Kalastus

INSEPARABLE - Eat, Buy and Sell Sustainable FishINSEPARABLE - Eat, Buy and Sell Sustainable FishINSEPARABLE - Eat, Buy and Sell Sustainable FishINSEPARABLE - Eat, Buy and Sell Sustainable Fish

Haku
    Vapaa tekstihaku
Lisää tästä aiheesta
Uutiset
How was sea bass managed in the EU until now? What does the common approach consist of? What will be proposed under the third part of this package? Sea bass landings are increasing from year to year, what will the Commission do to tackle this? Why are recreational anglers covered by the measures, when the commercial sector catches the lion share of sea bass? What about the longer term? What happens in January 2016, during the next spawning season of sea bass? What is the potential economic impact of a further decline of seabass?
Now available in English, French and Spanish.
Today the Fisheries Committee of the European Parliament has voted on the multiannual Baltic Plan, a management plan adopted by the European Commission in 2014 which establishes targets and conservation reference points for stocks and promotes regionalised decision making for fisheries in the Baltic.

Karppi

Karppi on alkujaan kotoisin Kaukoidästä, mutta on vaikea sanoa, milloin se on kulkeutunut Eurooppaan. Luultavasti se tapahtui joskus Rooman valtakunnan aikoihin. Karpin kasvatus levisi Euroopan mantereen vesialueille keskiajalla. Karpista tuli arvokas valkuaisen lähde kristinuskon paastoaikoina, ja siksi ei ole sattumaa, että karpin kasvatusta alettiin kehittää juuri luostareissa. Jo siihen aikaan lajia pyrittiin jalostamaan säilyttämällä parhaimmat yksilöt suvunjatkamiseen. Valikoivan jalostuksen tuloksena syntyi nyt tuntemamme kookas, lihaisa ja hämmästyttävän pitkäikäinen kala, jota tavataan myös luonnonvaraisena. 1800-luvulla alkanut puoli-intensiivinen lammikkokasvatus on jatkunut näihin päiviin saakka lähinnä Keski-Euroopassa, jossa karppi on tärkeä osa ruokakulttuuria.

Karppi © ScandFish

Latinankielinen nimi:Cyprinus carpio
Tuotanto (EU-27): 66 330 tonnia (2007); 2 prosenttia koko maailman tuotannosta
Arvo (EU-27): 140 miljoonaa euroa (2007)
Suurimmat tuottajamaat EU:ssa: Tšekki, Puola, Unkari ja Saksa
Suurimmat tuottajamaat koko maailmassa: Kiina, Indonesia ja Myanmar.
Tietosivu pdf - 2 MB [2 MB] български (bg) čeština (cs) dansk (da) Deutsch (de) eesti keel (et) ελληνικά (el) English (en) español (es) français (fr) Gaeilge (ga) italiano (it) latviešu valoda (lv) lietuvių kalba (lt) magyar (hu) Malti (mt) Nederlands (nl) polski (pl) português (pt) română (ro) slovenčina (sk) slovenščina (sl) svenska (sv)

Lisääntyminen

Fyysisten ominaisuuksiensa perusteella valitut emokalat otetaan kutuaikana kiinni altaasta.

Mäti lypsetään käsin ja sekoitetaan keinotekoisesti maitiin hedelmöitysaltaassa. Sen jälkeen hedelmöitetyt mätimunat sijoitetaan haudontasuppiloihin, joissa ne kuoriutuvat 3–5 päivän kuluttua. Vuosisatoja jatkuneen valikoivan jalostuksen tuloksena on kehittynyt useita paikallisia kantoja. Niistä on 1960-luvulta lähtien tehty geneettistä tutkimusta kaikkein elinkelpoisimpien ja Pohjois- ja Etelä-Euroopan laitosoloihin parhaiten sopeutuvien hybridien löytämiseksi.
Mäti lypsetään käsin ja sekoitetaan keinotekoisesti maitiin hedelmöitysaltaassa. Sen jälkeen hedelmöitetyt mätimunat sijoitetaan haudontasuppiloihin, joissa ne kuoriutuvat 3–5 päivän kuluttua. Vuosisatoja jatkuneen valikoivan jalostuksen tuloksena on kehittynyt useita paikallisia kantoja. Niistä on 1960-luvulta lähtien tehty geneettistä tutkimusta kaikkein elinkelpoisimpien ja Pohjois- ja Etelä-Euroopan laitosoloihin parhaiten sopeutuvien hybridien löytämiseksi.

Alkukasvatus

Vastakuoriutuneet poikaset siirretään mataliin astioihin, joissa virtaa 18–24-asteista vettä.

Vedessä on runsaasti eläinplanktonia, jota ne alkavat syödä käytettyään ruskuaispussinsa ravinnon. Poikasia pidetään kaukaloissa noin kuukauden verran, kunnes ne osaavat uida. Sen jälkeen ne siirretään luonnonympäristöön matalaan lammikkoon. Lammikko ruopataan vuosittain, jotta mikrolevät ja eläinplankton menestyisivät paremmin vedessä, sillä ne ovat ainoaa karpinpoikasille soveltuvaa ravintoa. Poikasia pidetään lammikossa noin kuukauden päivät, jolloin ne totutetaan asteittain kala- ja kasvijauhosta valmistettuun hienojakoiseen rehuun. Noin 3 sentin pituisina poikaset kerätään ja siirretään poikasaltaaseen.

