Current portal location

Website content

Kysymyksiä ja vastauksia

Other linguistic versions available via language menu

Transatlanttisella kauppa- ja investointikumppanuudella tarkoitetaan kauppasopimusta, josta Euroopan unioni ja Yhdysvallat neuvottelevat parhaillaan. Neuvottelujen tarkoituksena on poistaa kaupan esteitä (tulleja, tarpeetonta sääntelyä, investointeihin liittyviä rajoituksia jne.) monilla talouden aloilla, jotta tavaroiden ja palveluiden ostaminen ja myyminen EU:n ja Yhdysvaltojen välillä helpottuisi. EU ja Yhdysvallat haluavat myös helpottaa yritystensä investointeja toisen osapuolen talouteen.

Ajatus EU:n ja Yhdysvaltojen välisestä kauppasopimuksesta ei ole uusi. Virkamiehet, yritykset ja tutkijat ovat keskustelleet siitä jo pitkään. EU ja Yhdysvallat ovat viime vuosina alkaneet harkita tuon ajatuksen konkretisoimista. 

Ennen neuvottelujen aloituspäätöstä EU ja Yhdysvallat perustivat vuonna 2011 asiantuntijavirkamiesten työryhmän, jonka tehtävänä oli pohtia, millainen kauppa- ja investointisopimus kahden talousvallan välille voitaisiin laatia. Työryhmän puheenjohtajana vuorottelivat EU:n kauppakomissaari ja Yhdysvaltain kauppapoliittinen edustaja. Tämä työpaikkoja ja kasvua käsittelevä korkean tason työryhmä kartoitti sopimukseen liittyvät mahdollisuudet ja ongelmat.  Se esitti päätelmänään, että laajalla, kaikki alat kattavalla sopimuksella olisi erittäin positiivinen vaikutus, koska se avaisi kauppaa ja antaisi tervetulleen piristysruiskeen talouden kasvulle ja työpaikkojen syntymiselle Atlantin molemmin puolin.  Työryhmä suositteli neuvottelujen aloittamista.

Neuvottelut päätettiin aloittaa pääasiassa siitä syystä, että talouskriisi jatkuu edelleen ja monenväliset kauppaneuvottelut Maailman kauppajärjestössä (WTO) (ns. Dohan kehitysohjelma) polkevat paikallaan. Lisäksi molemmat osapuolet olivat valmiit keskustelemaan maataloudesta ja neuvottelemaan markkinoidensa avaamisesta EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen ja hyödykkeiden korkeiden hintojen vuoksi.

Maailman kahden suurimman talouden tekemä kahdenvälinen kauppa- ja investointisopimus tarjoaa mahdollisuuden lisätä kasvua ja työpaikkoja Atlantin molemmin puolin

Ennen kuin EU teki päätöksen kauppasopimusneuvotteluista, se teki tapansa mukaan vaikutustenarvioinnin sopimuksen mahdollisista vaikutuksista. Arvioinnissa tarkasteltiin potentiaalisten taloudellisten vaikutusten lisäksi myös mahdollisia sosiaalisia ja ympäristövaikutuksia. Siinä kartoitettiin erilaisia vaikutuksia sen mukaan, miten paljon EU:n ja Yhdysvaltojen välistä kauppaa vapautettaisiin. Kaikissa tapauksissa kokonaistulos oli EU:n kannalta positiivinen, mutta kävi selvästi ilmi, että mitä enemmän kauppaa vapautettaisiin, sitä parempi tulos olisi.

Yksi niistä tutkimuksista, joihin komission vaikutustenarviointi perustui, oli ulkopuolinen tutkimus, jonka EU tilasi lontoolaiselta talouspolitiikantutkimuskeskukselta (CEPR). Reducing barriers to Transatlantic Trade -tutkimuksessa kartoitetaan transatlanttisen kauppa- ja investointikumppanuuden taloudellisia vaikutuksia EU:ssa ja Yhdysvalloissa.

