Kalastus

INSEPARABLE - Eat, Buy and Sell Sustainable FishINSEPARABLE - Eat, Buy and Sell Sustainable FishINSEPARABLE - Eat, Buy and Sell Sustainable FishINSEPARABLE - Eat, Buy and Sell Sustainable Fish

Haku
    Vapaa tekstihaku
Lisää tästä aiheesta
Uutiset
Sustainable Fisheries Partnership Agreements (SFPAs) aim to create a partnership to promote sustainable fisheries, based on the best available scientific advice. Therefore, a Joint Scientific Committee (JSC) of highly qualified scientific experts needs to be established in each SFPA, assuring that management measures are based on the best scientific advice available.
The European Commission has today adopted a key investment package for the Latvian fisheries and aquaculture sector worth almost €184m, including €139m of EU investments.

Tyynenmerenosteri

Tyynenmerenosteri tuotiin Eurooppaan Japanista 1970-luvulla, kun portugalinosterin (Crassostrea angulata) kanta alkoi ehtyä useiden epidemioiden heikentämänä. Nopeasti kasvava ja eri ympäristöihin helposti sopeutuva tyynenmerenosteri on nykyisin maailman ja etenkin Euroopan eniten viljelty osterilaji. Toinen yleinen Euroopassa viljelty laji on Ostrea edulis, mutta sen tuotanto ei ole vielä palautunut läheskään entiselleen 1920- ja 1980-luvuilla levinneiden eläintautiepidemioiden jälkeen.

Tyynenmerenosteri © ScandFish
Latinankielinen nimi:Crassostrea gigas
Tuotanto (EU-27): 142 000 tonnia (2007), neljännes koko maailman tuotannosta
Arvo (EU-27): 295 miljoonaa euroa (2007)
Suurimmat tuottajamaat EU:ssa: Ranska (Euroopan suurin ja maailman neljänneksi suurin tuottaja), Irlanti, Espanja ja Portugali
Suurimmat tuottajamaat koko maailmassa (Euroopan ulkopuolella): Kiina, Etelä-Korea ja Japani.
Tietosivu pdf - 922 KB [922 KB] български (bg) čeština (cs) dansk (da) Deutsch (de) eesti keel (et) ελληνικά (el) English (en) español (es) français (fr) Gaeilge (ga) italiano (it) latviešu valoda (lv) lietuvių kalba (lt) magyar (hu) Malti (mt) Nederlands (nl) polski (pl) português (pt) română (ro) slovenčina (sk) slovenščina (sl) svenska (sv)

Lisääntyminen

Kaikkialla maailmassa osterinpoikasia (toukkia) hankitaan tavallisesti luonnonympäristöstä keräämällä. Jonkin verran poikasia tuotetaan hautomoissa.

Silloin meressä pidetään emokantaa, josta siirretään talven mittaan säännöllisin väliajoin täysikasvuisia ostereita altaisiin. Osterit valitaan täysin sattumanvaraisesti, sillä osterin sukupuolta ei pystytä määrittämään (eläin on kaksineuvoinen ja vaihtaa sukupuolta vuodesta toiseen). Sukusolut vapautetaan keväisin lämpösokilla tai laseraatiolla. Noin kuuden naarasosterin sukusoluihin sekoitetaan maitia vastaavasta määrästä koirasostereita. Jotta hedelmöitys onnistuisi, veden on oltava noin 21-asteista, eikä se saa olla liian suolaista. Poikaset sijoitetaan suljettuihin kiertovesialtaisiin, ja niitä ruokitaan viljellyllä levällä. Nykyisin suurin osa hautomoista keskittyy tuottamaan triploideja eli ostereita, jotka on steriloitu hedelmöityksessä lämpösokilla, jotta ne eivät myöhemmin tule maitoisiksi.

Silloin meressä pidetään emokantaa, josta siirretään talven mittaan säännöllisin väliajoin täysikasvuisia ostereita altaisiin. Osterit valitaan täysin sattumanvaraisesti, sillä osterin sukupuolta ei pystytä määrittämään (eläin on kaksineuvoinen ja vaihtaa sukupuolta vuodesta toiseen). Sukusolut vapautetaan keväisin lämpösokilla tai laseraatiolla. Noin kuuden naarasosterin sukusoluihin sekoitetaan maitia vastaavasta määrästä koirasostereita. Jotta hedelmöitys onnistuisi, veden on oltava noin 21-asteista, eikä se saa olla liian suolaista. Poikaset sijoitetaan suljettuihin kiertovesialtaisiin, ja niitä ruokitaan viljellyllä levällä. Nykyisin suurin osa hautomoista keskittyy tuottamaan triploideja eli ostereita, jotka on steriloitu hedelmöityksessä lämpösokilla, jotta ne eivät myöhemmin tule maitoisiksi.

Keruu

Emo-osterit vapauttavat kesällä suuren määrän toukkia veteen. Toukat ajelehtivat merivirtojen mukana hakiessaan sopivaa kohtaa, johon ne voivat kiinnittyä.

