Kalastus

INSEPARABLE - Eat, Buy and Sell Sustainable FishINSEPARABLE - Eat, Buy and Sell Sustainable FishINSEPARABLE - Eat, Buy and Sell Sustainable FishINSEPARABLE - Eat, Buy and Sell Sustainable Fish

Haku
    Vapaa tekstihaku
Lisää tästä aiheesta
Uutiset
Sustainable Fisheries Partnership Agreements (SFPAs) aim to create a partnership to promote sustainable fisheries, based on the best available scientific advice. Therefore, a Joint Scientific Committee (JSC) of highly qualified scientific experts needs to be established in each SFPA, assuring that management measures are based on the best scientific advice available.
The European Commission has today adopted a key investment package for the Latvian fisheries and aquaculture sector worth almost €184m, including €139m of EU investments.

Kirjolohi

Kirjolohi, joka on saanut nimensä sateenkaaren väreissä hohtavasta nahastaan, on Euroopan yleisin makeassa vedessä viljelty kalalaji. Kirjolohi tuotiin Eurooppaan 1800-luvun lopulla Yhdysvaltain Tyynenmeren puoleiselta rannikolta. Jäntevän ja nopeakasvuisen lajin huomattiin pian sopivan erityisen hyvin vesiviljelyyn. Kirjolohta kasvatetaan nykyisin lähes kaikissa Euroopan maissa, etenkin lauhkean ilmaston rannikkovaltioissa.

Kirjolohi © ScandFish
Latinankielinen nimi:Oncorhynchus mykiss
Tuotanto (EU-27): 204 745 t (2007), 31 % of global production.
Arvo (EU-27): EUR 539 million (2007).
Suurimmat tuottajamaat EU:ssa: Italia, Ranska, Tanska, Espanja ja Saksa.
Suurimmat tuottajamaat koko maailmassa: Chile, Norja, Turkki, Iran ja Yhdysvallat.
Tietosivu pdf - 757 KB [757 KB] български (bg) čeština (cs) dansk (da) Deutsch (de) eesti keel (et) ελληνικά (el) English (en) español (es) français (fr) Gaeilge (ga) italiano (it) latviešu valoda (lv) lietuvių kalba (lt) magyar (hu) Malti (mt) Nederlands (nl) polski (pl) português (pt) română (ro) slovenčina (sk) slovenščina (sl) svenska (sv)

Lisääntyminen

Euroopassa kirjolohta ei saada helposti lisääntymään luonnollisesti, sillä naaras ei välttämättä tule kutuvalmiiksi syksyllä.

Kasvattamoissa pyritäänkin pitämään emokanta riittävän suurena, jotta mäti varmasti riittää. Ennen eurooppalaiset kasvattamot joutuivat tuomaan mätiä muualta, jos se loppui kesken. Alle 3–4-vuotiaita naaraita käytetään harvoin siitokseen. Yleisin menetelmä on kuivahedelmöitys. Sukusolut saadaan lypsämällä. Koirailta otettu maiti sekoitetaan munasoluihin. Hedelmöitetyt mätimunat voidaan siirtää aikaisintaan 20 minuutin ja viimeistään 48 tunnin kuluttua hedelmöityksestä.

Kasvattamoissa pyritäänkin pitämään emokanta riittävän suurena, jotta mäti varmasti riittää. Ennen eurooppalaiset kasvattamot joutuivat tuomaan mätiä muualta, jos se loppui kesken. Alle 3–4-vuotiaita naaraita käytetään harvoin siitokseen. Yleisin menetelmä on kuivahedelmöitys. Sukusolut saadaan lypsämällä. Koirailta otettu maiti sekoitetaan munasoluihin. Hedelmöitetyt mätimunat voidaan siirtää aikaisintaan 20 minuutin ja viimeistään 48 tunnin kuluttua hedelmöityksestä.

Alkukasvatus

Kirjolohen poikasia kasvatetaan pyöreässä lasikuitu- tai betonikaukalossa, jossa on jatkuva virtaus ja johon poikaset levittäytyvät tasaisesti.

Poikasilla on syntyessään ruskuaispussi, jossa on kaikki alkukehitykseen tarvittavat ravintoaineet. Kun pussin ravinto on käytetty, poikaset nousevat pintaan etsimään ruokaa ja täyttämään uimarakkonsa. Niiden ruokavalio koostuu valkuaisesta, vitamiineista ja öljystä, jotka annostellaan pieninä hiutaleina. Alkuvaiheessa poikaset ruokitaan käsin yliruokinnan välttämiseksi. Ne saavat kuivarehua, kunnes ne ovat kasvaneet 50 gramman painoisiksi. Siinä vaiheessa ne ovat noin 8–10 sentin pituisia.

