Current portal location

Website content

Kysymyksiä ja vastauksia

Other linguistic versions available via language menu

Transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuus – Perustiedot, hyödyt, huolenaiheet

Perustiedot

TTIP eli transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuus on kauppa- ja investointisopimus, josta Euroopan unioni (EU) neuvottelee suurimman vientimarkkina-alueensa Yhdysvaltojen kanssa. 

Tullit, byrokratia ja investointirajoitukset Atlantin molemmin puolin voivat vaikeuttaa tavaroiden ja palvelujen kauppaa EU:n ja Yhdysvaltojen välillä. Tällaisten esteiden poistaminen EU:n ja Yhdysvaltojen välisestä kaupasta edistäisi EU:n taloutta, loisi työpaikkoja ja laajentaisi kuluttajien saatavilla olevaa valikoimaa sekä alentaisi hintoja.

Kumppanuudesta käydään parhaillaan neuvotteluja Euroopan unionin (ja sen 28 jäsenvaltion) ja Yhdysvaltojen välillä. EU:n puolesta neuvottelupöydässä istuu Euroopan komissio

Kumppanuus poistaisi tullit, karsisi byrokratiaa ja vähentäisi investointeihin liittyviä rajoituksia. Tämä helpottaisi EU:n yritysten – pienten ja suurten – tavaroiden ja palvelujen vientiä Yhdysvaltoihin. Olisi myös helpompi tehdä investointeja Atlantin toisella puolella. Sama pätisi tietenkin myös yhdysvaltalaisille yrityksille, jotka haluavat harjoittaa vientiä Eurooppaan tai investoida Euroopassa.

Tämä olisi hyväksi Euroopan taloudelle ja auttaisi luomaan uusia työpaikkoja. Jo 30 miljoonaa EU:n työpaikkaa on riippuvaisia viennistä, ja yhdysvaltalaiset yritykset työllistävät 3,5 miljoonaa ihmistä Euroopan unionissa.

Kumppanuus yhtenäistäisi EU:n ja Yhdysvaltojen standardeja ja määräyksiä tinkimättä kuluttajansuojaa, terveyttä tai ympäristöä koskevista vaatimuksista. Yritysten ei enää tarvitsisi valmistaa EU:n ja Yhdysvaltain markkinoille erilaisia tavaroita, mikä auttaisi niitä alentamaan kustannuksiaan. Kuluttajat hyötyisivät alhaisemmista hinnoista ja laajemmasta tavaravalikoimasta ja voisivat luottaa siihen, että tavarat ovat tiukimpien turvallisuusstandardien mukaisia.

Hyödyt

Kumppanuus piristäisi kauppaa pitkittyvän talouskriisin aikana, mikä toisi uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja lisäisi kasvua ja työpaikkoja. Alhaisemmat hinnat, laajempi valikoima ja luottamus siihen, että Atlantin molemmilta puolilta saatavat tuotteet ja palvelut täyttävät tiukimmat turvallisuusvaatimukset, lisäisivät osaltaan EU:n ja Yhdysvaltojen yli 800 miljoonan kansalaisen vaurautta.

EU on yksi maailman avoimimmista talousalueista. Avoin kauppa

  • vahvistaa taloutta
  • luo työpaikkoja
  • parantaa kuluttajien valinnanvaraa ja ostovoimaa
  • auttaa eurooppalaisia yrityksiä kilpailemaan ulkomailla.

Komissio tekee lujasti töitä varmistaakseen, että eurooppalaiset hyötyvät avoimesta kaupasta ja globalisaatiosta nykyistä enemmän.

Kuten muutkin elämän alueet, kaupan avoimuus voi vaikuttaa kuhunkin meistä eri tavoin. Komissio tekee yhteistyötä EU-maiden hallitusten, Euroopan parlamentin ja kansalaisyhteiskunnan kanssa mahdollisten kielteisten vaikutusten yksilöimiseksi jo prosessin varhaisessa vaiheessa. Näin tällaiset vaikutukset pysyvät hallinnassa ja niiden lieventämiseksi voidaan ryhtyä toimenpiteisiin.

Kumppanuus toisi tervetullutta piristystä kauppaan pitkittyvän talouskriisin aikana. Se auttaisi eurooppalaisia yrityksiä myymään tavaroita ja palveluja Yhdysvalloissa. Eurooppalaiset yritykset voisivat osallistua tasavertaisesti julkisiin hankintoihin Yhdysvalloissa. Tämä olisi hyväksi talouselämälle ja loisi työpaikkoja.