Sen mukaan EU:n taloudelle koituva hyöty voisi olla 119 miljardia euroa vuodessa, eli EU:n keskimääräiselle kotitaloudelle jäisi vuodessa 545 euroa ylimääräistä rahaa.  Tutkimuksen mukaan Yhdysvaltain talous saisi ylimääräiset 95 miljardia euroa vuodessa eli 655 euroa perhettä kohden.  Hyödyn kustannukset olisivat hyvin vähäiset, koska hyöty saadaan poistamalla tulleja sekä karsimalla tarpeettomia sääntöjä ja turhaa byrokratiaa, jotka hankaloittavat ostamista ja myymistä Atlantin yli. Transatlanttiselta kauppa- ja investointikumppanuudelta odotettu ylimääräinen talouskasvu hyödyttää jokaista. Kaupan piristäminen on hyvä tapa piristää talouksiamme: kysyntä ja tarjonta kasvavat ilman, että pitää lisätä julkisia menoja tai lainata rahaa. Transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuus olisi halvin kuviteltavissa oleva piristysruiske. 

Vaikka EU:n ja Yhdysvaltojen väliset tullit ovat jo nyt matalat (keskimäärin 4 %), maiden talouksien yhteenlaskettu koko ja keskinäinen kauppa huomioon ottaen tullien poistaminen vaikuttaa positiivisesti työpaikkoihin ja kasvuun. Kun neuvotteluissa karsitaan tarpeettomia sääntöjä ja sääntelyä eli tullien ulkopuolisia kaupanesteitä, yritykset voivat saada konkreettisia säästöjä, työpaikkoja voi syntyä ja kuluttajat voivat saada enemmän vastinetta rahoilleen. Tullien ulkopuoliset kaupanesteet johtuvat sääntelyn ja standardien eroista.  Niiden poistaminen voi olla hankalaa, sillä vaikka sekä EU:lla että Yhdysvalloilla on kehittyneet järjestelmät turvallisuuden ja kuluttajansuojan varmistamiseksi, ne usein valitsevat saman tavoitteen saavuttamiseksi erilaiset lähestymistavat. Kahdenlaisten sääntöjen noudattaminen voi viedä aikaa ja rahaa.

Turhasta byrokratiasta aiheutuvat kustannukset voivat lisätä tavaran hintaan ylimääräiset 10–20 prosenttia, jotka lankeavat kuluttajien maksettaviksi. Lontoolaisella talouspolitiikantutkimuskeskuksella (CEPR) teetetyssä Reducing barriers to Transatlantic Trade -tutkimuksessa nimittäin laskettiin, että jopa 80 prosenttia transatlanttisesta kauppa- ja investointikumppanuudesta saatavista taloudellisista hyödyistä tulee byrokratiaan ja sääntelyyn liittyvien kustannusten alenemisesta sekä palvelujen ja julkisten hankintojen kaupan vapauttamisesta. Muutamia käytännön esimerkkejä:

  • EU:lla ja Yhdysvalloilla on molemmilla korkeat autojen turvallisuusstandardit. Transatlanttisen kauppa- ja investointikumppanuuden nojalla EU ja Yhdysvallat voisivat tunnustaa toistensa standardit, jolloin toisella puolen Atlanttia myyntikelpoisiksi todistetut autot voitaisiin myydä toisella puolen Atlanttia ilman lisätestejä tai muokkausta lisävaatimusten mukaisiksi.
  • Jos Yhdysvaltojen julkisia hankintoja koskevat tarjouskilpailut avataan eurooppalaisille rakennusyrityksille, nämä voivat kilpailla isoista rakennus- ja joukkoliikennehankkeista Yhdysvalloissa.

Eurooppalaiset yritykset, työntekijät ja kansalaiset saisivat valtavasti hyötyä avoimemmista Yhdysvaltojen markkinoista. EU:ssa on lukuisia erittäin kilpailukykyisiä yrityksiä, jotka tuottavat huippulaadukkaita tuotteita ja palveluja, joiden joukossa on monia markkinajohtajia ja huippumerkkejä. Yhdysvaltojen kasvinsuojelumääräykset esimerkiksi kieltävät eurooppalaiset omenat, ja elintarviketurvallisuutta koskevien sääntöjen mukaan monien eurooppalaisten juustojen tuonti on kielletty. Kun tullit ja muut kaupan esteet poistetaan, eurooppalaiset tuottajat voivat myydä amerikkalaisille enemmän tuotteitaan. Tämä on hyväksi talouselämälle ja työpaikoille. Kun EU:ssa poistetaan Yhdysvaltojen tuotteiden ja investointien esteet, valinnanvara kasvaa ja hinnat alenevat Euroopassa. On selvästikin molempien osapuolten edun mukaista avata markkinansa kaupalle ja investoinneille. Tilanne hyödyttää siis molempia osapuolia.

