Inspiring non-EU countries

Lisätyökalut

 

Uutisia

    Alue- ja kaupunkipolitiikan pääosaston vanhempi ulkopuolinen asiantuntija ja entinen pääneuvonantaja Ronald Hall kertoo oman näkemyksensä EU:n kansainvälisestä kaupunkiyhteistyöohjelmasta.

    Tällä hetkellä yli puolet maailman väestöstä asuu kaupungeissa. Kaupunkikeskukset ovat kasvun ja kehityksen lähteitä. Ne vetävät puoleensa maaseudun asukkaita, jotka etsivät parempaa toimeentuloa, laadukkaampia koulutus- ja terveydenhuoltopalveluja sekä parempaa tulevaisuutta lapsilleen.

    Siirtyminen maaseudun matalamman tuottavuuden toiminnoista, pääosin perinteisestä maataloudesta, kaupunkialueiden enemmän lisäarvoa tuottaviin toimintoihin tuotannossa ja monilla palvelualoilla on talouskasvun kannalta avainasemassa. Kehitys on kulkenut tähän suuntaan kaikissa maailman teollisuusmaissa, ja myös maailman nousevat taloudet ovat omaksuneet tämän mallin sellaisenaan.

    Teollisuusmaiden kasvu on 1900-luvulla perustunut runsaasti luonnonvaroja kuluttavan kaupunkikehityksen malliin, jonka eduilla on kuitenkin ollut hintansa. Se on johtanut luonnonvarojen – ja luonnon – ehtymiseen sekä ilman, jokien ja merien saastumiseen, mikä uhkaa nyt kehittyneen maailman suurkaupunkien elämänlaatua.

    On tärkeää, että teollistuneen maailman kokemukset ymmärrettäisiin kehitysmaissa ja kasvavissa talouksissa, joissa kaupungistuminen ja talouskasvu kulkevat rinta rinnan. Näin kansallisten ja kaupunkien viranomaisten viime vuosikymmenten aikana kehittämät hyvät käytännöt sekä historian aikana tehdyt virheet voitaisiin ottaa huomioon nousevan talouden maiden kaupunkipolitiikoissa.

    Kaikkia hyödyttävän ratkaisun löytäminen

    Tällaisesta yhteistyöstä hyötyvät kaikki osapuolet. Teollisuusmailla on yli satavuotisen kaupungistumiskehityksen jälkeen paljon annettavaa, mutta myös nousevan talouden mailla, joita perinteet eivät niinkään sido, on monia innovatiivisia ratkaisuja jaettaviksi teollisten talouksien kanssa. Jotkin maailman suurimmista kaupunkikeskuksista löytyvätkin kasvavista talouksista, kuten Kiinasta ja Intiasta sekä Latinalaisesta Amerikasta.

    Kenties kaikkein suurin kannustin yhteistyölle ja tiedon jakamiselle on kuitenkin maiden ja maanosien yhteinen kiinnostus maapallon suojelemiseen. On pikaisesti kehitettävä yhteinen kestävä kaupunkikehitysmalli, jonka avulla säästetään luontoa ja luonnonvaroja sekä vähennetään päästöjä, jotka saastuttavat kaupunkejamme, vaarantavat lastemme terveyden ja lisäävät ilmaston lämpenemistä. Kestävä kaupunkikehitys onkin Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteiden keskiössä. Tavoitteiden perusteella on puolestaan laadittu muun muassa uusi kaupunkikehitysohjelma, jonka yli 170 maata hyväksyi Quitossa, Ecuadorissa vuonna 2016.

    Euroopan komission alue- ja kaupunkipolitiikan pääosasto on käynnistänyt 14 virallista alue- ja kaupunkipoliittista vuoropuhelua kuuden EU:n strategisen kumppanin (Kiina, Venäjä, Brasilia, Meksiko, Japani ja Intia), itäisten kumppanuusmaiden (Ukraina, Moldova, Georgia) sekä Latinalaisen Amerikan maiden (Argentiina, Chile, Peru, Kolumbia) ja Keski-Amerikan integraatiojärjestön (SICA) kanssa. Edellä mainittujen järjestelyjen ulkopuolella yhteistyötä on kehitetty muiden strategisten kumppaneiden, kuten Kanadan ja Etelä-Afrikan, sekä alueellisten ryhmittymien, kuten CARICOMin (Karibian yhteisö), ASEANin (Aasia), SACUn (eteläinen Afrikka) ja UEMOAn (Länsi-Afrikka) kanssa.