Euroopassa halventunut Amerikan tuonti lisäisi valinnanvaraa kaupoissa ja alentaisi hintoja, ja halvemmat tavarat ja palvelut toisivat säästöjä yrityksille. EU:ssa myytävien Yhdysvalloissa valmistettujen tuotteiden olisi tietenkin oltava ympäristön, kuluttajien ja terveyden suojelun alalla vahvistettujen tiukkojen EU:n normien mukaisia aivan kuten tälläkin hetkellä. Euroopan komission teettämän riippumattoman tutkimuksen mukaan kumppanuus voisi kokonaisuudessaan toimeenpantuna tuoda EU:n talouteen hyötyjä, jotka kasvattaisivat BKT:ta 0,5 prosenttia. Useimmissa muissa tutkimuksissa on myös osoitettu kumppanuuden olevan hyödyksi EU:n taloudelle.

EU vie Yhdysvaltoihin enimmäkseen korkean lisäarvon tuotteita, kuten juustoja, kinkkuja, viinejä, oliiviöljyä, väkeviä alkoholijuomia ja suklaata. Yhdysvaltojen korkeat tullitariffit - jopa 30 % - tekevät joistakin näistä tuotteista amerikkalaisille kuluttajille kalliita ostaa ja eurooppalaisille viljelijöille ja yrityksille vaikeita viedä.

EU puolestaan asettaa korkeat tullitariffit Yhdysvalloista tuotaville perustuotteille, kuten maissille ja eläinten rehulle. Tämä puolestaan nostaa eurooppalaisille viljelijöille ja elintarvikkeiden valmistajille aiheutuvia kustannuksia.

Kumppanuus voisi alentaa näitä tullitariffeja tai poistaa ne kokonaan.

EU:n viejien kannalta myös Yhdysvaltojen hyväksyntämenettelyt ja byrokratia voivat olla hyvin hankalia. Tällä hetkellä monet Euroopassa myydyistä omenoista ja päärynöistä on käytännössä kielletty Yhdysvalloissa

Kumppanuus vauhdittaisi kauppaa ja lisäisi tuloja paitsi EU:ssa ja Yhdysvalloissa myös muualla maailmassa. Riippumattoman tutkimuksenmukaan kumppanuus voisi lisätä EU:n kauppakumppaneiden tuotantoa lähes 100 miljardin euron arvosta.

Kasvun lisääntyminen EU:ssa ja Yhdysvalloissa lisäisi raaka-aineiden, komponenttien ja valmiiden tuotteiden vientikysyntää muissa maissa.

EU:n ja Yhdysvaltojen normien ja sääntöjen lähentämisen myötä muiden maiden viejien täytyisi noudattaa ainoastaan yhtä säännöstöä kahden sijaan. Tämä helpottaisi näiden maiden vientiä ja auttaisi niiden talouksia.

EU:n ja Yhdysvaltojen normien ja sääntöjen lähentäminen voisi myös toimia pohjana sekä kuluttajille että yrityksille hyötyjä tuovien tiukkojen maailmanlaajuisten standardien luomiselle.

Neuvotteluprosessi – perustiedot, avoimuus, valvonta

Perustiedot – kuka, miten, milloin

Kauppaneuvotteluissa neuvottelijana on Euroopan komissio EU:n ja sen 28 jäsenvaltion puolesta. On tehokkaampaa neuvotella yhdellä 500:aa miljoonaa ihmistä edustavalla äänellä kuin kukin erikseen neuvottelevien EU-maiden äänillä.

EU:ta edustaa EU:n kauppapolitiikasta vastaava komissaari. Komission jäsenen rinnalla on neuvottelutiimejä ja asiantuntijoita komission eri yksiköistä, esimerkiksi maatalouteen, ihmisten terveyteen ja pk-yrityksiin liittyvistä asioista vastaavista yksiköistä. EU:n 28 jäsenvaltion hallitukset kokoontuvat neuvostossa ja laativat komission neuvottelutiimille neuvotteluohjeet. Komissio kuulee neuvostoa ja raportoi Euroopan parlamentille neuvotteluprosessin kaikissa vaiheissa. 

Komissio kuulee myös laajasti kansalaisyhteiskunnan edustajia. Tällaisia edustajia ovat muun muassa:

  • kansalaisjärjestöt
  • elinkeinoelämän järjestöt
  • terveysasioita käsittelevät ryhmät
  • ympäristöjärjestöt
  • eläinten hyvinvointia puolustavat ryhmät
  • vakaumukseen perustuvat ryhmät
  • kuluttajaryhmät
  • ammattiyhdistykset
  • toimialaliitot

Yhdysvaltojen puolesta neuvottelee Yhdysvaltojen kaupallinen edustaja United States Trade Representative (USTR) tiimeineen.

