Kalastus

INSEPARABLE - Eat, Buy and Sell Sustainable FishINSEPARABLE - Eat, Buy and Sell Sustainable FishINSEPARABLE - Eat, Buy and Sell Sustainable FishINSEPARABLE - Eat, Buy and Sell Sustainable Fish

Haku
    Vapaa tekstihaku
Tilaa uutiskirje sähköpostiisi
European Market Observatory for Fisheries and Aquaculture Products
Linkkejä
Uutiset
A new publication is online; a statistical data summary describing the fisheries and aquaculture sector in figures.
The European Parliament has today endorsed the European Maritime and Fisheries Fund (EMFF) with an overwhelming majority. With a budget of €6.5 billion for 2014-2020, the fund will finance projects to implement the new reformed Common Fisheries Policy (CFP) and provide financial support to fishermen, fish farmers and coastal communities to adapt to the changed rules. The Fund will also finance projects to boost 'blue' growth and jobs under the EU's Integrated Maritime Policy (IMP).

Usein kysyttyä

Yhteisen kalastuspolitiikan uudistus; kysymyksiä ja vastauksia

Miksi uusi politiikka on tarpeen?

Euroopan kalastuspolitiikka on pikaisen uudistuksen tarpeessa. Pyynti ylittää kalojen turvallisen lisääntymisen rajat, jolloin yksittäiset kalakannat ehtyvät ja meriekosysteemin säilyminen vaarantuu. Kolmea neljästä kalakannasta kalastetaan nykyisiin liikaa: 82 % Välimeren ja 63 % Atlantin kalakannoista on liikakalastettuja. Saaliit pienenevät, ja alan tulevaisuus on epävarma.

Tässä tilanteessa komissio ehdottaa politiikan kunnianhimoista uudistusta, jolla halutaan luoda paremmat edellytykset kalakantojen ja kalastuksen sekä niiden perustana olevan meriympäristön tulevaisuudelle. Uudistus vaikuttaa osaltaan Eurooppa 2020 -strategiaan, ja politiikkaa kehitetään osana laajempaa meritalouden kokonaisuutta. Tavoitteena on varmistaa johdonmukaisempi politiikka EU:n meri- ja rannikkoalueilla pyrkimällä kohti kalastusalan vahvaa talouskehitystä, johon liittyy myös talouskasvu ja koheesion lisääntyminen rannikkoalueilla.

Ehdotetun uudistuksen ydin on kestävä kehitys. Kestävä kalastus tarkoittaa, että kalastus tapahtuu tasolla, joka ei vaaranna kantojen lisääntymistä ja joka lisää pitkän aikavälin tuottoa. Tämä edellyttää saaliiden määrän hallinnointia. Komissio ehdottaa, että vuoteen 2015 mennessä kantojen hyödyntäminen on saatava kestävälle tasolle. Se määritellään suurimmaksi saaliiksi, joka voidaan turvallisesti pyytää vuodesta toiseen ja jonka avulla kalakannan koko voidaan säilyttää enimmäistuoton tasolla. Tästä tasosta käytetään nimitystä "kestävä enimmäistuotto". Tavoite on vahvistettu Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksessa, ja se hyväksyttiin vuoden 2002 kestävän kehityksen huippukokouksessa tavoitteeksi, joka olisi saavutettava kaikkialla vuoteen 2015 mennessä.

Arviot1 osoittavat, että jos kantoja hyödynnetään tällä tavalla, niiden koko kasvaa noin 70 %. Kokonaissaaliit kasvaisivat noin 17 %, voittomarginaali kolminkertaistuisi, sijoitetun pääoman tuotto kuusinkertaistuisi, ja pyyntisektorin bruttoarvonlisäys kasvaisi lähes 90 %, mikä vastaa 2,7 miljardia euroa seuraavan vuosikymmenen aikana.

Kestävä kalastus lopettaisi myös pyyntisektorin riippuvaisuuden julkisesta tuesta. Se edistäisi hintojen vakauttamista avoimin edellytyksin, mikä olisi selkeästi kuluttajien edun mukaista. Markkinaehdoilla toimiva vahva, tehokas ja taloudellisesti elinkelpoinen kalastus olisi tärkeämpi ja aktiivisempi osa kalakantojen hoitoa.

Mitkä ovat uusien ehdotusten pääkohdat?

Monivuotinen ekosysteemipohjainen hallintomalli

Jotta Euroopan kalastusalan talous voisi elpyä, meriympäristöä on suojeltava tehokkaammin. EU:n kalastusalaa hallinnoidaan vastedes monivuotisten suunnitelmien ja ekosysteemipohjaisen lähestymistavan perusteella, johon sisältyy ennalta varautumisen periaate sen varmistamiseksi, että kalastustoiminnan vaikutukset meriekosysteemiin ovat mahdollisimman vähäiset. Kalastusalan pitkän aikavälin suunnittelu- ja investointivarmuus on parempi ja vakaampi. Tämä säästää resursseja ja parantaa pitkän aikavälin tuottoa.

