10 kysymystä koheesiopolitiikasta – EU:n aluepolitiikka

Lisätyökalut

  •  
  • Pienennä tekstiä  
  • Suurenna tekstiä  

Koheesiopolitiikan pohjalta toteutetaan kaikkialla Euroopassa satojatuhansia hankkeita, jotka rahoitetaan Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR), Euroopan sosiaalirahastosta (ESR) ja koheesiorahastosta (koheesiorahastosta hyötyvät EU:n jäsenvaltiot, joiden BKT on alempi kuin 90 prosenttia EU:n 27 jäsenvaltion keskiarvosta – Kroatiaa ei lasketa mukaan).

Vuonna 1986 Euroopan yhtenäisasiakirjassa määritellyn taloudellisen ja sosiaalisen koheesion tarkoituksena on vähentää eri alueiden välisiä kehityseroja ja vähiten kehittyneiden alueiden syrjäytyneisyyttä. EU:n uusimmassa sopimuksessa eli Lissabonin sopimuksessa lisättiin koheesioon uusi osa-alue, jolloin puhutaan taloudellisesta, sosiaalisesta ja alueellisesta koheesiosta. 

Ajatuksena on edistää koheesiopolitiikalla myös aiempaa tasapainoisempaa ja kestävämpää alueellista kehitystä. Kyseessä on laajempi käsite kuin aluepolitiikka, joka liittyy erityisesti EAKR:ään ja jota sovelletaan erityisesti aluetasolla.

Budjettikaudella 2014–2020 koheesiopolitiikan ja EU:n muiden alueelliseen kehitykseen vaikuttavien politiikkojen (kuten maaseudun kehittämispolitiikan sekä kalastus- ja meripolitiikan) yhteensovittamista ja yhdenmukaisuutta on tuettu määrittelemällä yhteiset säännökset EAKR:lle, ESR:lle, koheesiorahastolle, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastolle ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastolle. Kaikista viidestä rahastosta käytetään yhteisnimitystä Euroopan rakenne- ja investointirahastot (ERI-rahastot).

EU:n jäsenmaissa on hyvin erilaisia alueellisia hallintoratkaisuja. EU:n ohjelmien hallinnoinnin ja tilastoinnin helpottamiseksi alueet on määritelty erityisen tilastollisen alueluokituksen (tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistö, NUTS en) mukaan. EU on jaettu 274:ään NUTS 2 -tason alueeseen (800 000–3 000 000 asukasta).

Rajatylittävässä yhteistyössä puhutaan myös joskus nk. Euroregions-alueista. Ne saivat alkunsa toisen maailmansodan jälkeen, kun paikalliset poliittiset toimijat halusivat edistää yhteisiä etuja raja-alueilla, molemmin puolin rajaa.
Euroregions-alueet ovat käytännössä liittoumia, joilla ei ole varsinaista oikeudellista asemaa. Niiden toiminta on EU:sta riippumatonta, mutta ne osallistuvat usein EU:n alueyhteistyöhankkeisiin. Euroregions-alueita edustaa Euroopan raja-alueiden liitto en.

Vuosina 2014–2020 koheesiopolitiikassa käytettävissä olevista summista annetut asetukset tulivat voimaan 21.12.2013 osana rahoitusnäkymää eli EU:n seitsemän vuoden talousarviota. EU:n 28:ssa jäsenmaassa varattiin 351,8 miljardia euroa koheesiopolitiikan toimenpiteisiin vuosiksi 2014–2020. Se on noin kolmasosa EU:n budjetista. Kansalliset hallitukset neuvottelivat siitä, miten varat tulisi jakaa Euroopan unionin neuvostossa. Vaikka kaikki alueet hyötyvät edelleen koheesiopolitiikasta, etusijalle asetettiin ne maat ja alueet, joiden kehitys on jäljessä. Yli puolet määrärahoista (182,2 miljardia euroa) on varattu vähemmän kehittyneille alueille, joiden BKT on alle 75 prosenttia EU:n 27 jäsenvaltion keskiarvosta. 35 miljardia euroa on kohdistettu siirtymäalueille, joiden BKT on 75–90 prosenttia EU:n keskiarvosta, ja 54 miljardia euroa kehittyneemmille alueille, joiden BKT on yli 90 prosenttia EU:n keskiarvosta.

Jäsenvaltiot käyttävät määrärahoja ohjelmien rahoittamiseen. Ne voivat olla koko maan kattavia temaattisia ohjelmia (esimerkiksi ympäristöön tai kuljetukseen liittyviä ohjelmia) tai alueellisia ohjelmia, joissa määrärahat ohjataan maan tiettyyn osaan.