Euroopan komissio neuvottelee EU:n ja sen 28 jäsenvaltion puolesta. Se neuvottelee EU:n 28 jäsenvaltion hallituksilta saamiensa ohjeiden mukaan

EU:n ja Yhdysvaltojen väliset neuvottelukierrokset käydään muutaman viikon välein. Euroopan komissio tekee läheistä yhteistyötä EU:n 28 jäsenvaltion hallitusten kanssa ennen kutakin kierrosta ja kunkin kierroksen jälkeen. Se kuulee niitä EU:n neuvotteluasemasta ja tiedottaa niille aikaansaadusta kehityksestä. Lisäksi se raportoi säännöllisesti Euroopan parlamentille. Euroopan komissio kuulee laajalti muun muassa seuraavia sidosryhmiä:

  • kansalaisjärjestöt
  • elinkeinoelämän järjestöt
  • ympäristöjärjestöt
  • eläinten hyvinvointia puolustavat ryhmät
  • vakaumukseen perustuvat ryhmät
  • kuluttajaryhmät
  • ammattiyhdistykset
  • toimialaliitot

Kun EU:n ja Yhdysvaltojen neuvottelijoiden välillä on päästy sopimukseen, sopimuksen teksti julkaistaan komission verkkosivuilla. EU:n jäsenvaltioiden hallitukset – yhdessä Euroopan parlamentin kanssa – tarkastelevat tekstiä ja joko hyväksyvät tai hylkäävät sen.

Negotiations began in July 2013 with rounds of talks taking place every few weeks.  Both the EU and the US want to avoid years of negotiations, but the most important thing is to get a good result.

Avoimuus – neuvotteluja koskevien tietojen jakaminen

Neuvottelut aloitettiin heinäkuussa 2013, ja neuvottelukierroksia käydään muutaman viikon välein. Sekä EU että Yhdysvallat haluavat välttää neuvottelujen venymisen vuosikausiksi, mutta tärkeintä on saada aikaan hyvä tulos.  

EU:n 28 jäsenvaltion hallitukset antoivat komissiolle valtuutuksen neuvotella transatlanttisesta kauppa- ja investointikumppanuudesta. Valtuutus on joukko komissiolle annettuja ohjeita. Vain EU:n jäsenvaltioiden hallitukset voivat päättää, julkaistaanko niiden antamat ohjeet. Euroopan komissio on toistuvasti pyytänyt, että valtuutus julkistettaisiin. Lokakuussa 2014 EU:n jäsenvaltioiden hallitukset päättivät julkaista valtuutuksen. Komission mielestä julkaiseminen on erittäin tervetullut ele, jolla parannetaan avoimuutta

Euroopan komissio neuvottelee EU:n puolesta. Komissio on viikoittain yhteydessä EU:n jäsenvaltioiden hallituksiin ja järjestää säännöllisiä tapaamisia Euroopan parlamentin kanssa kuullakseen sitä ja raportoidakseen sille muun muassa EU:n neuvotteluasemista ja konkreettisista ehdotuksista sopimuksen tekstiksi. 

Neuvottelujen päätyttyä EU:n jäsenvaltioiden hallitukset ja Euroopan parlamentti joko hyväksyvät tai hylkäävät lopullisen sopimuksen.

Komissio on koko prosessin ajan levittänyt kumppanuutta koskevaa tietoa ja ottanut asiasta kiinnostuneita mukaan enemmän kuin missään muissa EU:n 60-vuotisen historian aikana käydyissä kauppaneuvotteluissa.

Komissio on tehnyt muun muassa seuraavat aloitteet:

  • on luotu kumppanuutta koskevat TTIP-verkkosivut ja TTIP:n Twitter-tili
  • on julkaistu EU:n kantaa koskevia asiakirjoja, jossa selvitetään, mitä neuvotteluissa halutaan saavuttaa
  • on pidetty säännöllisiä kokouksiaEuroopan laajuisia kansalaisjärjestöjä, kuluttajaryhmiä, ammattiliittoja ja elinkeinoelämän järjestöjä edustavien satojen ihmisten kanssa
  • on perustettu transatlanttista kauppa- ja investointikumppanuutta koskeva neuvoa-antava TTIP-asiantuntijaryhmä, joka työskentelee suoraan pääneuvottelijan kanssa ja johon kuuluvat asiantuntijat edustavat ammattiliittoja sekä kuluttaja- ja ympäristöasioita käsitteleviä ryhmiä ja yrityksiä
  • kaikkien Euroopan parlamentin jäsenten saataville on annettu enemmän asiakirjoja.

Enemmän asiakirjoja

EU:n jäsenvaltioiden virkamiehet voivat koko neuvotteluprosessin ajan esittää näkemyksensä kaikista neuvotteluissa esitettävistä EU:n kannoista ja konkreettisista ehdotuksista sopimuksen teksteiksi. Nämä kannat ja ehdotukset jaetaan myös Euroopan parlamentille.

