Osallistavat ja verkostoituneet korkeakoulutusjärjestelmät

Eurooppalaiseen yhteiskuntaan ja demokratiaan kohdistuu haasteita, joihin myös korkeakoululaitoksen on kyettävä vastaamaan. Tämä tarkoittaa sitä, että korkeakoulutuksen on oltava osallistavaa, ja että korkeakoulujen on oltava tiiviisti kytköksissä niitä ympäröiviin yhteisöihin.

Tavoitteena osallistavat ja verkostoituneet korkeakoulutusjärjestelmät

Jotta korkeakoulutus olisi avointa kaikille ja erottamaton osa yhteiskuntaa, on tärkeää luoda eri taustoista tuleville opiskelijoille heidän tarvitsemansa edellytykset menestyä. Kyse ei ole ainoastaan taloudellisen tuen tarjoamisesta muita heikommassa asemassa oleville, vaikka sekin on välttämätöntä pienituloisille.

Jotta voitaisiin varmistaa se, että korkeakouluopiskelijat ja vastavalmistuneet edustavat Euroopan väestön monimuotoisuutta, heikommassa asemassa olevien ja aliedustettuihin yhteiskuntaryhmiin kuuluvien pääsyä opiskelemaan ja opintojen päätökseen suorittamista olisi tuettava. Tätä varten kansallisten viranomaisten ja korkeakoulujen olisi

  • omaksuttava kokonaisvaltainen lähestymistapa korkeakoulutukseen pääsemisen, opetuksen ja arvioinnin organisointiin
  • järjestettävä opiskelijoille mentorointia
  • tarjottava sekä akateemista että käytännön tukea.

Tarvitaan strategioita, joiden avulla lähtökohdiltaan heikommassa asemassa olevien opiskelijoiden ja aliedustetuista ryhmistä olevien opiskelijoiden on helpompi aloittaa ja saattaa päätökseen korkeakouluopinnot. Lisäksi erityisesti aikuisten on helpompi hakeutua korkeakoulutukseen, jos opiskeluvaihtoehtoja joustavoitetaan (osa-aikainen opiskelu tai verkko-opiskelu) ja jos aiemmin hankitut tiedot hyväksytään entistä laajemmin osaksi tutkintoa.

Miksi osallistavuus ja verkostoituminen ovat tärkeitä?

Eurooppalaiseen yhteiskuntaan ja demokratiaan kohdistuu haasteita, joihin myös korkeakoululaitoksen on kyettävä vastaamaan. Tämä tarkoittaa sitä, että korkeakoulutuksen on oltava osallistavaa, ja että korkeakoulujen on oltava tiiviisti kytköksissä niitä ympäröiviin yhteisöihin.

Yhteiskuntaryhmiltä, jotka ovat kaikkein heikoimmin edustettuina korkeakoulutuksessa, puuttuu muita todennäköisemmin perustaitoja (luku-, kirjoitus- ja laskutaito sekä digitaaliset taidot), kokemusta itsenäisestä oppimisesta ja selkeä käsitys siitä, mitä korkeakoulutus pitää sisällään. Lisäksi sosioekonomisesti heikommassa asemassa olevat ja maahanmuuttajataustaiset aloittavat ja saattavat päätökseen korkeakoulutuksen edelleenkin paljon muita väestöryhmiä epätodennäköisemmin. Opiskelualat ovat myös edelleen varsin eriytyneet sukupuolen mukaan.

Mitä EU on tehnyt tähän mennessä?

Euroopan komissio seuraa EU-ohjausjakson viitekehyksen avulla korkeakoulutukseen pääsemisen haasteita EU-maissa sekä sitä, miten tavoitteiden saavuttamisessa edistytään. Korkeakoulutuksen yhteiskunnallisen ulottuvuuden lisääminen on myös tärkeä osa Bolognan prosessia. Tavoite vahvistettiin uudestaan vuoden 2018 Pariisin julkilausumassa.

Euroopan komissio sitoutuu EU:n uudessa korkeakoulutussuunnitelmassa

  • tarjoamaan Erasmus+ -ohjelmasta tukea, jotta korkeakoulujen on helpompi kehittää ja toteuttaa integroituja institutionaalisia strategioita osallisuuden, sukupuolten tasa-arvon ja opinnoissa menestymisen edistämiseksi aina opintojen aloittamisesta tutkinnon suorittamiseen saakka. Tämä saavutetaan muun muassa tekemällä yhteistyötä koulujen ja ammatillisen koulutuksen tarjoajien kanssa
  • edistämään joustavien ja moduulimuotoisten opintojen kehittämistä ja testausta, jotta korkea-asteen opintojen aloittamista voidaan tukea niiden erityisten painopisteiden mukaisesti, joista on sovittu Erasmus+ -ohjelman strategisissa kumppanuuksissa
  • tukemaan korkea-asteen oppilaitoksia, jotka – olemassa olevien myönteisten esimerkkien perusteella – haluavat myöntää eurooppalaisen opintosuoritusten ja arvosanojen siirtojärjestelmän mukaisia ECTS-pisteitä opiskelijoille vapaaehtoistyöstä ja yleishyödyllisestä työstä
  • edistämään pakolaisena maahan tulleiden tutkintojen tunnustamista, jotta heidän on helpompi päästä korkeakoulutuksen piiriin.