Osterinviljelijät keräävät luonnonvaraisia toukkia strategisiin paikkoihin sijoitettavilla keruulaitteilla, kuten muovialustoilla (putket, renkaat tai levyt) tai kattotiilillä, liuskekivillä ja kuorilla. Kun keruulaitteeseen on asettunut tarpeeksi toukkia, ne irrotetaan alustasta ja viedään jatkokasvatettavaksi. Toukkia voi kerätä samalla periaatteella myös hautomossa. Kun toukka on valmis kiinnittymään, se tummuu ja on helpommin nähtävissä kuoren läpi. Siinä vaiheessa altaaseen asetetaan puhdas, tukeva alusta, johon toukat asettuvat.

Osterinviljelijät keräävät luonnonvaraisia toukkia strategisiin paikkoihin sijoitettavilla keruulaitteilla, kuten muovialustoilla (putket, renkaat tai levyt) tai kattotiilillä, liuskekivillä ja kuorilla. Kun keruulaitteeseen on asettunut tarpeeksi toukkia, ne irrotetaan alustasta ja viedään jatkokasvatettavaksi. Toukkia voi kerätä samalla periaatteella myös hautomossa. Kun toukka on valmis kiinnittymään, se tummuu ja on helpommin nähtävissä kuoren läpi. Siinä vaiheessa altaaseen asetetaan puhdas, tukeva alusta, johon toukat asettuvat.

Viljely

Osterinviljelyssä käytetään pääasiassa neljää menetelmää kasvatusolojen (kuten vuorovesirytmin ja veden syvyyden) ja -perinteen mukaan.

Pussiviljely: osterit kasvatetaan verkkopusseissa, jotka lepäävät vuorovesitasanteelle pystytettyjen kehikoiden varassa.

Pohjaviljely: osterit istutetaan suoraan vuorovesitasanteelle meren pohjaan.

Syvänvedenviljely: osterit istutetaan jopa 10 metrin syvyydessä oleviin viljelmiin.

Köysiviljely: osterit kiinnittyvät simpukoiden tapaan köysiin, jolloin niitä voidaan kasvattaa avomerellä. Koska ne ovat jatkuvasti veden alla, ne myös kasvavat nopeammin. Tämä menetelmä soveltuu vuorovedettömiin vesiin tai avomerelle.

Tyynenmerenosterien luontaisena ravintona on meriplankton, jota ne suodattavat sisäänsä jatkuvasti. Siksi ne voivat menestyä vain paikoissa, joissa on tietty virtaama ja vedensyvyys sekä runsaasti planktonia. Parhaiten osterinviljelyyn soveltuvat estuaarit, laguunit tai rannikon lammikot. Myönnettävien viljelylupien määrä määritetään tutkimustietojen perusteella planktonin määrän mukaisesti. Osterit saavuttavat myyntipainon 18–30 kuukaudessa. Korjuutapa vaihtelee viljelymenetelmän mukaan: kehikoissa kasvatetut osterit korjataan irrottamalla ne pusseista; pohjassa viljellyt osterit korjataan laskuveden aikaan käsin vedettävällä haralla tai nostimella veneellä, jos vesi on tarpeeksi syvää; syvässä vedessä kasvatetut osterit korjataan nostimella, jolla voidaan nostaa kerralla jopa 500 kiloa ostereita.

Jalostus

Joillakin tuotantoalueilla täysikasvuisia ostereita jatkojalostetaan hienostuneen maun antamiseksi lihalle.

Osterit voidaan sijoittaa maustumaan meriveden huuhtomaan matalaan savialtaaseen (ranskaksi claire), joissa kasvava piilevä saa niiden lihan vihertymään. Toinen tapa viimeistellä osterien maku on liottaa niitä vuorovesitasanteella, jolloin lihasta tulee kiinteää ja valkoista. Syvissä vesissä viljellyille ostereille annetaan loppusilaus pitämällä viljelmää säännöllisin väliajoin poissa vedestä, jolloin osteri saadaan pitämään kuorensa tiukasti kiinni (ranskaksi trompage).

Kulutus

Suurin osa ostereista tuotetaan ja kulutetaan Ranskassa, jossa kulutustottumukset ovat hyvin erikoiset: osterit nautitaan elävinä.

Ranskalle on ominaista myös kulutuksen kausittaisuus: puolet osterien kulutuksesta ajoittuu vuodenvaihteen juhliin marras- ja tammikuun välille. Osterit luokitellaan kokonsa mukaan nollasta viiteen. Mitä pienempi numero on, sitä suurempi on osteri. Lajikkeista huître fine on vähärasvainen ja huître spéciale rasvainen ja lihaisa.

Ranskalle on ominaista myös kulutuksen kausittaisuus: puolet osterien kulutuksesta ajoittuu vuodenvaihteen juhliin marras- ja tammikuun välille. Osterit luokitellaan kokonsa mukaan nollasta viiteen. Mitä pienempi numero on, sitä suurempi on osteri. Lajikkeista huître fine on vähärasvainen ja huître spéciale rasvainen ja lihaisa.