaiseen hankkeeseen ja omakohtaisesti nähnyt, että aikuisen digitaalinen osallisuus vaatii muutakin kuin tietokoneen ja taidon käyttää hiirtä. Laitteiden käyttömahdollisuuden ja käyttötaitojen lisäksi on ymmärrettävä, mitkä kaikki syyt motivoivat aikuisia käyttämään uutta tekniikkaa. Ehkäpä prosessi olisi parempi mieltää matkaksi ja pyrkiä hahmottamaan polku, jota aikuisen kuin aikuisen on tältä osin kuljettava. Professori Stephen Reder Portland State -yliopistosta puhuu digitaalisen osallisuuden nelivaiheisesta polusta, joka on mielestäni erittäin hyödyllinen pyrittäessä ratkaisemaan puheena olevia haasteita.

Digitaalisen osallisuuden nelivaiheinen polku

Ne, jotka eivät koskaan ole käyttäneet tietokonetta, ovat ensimmäisessä vaiheessa, jonka nimeksi Reder on antanut digitaalinen pääsy (Digital Access).

Kun yksilöille avautuu mahdollisuus käyttää tietokonetta, he siirtyvät seuraavaan vaiheeseen, digitaaliseen ensikosketukseen (Digital Taste).

Heidän on nyt päätettävä, haluavatko he ylipäätään käyttää tietokonetta ja mihin tarkoitukseen he sitä käyttäisivät. Juuri tässä kohtaa monet hankkeet epäonnistuvat. Ei nimittäin ole mitään mieltä tarjota laitteen käyttömahdollisuutta aikuiselle, joka ei ole kiinnostunut koko laitteesta. Moni meistä saattaa tuntea vanhemman sukulaisen, jolle on hankittu kannettava tietokone tai iPad sillä oletuksella, että tämä alkaa lähettää sähköpostia perinteisten kirjeiden sijaan tai hylkää lankapuhelimen ja alkaa soittaa Skypen kautta. Sen sijaan kallis laite kerääkin pölyä huoneen nurkassa, vaikka nuorempi sukupolvi miten kärsivällisesti yrittää opettaa laitteen käyttöä. Toisaalta on myös niitä, jotka nopeasti huomaavat laitteiden edut, ja saatuaan laitteista ensikokemusta haluavat oppia käyttämään niitä.

Tätä Reder kutsuu digitaalisen valmiuden (Digital Readiness) vaiheeksi.

Niiden, jotka eivät vielä ole ”valmiita” käyttämään tekniikkaa, pitää vielä oppia asioita, mutta kun kiinnostus digilaitteisiin on herännyt, on onnistuminenkin todennäköisempää.

Riittävät taidot omaksuneen käyttäjän katsotaan olevan ”digivalmis”, ja hän siirtyy viimeiseen vaiheeseen, digitaaliseen lukutaitoon (Digital Literacy).

Tässä vaiheessa henkilön on systemaattisesti kehitettävä digityökalujen käyttötaitojaan voidakseen saavuttaa haluamansa.

 

 

Polun jokaisessa vaiheessa on omat esteensä, jotka on ylitettävä. Digitaalisen pääsyn vaiheessa esteenä on laitteiden tai esimerkiksi laajakaistan puute. Digitaalisen ensikosketuksen vaiheessa esteenä on itsevarmuuden puute, koetun merkityksellisyyden puute tai kiinnostuksen puute tietokoneisiin. Digitaalisen valmiuden vaiheessa esteeksi muodostuvat tietotekniset perustaidot ja digitaalisen lukutaidon vaiheessa puolestaan digitekniikan ja uusien sovellusten loputtomalta tuntuva kehitys ja kehittely.

Kuten monella muulla aikuisoppimisen osa-alueella, aikuisten eteneminen digitaalisen osallisuuden polulla ei välttämättä ole niin lineaarista kuin kuviossa esitetään. Mieltymys tiettyyn tekniikkaan voi olla seurausta riittävistä valmiuksista tai ainakin se voi liittyä niihin. Näin ei aina kuitenkaan ole. Reder itse toteaa, etteivät tietokonepelit kiinnosta häntä, vaikka hänellä onkin niihin tarvittavat perustaidot ja hän olisi tässä mielessä ”valmis”.

Digitaalisen osallistamisen ohjelmien suunnittelu

Mitä merkitystä Rederin polkumallilla voi olla päätöksentekijöille? Ensinnäkin se on muistutus siitä, että aikuisten oppimismotivaatio on sisäistä. Ohjelmissa, joiden tavoitteena on vahvistaa aikuisten tietoteknisiä taitoja, tulisi myös auttaa aikuisia huomaamaan, miten digityökalujen käyttö voi helpottaa heidän elämäänsä ja auttaa heitä saavuttamaan arvostamiaan ja haluamiaan asioita. Jos digitaalinen maailma ei lainkaan kiinnosta aikuista ihmistä, ei mikään määrä IT-kursseja pysty auttamaan häntä ylittämään digitaalista kuilua.