Monivuotiset hoitosuunnitelmat on tarkoitus muuttaa kantaperustaisista suunnitelmista aiempaa harvemmiksi laivasto- ja alueperustaisiksi suunnitelmiksi, jotka koskevat useampia kalakantoja. Tavoitteena on saavuttaa kestävä pyyntitaso vuoteen 2015 mennessä. Kantoja, joille ei ole olemassa hoitosuunnitelmaa, hallinnoidaan neuvoston vahvistamien kalastusmahdollisuuksien ja muiden ehdotettuun välinepakettiin kuuluvien teknisten ja säilyttämistoimenpiteiden avulla.

Saaliiden poisheittämiskielto

Saaliiden poisheittäminen, ts. ei-toivottujen kalojen heittäminen yli laidan, on ongelma, jonka arvioidaan koskevan 23 %:a saaliiden kokonaismäärästä (tiettyjen kalastusten kohdalla jopa tuntuvasti enemmän). Tästä epäsuotavasta käytännöstä luovutaan tarkan aikataulun mukaan vahvistamalla samalla eräitä rinnakkaistoimenpiteitä. Kalastajat velvoitetaan purkamaan kaikki heidän pyytämänsä kaupalliset lajit. Alamittaisia kaloja ei saa myydä ihmisravinnoksi.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden kalastusalukset on varustettu laitteilla, joiden avulla saadaan tarvittavat tiedot kaikesta kalastus- ja jalostustoiminnasta ja valvoa, että kaikkien saaliiden purkamista koskevaa velvoitetta noudatetaan.

Tämä antaa luotettavampaa tietoa kalakannoista, parantaa kalastuksen hoitoa ja lisää resurssitehokkuutta. Samalla kannustetaan kalastajia välttämään ei-toivottuja saaliita valikoivampien pyydysten kaltaisten teknisten ratkaisujen avulla.

Kalastuksen kannattavuuden parantaminen

Vuodesta 2014 alkaen yli 12 metrin pituisille aluksille ja kaikille vedettäviä pyydyksiä käyttäville aluksille otetaan käyttöön siirrettävissä olevien saalisosuuksien järjestelmä eli niin sanottu kalastusoikeuksien järjestelmä. EU:n tasolla hyväksyttyjen periaatteiden perusteella jäsenvaltioille avoimella tavalla jaetut oikeudet antavat niiden haltijalle oikeuden osuuteen vuotuisesta kansallisesta kalastusmahdollisuudesta. Toimijat voivat vuokrata ja myydä oikeuksiaan ainoastaan omassa jäsenvaltiossaan. Nämä oikeudet ovat voimassa vähintään 15 vuotta, mutta ne voidaan peruuttaa ennen voimassaolon päättymistä, jos niiden haltija syyllistyy vakavaan rikkomiseen. Jäsenvaltiot voivat perustaa varannon ja ottaa käyttöön maksun siirrettävissä oleville oikeuksille.

Tämä uusi järjestelmä antaa kalastusalalle pidemmän aikavälin näkökulman, lisää joustavuutta ja vastuullisuutta; samalla se vähentää liikakapasiteettia. Toimijoille tarjotaan kannustin lisätä oikeuksiaan, kun taas toiset voivat päättää poistua alalta. Järjestelmän arvioidaan nostavan tuloja yli 20 % ja miehistön palkkoja 50 – yli 100 % vuoteen 2022 mennessä2.

Tuki pienimuotoiselle kalastukselle

Pienimuotoista kalastusta harjoittavan laivaston osuus EU:n kokonaislaivastosta on 77 % alusten määrästä, mutta vain 8 % vetoisuudesta (alusten koko) ja 32 % konetehosta. Pienimuotoinen rannikkokalastus on usein tärkeä tekijä monien Euroopan rannikkoalueiden yhteiskuntarakenteiden ja kulttuuri-identiteetin kannalta. Sen vuoksi se tarvitsee erityistukea. Yhteisen kalastuspolitiikan uudistuksessa jatketaan vuoteen 2022 jäsenvaltioiden oikeutta rajoittaa kalastusta vyöhykkeellä, joka ulottuu 12 meripeninkulman päähän rannikosta. Pienimuotoinen kalastus voidaan myös jättää siirrettävissä olevien oikeuksien järjestelmän ulkopuolelle. Uusi kalatalouden rahoitusväline sisältää toimenpiteitä pienimuotoisen kalastuksen hyväksi ja auttaa paikallistaloutta sopeutumaan muutoksiin.