Vedessä on runsaasti eläinplanktonia, jota ne alkavat syödä käytettyään ruskuaispussinsa ravinnon. Poikasia pidetään kaukaloissa noin kuukauden verran, kunnes ne osaavat uida. Sen jälkeen ne siirretään luonnonympäristöön matalaan lammikkoon. Lammikko ruopataan vuosittain, jotta mikrolevät ja eläinplankton menestyisivät paremmin vedessä, sillä ne ovat ainoaa karpinpoikasille soveltuvaa ravintoa. Poikasia pidetään lammikossa noin kuukauden päivät, jolloin ne totutetaan asteittain kala- ja kasvijauhosta valmistettuun hienojakoiseen rehuun. Noin 3 sentin pituisina poikaset kerätään ja siirretään poikasaltaaseen.

Jatkokasvatus

Keväällä poikaset viedään vuosittain niitä varten valmisteltuun lammikkoon, jossa ne oleilevat talveen asti.

Aluksi niille riittää ravinnoksi lammikossa luontaisesti kasvava plankton, kasvit, nilviäiset, madot ja äyriäiset. Ne tarvitsevat kuitenkin pian lisärehua, joka on useimmiten kasvipohjaista. Talven tullen lammikko ruopataan ja karpit sijoitetaan talvehtimisaltaaseen. Silloin niiden elintoiminnot hidastuvat, ja ne syövät hyvin vähän ja viileimmillä alueilla lakkaavat jopa syömästä kokonaan. Tässä vaiheessa ne ovat noin 10 sentin pituisia ja painavat 30–40 grammaa.
Aluksi niille riittää ravinnoksi lammikossa luontaisesti kasvava plankton, kasvit, nilviäiset, madot ja äyriäiset. Ne tarvitsevat kuitenkin pian lisärehua, joka on useimmiten kasvipohjaista. Talven tullen lammikko ruopataan ja karpit sijoitetaan talvehtimisaltaaseen. Silloin niiden elintoiminnot hidastuvat, ja ne syövät hyvin vähän ja viileimmillä alueilla lakkaavat jopa syömästä kokonaan. Tässä vaiheessa ne ovat noin 10 sentin pituisia ja painavat 30–40 grammaa.

Lihotus

Kolmannen elinvuotensa keväällä karpit viedään suuriin lihotusaltaisiin, jossa ne elävät osana ekosysteemiä, mutta saavat lisäksi kalaöljystä, kala- ja kasvijauhosta sekä vitamiini- ja kivennäislisistä valmistettua rehua.

Talvehtimislammikon ruoppauksen yhteydessä karpit nostetaan vedestä ja lajitellaan koon mukaan. Siinä vaiheessa ne joko myydään, palautetaan vielä vuodeksi lammikkoon lihomaan tai valitaan emokantaan. Täysikasvuinen karppi voi painaa jopa 40 kiloa ja kasvaa jopa metrin pituiseksi. Yleinen myyntikoko on 30–50 senttiä ja 1,5 kiloa.

Talvehtimislammikon ruoppauksen yhteydessä karpit nostetaan vedestä ja lajitellaan koon mukaan. Siinä vaiheessa ne joko myydään, palautetaan vielä vuodeksi lammikkoon lihomaan tai valitaan emokantaan. Täysikasvuinen karppi voi painaa jopa 40 kiloa ja kasvaa jopa metrin pituiseksi. Yleinen myyntikoko on 30–50 senttiä ja 1,5 kiloa.

Kulutus

Karppia on tähän asti kasvatettu lähinnä Keski-Euroopan maissa, joissa se kuuluu perinteisiin joulu- ja pääsiäisherkkuihin.

Karppi ostetaan tavallisesti elävänä, ja sitä pidetään muutamia päiviä puhtaassa vedessä altaan maun poistamiseksi. Kasvattajat ovat nykyisin monipuolistaneet tarjontaansa perustamalla pieniä jalostuslaitoksia, joissa ne tuottavat puolivalmisteita (paloina, tuoreena tai savustettuna, fileinä tai viipaleina myytävät tuotteet) tai perinteisesti valmistettuja jalosteita. Merkittävä osa tuotannosta myydään elävänä istutettavaksi vapaa-ajan kalastusta varten.

Karppi ostetaan tavallisesti elävänä, ja sitä pidetään muutamia päiviä puhtaassa vedessä altaan maun poistamiseksi. Kasvattajat ovat nykyisin monipuolistaneet tarjontaansa perustamalla pieniä jalostuslaitoksia, joissa ne tuottavat puolivalmisteita (paloina, tuoreena tai savustettuna, fileinä tai viipaleina myytävät tuotteet) tai perinteisesti valmistettuja jalosteita. Merkittävä osa tuotannosta myydään elävänä istutettavaksi vapaa-ajan kalastusta varten.