Työllisyys, sosiaaliasiat ja osallisuus

Vapaa liikkuvuus – EU-kansalaiset

Työntekijöiden vapaa liikkuvuus on EU:n keskeisiä periaatteita. Siitä säädetään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 45 artiklassa, ja sitä käsitellään myös EU:n toissijaisessa lainsäädännössä ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä. EU-kansalaisella on oikeus

  • olla työnhakijana toisessa EU-maassa
  • työskennellä siellä ilman työlupaa
  • asua siellä työnhakijana tai työntekijänä
  • jäädä maahan työsuhteen päättymisen jälkeenkin
  • tulla kohdelluksi tasa-arvoisesti maan omien kansalaisten kanssa työnsaannin, työolojen ja muiden sosiaali- ja veroetuuksien suhteen.

EU-kansalaisilla voi myös olla tiettyjä terveydenhuolto- ja sosiaaliturvaetuuksia, jotka siirtyvät heidän mukanaan, kun he hakevat työtä toisesta EU-maasta (katso sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittaminen).

Työntekijöiden vapaa liikkuvuus koskee yleisesti ottaen myös niitä Euroopan talousalueen maita, jotka eivät kuulu EU:hun, eli Islantia, Liechtensteinia ja Norjaa.

Joidenkin alojen ammattipätevyys tunnustetaan myös muissa EU-maissa (katso ammattipätevyyden vastavuoroinen tunnustaminen).

Sosiaaliturvan koordinointi EU:ssa suojelee kansalaisten oikeuksia, kun he muuttavat EU-maasta toiseen tai Islantiin, Liechtensteiniin, Norjaan tai Sveitsiin.

Ketkä voivat hyödyntää liikkumisvapautta?

  • Työnhakijat eli EU-kansalaiset, jotka muuttavat toiseen EU-maahan työnhaun vuoksi, tietyin rajoituksin
  • Toisessa EU-maassa työskentelevät EU-kansalaiset
  • EU-kansalaiset, jotka palaavat kotimaahansa työskenneltyään ulkomailla
  • Edellä mainittujen työntekijöiden perheenjäsenet

Oikeudet voivat jossain määrin poiketa yksityisyrittäjillä, opiskelijoilla ja eläkeläisillä sekä muilla henkilöillä, jotka eivät ole mukana työelämässä. Lisätietoa näiden ryhmien oikeuksista on Sinun Eurooppasi -sivustolla.

Mitkä rajoitukset koskevat liikkumisvapautta?

  • Tällä sivustolla esitellyt oikeudet kuuluvat niille, jotka muuttavat työn vuoksi.
  • Liikkumisvapautta voidaan rajoittaa yleiseen turvallisuuteen ja järjestykseen tai kansanterveyteen liittyvien syiden perusteella. Lisäksi julkisen sektorin tehtäviin voi liittyä rajoituksia.

Jaa tämä sivu