Myös neuvoteltavat tekstit, joihin sisältyvät EU:n ja Yhdysvaltojen tekemät ehdotukset, jaetaan EU:n jäsenvaltioiden virkamiehille ja Euroopan parlamentin jäsenille. Komissio pyrkii jatkuvasti lisäämään avoimuutta ja on tämän pyrkimyksen mukaisesti julkaissut EU:n neuvottelutekstit myös komission sivustolla.

Komissio aikoo transatlanttisen kauppa- ja investointikumppanuuden suhteen noudattaa samaa käytäntöä, jota se noudatti hiljattain EU:n ja Kanadan välisen kauppasopimuksen (CETA) yhteydessä. Komissio julkaisi sopimuksen tekstin ennen kuin EU:n ja Kanadan hallituksen lakimiehet olivat tarkastaneet sen ja ennen kuin se oli käännetty EU:n kaikille 24 viralliselle kielelle.

Kun lakimiehet ovat tarkistaneet julkaistun tekstin, komissio toimittaa sen edelleen neuvoston ja Euroopan parlamentin ratifioitavaksi. Näin kansalaiset voivat jo nähdä, mitä tarkalleen ottaen on neuvoteltu.

Demokratia – neuvottelujen valvonta

Kauppaneuvotteluissa neuvottelijana on Euroopan komissio EU:n ja sen 28 jäsenvaltion puolesta. Komission TTIP-neuvottelutiimi noudattaa EU:n jäsenvaltioiden hallituksilta saamiaan ohjeita. 

Komission tiimi pitää kumppanuusneuvottelujen ajan EU:n jäsenvaltioiden hallitukset ja Euroopan parlamentin jäsenet ajan tasalla tilanteen kehittymisestä. Kun EU:n ja Yhdysvaltojen neuvottelijat ovat päässeet yhteisymmärrykseen, EU:n jäsenvaltioiden hallitukset tarkastelevat tekstiä yhdessä Euroopan parlamentin kanssa ja joko hyväksyvät tai hylkäävät sen. 

Komissio on valmis kuulemaan ja tapaamaan kaikkia sidosryhmiä, mukaan luettuina seuraavat:

  • liike-elämän etujärjestöt
  • ammattiliitot
  • kansalaisjärjestöt
  • kuluttajaryhmät
  • toimialaliitot

Lisäksi järjestetään säännöllisiä yhteistapaamisia kaikkien tällaisten sidosryhmien kanssa ja kokouksia kansalaisyhteiskunnan ja voittoa tavoittelemattomien järjestöjen edustajien kanssa.

Komission avuksi on perustettu neuvoa-antava TTIP-ryhmä, jonka 16 riippumatonta asiantuntijajäsentä edustavat seuraavia tahoja:

  • liike-elämä
  • palvelutoimialat
  • maatalous
  • ammattiliitot
  • kuluttajaryhmät
  • terveysala
  • ympäristöjärjestöt

Kaupan esteet luonnollisesti vaikuttavat yrityksiin – etenkin vientiyrityksiin – joten on tiedettävä, millaisiin ongelmiin ne törmäävät, jotta voidaan neuvotella sopimus, joka edistää EU:n vientiä sekä talouden kasvua ja työpaikkojen luomista. Yli 30 miljoonaa EU:n työpaikkaa on riippuvaisia viennistä. On kuitenkin otettava huomioon myös kaikkien EU:n kansalaisten huolenaiheet ja heihin mahdollisesti kohdistuvat kauppaneuvottelujen vaikutukset riippumatta siitä, ovatko he ovat työnantajia tai työntekijöitä, maanviljelijöitä, opiskelijoita, eläkeläisiä jne.

Kun EU:n ja Yhdysvaltojen neuvottelijat ovat päässeet yhteisymmärrykseen, EU:n jäsenvaltioiden hallitukset tarkastelevat tekstiä yhdessä Euroopan parlamentin kanssa ja joko hyväksyvät tai hylkäävät sen. 

Kaikkien EU:n jäsenvaltioiden hallitukset on valittu demokraattisesti. Euroopan parlamentin jäsenet valitaan yleisillä välittömillä vaaleilla joka viides vuosi EU:n laajuisissa vaaleissa.

EU:n lainsäädännön mukaan transatlanttisen kauppa- ja investointikumppanuuden kaltaisia kauppasopimuksia voidaan allekirjoittaa ainoastaan, jos sekä EU:n 28 jäsenvaltion hallitukset että Euroopan parlamentin enemmistö hyväksyvät ne. Tämä tarkoittaa sitä, että EU:n kauppasopimuksiin kohdistuu kaksinkertainen demokratiatakuu.

Neuvottelujen sisältö

Mistä transatlanttisessa kauppa- ja investointikumppanuudessa neuvotellaan?