Euroopan komissio haluaa kerätä näyttöä korkeakoulutuksen yhteiskunnallisesta ulottuvuudesta, minkä vuoksi se on yksi Eurostudent-hankkeen rahoittajista. Hankkeessa dokumentoidaan opiskelijaelämän sosiaalisia ja taloudellisia olosuhteita Euroopassa. Eurostudent tekee säännöllisiä kyselytutkimuksia yli 320 000 opiskelijalle sekä itsearviointitutkimuksia hankkeessa mukana oleville 27 osallistujamaalle Euroopan korkeakoulutusalueella. 

Lisäksi on tutkittu valintajärjestelmien vaikutusta korkeakoulutuksen tuloksiin. Tutkimuksen kohteena oli erityisesti tapa, jolla koulut, korkeakoulut ja opiskelijat itse valitsevat opinto-ohjelmat. Lähtökohtana olivat maakohtaiset politiikat ja strategiat toisen asteen koulutuksen opinto-ohjauksessa ja korkeakoulujen autonomiassa. Niiden pohjalta kartoitettiin valikoivat ja avoimet valintajärjestelmät sekä niiden välimuodot. 

Perusteelliset maakohtaiset tapaustutkimukset 8 maassa tuottivat 10 suositusta oppilaitosten tukemiseksi potentiaalisten opiskelijoiden valitsemisessa sekä opiskelijoiden tukemiseksi korkeakoulun ja opinto-ohjelmien valinnassa. Puolet näistä suosituksista on sovellettavissa useimmissa maissa, ja toinen puoli voi poikia täydentäviä tutkimusaloitteita.

Korkeakoulutuksen ET 2020 -työryhmä järjesti huhtikuussa 2019 vertaisoppimistapahtuman, jossa todettiin, että vaikka sosiaalinen osallisuus on tärkeällä sijalla EU-maiden asialistalla, on olemassa vain muutamia kansallisia strategioita ja kattavia lähestymistapoja, jotka sisältävät korkea-asteen koulutusta koskevia pitkän aikavälin poliittisia sitoumuksia. Korkea-asteen koulutuksen osallistavuuspolitiikan tulisi olla osa laajempaa monialaisten politiikkojen kehystä. Osallisuuden parantamiseksi on tärkeää kehittää, vahvistaa ja laajentaa korkeakoulujen yhteyksiä kouluihin. 

Näyttöön perustuvat politiikat, joilla edistetään kaikkien yhteiskuntaryhmien osallistumista korkeakoulutukseen, edellyttävät investointeja heikommassa asemassa olevien ja kohderyhmien tunnistamiseen, edistyksen mittaamiseen, osallisuutta edistävien politiikkojen aiottujen ja tahattomien vaikutusten seurantaan ja monimutkaisten taustatekijöiden analysointiin. Myös korkeakoulujen henkilöstön koulutukseen tarvitaan lisää resursseja, jotta vähäosaisista ryhmistä olevien opiskelijoiden oppimis- ja opetuskäytäntöjä voidaan parantaa.

Kuinka opiskelijoita voidaan auttaa korkeakoulujen ja opinto-ohjelmien valinnassa?

  • Parannetaan korkea-asteen koulutusta koskevaa tiedotusta ja neuvontaa. Euroopan komissio tukee käyttäjälähtöistä yliopistojen vertailemiseen käytettävää U-Multirank-alustaa.
  • Parannetaan opiskelijoille tarjolla olevia valinnanmahdollisuuksia. Euroopan komissio tukee Erasmus+ -ohjelman kautta yliopistojen yhteistyötä opintotarjonnan laajentamiseksi.

Kuinka korkeakouluja voidaan auttaa opiskelijoiden valinnassa?

  • Kehitetään kokonaisvaltaisempia lähestymistapoja korkeakoulutuksen osallistamispolitiikkaan pitkän aikavälin poliittisilla sitoumuksilla ja toimintasuunnitelmalla, johon sisältyvät politiikan painopisteet ja tavoitteet.
  • Sovitetaan pääsykriteerit opiskelijoiden ja työmarkkinoiden kysyntää vastaavaksi. EU:n neuvoston suosituksessa tutkinnon suorittaneiden seurannasta EU-maita kehotetaan perustamaan tutkinnon suorittaneiden seurantajärjestelmä, jonka avulla maat saavat tietoa korkeakoulujärjestelmiensä merkityksestä.
  • Kannustetaan korkeakouluja sitoutumaan sosiaalisen osallisuuden edistämiseen rahoitusjärjestelmien avulla. ET 2020 -työryhmän puitteissa järjestetty suorituskykyyn perustuvaan rahoitukseen keskittynyt vertaisoppimistapahtuma tarjosi hyödyllistä tietoa siitä, miten korkeakoulut saataisiin mukaan strategisten tavoitteiden asettamiseen.
  • Käytetään Bolognan prosessin puitteissa kehitettyjä välineitä, joilla helpotetaan siirtymistä korkeakoulutukseen.
  • Parannetaan oppimisen ja opetuksen laatua antamalla tukea korkeakoulujen akateemiselle ja hallinnolliselle henkilöstölle. Erasmus+ -ohjelmalta tukea saavassa EFFECT-hankkeessa (Euroopan tiiviimmän opetusyhteistyön foorumi) tarkastellaan sitä, miten korkeakouluissa voitaisiin paremmin tukea oppimista ja opettamista.