Kestävän vesiviljelyn kehittäminen

Vesiviljelyä koskevat uudet puitteet lisäävät kalan ja äyriäisten tuotantoa ja saatavuutta EU:ssa, vähentävät riippuvuutta tuontikalasta ja vauhdittavat rannikko- ja maaseutualueiden talouskasvua. Jäsenvaltioiden on kehitettävä vuoteen 2014 mennessä kansalliset strategiset suunnitelmat hallinnollisten esteiden poistamiseksi ja ympäristöllisten, sosiaalisten ja taloudellisten vaatimusten vahvistamiseksi vesiviljelyalalle. Uusi vesiviljelyalan neuvoa-antava toimikunta neuvoo alaan liittyvissä kysymyksissä. Vesiviljelyn kehittämisellä on selkeä EU:n laajuinen ulottuvuus: kansalliset strategiset valinnat voivat vaikuttaa kehitykseen naapurijäsenvaltioissa.

Tieteellisen tietämyksen parantaminen

Luotettava ja ajantasainen tieto meren luonnonvarojen tilasta on ensisijaisen tärkeää oikeiden hoitopäätösten ja uudistetun yhteisen kalastuspolitiikan soveltamisen kannalta. Ehdotuksessa vahvistetaan tietojen keräämiseen, tiedonhallintaan ja saatavuuteen jäsenvaltioissa sekä tietojen toimittamiseen komissiolle sovellettavat perussäännöt. Jäsenvaltioiden on kerättävä, ylläpidettävä ja jaettava tutkimustietoa kalakannoista ja kalastuksen vaikutuksista merialuekohtaisella tasolla. Tämän toiminnan koordinoimiseksi otetaan käyttöön kansalliset tutkimusohjelmat.

Hajautettu hallinnointi

Komission ehdotuksessa selkeytetään eri toimijoiden tehtävät ja velvollisuudet ja viedään päätöksenteko lähemmäs pyyntialueita. Sillä lopetetaan Brysselistä käsin tapahtuva mikrotason hallinnointi siten, että EU:n lainsäätäjät ainoastaan määrittelevät yleiset puitteet, perusperiaatteet, yleistavoitteet, tulosindikaattorit ja aikataulut. Jäsenvaltiot päättävät varsinaisista soveltamistoimenpiteistä ja tekevät yhteistyötä aluetasolla. Ehdotukseen sisältyy säännöksiä, joilla varmistetaan, että asianomaiset jäsenvaltiot toteuttavat asianmukaiset ja tehokkaat toimenpiteet. Lisäksi otetaan käyttöön varamenettely, joka mahdollistaa komission puuttumisen asiaan siinä tapauksessa, että jäsenvaltiot eivät pääse yksimielisyyteen tai asetettuja tavoitteita ei saavuteta.

Uusi markkinapolitiikka – alan vastuu ja kuluttajille tiedottaminen

Ehdotus uudeksi markkinapolitiikaksi on osa ehdotettua uudistuspakettia, jolla halutaan varmistaa, että kalastustuotteiden yhteismarkkinat edistävät osaltaan uuden YKP:n tavoitteiden saavuttamista. Tavoitteena on EU:n kalastus- ja vesiviljelyalan kilpailukyvyn parantaminen, markkinoiden avoimuuden lisääminen ja tasapuolisten edellytysten varmistaminen kaikille EU:ssa kaupan pidettäville tuotteille.

Lisäksi siinä nykyaikaistetaan interventiojärjestelmää, koska nykyinen järjestelmä, jossa julkisia varoja haaskataan kalojen hävittämiseen, ei ole enää perusteltu. Entinen järjestelmä korvataan yksinkertaistetulla varastointijärjestelmällä, joka antaa tuottajaorganisaatioille mahdollisuuden ostaa kalastustuotteita hintojen laskiessa tietyn tason alapuolelle ja varastoida tuotteet niiden saattamiseksi markkinoille myöhemmin. Tällainen järjestelmä lisää markkinoiden vakautta.

Tuottajaorganisaatioiden asemaa kollektiivisessa hallinnoinnissa, seurannassa ja valvonnassa vahvistetaan. EU:n kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tehokkaampi markkinointi auttaa jätteen syntymisen vähentämisessä ja markkinoilta saadun palautteen välittämisessä tuottajille.

Merkintöjä, laatua ja jäljitettävyyttä koskevat uudet kaupan pitämisen vaatimukset antavat kuluttajille selkeämpää tietoa ja auttavat heitä valitsemaan kestäviä kalastustuotteita. Eräät merkinnät ovat vastedes pakollisia, kuten maininta, jolla erotetaan toisistaan kalastus- ja vesiviljelytuotteet. Eräät muut vaatimukset voivat perustua vapaaehtoisuuteen.

Nykyaikaistettu ja mukautettu rahoitusväline

Kestävyyttä koskeviin uuden YKP:n tavoitteisiin myönnetään EU:n taloudellista tukea. Taloudellisen tuen edellytyksenä on sääntöjen noudattaminen, ja tätä periaatetta sovelletaan sekä jäsenvaltioihin että toimijoihin.