Neuvottelut kattavat seuraavat kolme pääasiallista osa-aluetta:

Komissio haluaa:

  • poistaa lähes kaikki valmistettujen tavaroiden ja maataloustuotteiden tullit
  • tehdä palvelujen tarjoamisen sekä EU:ssa ja Yhdysvalloissa yrityksille helpommaksi
  • luoda yrityksille tasapuoliset edellytykset osallistua julkisiin tarjouskilpailuihin Atlantin molemmin puolin, mikä lisäisi viranomaisten valinnanvaraa ja parantaisi verovaroille saatavaa vastinetta.

Vaikka EU:n ja Yhdysvaltain säännöt ovat usein hyvin samankaltaiset, niillä toisinaan saavutetaan tavoitteet eri tavoin.

Komissio haluaa:

  • helpottaa uusista säännöksistä päätettäessä tehtävää EU:n ja Yhdysvaltojen sääntelyviranomaisten yhteistyötä
  • EU:n ja Yhdysvaltojen tunnustavan toistensa säännöt silloin, kun kyseiset säännöt tarjoavat samantasoisen suojan.

Lisätietoja transatlanttisen kauppa- ja investointikumppanuuden sääntelyosasta

Komissio haluaa:

  • luonnonvarojen syrjimättömän ja vapaan käyttöoikeuden
  • infrastruktuurien käyttömahdollisuudet
  • uusiutuvan energian käyttömahdollisuudet
  • työntekijöiden ja ympäristön suojelun
  • kansalaisyhteiskunnan varmistavan suoraan, että molemmat osapuolet panevat sopimuksen täytäntöön asianmukaisesti
  • varmistaa, että erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset hyötyvät.

Mitä huolenaiheita on noussut esiin?

Terveyttä, kuluttajien oikeuksia ja ympäristöä koskevat standardit

Ei mene.

Transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuus ei kumoa, mitätöi eikä muuta EU:n lainsäädäntöä. Kaikkiin EU:n lainsäädäntöön tai sääntöihin kaupan vapauttamisen vuoksi tehtäviin muutoksiin olisi saatava EU:n 28 jäsenvaltion ja Euroopan parlamentin hyväksyntä.

EU:n lainsäädännössä asetetaan tiukat normit, joilla suojellaan muun muassa:

  • ihmisten elämää ja terveyttä
  • eläinten terveyttä ja hyvinvointia
  • ympäristöä
  • kuluttajia

Riippumattomat sääntelyviranomaiset antavat uusimpien tieteellisten tutkimusten perusteella hallituksille neuvoja siitä, miten tiukkoja asianomaisten normien olisi oltava. Kumppanuudessa säilytetään nämä normit ja valtioiden oikeus asettaa juuri niin vaativia normeja kuin ne haluavat.

Ei avaa. Hormoneilla ruokituista nautaeläimistä peräisin oleva liha on EU:ssa kielletty. Tämä ei muutu transatlanttisen kauppa- ja investointikumppanuuden myötä. 

Tiukkaa EU:n lainsäädäntöä, jolla pyritään suojaamaan ihmisten elämää ja terveyttä, eläinten terveyttä ja hyvinvointia sekä ympäristöä ja kuluttajia, ei kumppanuuden vuoksi muuteta.

Ei pakota.  

EU:lla on tiukka järjestelmä, jonka mukaisesti päätetään, saavatko yritykset myydä tiettyä muuntogeenistä organismia EU:ssa. Tämä järjestelmä on kauppaneuvotteluista täysin erillään.

Muuntogeenisiä organismeja koskeva EU:n peruslainsäädäntö – Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen turvallisuusarviointi- ja riskinhallintamenettely mukaan luettuna – ei ole neuvottelujen kohteena. Kumppanuus ei muuta sitä mitenkään.

Elintarviketurvallisuusviranomaisen tieteelliset asiantuntijat arvioivat kaikki hakemukset, jotka koskevat muuntogeenisiä organismeja sisältävien tuotteiden myyntiä EU:ssa. EU-maiden hallitukset tarkastelevat asiantuntija-arviointien tuloksia ja päättävät sen jälkeen kunkin hakemuksen hyväksymisestä. Tähän mennessä on hyväksytty 58 muuntogeenistä organismia.

EU:n ja Yhdysvaltojen sääntelyviranomaiset vaihtavat jo nykyisellään tietoja muuntogeenisiä organismeja koskevista politiikoista, säännöistä ja teknisistä kysymyksistä. Transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuus voisi tehostaa tätä tietojenvaihtoa. Kumppanuus voisi auttaa rajoittamaan muuntogeenisten organismien hyväksymisjärjestelmien välillä vallitsevien erojen vaikutuksia kaupankäyntiin. 

EU on maailman suurin maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden tuoja ja viejä. Elintarviketeollisuus on liikevaihdolla mitattuna EU:n suurin tuotantosektori.