Kaupankäynti Euroopan kanssa tarjoaa yhdysvaltalaisille kumppaneillemme valtavat mahdollisuudet nykyisessäkin tilanteessa eli euroalueen toipuessa talouskriisistä.  EU on maailman laajin talous: sen 500 miljoonan kansalaisen keskitulo on 25 000 euroa henkeä kohden.

Tämä tarkoittaa myös, että EU on maailman suurin markkina.  Se on maailman suurin teollisuustuotteiden ja palvelujen tuoja, sillä on eniten investointeja ulkomailla ja se on maailman suurin ulkomaisten yritysten investointikohde. 

EU on tärkein investoija Yhdysvalloissa (vuonna 2011) sekä Yhdysvaltojen toiseksi tärkein vientikohde tavaroiden osalta (vuonna 2012) ja tärkein vientikohde palvelujen osalta (vuonna 2010).

EU osaa erinomaisesti neuvotella vapaakauppasopimuksia.  Esimerkiksi monitahoiset ja kattavat EU:n vapaakauppasopimukset Etelä-Korean ja Singaporen kanssa saatiin laadittua varsin nopeasti, vain neljässä vuodessa.  EU pyrkii kaikin voimin avaamaan markkinoita neuvottelemalla muidenkin maiden, esimerkiksi Intian, Japanin, Vietnamin ja Malesian kanssa. EU on yhtenä maailman avoimimmista talouksista sitoutunut vapaakauppaan.

Kauppapolitiikan alalla EU:n ja sen 27 jäsenvaltion puolesta neuvottelee Euroopan komissio, koska on tehokkaampaa, että yksi ääni edustaa 500:aa miljoonaa ihmistä kuin että EU:n jokainen jäsenvaltio yrittäisi neuvotella erikseen. Sen vuoksi myös transatlanttista kauppa- ja investointikumppanuutta koskevissa neuvotteluissa EU:ta edustaa komissio ja EU:n kauppakomissaari. Komissio noudattaa neuvoston – jossa ovat edustettuina kaikkien EU:n jäsenvaltioiden hallitukset – hyväksymiä neuvotteluohjeita. Päävastuu on komission kauppapolitiikan pääosastolla. Se työskentelee tiiviissä yhteistyössä komission muiden pääosastojen kanssa, erityisesti niiden pääosastojen kanssa, joiden toimenkuvaan neuvoteltavat alat kuuluvat. EU:n johtavien neuvottelijoiden luettelo on julkisesti saatavilla.

Yhdysvaltojen pääneuvottelijana on Yhdysvaltain kauppapoliittinen edustaja.

Euroopan komissio pitää EU:n jäsenvaltiot (neuvoston kautta) ja Euroopan parlamentin ajan tasalla neuvottelujen kehityksestä. Kun neuvotteluissa on päästy sopimukseen, se siirtyy käsiteltäväksi neuvostoon ja Euroopan parlamenttiin, jotka hyväksyvät tai hylkäävät lopullisen sopimuksen. Yhdysvalloissa käsittelystä vastaa Yhdysvaltain kongressi.

Neuvottelujen ensimmäinen kierros käytiin heinäkuussa ja uusia neuvottelukierroksia käydään muutaman viikon välein.

Sekä EU että Yhdysvallat haluavat välttää neuvottelujen venymistä. Periaatteessa sopimukseen pitäisi päästä muutamassa vuodessa, mutta tärkeintä on tietenkin hyvä lopputulos.
Korkean tason työryhmä, jonka EU ja Yhdysvallat perustivat kartoittamaan kauppa- ja investointisopimuksen mahdollisia vaikutuksia, on laatinut raportin suosituksineen.

Suositukset antavat neuvottelijoille hyvän lähtökohdan.

Transatlanttisesta kauppa- ja investointikumppanuudesta käytävät neuvottelut koskevat monia taloudenaloja, kuten teollisuutta, palveluja ja maataloutta. Kaupan esteitä poistamalla saadaan vauhditettua talouskasvua, luotua työpaikkoja ja alennettua hintoja. Lontoolaisella talouspolitiikantutkimuskeskuksella (CEPR) teetetyn tutkimuksen mukaan EU:n taloudelle koituva hyöty voisi olla 119 miljardia euroa vuodessa eli 545 euroa EU:n keskimääräistä kotitaloutta kohden; Yhdysvalloissa hyöty olisi 95 miljardia euroa vuodessa.