Jäsenvaltioiden osalta sääntöjen noudattamatta jättäminen voi johtaa EU:n taloudellisen tuen keskeyttämiseen, lakkauttamiseen tai oikaisemiseen. Toimijoiden kohdalla vakavat rikkomiset voivat johtaa taloudellisen tuen epäämiseen tai vähentämiseen. Lisäksi ehdotuksessa velvoitetaan jäsenvaltiot ottamaan huomioon tuen myöntämisen yhteydessä toimijoiden käyttäytyminen lähimenneisyydessä (erityisesti vakavien rikkomisten puuttuminen).

Kansainvälinen vastuu

FAO:n mukaan lähes 85 % maailman kalakannoista, joista on saatavilla tietoja, on jo maksimaalisesti hyödynnettyjä tai vaarassa joutua liikakalastetuiksi. Koska EU on arvon mukaan maailman suurin kalastustuotteiden tuoja, sen on toimittava kansainvälisesti samalla tavoin kuin sisämarkkinoillakin. Kalastusta koskevan ulkopolitiikan on oltava erottamaton osa YKP:aa. Sen vuoksi EU kannattaa kansainvälisissä ja alueellisissa järjestöissä kestävyyden ja kalakantojen ja meriympäristön biologisen monimuotoisuuden säilyttämisen periaatteita. Se liittoutuu ja sitoutuu yhteisiin toimiin tärkeimpien kumppaneidensa kanssa laittoman kalastuksen torjumiseksi ja liikakapasiteetin vähentämiseksi.

Kolmansien maiden kanssa tekemissään kahdenvälisissä kalastussopimuksissa EU edistää kestävää kehitystä, hyvää hallinnointia ja demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion periaatteita. Nykyiset kalastuskumppanuussopimukset korvataan ympäristön kannalta kestävillä kalastussopimuksilla, joilla varmistetaan, että kalavaroja hyödynnetään luotettavien tieteellisten lausuntojen perusteella kohdistamalla pyyntiponnistus ainoastaan ylijäämäisiin kalavaroihin, joita kumppanimaa ei voi tai halua itse pyytää. Näiden sopimusten mukaisesti kumppanimaat saavat korvauksen myöntämästään pääsystä niiden kalavaroihin; lisäksi kumppanimaille myönnetään taloudellista tukea kestävän kalastuspolitiikan täytäntöönpanoon.

Sisältyykö uudistukseen uusia valvontaa ja toimeenpanoa koskevia sääntöjä?

Ehdotus on yhdenmukainen vuonna 2010 käyttöön otetun EU:n uuden valvontajärjestelmän3 kanssa, ja se sisältää yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattamisen edellyttämät valvonta- ja toimeenpanojärjestelmän perustekijät. Ottaen huomioon saaliiden poisheittämisen välttämiseksi käyttöön otetun purkamisvelvoitteen komissio ehdottaa erityisesti kaikkien kalastustietojen kirjaamiseen liittyviä seuranta- ja valvontavelvoitteita sekä kestävää kalastusta edistäviin uusiin kalastuksenvalvonnassa käytettäviin tekniikoihin liittyviä pilottihankkeita.

Koska uudistus tulee voimaan?

Uudet säännöt tulevat voimaan sen jälkeen, kun ministerineuvosto ja Euroopan parlamentti ovat äänestäneet ehdotuksista. Täytäntöönpano tapahtuu asteittain, koska ala tarvitsee aikaa mukautumiseen ja tulosten saavuttamiseen, mutta uudistukselle asetetaan selkeät määräajat. Tavoitteena on, että uusi lainsäädäntö hyväksytään ja tulee voimaan 1.1.2013.

Ks. myös asiakirja IP/11/873

Kysymyksiä ja vastauksia uudesta Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta 

Mikä Euroopan meri- ja kalatalousrahasto (EMKR) on?

Euroopan meri- ja kalatalousrahasto (EMKR) on uusi rahoitusväline, jonka avulla voidaan edistää kasvua, työllisyyttä ja kestävyyttä eli uudistetun yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) tavoitteita sekä tukea EU:n yhdennettyä meripolitiikkaa.

Rahastolla tuetaan uudistetun YKP:n sosiaalista ulottuvuutta ja luodaan lisäarvoa maa-alueita koskevalle politiikalle muun muassa tukemalla vesiviljelyn kehittämistä sekä kestävää ja osallistavaa alueellista kehittämistä. Rahasto on osa vuosia 2014–2020 koskevaa EU:n monivuotista rahoituskehystä. Kalastukseen ja meriasioihin on kyseisellä ajanjaksolla osoitettu käypinä hintoina 7,4 miljardia euroa. Tähän sisältyvät myös kolmansien maiden kanssa tehdyt kumppanuussopimukset ja alueellisille kalastuksenhoitojärjestöille myönnettävät rahoitusosuudet. Rahaston oma budjetti on 6,5 miljardia euroa.