Yhdysvaltojen maataloushyödykkeiden vienti EU:hun on keskeisessä asemassa eläinten rehun ja elintarviketeollisuuden käyttämien ainesosien osalta.

Komissio on tietoinen siitä, että EU:n ja Yhdysvaltojen välisen kaupan täydellinen vapauttaminen toisi mukanaan Yhdysvaltojen tuotteiden kanssa käytävää kilpailua, josta voisi aiheutua haittavaikutuksia joillekin EU:n maataloustuotteille.

Näissä tapauksissa olisi täydellisen vapauttamisen sijaan neuvoteltava tuontikiintiöistä kuten muissakin EU:n vapaakauppasopimuksissa.

Yhdysvaltojen tuonnissa EU:hun on tietenkin noudatettava EU:n perusvaatimuksia, kuten kasvuhormoneilla käsitellyistä nautaeläimistä peräisin olevan lihan tuontikieltoa

Julkiset palvelut

Ei pakota.

Sen enempää transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuus kuin muukaan EU:n tekemä kauppasopimus ei velvoita EU:n jäsenvaltioita vapauttamaan julkisia palveluja, purkamaan niitä koskevaa sääntelyä eikä yksityistämään niitä kansallisella tai paikallisella tasolla. Tämä periaate kattaa:

  • kansanterveysalan
  • valtiollisen koulutusalan
  • julkisen liikenteen
  • vesihuollon (veden keruu, puhdistus, jakelu ja hallinnointi)

EU korostaa kaikissa kauppasopimuksissaan olevansa sitoutunut suojelemaan yleishyödyllisiä palveluja kaikilla hallinnon tasoilla, myös paikallisella tasolla. Kaikki yksityistämistä, sääntelyn purkamista tai palvelujen vapauttamista koskevat päätökset kuuluvat kokonaisuudessaan kansallisten hallitusten ja paikallisviranomaisten toimivaltaan. Kauppasopimukset eivät tätä tilannetta muuta, eikä sitä muuta myöskään transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuus.

Transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuus ei velvoita EU:n jäsenvaltioiden hallituksia eikä julkisista terveyspalveluista vastaavia viranomaisia tekemään yksityisen sektorin kanssa mitään sopimuksia. Jotkin EU-maat ovat päättäneet sallia EU:n ulkopuolisten maiden yritysten tarjota yksityisiä koulutus- ja terveyspalveluja; toiset taas eivät. Tämä on yksinomaan kunkin jäsenvaltion hallituksen oma valinta.

Jos EU:n jäsenvaltion hallitus päättää palauttaa kansalliseen hallintaan palvelun, jonka se tai edellinen hallitus on yksityistänyt tai antanut sopimusteitse yksityisen yrityksen hoidettavaksi, sillä on oikeus näin tehdä. Jäsenvaltion olisi luonnollisesti noudatettava omia kansallisia lakejaan ja EU:n lainsäädäntöä – esimerkiksi maksamalla korvaus investointikohteen pakkolunastuksesta. Transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuus ei kuitenkaan salli Yhdysvaltojen yritysten nostaa tällaista hallitusta vastaan kanteita saamatta jääneistä voitoista.

Sijoittajien oikeudet

Investoinnit ovat EU:n talouden keskiössä. Ne tuottavat kasvua ja työpaikkoja ja ovat kaupankäyntiä edistävä voima.  Investointien sisällyttäminen transatlanttiseen kauppa- ja investointikumppanuuteen voisi tarkoittaa

  • uusia investointimahdollisuuksia ja niin EU:n kuin Yhdysvaltojen muokkaamista houkuttelevammaksi investoinneille
  • tasapuolisten toimintaedellytysten luomista EU:n investoinneille Yhdysvalloissa (nykyisin investointisuoja on parempi sellaisten EU-maiden yrityksillä, joilla on Yhdysvaltojen kanssa kahdenvälinen investointisopimus, kuin sellaisten EU-maiden yrityksillä, joilla tällaista sopimusta ei ole) 
  • investointisuojaa koskevien perussääntöjen vahvistamista, mikä on tärkeää, kun luodaan toimintaympäristöä, joka kannustaa kestävään kasvuun ja työpaikkojen luomiseen
  • nykyisen investointisuojajärjestelmän uudistamista ja tasapainottamista ja järjestelmän avoimuuden lisäämistä sekä valtioilla olevan yleisen edun mukaisen sääntelyoikeuden suojelua.

EU-maat ovat 1950-luvulta lähtien allekirjoittaneet noin 1 400 kahdenvälistä kauppa- ja investointisopimusta EU:n ulkopuolisten maiden kanssa.  Näihin sopimuksiin sisältyy muun muassa toimenpiteitä, joilla suojellaan investointeja ja ratkaistaan yksityisten yritysten ja valtioiden välisiä riita-asioita – eli niin sanottu sijoittajan ja valtion välinen riitojenratkaisujärjestelmä. 