    EU suhtautuu erittäin vakavasti kestävän kaupungistumisen haasteeseen. EU:ta Quitossa vuonna 2016 edustanut aluepolitiikasta vastaava komission jäsen Corina Creţu kertoi EU:n sitoutuvan tarjoamaan osaamistaan ja resurssejaan uuden kaupunkikehitysohjelman edistämiseksi. Työn sisäinen ulottuvuus muodostuu 28 jäsenvaltion kaupunkikehitysohjelmia ohjaavasta EU:n kaupunkiagendasta. Ulkoisessa ulottuvuudessa yhteistyötä EU:n ulkopuolisten maiden kanssa tehdään diplomaattisuhteiden kautta.

    Kestävän kaupunkikehityksen vahvistaminen

    Ulkoisen ulottuvuuden veturina toimii tällä hetkellä kansainvälinen kaupunkiyhteistyön (International Urban Cooperation, IUC) ohjelma (2017–2019), jonka tärkein elementti on EU:n ja EU:n ulkopuolisten kaupunkien viranomaisten tukeminen yhteistyöhön kaupunkikehityksen alalla. Ohjelma perustuu pääosin EU:n Maailman kaupungit -hankkeen ja URBELAC-hankkeen viisivuotisiin pilottitoimiin.   

    Maailman kaupungit -hankkeessa (2015–2018) EU:n kaupungit ovat tehneet yhteistyötä yhdessä kumppanikaupunkiensa kanssa Kanadassa, Kiinassa, Intiassa, Japanissa, Etelä-Koreassa, Indonesiassa, Vietnamissa, Australiassa ja Etelä-Afrikassa. Kumppanikaupungit ovat jakaneet kokemuksiaan muun muassa älykkäästä kaupunkikehityksestä, energiatehokkuudesta, jätehuollosta ja kestävästä liikenteestä. URBELAC-hankkeessa (2011–2019) on alkamassa neljäs ohjelmakausi, jonka puitteissa Euroopan komissio ja Latinalaisen Amerikan kehityspankki ovat tukeneet EU:n sekä Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen (LAC) kaupunkeja. Hankkeessa on kehitetty EU:n ja LAC-maiden verkosto edistämään kokemusten vaihtoa, vertailukehittämistä ja toimintasuunnitelmien valmistelua. Sekä URBELAC- että Maailman kaupungit -hanke ovat konkreettisia tuloksia Euroopan parlamentin tuesta kansainväliselle kaupunkitason diplomatialle.

    Kansainvälisen kaupunkiyhteistyön puitteissa kehitetään yhteistyöfoorumeita Kiinan, Intian, Japanin, Latinalaisen Amerikan ja Pohjois-Amerikan kanssa. Yhteistyöohjelma ennakoi EU-politiikkaa, jolla edistetään kansainvälistä yhteistyötä kaupunkien kesken. Kaupunkien välisen yhteistyön puitteissa noin 70 osallistujakaupunkia tekevät uusia yhteistyösopimuksia kestävän kaupunkikehityksen edistämiseksi. Sopimuksiin kuuluu paikallisten integroitua kaupunkikehitystä edistävien toimintasuunnitelmien valmistelu. Toimintasuunnitelmissa asetetaan etusijalle yhteistyö EU:n kaupunkiagendan ja uuden kaupunkikehitysohjelman aloilla.

    Maailman kaupungit -hankkeesta saadun kokemuksen pohjalta kaupungit soveltavat sidosryhmälähtöistä lähestymistapaa, jossa hyödynnetään julkisten viranomaisten, yritysten, tutkimusyhteisön ja kansalaisyhteiskunnan osaamista ja kokemusta. EU:n oma URBACT-kaupunkiverkosto-ohjelma tarjoaa merkittävää tietoa ja kokemusta paikallisten toimien suunnittelun tueksi.

    Kansainvälinen kaupunkiyhteistyö on johtanut yhteisiin pilottihankkeisiin. Viranomaiset, tutkimuslaitokset ja elinkeinoelämän edustajat ovat allekirjoittaneet yhteisymmärryspöytäkirjoja, joilla taataan hankkeiden kauaskantoinen tulevaisuus.

    Hyviä esimerkkejä

    Parman kaupunki (Italia) solmi kansainvälisen kaupunkiyhteistyön puitteissa kumppanuuden Frederictonin (Kanada) kanssa. Kanadalaisen kumppanuuskaupungin perinnöstä, kaupunkisuunnittelusta, kasvusta ja yhteisöpalveluista vastaava yksikkö tekee yhteistyötä Parman yhtäläisten mahdollisuuksien toimiston ja EU-hanketoimiston kanssa. Tavoitteena on parantaa paikallista demokratiaa tunnistamalla syrjäytyneiden ryhmien poliittisen osallistumisen esteitä ja niiden perussyitä sekä määrittelemällä mahdollisia menettelyjä ja mekanismeja esteiden poistamiseksi ja osallistavamman kaupunkikehityksen edistämiseksi.