Kaikkien taloudenalojen viennin odotetaan kasvavan, mikä puolestaan on hyväksi työpaikoille. Vienti kasvanee joillakin aloilla enemmän kuin toisilla: esimerkiksi moottoriajoneuvojen viennin EU:sta Yhdysvaltoihin ennakoidaan kasvavan 149 prosenttia.  Tämä osoittaa osaltaan kahdenvälisen osa- ja komponenttikaupan merkitystä ja ennakoi eurooppalaisen ja amerikkalaisen autoteollisuuden yhdentyvän edelleen. 

EU:n ja Yhdysvaltojen välisen kaupan kasvun lisäksi odotetaan, että EU:n vienti muihin maihin kasvaa raaka-aineiden, komponenttien ja muiden tuotteiden kysynnän lisääntyessä. Metallituotteiden viennin muualle maailmaan ennustetaan kasvavan +12 prosenttia, jalostettujen elintarvikkeiden +9 prosenttia, kemikaalien +9 prosenttia, muiden teollisuustuotteiden +6 prosenttia ja muiden kuljetusvälineiden +6 prosenttia.  Transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuus on 2000-luvulle soveltuva kauppasopimus, koska liiketoiminnan lisääntyminen ei hyödytä pelkästään monikansallisia yrityksiä vaan myös pieniä ja keskisuuria yrityksiä, jotka harjoittavat vientiä tai toimivat alihankkijoina isommille yrityksille.

Sopimuksen aikaansaama talouskasvu ja tuottavuuden lisääntyminen hyödyttää työntekijöitä sekä EU:ssa että Yhdysvalloissa. Vaikutukset näkyvät kokonaispalkoissa ja uusissa työmahdollisuuksissa paitsi koulutettujen myös vähän koulutettujen työntekijöiden osalta.

Neuvottelut kestänevät muutamia vuosia. Sen jälkeen sopimukselle on saatava EU:ssa hyväksyntä Euroopan parlamentilta ja kaikilta EU:n jäsenvaltioilta ja Yhdysvalloissa Yhdysvaltain kongressilta. Meidän tavoitteenamme on, että mahdollisimman monet tullit ja muut kaupan esteet poistuvat samaan aikaan kun sopimus hyväksytään ja siitä tulee lainsäädäntöä. Mitä nopeammin tämä tapahtuu, sitä nopeammin pääsemme osallisiksi sen eduista.  Jotkin muutokset saattavat kuitenkin tulla voimaan asteittain.

Lähtökohtaisesti transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuus hyödyttää jokaista EU:n kansalaista; hyödyn pitäisi olla 545 euroa keskimääräistä kotitaloutta kohden.  Hyöty saadaan halvempina tavaroina ja palveluina. Hinnat laskevat, kun Yhdysvaltain tavaroiden tuontitullit lakkautetaan ja samalla poistetaan tarpeettomat säännöt, joista aiheutuu pakollisia kustannuksia EU:n ja Yhdysvaltojen välisiin osto- ja myyntitapahtumiin. Hyötyä saadaan myös siitä, että EU ja Yhdysvallat sopivat hyväksyvänsä toistensa tekniset standardit monilla aloilla. Tällöin tavaroita EU:n ja Yhdysvaltain markkinoille tuottavat valmistajat voivat noudattaa vain yksiä sääntöjä sen sijaan että joutuisivat tuottamaan tavarat kahden eri eritelmän mukaisesti.  Byrokratian vähentäminen vähentää kustannuksia ja alentaa sitä kautta hintoja.

Ei pidä. Sopimusneuvotteluissa ei käsitellä nykyistä suojelun tasoa. Euroopassa saavutetusta korkeasta suojelun tasosta ei neuvotella. Ei pidä kuitenkaan unohtaa, että myös Yhdysvallat ottaa kansalaistensa suojelun hyvin vakavasti. Sekä EU että Yhdysvallat ovat sitoutuneet kansalaisten korkeatasoiseen suojeluun, mutta se toteutetaan eri tavoin. EU luottaa joskus enemmän sääntelyyn, Yhdysvallat taas pikemminkin oikeusprosesseihin. Molemmat lähestymistavat voivat olla tehokkaita, mutta kumpikaan ei ole täydellinen. On mahdollista oppia toinen toisiltaan.