European Basic Skills Network -verkoston jäsenet Graciela Sbertoli Skills Norway -instituutista, Zoltan Varkonyi unkarilaisesta Progress Consult -yrityksestä ja Caecilia Maerk Sveitsin aikuisoppimisliitosta (SVEB) keskustelevat siitä, miten digitaalista osallistamista lähestytään Norjassa, Unkarissa ja Sveitsissä.

 


David Mallows on toiminut aikuiskoulutuksen parissa opettajana, opettajien kouluttajana, johtajana ja tutkijana 30 vuoden ajan. Hän on aiemmin toiminut UCL-yliopiston Institute of Education ‑laitoksen kansallisen tutkimus- ja kehityskeskuksen (National Research and Development Centre, NRDC) aikuisten luku- ja laskutaidon tutkimusjohtajana Lontoossa ja edustaa nyt EBSN-verkostoa EPALEn elämäntaitojen temaattisena koordinaattorina.

Share on Facebook Share on Twitter Epale SoundCloud Share on LinkedIn
Refresh comments Enable auto refresh

Näytetään 1 - 10 23:sta
  • Käyttäjän Iveta Šķirus kuva
    Ceļš uz digitālo iekļautību ir sarežģīts process, taču nav neiespējams. Mēs visi, tajā skaitā seniori, sekojam līdz mūsdienu tehnoloģijām ar vien vairāk. Ir nepieciešama informācija un motivācija apgūt, ko jaunu. Iespējams plašāki informatīvie pasākumi par to kur un kā to iespējams apgūt. Mēdijos būtu vairāk jāreklamē cik svarīgi ir apgūt šīs prasmes un tad jau mēs visi, arī gados vecākā paaudze, būtu ceļā uz izglītību, sociālo iekļaušanu, viedokļa paušanu utt.
  • Käyttäjän Madara Krastiņa kuva
    Tehnoloģijas mūsdienu sabiedrībā ir neatņemama sastāvdaļa, arī mana ikdiena bez viedtālruņa vai datora izmantošanas šķistu pa visam citādāka. Manuprāt, jaunā paaudze ļoti labi spēj izmantot šīs tehnoloģijas, lai atvieglotu savu ikdienu gan mācībās, gan darbā, gan arī ikdienas saziņai un informācijas iegūšanai. Jāsaka, ka vecākā paaudze uz šo skatās visai skeptiski, atceroties savus laikus, mans tēvs paliek pie sava, uzskatot, ka visi "stikliņu glāstītāji" paliek par jauno tehnoloģiju vergiem. Protams, zināma taisnība tur ir, bet uzskatu, ka jaunieši mūsdienās iedalās divās grupās. Viena no tām ir šie "stikliņu glāstītāji", kuri nereaģē, neko neredz un nedzird kā tikai pārāk spožo ekrānu un tastatūras klikšķus, kas izskan, pirkstiem dancojot pa to. Otra grupa, manuprāt, prot lieliski izmantot šīs tehnoloģijas savā labā un ērtībām. 
  • Käyttäjän keita straume kuva
    Digitālā iekļautība ir sarežģīts process, taču tas noteitki nav neiespējams. Cilvēki mūsdienu sabiedrībā seko mūsdienu tehnoloģijām arvien vairāk un vairāk, tāpēc, es uzskatu, ka ši ideja viennozīmīgi ir realizējama, vienīgi tas, kas šobrīd ir nepieciešams ir vēlme, motivācija apgūt ko jaunu.
  • Käyttäjän Ede Schauer kuva
    Piekrītu, ka šī ir mūsdienās aktuāla problēma. Domāju, ka tas ir ļoti atkarīgs no cilvēka, kas saskāries ar šo digitālās iekļaušanas ceļu. Kā jau rakstā bija minēts - kāds savu pieejamo ierīci nav gatavs izmantot, savukārt cits nekavējoties to liek lietā un apgūst tās piedāvātās iespējas. Arī mans vectēvs (75 gadi) saņēma dāvanā viedtālruni un ir sajūsmā par tā piedāvātajām iespējām un ar saviem spēkiem cenšās atklāt jaunas opcijas, savukārt tajā pat laikā zinu arī jaunākus cilvēkus, kas, lai arī mājās ir datots, nemaz necenšās tajā, ko apgūt un to lietot. Vēl esmu saskāries, ka dažādas interneta vietnes ir pārāk sarežģītas cilvēkiem, kuriem ir zemas digitālās prasmes, tās sagādā grūtības pat jauniešiem, kad nepieciešams palīdzēt, piemēram, vecākiem. Uzskatu, ka arī digitālo vietņu izveides laikā ir jāpadomā par to, kas ir mērķa grupa un kā to padarīt maksimāli vienkāršu, lai tā būtu ērta arī cilvēkiem ar zemām digitālajām prasmēm. 
  • Käyttäjän Artūrs Dimitrijevs kuva
    Pilnībā piekrītu par tām interneta vietnēm, ka tās dažreiz mēdz būt pārāk sarežģītas arī cilvēkiem, kam ir vidēja līmeņa digitālās prasmes. Un tas noteikti ir vēl viens aspekts par kuru ir jādomā, palīdzot cilvēkiem apgūt jaunus digitālos rīkus.
  • Käyttäjän Sergejs Ivanovs kuva
    Raksts ir lietderīgs un aktuāls. Manuprāt, visas izglītības programmas mūsdienās ir jāveido, ņemot vērā digitalizācijas tendences un šo "4-pakāpju ceļu".
    Piekrītu autora piemēram par gados veciem cilvēkiem. Digitālā plaisa, manuprāt, ir vairāk saistīta tieši ar cilvēku vecumu, nevis ar sociālo stāvokli. 
    Tehnoloģijas, ierīces, piekļuve internetam, profili sociālos tīklos, epasts utt. šodien ir bezmaz visiem sociāliem slāņiem neatkarībā no viņu ienākumu līmeņa (jo par internetu nav jāmaksā, un dažādu ierīču tagad ir tik daudz tirgū, ka tās ir kļuvušas ļoti lētas). Bet savukārt gados veciem cilvēkiem, pat ja viņiem ir visas finansiālas iespējas, ir grūtāk pielāgoties un sagaršot digitalizācijas iespējas psiholoģisko iemesļu dēļ. 
    Eiropas Pamatprasmju tīkla dalībniekiem bija labi komentāri par viedtālruņiem mācīšanās procesā. Piekrītu, ka jāattīsta ne tikai datorprasmes, bet arī prasmes efektīvi izmantot sava viedtālruņa priekšrocības. 
    Labus rezultātus var panākt, manuprāt, ja digitālās prasmes tiks mācītas situatīvi, atkarībā no pašu izglītojamo ikdienas interesēm un preferencēm, saistītām, piem., ar viņu darbu, ģimeni, ceļošanu utt. 