    Italialainen Bolognan kaupunki tekee yhteistyötä yhdysvaltalaisen Austinin kanssa monilla aloilla terveellisemmän paikallisen elintarvikejärjestelmän kehittämisestä ja resurssitehokkuuden parantamisesta aina ilmastonmuutokseen sopeutumisen edistämiseen. Kaupunkien hallintoa koskevat teemat ovat olleet paljon esillä, ja esimerkiksi Austin on tullut siihen johtopäätökseen, että sen kestävän kehityksen toimiston ja talouskehitystoimiston on tiivistettävä koordinointiaan.

    Rotterdam (Alankomaat) tekee yhteistyötä Suratin (Intia) kanssa. Kaupungit keskittyvät ratkaisemaan vesihuoltoon liittyviä ongelmia, kuten juomaveden laadun varmistaminen, teollisuuden päästöjen aiheuttaman veden saastumisen estäminen, tulvilta suojautuminen sekä tehokas jätevedenkäsittely. Surat on saanut Rotterdamista asiantuntevan kumppanin, jolla on valtavasti kokemusta vesihuollosta. Rotterdam puolestaan on saanut Suratista kumppanin, joka käsittelee haasteita paljon laajemmassa mittakaavassa, mikä on saanut ensiksi mainitun kaupungin jo muuttamaan suhtautumistapaansa haasteisiin.

    LUE LISÄÄ

Lisää uutisia

International Affairs

In the international relations arena, the Directorate General for Regional and Urban Policy acts in support of, and in cooperation with the External Relations family of Directorates General (European External action Service EEAS and DEVCO) and with DG TRADE. There is a growing interest in different parts of world in the process of European integration, not just from an institutional point of view but also in terms of the policies that promote European cohesiveness. First and foremost among the latter is European regional policy which seeks to ensure that the benefits of the single market in Europe based on the free movement of goods and services, labour and capital, are as widely spread as possible.

Principal among the features of EU regional policy that are of interest to third countries such as China, Russia and Brazil, as well as to international organisations such as MERCOSUR and ASEAN, are the financial dimension and the geographical targeting of resources between Member States and regions; the geographical and strategic objectives; and the different dimensions of the implementation system. So far as countries in the European Neighbourhood are concerned the EU wishes to promote key concepts of EU regional policy such as open markets, respect for the environment, participative democracy and partnership in the conception and implementation of development policy.

This interest comes at a time when the policy has undergone substantial changes. In effect, EU regional policy today is a means of delivering the Union's policy priorities across its territory. It does so by co-financing integrated, national or regional investment programmes, where the Union's contribution to the programmes is greatest in the least prosperous areas.

Today therefore, EU regional policy is an integral part of economic policy, but with the unique feature that it is delivered with the consent and involvement of the grassroots through a multi-level governance system where each level - European, national, regional and local - has a role to play. The involvement of the grassroots, for example, in devising regional and local strategies and selecting projects creates a sense of ownership of European policy and in that way contributes to territorial integration. It is these features that have inspired interest in large countries with major territorial imbalances that are seeking to combine the pursuit of a more even pattern of growth with governance systems that contribute to transparent public policies and that help to further integration through decentralisation.

As well as projecting notions of inter-regional solidarity and good governance, cooperation in the field of regional policy also provides the opportunity to project other values such as respect for the free market through competition, state aid and public procurement rules, for environmental rules and policies and for equal opportunities and minority rights. These create the framework conditions under which EU financial support is granted and provide positive incentives to achieving high standards in public policy.

Regional Policy Dialogues

The Commission, DG REGIO, has concluded formal agreements on regional policy cooperation with China PDF EN zh, Russia PDF EN EN, Brazil PDF EN EN, and Ukraine PDF EN Ukrainian, Georgia PDF EN, Moldova PDF EN, Chile PDF EN es, Peru PDF EN es, Argentina PDF en es, Japan PDF EN, Mexico PDF EN es, Sistema de Integracion de Centro-America (SICA) PDF EN es, Colombia PDF EN es. These countries are confronted with wide regional disparities as well as major challenges in terms of coordinating the different levels of government, and ensuring that decentralization can be achieved without compromising efficiency.

Brochure : European Regional Policy, an inspiration for Countries outside the EU?

November 2009 - PDF en es fr hy ka mo pt Russian Ukrainian Chinese

Posters: PDF en