Kalastus

INSEPARABLE - Eat, Buy and Sell Sustainable FishINSEPARABLE - Eat, Buy and Sell Sustainable FishINSEPARABLE - Eat, Buy and Sell Sustainable FishINSEPARABLE - Eat, Buy and Sell Sustainable Fish

Haku
    Vapaa tekstihaku
Tilaa uutiskirje sähköpostiisi
European Market Observatory for Fisheries and Aquaculture Products
Lisää tästä aiheesta
Uutiset
The European Parliament has today endorsed the European Maritime and Fisheries Fund (EMFF) with an overwhelming majority. With a budget of €6.5 billion for 2014-2020, the fund will finance projects to implement the new reformed Common Fisheries Policy (CFP) and provide financial support to fishermen, fish farmers and coastal communities to adapt to the changed rules. The Fund will also finance projects to boost 'blue' growth and jobs under the EU's Integrated Maritime Policy (IMP).
Speech by Maria Damanaki, European Commissioner for Maritime Affairs and Fisheries, at the Conference "Portugal: Path to Growth and Jobs", Lisbon

Turska

Turskalla on tärkeä sija eurooppalaisessa ruokakulttuurissa. Vaikka turskan saanti on vaikeutunut luonnonvaraisten kantojen ehtyessä, sen kysyntä on edelleen suuri. Turskanviljely tarjoaa monia liiketoimintamahdollisuuksia. Norjassa turskanviljelyä on tutkittu aina 1980-luvulta lähtien. Samoihin aikoihin norjalaiset lohenkasvattajat ryhtyivät lihottamaan merestä pyydettyä luonnonvaraista turskaa monipuolistaakseen toimintaansa ja kehittivät sen ruokintaa. Turskanviljely pääsi kuitenkin kunnolla vauhtiin vasta vuonna 2000, kun poikasia saatiin ensimmäisen kerran tuotettua laitosoloissa. Tuotanto keskittyy Norjaan. Kasvatusta on kokeiltu vaihtelevalla menestyksellä myös skotlantilaisissa ja irlantilaisissa lohenkasvattamoissa, joissa hyödynnetään lajien lihotusmenetelmien yhtäläisyyksiä.

Turska © ScandFish


Latinankielinen nimi - Gadus morhua
Tuotanto (EU-27): 2 560 tonnia (2007); 21 prosenttia koko maailman tuotannosta
Arvo (EU-27): 9,2 miljoonaa euroa (2007)
Suurimmat tuottajamaat EU:ssa: > Irlanti ja Yhdistynyt kuningaskunta
Suurimmat tuottajamaat koko maailmassa: Norja, Islanti, Irlanti ja Yhdistynyt kuningaskunta.

Lisääntyminen

Turska saadaan laitosoloissa lisääntymään merestä pyydetyistä emokaloista. Naaras- ja koiraskalat sijoitetaan samaan altaaseen pariutumaan. Kutu käynnistetään valokäsittelyn avulla.

Se on tekniikka, jolla laji saatetaan kutuvalmiuteen valorytmiä keinotekoisesti säätelemällä. Menetelmä mahdollistaa mädin ja poikasten ympärivuotisen tuotannon. Koiraan luonnollisesti hedelmöittämä mäti kerätään talteen kutualtaan pinnalta ja sijoitetaan haudontakaukaloon, jossa on 5-asteista merivettä ja nouseva virtaus. Poikaset kuoriutuvat 12-14 päivän kuluttua.

Se on tekniikka, jolla laji saatetaan kutuvalmiuteen valorytmiä keinotekoisesti säätelemällä. Menetelmä mahdollistaa mädin ja poikasten ympärivuotisen tuotannon. Koiraan luonnollisesti hedelmöittämä mäti kerätään talteen kutualtaan pinnalta ja sijoitetaan haudontakaukaloon, jossa on 5-asteista merivettä ja nouseva virtaus. Poikaset kuoriutuvat 12-14 päivän kuluttua.

Viljely

Luonnossa naaraskala laskee noin miljoona mätimunaa, joista vain hyvin pieni osa jää eloon. Tähän vaikuttavia tekijöitä ovat muut petokalat, turskan kannibalismi, poikasten tarvitsema erityinen ruokavalio ja infektioalttius, merivirrat sekä veden laatu ja lämpötila (jonka tulisi olla erilainen eri kehitysvaiheissa). Turskan alkukasvatuksessa näiden tekijöiden vaikutusta pystytään allasoloissa säätelemään teknisesti niin, että tuotannollisesti tyydyttävä määrä munista säilyy elossa.

o Alkukasvatus - Noin 3-4 päivää kuoriutumisensa jälkeen poikaset (0,2 mg) ovat kuluttaneet ruskuaispussin ravinnon. Silloin ne siirretään alkukasvatusaltaisiin, joissa on virtaavaa, 11-asteista merivettä. Niitä ruokitaan rataseläimillä (hautomossa tuotetulla eläinplanktonilla) noin kahden kuukauden ajan, kunnes ne ovat noin 0,2 gramman painoisia.