Poikasilla on syntyessään ruskuaispussi, jossa on kaikki alkukehitykseen tarvittavat ravintoaineet. Kun pussin ravinto on käytetty, poikaset nousevat pintaan etsimään ruokaa ja täyttämään uimarakkonsa. Niiden ruokavalio koostuu valkuaisesta, vitamiineista ja öljystä, jotka annostellaan pieninä hiutaleina. Alkuvaiheessa poikaset ruokitaan käsin yliruokinnan välttämiseksi. Ne saavat kuivarehua, kunnes ne ovat kasvaneet 50 gramman painoisiksi. Siinä vaiheessa ne ovat noin 8–10 sentin pituisia.

Lihotus

Sen jälkeen poikaset siirretään lihotettavaksi verkkoaltaisiin järveen tai useimmissa tapauksissa kala-altaisiin joen varrelle.

Kala-altaat ovat kulmikkaita, yleensä betonisia rakennelmia, joissa käytetään joko avointa tai suljettua tekniikkaa. Avoimessa jatkuvan virtauksen järjestelmässä joesta otettu vesi johdetaan sulkukammion kautta laitoksen läpi ulos, ja suljetussa kiertovesijärjestelmässä altaassa virtaavaa vettä kierrätetään jatkuvasti pumppu- ja puhdistusyksiköiden avulla. Koska kiertovesijärjestelmässä pystytään säätelemään veden lämpötilaa, se mahdollistaa tuotannon jatkumisen talvellakin, myös Keski- ja Pohjois-Euroopan maissa. Petokaloina kirjolohet tarvitsevat ravinnokseen runsaaksi valkuaista. Suotuisissa oloissa laji kasvaa 10–12 kuukaudessa noin 350 gramman ja kahdessa vuodessa noin 3 kilon painoiseksi. Vähäsuolaisessa Itämeressä ja Skandinavian suojaisissa vuonoissa kirjolohta voidaan lihottaa myös meressä. Sitä ruokitaan samanlaisella ravinnolla kuin lohta, mikä selittää lihan punaisen värin. Lihotuksen aikana kantaa hoidetaan erottamalla nopeakasvuiset yksilöt muista: tavallisesti kanta lajitellaan neljä kertaa tuotantokierron aikana. Myyntipainoon kasvaneet kirjolohet nostetaan verkolla tai pumpataan elävinä verkkoaltaista.

Kala-altaat ovat kulmikkaita, yleensä betonisia rakennelmia, joissa käytetään joko avointa tai suljettua tekniikkaa. Avoimessa jatkuvan virtauksen järjestelmässä joesta otettu vesi johdetaan sulkukammion kautta laitoksen läpi ulos, ja suljetussa kiertovesijärjestelmässä altaassa virtaavaa vettä kierrätetään jatkuvasti pumppu- ja puhdistusyksiköiden avulla. Koska kiertovesijärjestelmässä pystytään säätelemään veden lämpötilaa, se mahdollistaa tuotannon jatkumisen talvellakin, myös Keski- ja Pohjois-Euroopan maissa. Petokaloina kirjolohet tarvitsevat ravinnokseen runsaaksi valkuaista. Suotuisissa oloissa laji kasvaa 10–12 kuukaudessa noin 350 gramman ja kahdessa vuodessa noin 3 kilon painoiseksi. Vähäsuolaisessa Itämeressä ja Skandinavian suojaisissa vuonoissa kirjolohta voidaan lihottaa myös meressä. Sitä ruokitaan samanlaisella ravinnolla kuin lohta, mikä selittää lihan punaisen värin. Lihotuksen aikana kantaa hoidetaan erottamalla nopeakasvuiset yksilöt muista: tavallisesti kanta lajitellaan neljä kertaa tuotantokierron aikana. Myyntipainoon kasvaneet kirjolohet nostetaan verkolla tai pumpataan elävinä verkkoaltaista.

Kulutus

Euroopassa kirjolohta on saatavilla ympäri vuoden.

Noin 400-grammaiseksi lihotettua kalaa on saatavilla valko- tai punalihaisena, kokonaisena tai fileinä, tuoreena tai savustettuna. Pidempään lihotettua puolitoistakiloista kirjolohta myydään lohen tapaan tuoreena (fileinä tai paloina) tai savustettuna (viipaleina). Suolattu mäti on suosittu tuote etenkin Pohjois-Euroopassa.

Noin 400-grammaiseksi lihotettua kalaa on saatavilla valko- tai punalihaisena, kokonaisena tai fileinä, tuoreena tai savustettuna. Pidempään lihotettua puolitoistakiloista kirjolohta myydään lohen tapaan tuoreena (fileinä tai paloina) tai savustettuna (viipaleina). Suolattu mäti on suosittu tuote etenkin Pohjois-Euroopassa.