Selvitä, onko alueesi mukana vuosina 2014–2020

Kaikki EU:n alueet voivat saada tukea ERI-rahastoista. Euroopan komissio ei puutu rahastoista tuettavien hankkeiden valintaan, ellei kyseessä ole laajamittainen hanke. Ohjelmien hallinnointi on hajautettu kansallisille ja alueellisille viranomaisille. Ne hallinnoivat kaikkia 455:tä ohjelmaa, joilla koheesiopolitiikkaa toteutetaan ohjelmakaudella 2007-2013.

Näitä viranomaisia kutsutaan hallintoviranomaisiksi. Ne määrittelevät valintakriteerit, organisoivat valintakomitean toiminnan ja valitsevat hankkeet avoimen ehdotuspyyntömenettelyn jälkeen.
Luettelo hallintoviranomaisista
ja ohjelmista en alueittain ja maittain. Muita EU-rahoitusmahdollisuuksia.

Rakennerahastoista voidaan antaa tukea monenlaisille hakijoille. Koheesiopolitiikan keinoin voidaan tukea yrityksiä (erityisesti pk-yrityksiä), julkisyhteisöjä, yhdistyksiä tai yksityishenkilöitä, jos esitetty hanke täyttää ohjelmaa hallinnoivan viranomaisen asettamat valintakriteerit. Rakennerahastoista tukea voivat saada myös EU:hun sijoittautuneet ulkomaiset yritykset.

Ohjelmakaudella 2007-2013 kunkin maan on julkaistava ja pidettävä ajan tasalla luetteloa en kaikista rakennerahastojen tuensaajista.

Säännöissä määritellään tukikelpoiset menot. Yhteisistä säännöksistä annetussa asetuksessa eritellään ohjelmakaudelle 2014–2020 11 temaattista tavoitetta, joita tuetaan koheesiopolitiikan rahastoista. Merkittävä osa määrärahoista on kohdistettava näihin tavoitteisiin, jotka koskevat muun muassa tutkimusta ja innovaatioita, pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) tukemista, ympäristöä, kuljetusta, työllisyyttä, koulutusta ja julkista hallintoa. Jäsenmaat ja alueet laativat toimenpideohjelmat ja päättävät, miten rahastoista myönnetyt varat jaetaan aihepiireittäin. Kansalliset strategiat on kuvattu kumppanuussopimuksissa.

Lisätietoa EU:n koheesiopolitiikan toiminta-alueista

Koheesiopolitiikan 11 temaattista tavoitetta auttavat saavuttamaan Eurooppa 2020 -strategian eli EU:n kasvustrategian päämäärät. Sen tarkoituksena on saada aikaan älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua. Koheesiopolitiikan rahastot ovat tärkein investointiväline toimenpiteissä, jotka tukevat työllisyyttä, innovaatiota, koulutusta, osallisuutta ja siirtymistä vähähiiliseen talouteen.

Sekä Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR) että Euroopan sosiaalirahasto (ESR) tukevat temaattisten tavoitteiden puitteissa tiettyjä painopistealueita, ja määrätty osa rahoituksesta kohdistetaan niihin. Vähemmän kehittyneiden alueiden on keskitettävä vähintään 50 prosenttia EAKR:n rahoituksesta ja 60 prosenttia ESR:n rahoituksesta näihin tavoitteisiin. Siirtymäalueiden osalta luvut ovat 60 ja 70 prosenttia ja kehittyneempien alueiden osalta luku on 80 prosenttia.

Käytettävissä olevan rahoituksen vaikutusten maksimoimiseksi tulospainotteisuutta on vahvistettu ohjelmakaudella 2014–2020, ja tiettyjen ehtojen on täytyttävä ennen määrärahojen ohjaamista kohteisiinsa. Näillä ennakkoehdoilla varmistetaan, että koheesiopolitiikan määrärahat todella vaikuttavat alueella.

  1. INTERREG-aloite sisältyy Euroopan alueellisen yhteistyön tavoitteeseen.
  2. URBAN (kaupunkialueiden kehitys)- ja EQUAL (työllisyys) -tavoitteet sisältyvät koheesiopolitiikkaan.
  3. Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto on korvannut Leader+ -ohjelman ja Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR), ja Euroopan meri- ja kalatalousrahasto (EMKR) on korvannut kalatalouden ohjauksen rahoitusvälineen (KOR) ja Euroopan kalatalousrahaston (EKTR).
  4. Ohjelmakauden 2007–2013 jälkeen liittymistä valmisteleva tukiväline (IPA) on korvannut erilaiset välineet, joita sovellettiin Turkkiin ja Balkanin maihin: PHARE, ISPA, Sapard, CARDS ja Turkin rahoitusväline. IPA:n avulla EU:n ehdokasmaita tai mahdollisia ehdokasmaita voidaan edelleen valmentaa osallistumaan koheesiopolitiikkaan ohjelmalohkojen ”alueellinen kehitys” ja ”rajat ylittävä yhteistyö” puitteissa.
  5. JASPERS, JEREMIE, JESSICA ja JASMINE: nämä neljä erityistukivälinettä kehitettiin ohjelmakaudella 2007–2013 yhteistyössä Euroopan investointipankin kanssa. Kyseessä ovat osaksi rahoitusjärjestelyvälineet ja osaksi tekninen apu. Nykyisen taloustilanteen ja julkisten varojen lisääntyvän vähyyden vuoksi rahoitusvälineillä odotetaan olevan vieläkin vahvempi asema koheesiopolitiikassa ohjelmakaudella 2014–2020. 