EU on ajanut menestyksellisesti YK:ssa sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisun avoimuutta edistäviä ensimmäisiä maailmanlaajuisia sääntöjä. Transatlanttisen kauppa- ja investointikumppanuuden myötä komissio haluaa ottaa käyttöön investointisuojajärjestelmän, joka olisi todellinen parannus nykykäytäntöön ja voisi toimia mallina muille sopimuksille.  

Kumppanuudessa perustettaisiin uusi investointituomioistuinjärjestelmä

  • varmistamaan, että valtiot noudattavat perussääntöjä, joiden mukaan
    • ne eivät syrji toistensa sijoittajia vaan
    • kohtelevat niitä oikeudenmukaisesti – esimerkiksi eivät ota hallintaansa niiden omaisuutta maksamatta riittäviä korvauksia,
  • tarjoamaan valtioille ja sijoittajille keinon ratkaista niiden välille syntyvät mahdolliset riidat oikeudenmukaisella ja puolueettomalla tavalla.

Investointituomioistuinjärjestelmässä muun muassa

  • selvennettäisiin ja rajoitettaisiin sijoittajien oikeuksia 
  • nimitettäisiin riippumattomalla tavalla tuomarit ja tuomareita sitoisivat tiukat käytännesäännöt
  • annettaisiin valtioille selkeät takuut niiden oikeudesta yleisen edun mukaiseen sääntelyyn
  • taattaisiin täysi avoimuus siten, että käsiteltäviä asioita koskevat asiakirjat ja kuulemiset olisivat yleisön tarkasteltavissa.

Kyllä, valtiot voivat edelleen säännellä, ja ei, yritykset eivät voi haastaa valtioita oikeuteen siksi, etteivät ne pidä uudesta lainsäädännöstä. 

Valtioilla on edelleen täysi vapaus säännellä yleisen edun mukaisesti. Niiden olisi ainoastaan varmistettava seuraavien neljän perustakuun noudattaminen:

  • ne eivät saa syrjiä toistensa sijoittajia kansallisuuden perusteella
  • ne eivät saa ottaa haltuunsa (pakkolunastaa) sijoittajien omaisuutta, esimerkiksi kansallistamalla sitä, maksamatta riittävää korvausta
  • niiden on sallittava ulkomaisten sijoittajien siirtää sijoituksiin liittyviä varojaan kotimaahan ja kotimaasta
  • niiden on suojattava ulkomaisia sijoittajia epäoikeudenmukaiselta kohtelulta, kuten
    • oikeussuojan epäämiseltä, jossa ulkomaista sijoittajaa estetään nostamasta oikeutettua kannetta sijoituksen kohdemaan tuomioistuimessa,
    • kohdennetulta syrjinnältä, joka perustuu sijoittajan sukupuolen, rodun tai uskonnon kaltaiseen seikkaan.

Sijoittaja voisi nostaa kanteen investointituomioistuimessa ainoastaan, jos yhtä tai useampaa tällaista selkeästi määriteltyä perustakuuta vastaan on rikottu.

Lisäksi komission ehdotuksessa

  • todetaan selkeästi, että valtioiden oikeus säännellä yleisen edun mukaisesti säilytetään täysimääräisesti
  • selvennetään, ettei investointisuojasääntöjä saa tulkita valtioiden sitoumukseksi olla muuttamatta lakeja tulevaisuudessa, vaikka tällaiset muutokset heikentäisivät sijoittajan tuotto-odotuksia
  • estetään sijoittajia nostamasta kanteita ainoastaan valtion sääntelystä johtuvien tulonmenetysten perusteella.

Investointituomioistuin työskentelee täysin läpinäkyvästi. Kaikki kuhunkin asiaan liittyvät asiakirjat julkaistaan verkossa, ja kaikki kuulemiset ovat yleisölle avoimia. Lisäksi kaikilla asiaan liittyvillä tahoilla on mahdollisuus saada äänensä kuuluviin.  

Ei salli. Investointituomioistuinta koskevilla säännöillä ei ohiteta kansallisia tuomioistuimia. Sen sijaan niillä pyritään varmistamaan, etteivät ulkomaiset sijoittajat jää pulaan niissä harvoissa tapauksissa, joissa kansalliset tuomioistuimet eivät pysty ratkaisemaan asiaa.

Sekä EU:ssa että Yhdysvalloissa on vankat ja toimivat oikeusjärjestelmät. Valtaosassa ulkomaisen sijoittajan eteen tulevista ongelmista – kuten luvansaantivaikeuksissa tai sopimuskysymyksissä – kansallisten oikeuslaitosten pitäisi pystyä tutkimaan asia ja ratkaisemaan se puolueettomasti ja toimivalla tavalla.

