Jos haluat suoraan navigointipolkuun, ohita sivuston työkalut ja kielivalikko

Tuomioistuimen ratkaisuja

Sellainen jäsenvaltion kansallinen sääntely, jonka mukaan sairaalahoidosta toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevassa yksityisessä sairaalassa aiheutuneita kuluja ei korvata lainkaan, ei ole palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteen mukaista. Yhteisöjen tuomioistuin tutki tämän periaatteen osalta säännöksen, jonka mukaan sellaista tilannetta, jossa hoito saadaan toisessa jäsenvaltiossa, kohdellaan eri tavalla kuin sellaista tilannetta, jossa hoito saadaan oman jäsenvaltion alueella. Kansalaisen on maksettava toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevassa yksityisessä sairaalassa saamansa sairaalahoidot ilman, että niitä korvattaisiin hänelle, mutta hänen ei tarvitse maksaa mitään, jos hän saa sairaalahoitoa kotimaassa sijaitsevassa julkisessa tai yksityisessä sairaalassa, joka kuuluu sosiaalivakuutusjärjestelmään. Lisäksi toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevassa yksityisessä sairaalassa hätätilanteessa annetusta sairaalahoidosta aiheutuneita kuluja ei korvata hänelle, vaikka ne korvattaisiin, jos kyseinen hoito olisi saatu omassa jäsenvaltiossa sijaitsevassa yksityisessä sairaalassa, joka ei kuulu sosiaalivakuutusjärjestelmään. Sääntely vaikeuttaa siis potilaiden mahdollisuuksia käyttää muissa jäsenvaltioissa sijaitsevien sairaaloiden palveluja tai jopa estää sen. Kiellon ehdottomuus ei ole tavoitellun päämäärän mukainen, koska olisi voitu käyttää vähemmän rajoittavia ja paremmin palvelujen tarjoamisen vapautta noudattavia toimenpiteitä.

Lisätietoja (asia Stamatelaki) 

Jos henkilö hakeutuu sairaalahoitoon toiseen EU-maahan ja mukana matkustaa saattaja, hoidettavan ja hänen saattajansa matka-, majoitus- ja ateriakulut korvataan sen maan korvausperiaatteiden mukaan, jossa hoidettava henkilö on vakuutettu.

Lisätietoja (asia Acereda Herrera)

Toisessa jäsenvaltiossa annetun sairaalahoidon korvausvelvoite koskee myös julkisen terveydenhuoltojärjestelmän piirissä annettavaa maksutonta hoitoa. Yhdistyneen kuningaskunnan julkinen terveydenhuoltojärjestelmä (NHS) ei voi evätä potilaalta lupaa sairaalahoitoon ulkomailla perusteilla, jotka koskevat asuinvaltion hoitojonojen olemassaoloa, ellei se pysty osoittamaan, että odotusaika ei ylitä potilaan kunnon ja hoidon tarpeen perusteella arvioitua lääketieteellisesti hyväksyttävää aikaa.

Lisätietoja (asia Watts)

p>Oleskelujäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmän on korvattava sairaanhoitokulut henkilölle, jolla on E111- ja E112-lomakkeet ja joka on kiireellisistä lääketieteellisistä syistä joutunut sairaalaan EU:n ulkopuolisessa maassa, sen jäsenvaltion sairausvakuutuslaitoksen puolesta, jossa kyseinen henkilö on vakuutettu.

Lisätietoja (asia Keller)

 

Säännökset Saksan virkamiesten oikeudesta kylpylähoitokorvauksiin ovat ristiriidassa palvelujen tarjoamisen vapauden kanssa. Säännösten mukaan ulkomaisen kylpylähoidon kustannuksia ei korvata, ellei voida osoittaa, että hoito on tehokkaampaa kuin Saksassa annettava hoito. Tällainen rajoitus on perusteeton palvelujen tarjoamisen vapauden este.

Lisätietoja (asia Leichtle)

Tämä tuomio vahvistaa asiassa Müller-Fauré annetun tuomion ja täydentää sitä. Siinä täsmennetään ennakkoluvan tarkoitus (asetus (ETY) N:o 1408/71, 22 artikla). Asetuksen 1408/71 soveltaminen antaa vakuutetuille tiettyjä oikeuksia, joita heillä ei muuten olisi. Kyseinen asetus on kuitenkin vain yksi tapa toteuttaa terveydenhoitopalvelujen tarjoamisen vapautta. Sen tarkoituksena on edistää tätä vapautta.

Lisätietoja (asia Inizan)

EU:n lainsäädännön perusperiaatteita on palvelujen tarjoamisen vapaus. Tästä syystä jäsenvaltiot eivät voi edellyttää ennakkolupaa tapauksissa, joissa henkilö saa muuta kuin sairaalahoitoa toisessa jäsenvaltiossa hoitopalvelujen tarjoajalta, jonka kanssa vakuutetun sairausvakuutuslaitos ei ole tehnyt sopimusta. Sairaalahoidon osalta ennakkoluvan edellyttäminen voi sen sijaan olla perusteltua. Tuomioistuin vahvistaa, että terveydenhuoltojärjestelmän organisointitapa ei vaikuta oikeuteen saada korvaus hoitokuluista.

Lisätietoja (asia Müller-Fauré ja Van Riet)

Eläkeläisillä on oikeus korvaukseen ulkomailla annetusta sairaanhoidosta. Kansalliset viranomaiset eivät voi edellyttää ennakkolupaa, ja niiden on korvattava hoitokulut muulloinkin kuin vain silloin, kun sairaus ilmenee äkillisesti henkilön oleskellessa toisessa maassa.

Lisätietoja (asia Ioannidis)

Vaikka ennakkolupajärjestelmä saattaa rajoittaa sairaalahoitopalvelujen tarjoamisen vapautta, se on kuitenkin tarpeen, jotta sosiaaliturvajärjestelmien taloudellinen tasapaino säilyisi ja sairaalapalvelut olisivat kaikkien saatavilla. Tuomioistuin määrittää kriteerit, joiden perusteella voidaan myöntää lupa sairaalahoitoon toisessa EU:n jäsenvaltiossa ja määrittelee, mikä Alankomaiden lainsäädännön mukaan katsotaan tavanomaiseksi ja välttämättömäksi hoidoksi.

Lisätietoja (asia Geraets-Smits ja Peerbooms)

Tuomioistuin määrittää, mitkä sairaalassa tehdyn leikkauksen yhteydessä veloitetuista hoitokuluista korvataan. Jos sinulta evätään perusteettomasti lupa toisessa valtiossa annettavaan sairaalahoitoon, mutta lupa myönnetään jälkikäteen esimerkiksi tuomioistuimen päätöksellä, sinulla on oikeus vähintään yhtä edulliseen korvaukseen kuin siinä tapauksessa, että hoito annettaisiin maassa, jossa olet vakuutettu.

Lisätietoja (asia Vanbraekel)

EU:n jäsenvaltioiden kansalaiset voivat ovat oikeutettuja sairaanhoitoon toisessa jäsenvaltiossa ilman ennakkolupaa ja korvauksiin sen valtion korvausperiaatteiden mukaisesti, jossa heidät on sairausvakuutettu. Oikeusriidoissa oli kyse silmälasien hankinnan ja laitoshoidon ulkopuolella annetun oikomishoidon kustannusten korvaamisesta.

Lisätietoja (asia Kohll)
Lisätietoja (asia Decker)
 

    Jaa

  • Lähetä Twitteriin Jaa Facebookissa Jaa Google+:ssa