Mitkä ovat rahaston tavoitteet?

Rahasto keskittyy pitkän aikavälin strategisiin tavoitteisiin kahdella politiikan alalla. Nämä politiikan alat ovat yhteinen kalastuspolitiikka, jolla edistetään kestävää ja kilpailukykyistä kalataloutta ja vesiviljelyä, ja yhdennetty meripolitiikka, jolla varmistetaan johdonmukainen politiikkakehys ja edistetään tasapainoista ja osallistavaa kalastusalueiden alueellista kehittämistä. Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti nämä laajat vuosien 2014–2020 tavoitteet jaetaan rahastossa neljään perusperiaatteeseen seuraavasti:

  • Älykkäällä ja vihreällä kalastuksella edistetään siirtymistä kestävään kalastukseen. Tällainen kalastus on valikoivampaa, saaliita ei heitetä pois, ja se vahingoittaa vähemmän meren ekosysteemejä. Tuessa keskitytään innovointiin ja lisäarvoon. Niillä voidaan lisätä kalastusalan taloudellista kannattavuutta ja kykyä kestää paremmin ulkoisia häiriöitä ja kolmansista maista tulevaa kilpailua.
  • Älykkäällä ja vihreällä vesiviljelyllä lisätään vesiviljelyn taloudellista kannattavuutta ja kilpailukykyisyyttä, tehdään siitä vihreämpää ja autetaan sitä vastaamaan maailmanlaajuiseen kilpailuun. EU:n kuluttajille puolestaan tarjotaan terveellisiä ja ravintoarvoltaan hyviä tuotteita.
  • Kestävällä ja osallistavalla alueellisella kehittämisellä autetaan elvyttämään useita kalastuksesta riippuvaisia rannikko- ja sisävesialueita tuomalla kalastukseen liittyviin toimintoihin lisäarvoa ja monipuolistamalla toimintaa muille meritalouden aloille.
  • Yhdennetyllä meripolitiikalla tuetaan painopisteitä, joilla saadaan aikaan säästöjä ja kasvua ja jotka koskevat monia eri aloja, kuten meriosaaminen, merten aluesuunnittelu, rannikkoalueiden yhdennetty käyttö ja hoito, yhdennetty merivalvonta, meriympäristön ja luonnon monimuotoisuuden suojelu sekä ilmastonmuutoksen rannikkoalueille aiheuttamiin epäedullisiin vaikutuksiin sopeutuminen.

Rahastoon sisältyy näiden neljän perusperiaatteen lisäksi liitännäistoimenpiteitä. Ne koskevat tiedonkeruuta ja tieteellistä neuvontaa, valvontaa, hallintoa, kalastusmarkkinoita (myös syrjäisimmillä alueilla sijaitsevia), alueellisille kalastuksenhoitojärjestöille suoritettavia vapaaehtoisia maksuja ja teknistä apua.

Mitä muutoksia uusi rahasto tuo mukanaan?

Verrattuna Euroopan kalatalousrahaston (EKTR) nykyiseen rahoitusjärjestelmään tärkeimmät muutokset ovat seuraavat:

  • Kalastusalusten romuttamiseen tarkoitettu taloudellinen tuki lopetetaan. EU on kokeillut tällaista tukea, mutta huonoin tuloksin: kutakin käytöstä poistettua alusta kohden jotain toista alusta on paranneltu, mikä on tosiasiallisesti lisännyt laivaston kapasiteettia.
  • Nykyiset rahoitusvälineet yhdistetään yhdeksi ainoaksi rahastoksi. Tämän ansiosta säännöt yksinkertaistuvat tuntuvasti ja byrokratia vähenee, sillä erilaisia hallinnollisia sääntöjä yhdenmukaistetaan.
  • Rahoitus kytketään YKP:n uudistuksen keskeisiin tavoitteisiin asettamalla ehtoja. Rahastosta saatavan rahoituksen ehtona on erityisesti, että jäsenvaltiot ja toimijat noudattavat YKP:n tavoitteita ja sääntöjä (lisätietoja jäljempänä).
  • YKP sisällytetään laajempaan meripolitiikkaan aiempaa paljon suuremmassa määrin. Tämä avaa uusia mahdollisuuksia kasvuun ja työllisyyteen.
  • Tiivis koordinointi muiden rahastojen kanssa varmistetaan yhteisellä strategiakehyksellä.

Ketkä hyötyvät ja millä tavoin?

