EROTTAMATTOMAT

Viljelty EU:ssa - Usein kysyttyä

Viljelty EU:ssa - Usein kysyttyä

Miksi kalanviljelyä tarvitaan?

Kala on terveellistä ravintoa, mutta luonnonvaraisen kalan, äyriäisten ja nilviäisten määrä ei riitä kattamaan kysyntää. Kestävä kalastus ja kalankasvatus kuuluvat kiinteästi yhteen. Ainoastaan yhdessä nämä tuotantomuodot voivat tarjota riittävästi ruokaa maailman kasvavan väestön tarpeisiin niin, että luonnonvaraisten kalakantojen pitkän aikavälin tulevaisuus ei joudu uhatuksi.
68 prosenttia EU:ssa syötävistä kaloista ja äyriäisistä on tuontitavaraa. Merkittävä osa tästä on peräisin vesiviljelystä.  Vain 10 prosenttia EU:ssa syödyistä tuotteista on täällä viljeltyjä. Viljellyn kalan osuuden lisääminen vähentää luonnonvaraisiin kalakantoihin kohdistuvaa painetta ja riippuvuutta tuonnista sekä edistää työllisyyttä ja talouskasvua EU:ssa.

Mitä lajeja EU:ssa viljellään?

Noin puolet EU:n vesiviljelyssä tuotetusta ravinnosta on simpukoita, pääasiassa sinisimpukoita ja ostereita. Merikaloista eniten tuotetaan lohta, hammasahventa ja meribassia. Niiden osuus vesiviljelylaitosten tuotannosta on 27 %. Makean veden kalojen, kuten taimenten ja karppien, osuus kaikesta tuotannosta on 23 %.
EU:ssa viljellään monia muitakin lajeja, esimerkiksi mattosimpukoita, kampasimpukoita, hummereita, tilapiaa, sampea (kaviaari) sekä lajeja, joiden luonnonvaraisiin kantoihin kohdistuu suuria paineita, kuten piikkikampelaa, turskaa ja merianturaa. Leväntuotanto on lisääntymässä. 
Lisätietoa:

http://ec.europa.eu/fisheries/cfp/aquaculture/species/index_fi.htm

Miten kalaa ja muita meren antimia viljellään?

Sinisimpukoita, ostereita ja muita simpukkalajeja viljellään köysien, paalujen tai pöydän kaltaisten rakenteiden pinnalla. Ne käyttävät ravinnokseen vedessä olevia ravinteita. Veden on oltava puhdasta. Merikalaa, kuten lohta ja meribassia, viljellään suurissa verkkoaitauksissa, joiden reunat kelluvat veden pinnalla. Makean veden kaloja, kuten taimenia, viljellään yleensä peräkkäisissä tankeissa, joita pitkin johdetaan jokivettä. Joitakin makean veden kaloja, kuten karppeja, viljellään suurissa järvissä ja lammissa.
Lisätietoa:

http://ec.europa.eu/fisheries/cfp/aquaculture/aquaculture_methods/index_fi.htm

Voiko vesiviljely olla haitallista ympäristölle?

Vesiviljelyä on harjoitettava ympäristön kannalta kestävällä ja vastuullisella tavalla aivan kuten muutakin ihmisen toimintaa. Vesiviljelijöitä koskevat samat ympäristö- ja terveysvaatimukset kuin muitakin elintarviketuottajia. EU:n ympäristönormit kuuluvat maailman tiukimpiin ja tehokkaimpiin. Vesiviljelijöillä on erityisen aktiivinen rooli ympäristönsuojelussa. Esimerkiksi vesiviljelylammikoiden avulla voidaan edistää tärkeiden luonnonmaisemien ja luonnonvaraisten lintujen ja muiden uhanalaisten lajien säilymistä.
Simpukat auttavat osaltaan pitämään rannikkovedet puhtaina, sillä ne käyttävät ravinnokseen ravinteita, jotka muuten saattaisivat heikentää veden laatua. Se, että toiminta on ympäristön kannalta kestävää, on lopulta hyödyksi myös talouden kannalta. Kalanviljelijät ovat ympäristön tilan seurannan ja suojelun edelläkävijöitä. He pitävät huolta, että kalanviljelystä ei koidu vahinkoa ympäristölle.

Onko viljelty kala yhtä terveellistä kuin luonnonvarainen kala?

EU:n lainsäädännössä asetetaan elintarvikkeille tiukkoja vaatimuksia esimerkiksi vierasaineiden sallittujen enimmäismäärien suhteen. Näin varmistetaan elintarvikkeiden turvallisuus. Enimmäismäärät ovat samat niin viljellylle kuin luonnonvaraisellekin kalalle. Tehokkailla valvontajärjestelmillä varmistetaan, että elintarvikkeet ovat terveellisiä ja turvallisia, olipa kyse sitten EU:sta peräisin olevista tai sen ulkopuolelta tulevista tuotteista.

Viljellyn lohen kasvatukseen tarvitaan enemmän kuin yksi kilo luonnonvaraista kalaa lohikiloa kohden. Onko järkevää ruokkia viljeltäviä kaloja luonnonvaraisella kalalla?

Se, että lohi ja muut petokalat tarvitsevat ravinnokseen luonnonvaraista kalaa, on väistämättä haaste vesiviljelyn kestävyyden kannalta. Vaihtoehtoisen ravinnon saatavuutta ja käyttöä sekä ruokinnan tehokkuutta parannetaan jatkuvasti, ja yhtä viljeltyä kalakiloa kohden tarvittavan luonnonvaraisen kalan määrä onkin laskussa. Viljelijöiden kannattaa vähentää luonnonvaraisen kalan käyttöä paitsi kestävyyssyistä myös taloudellisista syistä, sillä viljeltävien kalojen rehu on yksi suurimmista tuotantokustannuksista. Euroopan komissio aikoo tukea vesiviljelyalaa näissä pyrkimyksissä.
Muistettakoon kuitenkin, että puolet EU:ssa tuotettavista vesiviljelytuotteista on simpukoita, jotka eivät tarvitse lisäravintoa. Lisäksi EU:ssa viljellään myös muita kaloja kuin petokaloja, esimerkiksi karppeja.

Mitä EU tekee vesiviljelyalan tukemiseksi?

Vesiviljelyalan tukeminen on yksi EU:n äskettäin uudistetun yhteisen kalastuspolitiikan painopisteistä.  Hiljattain julkistetuissa ohjeissa eritellään EU:n vesiviljelyalan yhteiset painopisteet ja yleistavoitteet. Neljä painopistealaa ovat

  • laatu sekä terveys- ja ympäristöstandardit
  • maa- ja vesialueiden hyödyntämismahdollisuuksien parantaminen
  • alan hallinnollisten rasitteiden vähentäminen
  • kilpailukyvyn parantaminen.

EU antaa vesiviljelijöille taloudellista tukea Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta taatakseen niille mahdollisimman hyvät toimintaolosuhteet. Lisäksi EU investoi tutkimukseen, jossa selvitetään vesiviljelyn vaikutusta ympäristöön sekä viljellyn kalan terveyttä, ravitsemusta ja lisääntymistä. Kaikki nämä tekijät ovat keskeisen tärkeitä Euroopan vesiviljelyn kestävälle kehitykselle.