o Vieroitus - Sen jälkeen poikaset siirretään suurempiin altaisiin jatkuvasti virtaavaan meriveteen. Noin 2 kuukauden ikäisinä ne totutetaan vähitellen runsaasti valkuaista sisältävään hienoon jauhemaiseen kuivaravintoon (johon toisinaan lisätään hautomossa kasvatettua artemiaa). Kalat suojataan rokotteella vibrioosilta, joka voi aiheuttaa merkittävää kuolleisuutta. Tästä lähtien poikaset on lajiteltava säännöllisesti koon mukaan eri lokeroihin, jotta suuremmat kalat eivät ala saalistaa pieniä lajitovereitaan.

o Jatkokasvatus > - Kahden gramman painoiset poikaset sijoitetaan suuriin altaisiin, joissa niitä ravitaan kalajauhosta ja öljystä tehdyllä raemaisella kuivaravinnolla sekä kasvivalkuaisella. Noin 30-40 gramman painoisina ne rokotetaan bakteeri-infektioiden ehkäisemiseksi. Lajittelua jatketaan kannibalismin aiheuttaman kuolleisuuden vähentämiseksi. Turskanpoikasia pidetään altaissa 5-10 kuukautta, kunnes ne ovat noin 50-200 gramman painoisia. Se, minkä painoisina poikaset pannaan verkkoaltaaseen, riippuu veden lämpötilasta, vuodenajasta, altaan tilavuudesta ja verkon silmäkoosta.

o Alkukasvatus - Noin 3-4 päivää kuoriutumisensa jälkeen poikaset (0,2 mg) ovat kuluttaneet ruskuaispussin ravinnon. Silloin ne siirretään alkukasvatusaltaisiin, joissa on virtaavaa, 11-asteista merivettä. Niitä ruokitaan rataseläimillä (hautomossa tuotetulla eläinplanktonilla) noin kahden kuukauden ajan, kunnes ne ovat noin 0,2 gramman painoisia.

o Vieroitus - Sen jälkeen poikaset siirretään suurempiin altaisiin jatkuvasti virtaavaan meriveteen. Noin 2 kuukauden ikäisinä ne totutetaan vähitellen runsaasti valkuaista sisältävään hienoon jauhemaiseen kuivaravintoon (johon toisinaan lisätään hautomossa kasvatettua artemiaa). Kalat suojataan rokotteella vibrioosilta, joka voi aiheuttaa merkittävää kuolleisuutta. Tästä lähtien poikaset on lajiteltava säännöllisesti koon mukaan eri lokeroihin, jotta suuremmat kalat eivät ala saalistaa pieniä lajitovereitaan.

o Jatkokasvatus > - Kahden gramman painoiset poikaset sijoitetaan suuriin altaisiin, joissa niitä ravitaan kalajauhosta ja öljystä tehdyllä raemaisella kuivaravinnolla sekä kasvivalkuaisella. Noin 30-40 gramman painoisina ne rokotetaan bakteeri-infektioiden ehkäisemiseksi. Lajittelua jatketaan kannibalismin aiheuttaman kuolleisuuden vähentämiseksi. Turskanpoikasia pidetään altaissa 5-10 kuukautta, kunnes ne ovat noin 50-200 gramman painoisia. Se, minkä painoisina poikaset pannaan verkkoaltaaseen, riippuu veden lämpötilasta, vuodenajasta, altaan tilavuudesta ja verkon silmäkoosta.

Lihotus

Lihotus tapahtuu meressä samanlaisissa verkkoaltaissa, joita käytetään lohenkasvatuksessa, tai maalla kiertovesialtaissa. Turskia ruokitaan kalajauhosta, kalaöljystä ja kasviraaka-aineista valmistetulla raemaisella kuivarehulla. Ne korjataan ja teurastetaan 3-4 kilon painoisina parin vuoden lihotuksen jälkeen.

Kulutus

Turskat toimitetaan teurastettuina jalostamoon, joka myy ne tuoreina, puhdistettuina ja paloiteltuina.

Turskan vesiviljely sai alkunsa Norjasta, jossa lohenviljelijät ryhtyivät kokeilemaan sitä eri menetelmillä (verkkoallas, maa-allas, perinteinen ja luonnonmukainen kasvatus) löytääkseen uuden markkinaraon. Toimintaa aloitellaan Islannissa, Färsaarilla ja Kanadassa. EU:n alueella Shetlannissa käynnistettiin laaja viljelyhanke, mutta se päättyi konkurssiin vuonna 2008. Irlantiin ja Skotlantiin on nousemassa uusia kasvattamoja. Turskanviljelyn tulevaisuus riippuu pitkälti turskanpyynnin kehityksestä Pohjois-Atlantin ja Jäämeren kalastusalueilla.

Turskan vesiviljely sai alkunsa Norjasta, jossa lohenviljelijät ryhtyivät kokeilemaan sitä eri menetelmillä (verkkoallas, maa-allas, perinteinen ja luonnonmukainen kasvatus) löytääkseen uuden markkinaraon. Toimintaa aloitellaan Islannissa, Färsaarilla ja Kanadassa. EU:n alueella Shetlannissa käynnistettiin laaja viljelyhanke, mutta se päättyi konkurssiin vuonna 2008. Irlantiin ja Skotlantiin on nousemassa uusia kasvattamoja. Turskanviljelyn tulevaisuus riippuu pitkälti turskanpyynnin kehityksestä Pohjois-Atlantin ja Jäämeren kalastusalueilla.