Tämä ei ole kilpailua alhaisimmasta sääntelytasosta. Säännösten muuttaminen paremmin yhteensopiviksi ei tarkoita pienimmän yhteisen nimittäjän etsintää vaan pikemminkin tarpeettomien eroavaisuuksien havaitsemista. Turvallisuuden, kuluttajansuojan ja ympäristöasioiden suhteen ei tehdä minkäänlaisia kompromisseja. Neuvotteluissa halutaan kuitenkin tarkastella käytännön kannalta, voidaanko joitakin asioita tehdä paremmin ja yhdenmukaisemmin. Kumpikin osapuoli säilyttää luonnollisestikin oikeuden säännellä ympäristö-, turvallisuus- ja terveyskysymyksiä haluamallaan tasolla.

Transatlanttisesta kauppa- ja investointikumppanuudesta käytävät neuvottelut koskevat myös maataloutta. Maatalousmarkkinat avataan molempiin suuntiin molempien osapuolten hyödyksi. Yhdysvallat on halukas myymään enemmän maataloushyödykkeitään, esimerkiksi maissia ja soijaa. EU:n vienti Yhdysvaltoihin koostuu arvokkaammista elintarvikkeista, kuten väkevistä alkoholijuomista, viinistä, oluesta ja jalostetuista elintarvikkeista (juusto, kinkku, suklaa jne.). EU:lle on suurta etua siitä, että se pystyy myymään Yhdysvaltoihin enemmän tuottamiaan huippulaadukkaita elintarvikkeita ilman tarpeettomia tulliesteitä tai tullien ulkopuolisia kaupanesteitä. Joihinkin eurooppalaisiin elintarvikkeisiin (esimerkiksi monet juustot, maitotuotteet sekä omenat ja päärynät) kohdistuu huomattavia tullien ulkopuolisia kaupanesteitä, jotka rajoittavat niiden pääsyä Yhdysvaltojen markkinoille. Muihin tuotteisiin sovelletaan Yhdysvalloissa korkeita tulleja: aprikoosisäilykkeiden tulli on jopa 30 prosenttia, gorgonzolan kaltaisten sinihomejuustojen yli 25 prosenttia ja suklaan yli 20 prosenttia. Kun nämä tullit ja muut esteet poistetaan, vauhdittuu EU:n vienti Yhdysvaltoihin.

Ei ole. Neuvotteluissa ei puututa peruslainsäädäntöön, joka koskee esimerkiksi muuntogeenisiä organismeja tai joka on olemassa ihmisten elämän ja terveyden, eläinten terveyden ja hyvinvoinnin tai ympäristön ja kuluttajien etujen suojelemiseksi.

EU:n sääntöjen mukaan EU:ssa voidaan jo myydä muuntogeenisiä organismeja, jotka on hyväksytty käytettäviksi elintarvikkeina tai rehuina tai viljeltäviksi. Hyväksymishakemukset arvioi Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, minkä jälkeen ne lähetetään EU:n jäsenvaltioille lausuntoa varten. Tähän mennessä on hyväksytty 52 muuntogeenistä organismia. Neuvottelut eivät vaikuta turvallisuusarviointeihin, jotka elintarviketurvallisuusviranomainen tekee jokaiselle muuntogeeniselle organismille ennen kuin se voidaan saattaa markkinoille, kuten ei myöskään riskihallintamenettelyyn.

EU ja Yhdysvallat vaihtavat jo nykyisellään tietoja politiikasta, sääntelystä ja teknisistä kysymyksistä muuntogeenisten organismien osalta. Tällaisella yhteistyöllä voidaan pitää mahdollisimman vähäisinä ne vaikutukset, joita osapuolten muuntogeenisten organismien hyväksymisjärjestelmillä on kauppaan. Transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuus on mahdollisuus parantaa tätä yhteistyötä.

Eivät täyty. Neuvottelujen tarkoituksena ei ole vaarantaa kuluttajien terveyttä kaupallisen hyödyn saamiseksi. Neuvotteluissa ei puututa tiukkaan EU:n lainsäädäntöön, joka koskee esimerkiksi hormoneja tai joka on olemassa ihmisten elämän ja terveyden, eläinten terveyden ja hyvinvoinnin tai ympäristön ja kuluttajien etujen suojelemiseksi.