  • Kalastuksesta riippuvaiset Euroopan rannikko- ja sisävesialueet hyötyvät kalastus- ja vesiviljelyalojen ja muiden meritalouden alojen uusista työllistymis- ja kasvumahdollisuuksista. Tällä on puolestaan myönteisiä heijastusvaikutuksia paikalliseen kasvuun ja kehitykseen.
  • Euroopan kalataloutta tuetaan, jotta uudistus on helpompi toteuttaa ja innovointikuilu pienenee.
  • Euroopan vesiviljely saa käyttöönsä varoja aina, kun se edistää vihreää kasvua, innovointia ja kilpailukykyä.
  • Euroopan jalostusteollisuus hyötyy luonnonvaraisten ja vesiviljeltyjen tuotteiden vakaasta saatavuudesta.
  • Eurooppalaiset kuluttajat saavat käyttöönsä terveellisiä kalastus- ja vesiviljelytuotteita, joilla on hyvä ravintoarvo.
  • Tiedemiehet ja tutkijat muun muassa meriympäristön, ilmastonmuutoksen, rannikkoalueiden suojelun, hallinnon, yhteiskuntatieteiden ja merenkulkutalouden aloilla.
  • Rannikolla tai merellä taloudellista toimintaa harjoittavat yritykset sekä niille palveluja tarjoavat yritykset.
  • Viranomaiset, jotka vastaavat meriasioiden eri näkökohdista, kuten ympäristönsuojelu, valvonta tai aluesuunnittelu.
  • Edunsaajat hyötyvät, kun sääntöjä yksinkertaistetaan.

Miten varmistetaan ympäristön kestävyys?

Nykyisiä toimenpiteitä on virtaviivaistettu ja tarkistettu, jotta saataisiin luotua vahvempi yhteys ympäristön kestävyyteen. Liikakapasiteetti on edelleen YKP:n vakavin ongelma ja yksi suurimmista liikakalastuksen aiheuttajista. Koska liikakapasiteetin poistamiseksi tehtävä romutus on osoittautunut tehottomaksi, rahastosta suunnataan sen sijaan rahoitusvaroja kestävään kalastukseen.

Rahastosta tuetaan siirtymistä kestävään enimmäistuottoon ja helpotetaan poisheittämiskiellon asteittaista käyttöönottoa. Tätä varten rahastosta tuetaan esimerkiksi seuraavia:

  • valikoivammat pyydykset ja pyyntimenetelmät
  • investoinnit alusten laitteisiin ja satamarakenteisiin, jotta ei-toivottuja saaliita pystyttäisiin hyödyntämään
  • kaupan pitämiseen liittyvät toimenpiteet (kestävän kalastuksen ja vesiviljelyn tuotteita tukevat laatujärjestelmät, samankaltaiset edistämiskampanjat) ja jalostus
  • kalastajien osallistuminen meriluonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemien suojeluun ja ennallistamiseen osana kestävää kalastustoimintaa (esimerkiksi roskien keruu merestä, Natura 2000 -alueiden ja muiden suojeltujen merialueiden hoito, ennallistaminen ja seuranta).

Lisäksi suunnataan aiempaa huomattavasti enemmän varoja tiedonkeruuseen ja tieteelliseen neuvontaan (jotta yhä useammista kannoista saataisiin tieteellisiä lausuntoja) sekä valvontaan (jotta voitaisiin varmistaa sääntöjen parempi noudattaminen).

Kalastuksen osuus on noin 1,2 prosenttia maailmanlaajuisesta polttoaineen kulutuksesta. On tarpeen tehostaa resurssien käyttöä ja vähentää päästöjä, jotta voidaan edistää ilmastonmuutokseen liittyviä Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita. Sen vuoksi rahastosta tuetaan joitakin toimenpiteitä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Entä innovointituki?

Sekä kalastus- että vesiviljelyalalla toimitukset, markkinointi ja myynti on nykyään organisoitu siten, etteivät kalastus- ja vesiviljely-yritykset yleensä osallistu tuotteidensa myyntiin ja markkinointiin.

Rahastossa on otettu käyttöön uusia, voimakkaasti innovointiin suuntautuvia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on edistää uusien tai parannettujen tuotteiden ja prosessien sekä hallinnointi- ja organisaatiojärjestelmien kehittämistä. Niillä pyritään auttamaan kalastus- ja vesiviljelyaloja lisäämään tuotteidensa arvoa, vähentämään toimintansa ympäristövaikutuksia ja alentamaan tuotantokustannuksia. Tämä tuki on erityisen tärkeää pienimuotoista rannikkokalastusta harjoittavalle laivastolle ja vesiviljely-yrityksille.

Muilla toimenpiteillä edistetään tutkijoiden ja kalastajien välistä yhteistyötä. Tavoitteena on kalastuksen muuttaminen kestävämpään suuntaan. Kalastusta pyritään kehittämään kalastuksesta riippuvaisilla alueilla paikallisten yhteisöjen johdolla. Tämä myös edistää innovoinnin levittämistä paikallisella tasolla.