Kansallisten ja alueellisten viranomaisten tulee täyttää tietyt perusvaatimukset, ennen kuin hankkeille voidaan myöntää määrärahoja ERI-rahastoista. Kullekin alueelliselle tai kansalliselle ohjelmalle on nimettävä kolme viranomaista:

  1. Hallintoviranomainen tarkistaa, täyttääkö hanke tuen saamisen ehdot, ja valvoo tarkasti hankkeen edistymistä sekä siihen myönnettyjen varojen käyttöä.
  2. Todentamisviranomainen toimittaa komissiolle säännöllisesti selvitykset menoista sekä maksupyynnöt. Se todentaa maksupyynnöt ja katsoo, että ne perustuvat luotettaviin, voimassaolevien kansallisten ja EU:n sääntöjen mukaisiin kirjanpitojärjestelmiin.
  3. Tarkastusviranomainen tarkastaa järjestelmät ja hankkeet. Se ilmoittaa hallintoviranomaiselle ja todentamisviranomaiselle havaituista puutteista ja menoissa todetuista sääntöjenvastaisuuksista.

Euroopan komission tilintarkastusyksiköillä on valvojan rooli, ja ne voivat suorittaa tarkastuksia haluamanaan ajankohtana. Jos havaitaan räikeitä puutteita, komissio ja jäsenmaat laativat toimintasuunnitelman niiden korjaamiseksi. Jos kyseessä oleva valtio ei toteuta nopeasti korjaavia toimenpiteitä, komissio voi lykätä maksatusta tai keskeyttää sen. Komissio ottaa myös huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen toimittamat tarkastukset ja Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimukset.

Koheesiopolitiikan vaikutukset näkyvät joissakin maissa massiivisina investointeina (jopa 4 % bruttokansantuotteesta). Kuluvan ohjelmakauden alussa jäsenmaat ovat asettaneet kauden tavoitteensa nk. kansallisessa strategisessa viitekehyksessä.

Jäsenmaat ja Euroopan komissio arvioivat ohjelmien vaikutusta. Joka kolmas vuosi komissio julkaisee koheesioraportin, jossa kuvaillaan alueiden kehitystä ja koheesiopolitiikan vaikutusta. Se julkaisee myös vuosittain asiaa koskevan väliraportin. Esimerkiksi vuosina 2000-2006 koheesio-ohjelmat ovat vaikuttaneet Kreikan ja Portugalin bruttokansantuotteen kasvuun (Kreikassa 2,8 % ja Portugalissa 2 %).

Vaikutus ja tulokset – kasvu ja työllisyys EU:ssa kaudella 2007–2012

  • Bruttokansantuote henkeä kohti EU:n vähiten kehittyneillä alueilla (niin sanotuilla lähentymisalueilla) kasvoi 60,5 prosentista, joka on EU:n 27 jäsenvaltion keskiarvo, 62,7 prosenttiin vuosien 2007 ja 2010 välillä.
  • Arvioiden mukaan koheesiopolitiikalla luotiin vuosina 2007–2012 600 000 uutta työpaikkaa, joista vähintään kolmasosa pieniin ja keskisuuriin yrityksiin (pk-yrityksiin).
  • Kaudella 2007–2012 rakennettiin tai kunnostettiin 125 000 km teitä ja 1 800 km rautateitä 2jotka ovat auttaneet luomaan tehokkaan Euroopan laajuisen liikenneverkon (TEN-T).
  • 200 000 pk-yritystä sai suoraa taloudellista tukea, ja koheesiopolitiikalla autettiin 77 800 aloittelevaa yritystä aloittamaan toiminta.
  • Kaudella 2007–2012 tuettiin yli 60 000 tutkimushanketta.
  • 1,9 miljoonalla uudella henkilöllä on nyt laajakaistayhteys./li>

Koheesiopolitiikan vaikutusten ja tulosten seuranta on olennaisen tärkeää sen onnistumiselle jatkossa. Seurannan avulla pystytään esittelemään politiikalla saavutettuja asioita Euroopan kansalaisille. Samalla on tilaisuus oppia hyviä käytäntöjä sekä parantaa hankkeita ja ohjelmia jatkuvasti.

Jos sinulla on kysymys, johon näillä sivuilla ei ole vielä vastattu, ota yhteys alue- ja kaupunkipolitiikan pääosastoon.