Sopimusoikeus

Kaupankäyntiä ohjataan EU:ssa kansallisilla sopimuslaeilla. Koska kansallinen sopimuslainsäädäntö vaihtelee maasta toiseen, on kaupankäynti yli rajojen monimutkaisempaa ja kalliimpaa kuin kotimaankauppa.
Jos yritys haluaa harjoittaa liiketoimintaa toisessa EU-maassa,
- sen on selvitettävä tuossa maassa sovellettavan lainsäädännön määräykset ja löydettävä keinot toimia niiden mukaisesti
- sille aiheutuu lisäkustannuksia käännöstyöstä, oikeudellisesta neuvonnasta ja sopimusten mukauttamisesta kunkin maan kansalliseen lainsäädäntöön.
Nämä vaikeudet johtavat osaltaan siihen, että monet yritykset eivät ryhdy kaupankäyntiin yli rajojen tai eivät laajenna toimintaansa useamman EU-maan alueelle. Tilanne on ongelmallinen etenkin pienille ja keskisuurille yrityksille, koska ulkomaanmarkkinoille menemisestä aiheutuvat kustannukset voivat olla niille liian suuria suhteessa liikevaihtoon.
Jos yritykset eivät käy kauppaa yli kansallisten rajojen, kuluttajille tarjolla oleva tuotevalikoima usein kapenee ja kallistuu eikä heillä kenties ole lainkaan mahdollisuutta hankkia tuotteita toisista EU-maista.
Näiden ongelmien vuoksi Euroopan komissio on ehdottanut uutta yhteistä eurooppalaista kauppalakia





















.
Ehdotuksen mukaan





















yritykset voisivat myydä tuotteitaan toiseen EU-maahan noudattaen yhtä yhteistä säännöstöä, joka olisi voimassa kunkin jäsenmaan oman kansallisen sopimuslainsäädännön rinnalla. Rajat ylittävässä kaupassa osapuolet voisivat kaikkialla EU:n alueella päättää keskinäisellä sopimuksella, että ne soveltavat yhteistä eurooppalaista kauppalakia.
Yhteinen kauppalaki avaisi yrityksille uusia markkinoita, mikä monipuolistaisi tarjontaa. Lisäksi etuna olisi, että
- yritykset voisivat käydä kauppaa missä tahansa EU-maassa murto-osalla nykyisistä kustannuksista
- rajat ylittävän kaupankäynnin lainsäädännöllinen ympäristö yksinkertaistuisi
- kuluttajat hyötyisivät suuremmasta valinnanvarasta ja huokeammista hinnoista
- kuluttajansuoja paranisi ja kuluttajat tuntisivat paremmin oikeutensa silloin, kun he ostavat tuotteita toisesta EU-maasta.