Rahastosta pyritään edistämään uusia vesiviljelymuotoja, joilla on hyvät innovointi- ja kasvumahdollisuudet, kuten vesiviljely merellä ja muuhun kuin elintarvikekäyttöön (esimerkiksi levänviljely). Moniulotteinen vesiviljely tarjoaa tilaisuuden monipuolistaa vesiviljely-yritysten tuloja täydentävillä toimilla, kuten onkikalastus, matkailu, ympäristöpalvelut, suoramyynti tai koulutustoiminta.

Entä sosiaalinen ulottuvuus?

Eurooppa 2020 -strategiassa osallistava kasvu on etusijalla. Kyseisen tavoitteen mukaisesti rahasto edistää sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja työpaikkojen luomista kalastuksesta riippuvaisilla alueilla, erityisesti monipuolistamalla toimintoja muille mereen liittyville aloille. Yhteisöt halutaan entistä tiiviimmin mukaan kalastusalueiden kestävään kehitykseen. Kalastajien puolisot voivat saada tukea koulutukseen tai muuhun taloudelliseen toimintaan, joka liittyy kalastukseen tai heidän asemaansa perheyrityksessä (jotta he pystyvät paremmin hoitamaan yrityksen paperitöitä tai hankkimaan uusia liike-elämän taitoja).

Pienimuotoista rannikkokalastusta harjoittavat laivastot ovat tärkeitä työllisyyden kannalta ja pitävät usein yllä rannikkoyhteisöjen yhteiskuntarakennetta. Rahaston mukaan niiden olisi oltava etusijalla kaikissa toimenpiteissä. Tämä tapahtuu soveltamalla korkeampaa tuki-intensiteettiä. Pienimuotoista kalastusta harjoittavat laivastot myös voivat saada ammatillisia neuvoja liiketoiminta- ja markkinointistrategioista, esimerkiksi siitä, miten perustetaan muu kuin kalastusalan yritys. Innovoinnin tukeminen on erityisen tärkeä ottaen huomioon, että suurin osa pienimuotoista kalastustoimintaa harjoittavista yrityksistä on mikroyrityksiä, joilla on rajalliset mahdollisuudet rahoituksen saantiin.

Entä meripolitiikka?

Lähes 7 prosenttia rahaston määrärahoista on tarkoitettu tukemaan yhdennettyä meripolitiikkaa, jolla helpotetaan koordinointia eri maiden ja eri alojen välillä ja tuotetaan kustannustehokasta synergiaa ja säästöjä.

Rahoituksessa keskitytään pääasiassa sellaisiin aloitteisiin, jotka hyödyttävät eri aloja kaikkialla mutta joiden toteuttamiseen jokin alakohtainen politiikka tai yhden jäsenvaltion toiminta ei riitä. Näitä ovat merten aluesuunnittelu, yhdennetty merivalvonta ja meriosaaminen.

Merten aluesuunnittelu tarjoaa vakaan oikeudellisen kehyksen merialueiden, resurssien ja palvelujen hallinnoimiseksi kestävällä tavalla. Se voi nopeuttaa merialan investointeja ja alentaa yrityksille aiheutuvia oikeudellisia ja hallinnollisia kustannuksia. Rahastosta voitaisiin rahoittaa toimintaa, jolla tuetaan merten aluesuunnittelun toteuttamista rajaseutualueilla.

Yhdennetyn merivalvonnan ansiosta julkiset toimijat voivat jakaa tietoja ja reagoida näin tehokkaammin reaaliaikaisiin tapahtumiin merellä. Tällä vältetään kalliiksi tulevat päällekkäisyydet resursseja vaativissa merivalvontatoimissa. Yhdennetty valvonta tarkoittaa julkisten varojen parempaa käyttöä. Rahastosta voitaisiin rahoittaa hajautetun tietojenvaihtoympäristön luomista ja parantaa näin merivalvontaa.

Meriosaaminen 2020 tähtää Euroopan hajanaisen meriosaamisen yhdistämiseen ilmaiseksi ja julkisesti saatavilla olevaksi resurssitietokannaksi. Rahastosta tuettaisiin kyseisen, EMODNet-nimisen tietokannan perustamista.  Yrittäjät ja tutkijat tarvitsevat johdonmukaista ja laadukasta tietoa kehittääkseen liiketoimintaansa ja tutkimusta sekä parantaakseen näin Euroopan kilpailukykyä. Meriosaaminen 2020 säästää EU:ssa noin 300 miljoonaa euroa vuodessa.