  • Käyttäjän Ivans Burenkovs kuva
    Kopumā es piekrītu rakstam. Digitalizācija neapšaubāmi ir mainījusi mūsu izglītības sistēmu, un mums ir jāintegrē pēc iespējas vairāk cilvēku. Es uzskatu, ka otrā pakāpe ir visgrūtāka skolotājiem, jo tas ir saistīta ar cilvēka motivāciju. Cilvēki vēlas, lai studijās būtu jēga un mērķis, tāpēc ir būtiski parādīt kaut ko digitālo, kas attiecas uz šo personu.
  • Käyttäjän Elīna Birkāne kuva
    Piekrītu raksta autoram, ka pastiprināta digitalizācija mācību procesā var kļūt par vēl vienu šķērsli pieaugušo izglītībai, tomēr tam nebūtu jākļūst par iemeslu, lai cilvēks izvēlētos nemācīties. Lieliski piemēri ir vakara vidusskolas, kuru mērķauditorija ir tieši pieaugušie - šīs skolas ar digitalizācijas palīdzību nodrošina iespēju mācīties attālināti, arī miksējot klātienes mācības ar mācībām e-vidē. Šīs skolas dara visu, lai nodrošinātu šo iespēju katram, arī tiem, kas nejūtas droši digitālā vidē, piemēram, piedāvājot dažādas digitalizācijas mācību formas, dažādas saziņas formas, atkarībā no katra skolēna prasmēm darboties ar modernajām tehnoloģijām. 
    Domāju, izglītības sistēmā kopumā, īpaši mūžiglītības kontekstā, būtu vērts ieguldīt digitāli iekļaujošu programmu izstrādē , ņemot vērā mērķauditorijas pārstāvju Digitālās gatavības pakāpi un iekļaušanas plānu. 
  • Käyttäjän Beāte Lozberga kuva
    Pēc manām domām, izveidojot 4-pakāpju ceļš uz digitālo iekļautību, tas noteikti būtu solis un priekšu nevis atpakaļ. Mums ir jāsaprot tas, ka modernās tehnoloģijas tikai turpinās attīstīties un tehnoloģijas attīstās ļoti strauji, tādēļ, iespējams, nākotnē būs tādas tehnoloģijas, par kurām neviens cilvēks mūsdienās vēl nav aizdomājies. Ir tik daudz cilvēku, it īpaši vecākā gājuma, kuriem trūkst zināšanu, iemaņu un palīdzības, lai apgūtu modernās tehnoloģijas, taču viņi arī ir tādi paši cilvēki kā mēs, zinātkāri un interesi pilni uzzināt un iemācīties, ko jaunu, protams, vienmēr pastāv izņēmumi. Manuprāt, šī pārkāpju sistēma būtu loti efektīva, jo veicot mazus solīšus, tiktu sasniegts lielais mērķis. 
  • Käyttäjän Anete Sinkeviča kuva
    4-pakāpju ceļš uz digitālo iekļautību  ir sarežģīts process, taču nav neiespējams.  Visi tajā skaitā seniori seko mūsdienu tehnoloģijām ar vien vairāk. Ir nepieciešama tikai motivācija apgūt, ko jaunu.