Mikään oikeusjärjestelmä ei kuitenkaan ole täysin pettämätön. Voi käydä niin, että ulkomaiselta sijoittajalta evätään oikeuskäsittely tai että kansalliset tuomioistuimet eivät voi käsitellä kannetta asianmukaisesti, jos asia on esimerkiksi politisoitunut.

Sijoittajat eivät myöskään yleensä voi kansallisissa tuomioistuimissa vedota investointisääntöihin, joista määrätään kansainvälisissä investointisopimuksissa, kuten TTIP-sopimuksessa.

Tällaisissa tilanteissa sijoittajalla ei välttämättä ole tahoa, jonka puoleen kääntyä sijoituksensa kohtelua koskevien ongelmien kanssa. Ne voivat jopa johtaa siihen, ettei kyseinen sijoittaja sijoita enempää kyseiseen maahan.

Turvaverkko ja tiukat ehdot

Transatlanttisen kauppa- ja investointikumppanuussopimuksen mukainen investointituomioistuinjärjestelmä muodostaisi sijoittajille turvaverkon juuri niitä tilanteita varten, joissa kansalliset tuomioistuimet eivät ratkaise ongelmia riittävällä tavalla.

Jos sijoittaja veisi asian investointituomioistuimeen, sen olisi kuitenkin ensin vedettävä kansallisiin tuomioistuimiin viemänsä asia pois ja esitettävä tästä investointituomioistuimelle todisteet.

Kun asia olisi viety investointituomioistuimen, sitä ei voisi enää viedä kansallisiin tuomioistuimiin.

Näin

  • estettäisiin sijoittajia viemästä asiaa samanaikaisesti sekä kansalliseen tuomioistuimeen että investointituomioistuimeen
  • kannustettaisiin sijoittajia ratkaisemaan riidat kansallisissa tuomioistuimissa ja viemään ne kumppanuuden alaiseen investointituomioistuimeen vasta viimeisenä keinona, jos kansallinen tuomioistuin ei pysty pitämään sijoittajille kumppanuudessa taattuja perustakuita voimassa.

Transatlanttisen kauppa- ja investointikumppanuussopimuksen alainen investointituomioistuin kunnioittaisi kansallisia tuomioistuimia toisellakin tavalla. Sen työ rajoittuisi yksinomaan sijoituksia koskeviin kumppanuussopimuksen määräyksiin kansainvälisen oikeuden mukaisesti. Se ei päättäisi kansalliseen eikä EU:n lainsäädäntöön kuuluvista asioista.

Jos investointituomioistuimen pitäisi käsitellä kansalliseen lainsäädäntöön liittyvää oikeudellista kysymystä, sen olisi noudatettava kansallisten tuomioistuinten tulkintaa kyseisestä lainsäädännöstä. Näin ollen investointituomioistuin ei horjuttaisi kansallisten tuomioistuinten työtä millään tavalla.

Immateriaalioikeudet

Ei ole. 

ACTA-sopimuksen eli väärentämisenvastaisen kauppasopimuksen tarkoituksena oli lopettaa väärennettyjen tavaroiden kauppa EU:n ja kymmenisen muun maan välillä. Joissakin näistä maista tapa valvoa immateriaalioikeuksien suojelemiseksi laadittujen sääntöjen noudattamista poikkesi EU:n tavasta. Euroopan parlamentti äänesti ACTA-sopimusta vastaan. Euroopan komissio kunnioittaa parlamentin päätöstä eikä pyri sisällyttämään ACTA-sopimusta kumppanuuteen.

EU ja Yhdysvallat ovat yhtä mieltä immateriaalioikeuksien merkityksestä innovoinnin ja kasvun edistämisessä ja työpaikkojen luomisessa. Ne ovat yhtä mieltä myös siitä, että tekijänoikeuksien rikkominen ja muut immateriaalioikeuksien loukkaukset ovat taloudelle vahingollisia.  

Sekä EU että Yhdysvallat ovat säätäneet yksityiskohtaisia ja toimivia lakeja immateriaalioikeuksien suojelemiseksi, vaikka joissakin tapauksissa lähestymistapa tavoitteen saavuttamiseksi on niissä erilainen. 

Transatlanttisella kauppa- ja investointikumppanuussopimuksella ei yhdenmukaisteta EU:n ja Yhdysvaltojen lainsäädäntöä tällä alalla, mutta sillä voidaan auttaa ratkaisemaan joitakin tiettyjä immateriaalioikeuksiin liittyviä kysymyksiä. Se voisi myös auttaa yhteistyössä molempia osapuolia hyödyttävissä asioissa. Esimerkiksi muusikot eivät Yhdysvalloissa saa minkäänlaisia tekijänoikeuspalkkioita, kun heidän musiikkiaan soitetaan radiossa, mutta EU:ssa saavat.