Meriasioiden yhdennetty hallinnointi on Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden mukaista. Se tarkoittaa EU:n lainsäädännön parempaa soveltamista, julkisten varojen parempaa käyttöä ja mereen vaikuttavien eri politiikkojen vaikutusten maksimointia. Rahoituksella tuetaan myös meriasioiden yhdennetyn hallinnoinnin kehittämistä merialueiden tasolla. Merialuestrategioissa tunnistetaan kytkökset ja synergiat meriasioihin liittyvien jäsenvaltioiden politiikkojen välillä ja rationalisoidaan eri jäsenvaltioista ja eri eurooppalaisista lähteistä tulevaa rahoitusta erityisiin toimenpiteisiin.

Miten varmistetaan, että varat käytetään oikein?

Monivuotisesta rahoituskehyksestä annetun tiedonannon mukaisesti ehdollisuutta on lisättävä kaikissa EU:n ohjelmissa ja välineissä, jotta jäsenvaltiot ja edunsaajat voivat osoittaa, että saaduilla varoilla edistetään poliittisten tavoitteiden saavuttamista EU:n tasolla.

Rahastosta myönnettävän EU:n rahoitustuen ehtona on, että jäsenvaltiot ja toimijat noudattavat yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteita, sääntöjä ja päämääriä, erityisesti valvontavelvoitteita, sääntöjä, jotka koskevat laitonta, ilmoittamatonta ja sääntelemätöntä kalastusta (eli IUU-asetusta), ja jäsenvaltioille asetettuja tiedonkeruuvelvoitteita. Käytännössä:

  • Jos kalastuksen valvonnassa kalastajien havaitaan syyllistyneen vakaviin rikkomuksiin tai kalastusalukset löytyvät IUU-luettelosta, tukia ei enää makseta, tai jos niitä on jo maksettu, rahat on palautettava.
  • Jos jäsenvaltiot eivät täytä valvontaan ja tiedon keruuseen liittyviä velvollisuuksiaan, komissio voi keskeyttää tuen väliaikaisesti tai lopullisesti tai tehdä rahoitusoikaisuja.
  • Lisäksi jäsenvaltioiden on otettava käyttöön tarvittavat ennakkoedellytykset, joilla varmistetaan rahaston asianmukainen täytäntöönpano eli kapasiteetti toimittaa EU:lle kalastuksen asianmukaisen hallinnon edellyttämät tiedot, valvoa kalastustoimintaa ja varmistaa strateginen lähestymistapa vesiviljelyyn.

On myös tärkeää todeta, että rahastosta saatavaan rahoitukseen sovelletaan uusia avoimuussääntöjä. Jäsenvaltioiden on julkaistava yhdellä verkkosivustolla luettelo toimista, jotka saavat rahaston tukea. Lisäksi on julkaistava EU:n kuhunkin toimeen myöntämä rahoitusosuus. Luettelo päivitetään vähintään kolmen kuukauden välein. Tämä on erityisen tärkeää, jotta estettäisiin laittomaan kalastukseen osallistuneita edunsaajia saamasta rahoitusta. Ratkaisevan tärkeää on se, että luetteloon sisällytetään aluksen EU-alusrekisterinumero aina, kun toiminta liittyy kalastusalukseen.

Entä sääntöjen yksinkertaistaminen ja byrokratian vähentäminen?

Yhteisessä kalastuspolitiikassa ja yhdennetyssä meripolitiikassa on hyödynnetty viittä erilaista rahoitusvälinettä. Niiden sisällyttäminen yhteen rahastoon johtaa merkittävään yksinkertaistamiseen virtaviivaistettujen ja yhtenäistettyjen sääntöjen ja menettelyjen ansiosta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että neljä erillistä rahoituspäätöstä sekä raportointi-, seuranta- ja arviointimenettelyä korvataan yhdellä.

Nykyisessä Euroopan kalatalousrahastossa merkittävin hallinnollinen rasite oli hallinnointi- ja valvontajärjestelmän perustaminen. Koheesiopolitiikan uudistamisen yhteydessä annettiin 6. lokakuuta 2011 ehdotus yhteisiä säännöksiä koskevaksi asetukseksi (IP/11/1159). Siinä ehdotetaan hallinnointi- ja valvontajärjestelmää, joka on sama kaikille yhteiseen strategiakehykseen kuuluville rahastoille. Tällä lähestymistavalla vähennetään huomattavasti hallinnointi- ja valvontajärjestelmien perustamiseen tarvittavaa aikaa sekä nopeutetaan hankkeiden täytäntöönpanoa. Koska täytäntöönpanomekanismi sovitetaan yhteen EU:n maaseudun kehittämisrahaston täytäntöönpanomekanismin kanssa, jäsenvaltiot pystyvät käyttämään samoja elimiä maaseuturahaston ja meri- ja kalatalousrahaston toimintaohjelmien hallinnointiin.  Hallinnolliset kustannukset vähenevät entisestään, kun hallinnointiin ja valvontaan, mukaan lukien raportointi, arviointi ja seuranta, sovelletaan yhtenäistä lähestymistapaa.