Ei ole.

nsinnäkin elokuvateattereissa ja tv-kanavilla Euroopassa esitetään jo nyt paljon amerikkalaisia elokuvia. Toisin sanoen amerikkalaisilla elokuvilla on jo pääsy Eurooppaan.

Toiseksi Euroopan elinvoimainen elokuvateollisuus ei nujerru uusien amerikkalaisten elokuvien ja tv-sarjojen tulvasta. EU:lla on sääntöjä Euroopan kulttuurisen moninaisuuden, esimerkiksi maanosassamme puhuttujen kielten määrästä syntyvän rikkauden suojelemiseksi. EU:lla ja jäsenvaltioilla on lakeja, joilla suojellaan ja edistetään kulttuurista moninaisuutta esimerkiksi elokuvien ja televisio-ohjelmien tuotannossa eli audiovisuaalisella alalla. EU ei vaaranna tätä oikeutta ja kykyä suojella Euroopan kulttuuriperintöä.

Jäsenvaltiot tekivät neuvotteluohjeissa selväksi komissiolle, ettei audiovisuaalista alaa oteta mukaan neuvotteluihin, jotka koskevat palveluja ja sijoittautumisoikeutta.

Ei. Transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuus ei automaattisesti kumoa, mitätöi eikä muuta EU:n lakeja ja asetuksia. EU:n lakeihin, sääntöihin ja säädöksiin kaupan vapauttamisen vuoksi tehtävät muutokset on hyväksyttävä neuvostossa kokoontuvissa EU:n jäsenvaltioissa ja Euroopan parlamentissa.

EU:n ja Yhdysvaltojen välinen kauppasopimus vaikuttaa välillisesti koko maailman talouteen. Kahden talousjätin välisen kaupan kasvu kasvattaa muiden maiden tuottamien raaka-aineiden, komponenttien ja muiden tuotteiden kysyntää. Tästä ennakoidaan koituvan maailmantaloudelle EU:n ja Yhdysvaltojen välisen kaupan kasvun lisäksi ylimääräiset 100 miljardia euroa. Mitä laajempi sopimus EU:n ja Yhdysvaltojen välillä tehdään, sitä suuremman hyödyn muu maailma siitä saa.

EU:n ja Yhdysvaltojen teknisten standardien yhdenmukaistaminen voi hyvinkin olla alkusysäys maailmanlaajuisille standardeille. Transatlanttinen markkina on niin suuri, että jos sillä on yhdet yhteiset säännöt, on myös muiden maiden edun mukaista ottaa ne käyttöön. Näin ne voivat tuottaa tavaroita vain yhden eritelmän mukaisesti, jolloin maailmanlaajuinen kaupankäynti on helpompaa ja huokeampaa.

Ei ole. ACTA-sopimuksen eli väärentämisenvastaisen kauppasopimuksen tarkoituksena oli lopettaa väärennettyjen tavaroiden kauppa. ACTA-sopimusta vastaan äänestäneen Euroopan parlamentin mielipidettä luonnollisestikin kunnioitetaan. ACTA-sopimus ei livahda salaa keskuuteemme.

Transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuus on paljon laajempi sopimus, joka kattaa monia talouden aloja.  Teollis- ja tekijänoikeuksiin liittyvät kysymykset, kuten tekijänoikeuksia ja tavaramerkkejä koskevat säännöt, ovat vain yksi osa sitä.  Sekä EU:lla että Yhdysvalloilla on tehokkaat säännöt teollis- ja tekijänoikeuksien suojaamiseksi, vaikka ne joskus valitsevat saman tavoitteen saavuttamiseksi erilaiset lähestymistavat.  Meillä ei ole aikomustakaan yhdenmukaistaa EU:n ja Yhdysvaltojen teollis- ja tekijänoikeuksia koskevia lakeja. Koska transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuus mahdollistaa sen, että joitakin tärkeitä, molempien osapuolten edun mukaisia teollis- ja tekijänoikeuskysymyksiä voidaan tarkastella, EU:n ja Yhdysvaltojen välistä kauppaa voidaan helpottaa noita sääntöjä heikentämättä.

