Kalastus

INSEPARABLE - Eat, Buy and Sell Sustainable FishINSEPARABLE - Eat, Buy and Sell Sustainable FishINSEPARABLE - Eat, Buy and Sell Sustainable FishINSEPARABLE - Eat, Buy and Sell Sustainable Fish

Haku
    Vapaa tekstihaku
Lisää tästä aiheesta
Uutiset
The Western and Central Pacific Fisheries Commission is looking for an ICT Manager for its secretariat in Micronesia. Deadline for applications: 29 February 2016.
Fish stocks in the Mediterranean have been declining for decades. Over 90% of the fish stocks assessed are over-exploited, and despite recent efforts the situation is not improving. Managing fish stocks is complicated by the fact that many of them are shared with non-EU countries.

Ankerias

Ankerias on aina ollut yksi Euroopan arvostetuimmista ruokakaloista, joka tunnetaan Vienanmereltä aina Mustallemerelle asti. Sitä on jo kauan kasvatettu lammikoissa perinteisellä laajaperäisellä menetelmällä. Euroopassa tuotantoa hallitsee edelleen Italia, jossa ankeriaita kasvatetaan murtovesialtaissa. Laji käy kuitenkin yhä harvinaisemmaksi. Se mainitaan Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) erittäin uhanalaisten lajien luettelossa, ja EU:ssa on vuodesta 2007 lähtien toteutettu elvytyssuunnitelmaa ankeriaskantojen hoitamiseksi. Koska ankerias ei lisäänny vankeudessa, viljeltäväksi pyydystetään merestä poikasia, joita kasvatetaan voimaperäisesti kiertovesijärjestelmissä lähinnä Alankomaissa, Tanskassa ja Italiassa.

Ankerias © ScandFish


Latinankielinen nimi:Anguilla anguilla
Tuotanto (EU-27): 8 164 tonnia (2007); 97 prosenttia koko maailman tuotannosta
Arvo (EU-27): 73 miljoonaa euroa (2007)
Suurimmat tuottajamaat EU:ssa: Alankomaat, Tanska ja Italia
Suurimmat tuottajamaat koko maailmassa: Alankomaat, Tanska ja Italia sekä Kiina ja Japani.

Lisääntyminen

Ankerias ei lisäänny vankeudessa. Euroopan joissa ja järvissä sitä tavataan vain poikasina. Vartuttuaan sukukypsiksi (koiraat 6–12-vuotiaina ja naaraat 9–18-vuotiaina) ankeriaat vaeltavat Atlantin valtameren yli synnyinalueelleen Sargassomerelle kutemaan eivätkä enää palaa.

Kuoriutuneet poikaset viipyvät Sargassomeressä yhdestä kahteen vuotta ja ajelehtivat Golf-virran mukana 200–300 päivän matkan Euroopan rannikolle asti. Ne saapuvat Etelä-Eurooppaan talven kynnyksellä ja Pohjois-Eurooppaan seuraavana keväänä. Tässä vaiheessa ne ovat muuttuneet 6–12 sentin pituisiksi läpikuultaviksi lasiankeriaiksi. Lasiankeriaat hakeutuvat jokisuistoihin syömään planktonia. Vähitellen ne nousevat jokia myöten järviin, joissa ne muuttuvat kelta-ankeriaiksi.

Kuoriutuneet poikaset viipyvät Sargassomeressä yhdestä kahteen vuotta ja ajelehtivat Golf-virran mukana 200–300 päivän matkan Euroopan rannikolle asti. Ne saapuvat Etelä-Eurooppaan talven kynnyksellä ja Pohjois-Eurooppaan seuraavana keväänä. Tässä vaiheessa ne ovat muuttuneet 6–12 sentin pituisiksi läpikuultaviksi lasiankeriaiksi. Lasiankeriaat hakeutuvat jokisuistoihin syömään planktonia. Vähitellen ne nousevat jokia myöten järviin, joissa ne muuttuvat kelta-ankeriaiksi.

Alkukasvatus

Lasiankeriaita kalastetaan viljeltäväksi Portugalin, Espanjan, Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan jokisuistoista. EU:ssa niiden pyyntiä on säännelty vuodesta 2007 lähtien elvytyssuunnitelmalla, jossa edellytetään, että suuri osa pyydetyistä lasiankeriaista (60 prosenttia vuodesta 2013 alkaen) istutetaan takaisin luonnonvaraiseen ekosysteemiin.

Kasvattamoissa lasiankeriaat viettävät aluksi muutaman viikon karanteenissa, jonka aikana hoidetaan niiden mahdolliset sairaudet. Niitä ruokitaan aluksi luonnonravinnolla (esim. mädillä), josta ne totutetaan vähitellen kalajauhosta ja -öljystä tehtyyn rehumassaan. Noin 5 gramman painoisina ne siirretään kasvatusaltaisiin, jossa ne saavat ravinnokseen kala- ja kasvijauhosta tehtyä raemaista kuivarehua.

Kasvattamoissa lasiankeriaat viettävät aluksi muutaman viikon karanteenissa, jonka aikana hoidetaan niiden mahdolliset sairaudet. Niitä ruokitaan aluksi luonnonravinnolla (esim. mädillä), josta ne totutetaan vähitellen kalajauhosta ja -öljystä tehtyyn rehumassaan. Noin 5 gramman painoisina ne siirretään kasvatusaltaisiin, jossa ne saavat ravinnokseen kala- ja kasvijauhosta tehtyä raemaista kuivarehua.

Lihotus

Kun poikaset ovat noin 50 gramman painoisia, ne siirretään laajaperäisissä järjestelmissä lammikoihin tai voimaperäisissä järjestelmissä suuriin kiertovesialtaisiin jatkokasvatusta varten. Kaloja ruokitaan keinotekoisesti kala- ja kasvijauhosta tehdyllä kuivarehulla.

Valitettavasti ankeriaiden kasvuvauhti on hyvin yksilöllinen. Poikaset onkin lajiteltava säännöllisin väliajoin niin, että samankokoiset yksilöt sijoitetaan kasvamaan samaan altaaseen. Kestää kahdesta kolmeen vuotta, ennen kuin ankeriaat ovat täysikasvuisia ja valmiita myytäväksi. Tiettyyn mittaan kasvettuaan ne voidaan myös palauttaa ekosysteemiin. Kasvattamot osallistuvatkin nykyisin merkittävästi ankeriaiden istuttamiseen jokiin tutkijoiden valvonnassa.

Valitettavasti ankeriaiden kasvuvauhti on hyvin yksilöllinen. Poikaset onkin lajiteltava säännöllisin väliajoin niin, että samankokoiset yksilöt sijoitetaan kasvamaan samaan altaaseen. Kestää kahdesta kolmeen vuotta, ennen kuin ankeriaat ovat täysikasvuisia ja valmiita myytäväksi. Tiettyyn mittaan kasvettuaan ne voidaan myös palauttaa ekosysteemiin. Kasvattamot osallistuvatkin nykyisin merkittävästi ankeriaiden istuttamiseen jokiin tutkijoiden valvonnassa.

Kulutus

Kaikissa Euroopan maissa tunnettua ankeriasta kulutetaan monissa eri muodoissa, ja sitä voidaan valmistaa lukemattomin eri tavoin. Kasvattamossa teurastetut ankeriaat viedään usein samassa laitoksessa sijaitsevaan jalostamoon, jossa ne puhdistetaan ja paloitellaan myytäväksi tuoreina tai jalostettuina (savustettuna, marinoituna tai umpioituna, paloina tai fileinä, säilykkeinä tai pakasteina).