Euroopan komissio, EU:n jäsenvaltiot ja Euroopan parlamentti katsovat, että investoijien ja valtion välinen riitojenratkaisumenettely on tärkeä väline, jolla EU:n investoijia voidaan suojella ulkomailla.

Vahva kansallinen oikeusjärjestelmä ei aina takaa ulkomaisille investoijille asianmukaista suojaa. Valtio saattaa takavarikoida investoijan omaisuuden (esim. kansallistamalla) tai hyväksyä lakeja, joiden myötä investoinnista tulee arvoton esimerkiksi kun ulkomaisen investoijan omistamassa tehtaassa valmistettava tuote kielletään yhtäkkiä eikä mitään korvauksia makseta, kun taas kotimaisten yritysten tuotteita ei kielletä. Jos investoijilta evätään oikeus vedota paikallisiin tuomioistuimiin tai paikalliset tuomioistuimet eivät pysty käsittelemään kannetta tehokkaasti, heillä ei ole mahdollisuutta jättää korvaushakemusta minnekään. Tällaisissa tilanteissa investointisopimukseen kirjattu investoijien ja valtion välistä riitojenratkaisua koskeva määräys antaa investoijille suojaa, koska se takaa niille paikan, jonne jättää korvaushakemus.

Vaikka EU ja Yhdysvallat ovat kehittyneitä talouksia, investoijat voivat silti kohdata investointiinsa liittyviä ongelmia, joita kansalliset tuomioistuimet eivät aina pysty käsittelemään tehokkaasti. Sen vuoksi katsomme, että investoijien ja valtion välistä riitojenratkaisumenettelyä koskevien määräysten lisääminen transatlanttiseen kauppa- ja investointikumppanuuteen tuo selvästi lisäarvoa. Ja koska transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuus yhdistää maailman kaksi suurinta taloutta, se toimii tulevaisuuden toimien perustana.

Nämä investoijien suojaamiseksi käyttöönotettavat toimenpiteet eivät estä valtioita antamasta lakeja eivätkä ne myöskään johda lakien kumoamiseen. Parhaimmillaan se voi johtaa korvausten saamiseen. EU:n jäsenvaltioilla on ollut tällaista sääntelyä jo vuosia, vaikka ne ovat tehneet jo noin 1 400 tämänkaltaista sopimusta. Kahdeksalla jäsenvaltiolla on investointisopimukset Yhdysvaltojen kanssa. Nämä sopimukset eivät ole estäneet niitä mukautumasta koko EU:n säännöstöön niiden neuvotellessa EU:hun liittymisestä. Joka tapauksessa EU pyrkii yhä suurempaan selkeyteen sen varmistamiseksi, että aitoa sääntelytoimea ei pystytä onnistuneesti riitauttamaan.

Euroopan komissio katsoo, että järjestelmää voidaan parantaa. Se on toiminut hyvin aktiivisesti laadittaessa uusia Yhdistyneiden kansakuntien sääntöjä investoijien ja valtion välisen riitojenratkaisumenettelyn avoimuuden varmistamiseksi. EU pyrkii neuvottelemissaan kahdenvälisissä kauppasopimuksissa parempiin sääntöihin, jotka koskevat esimerkiksi välimiesten valtakunnallista valvontaa, välimiesten käytännesääntöjä jne.

Eivät suinkaan. Vaikka EU ja Yhdysvallat ovat päättäneet aloittaa kahdenväliset neuvottelut, olemme silti sitoutuneita mahdollisimman monta maata käsittävään monenväliseen lähestymistapaan. Teimme lujasti töitä sopimuksen eteen Balilla Maailman kauppajärjestön (WTO) kokouksessa, jossa 159 maata sopivat toimenpiteistä, jotka tuovat selkeitä etuja koko maailman taloudelle ja erityisesti kehitysmaille. Merkittävää on, että Balin sopimus antaa sysäyksen WTO:lle ja monenväliselle järjestelmälle, ja se auttaa saamaan WTO:n monenväliset kauppaneuvottelut, niin kutsutun Dohan kierroksen, uudestaan liikkeelle. Myös transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuus saattaa kannustaa muita maita elvyttämään WTO-neuvottelut. Jos EU ja Yhdysvallat pystyvät yhdenmukaistamaan monia säädöksiään ja standardejaan, se saattaa luoda perustan maailmanlaajuisille säännöille, jotka puolestaan aikaansaavat kustannussäästöjä ja taloudellista hyötyä.

Jotta kauppaneuvottelut toimisivat ja onnistuisivat, tarvitaan tiettyä luottamuksellisuutta. Muutoin tilanne olisi kuin korttipeli, jossa pelaaja näyttää korttinsa vastapelaajalle.

Euroopan komissio pitää kuitenkin neuvottelujen aikana edelleen yllä kontakteja ammattijärjestöihin, kuluttajajärjestöihin, teollisuuteen ja muihin kansalaisyhteiskunnan edustajiin.

Euroopan komissio pitää EU:n jäsenvaltiot (neuvoston kautta) ja Euroopan parlamentin ajan tasalla neuvottelujen kehityksestä.  Kun neuvotteluissa on päästy sopimukseen, sopimus siirtyy käsiteltäväksi neuvostoon, jossa kokoontuvat jäsenvaltioiden hallitusten edustajat, ja suorilla vaaleilla valittuun Euroopan parlamenttiin. Ne hyväksyvät tai hylkäävät lopullisen sopimuksen.

Euroopan komission vaikutustenarvioinnissa katsottiin, että Yhdysvaltojen kanssa tehtävän transatlanttisen kauppa- ja investointikumppanuuden kokonaisvaikutus ympäristöön on todennäköisesti varsin vähäinen. Vaikka kauppaa vapautettaisiin paljonkin, sen vaikutuksen maailman hiilidioksidipäästöihin ennustetaan olevan vain hyvin rajallinen. Sen mukaan transatlanttisen kauppa- ja investointikumppanuuden mukanaan tuoma ympäristötavaroiden ja -palvelujen kaupan lisääntyminen kompensoi suuressa määrin muita mahdollisia negatiivisia vaikutuksia (esim. jätteiden lisääntyminen, luonnon monimuotoisuuden hupeneminen ja luonnonvarojen lisääntynyt käyttö).

Neuvottelujen alettua Euroopan komissio käynnistää kaupan kestävän kehityksen vaikutusten arvioinnin. Siinä tarkastellaan erityisesti transatlanttisen kauppa- ja investointikumppanuuden mahdollisia sosiaalisia ja ympäristövaikutuksia. Vaikutustenarviointi tilataan riippumattomalta toimeksisaajalta, ja siihen kuuluu sidosryhmien ja kansalaisyhteiskunnan edustajien konsultointi sekä EU:ssa että Yhdysvalloissa. Tällainen kuulemisprosessi on todellinen mahdollisuus kerätä mielipiteitä ja tietoja sekä jakaa tuloksia.

Ei merkitse. EU ja Yhdysvallat ovat jo kauan sitten todennet sääntelevänsä tietosuojaa eri tavalla. Transatlanttista kauppa- ja investointikumppanuutta koskevat neuvottelut eivät kuitenkaan ole oikea paikka käsitellä näitä eroja. Olemme jo kehittäneet sopivia menettelytapoja transatlanttisten tietovirtojen käsittelyyn – esimerkiksi niin kutsutun turvasatamasopimuksen (Safe Harbour Agreement). Lisäksi käymme parhaillaan neuvotteluja Yhdysvaltojen kanssa lainvalvontaviranomaisten pääsystä tietoihin. Tavoitteena on saada tietosuojaa koskeva kehyssopimus, jolla vahvistetaan yhteisiä pyrkimyksiä torjua terrorismia ja vakavaa rikollisuutta. Transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuus ei vaikuta näihin neuvotteluihin.

Eivät, yhdenmukaistaminen ei kuulu käsiteltäviin asioihin. Sekä EU:lla että Yhdysvalloilla on lukuisia standardeja ja määräyksiä. Niiden väliset erot voivat aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia valmistajille, jotka joutuvat esimerkiksi käyttämään erillisiä tuotantolinjoja. Viime kädessä nämä kustannukset koituvat kuluttajien maksettavaksi.

Transatlanttisen kauppa- ja investointikumppanuuden tarkoituksena ei ole vakuuttaa toinen osapuoli muuttamaan omaa järjestelmäänsä, vaan siinä yritetään pikemminkin löytää keinoja, joilla järjestelmämme toimivat sujuvammin. Etenkin ajoneuvojen, lääkinnällisten laitteiden ja lääkkeiden alalla on mahdollisuuksia sääntelyn lähentämiseen.