EROTTAMATTOMAT
Syö, osta ja myy kestävällä tavalla tuotettua kalaa

Viljelty EU:ssa

Viljelty EU:ssa

Viljelty EU:ssa

Etsitkö kestäviä vaihtoehtoja?
Kokeile EU:ssa viljeltyä kalaa

 

EU:ssa viljelty kala: terveellinen, tuore ja lähellä tuotettu vaihtoehto

Kala on erinomainen proteiinin, vitamiinien ja ravintoaineiden lähde ja terveellistä sydämelle. Merten liikakalastuksen vuoksi kalavarat ovat kuitenkin vaarassa huveta. 

Kalanviljely ja muu vesiviljely voi auttaa keventämään luonnonvaraisiin kalakantoihin kohdistuvaa rasitetta, kun kalan kulutus lisääntyy jatkuvasti niin EU:ssa kuin muuallakin maailmassa. Kalanviljely on yksi maailman nopeimmin kasvavista elintarvikealoista. Noin puolet maailmassa syötävästä kalasta on viljeltyä, ja osuus on kasvussa. Ilman vesiviljelyä ei maailman väestölle yksinkertaisesti riittäisi syötävää. Jos kalaa jouduttaisiin pyytämään entistä enemmän meristä, luonnonvaraisten kalakantojen kestävyys olisi pitkällä aikavälillä uhattuna.

Viljelty kala on lähiruokaa

Sen lisäksi, että kalasta saa ruokavalioon laadukasta proteiinia, viljellyn kalan etuna on se, että se voidaan tuottaa lähellä kuluttajia. Vesiviljelyn kehittäminen voi auttaa edistämään paikallista taloutta. 68 prosenttia EU:ssa syötävistä kaloista ja äyriäisistä on tuontitavaraa. Vain 10 prosenttia EU:ssa syötävistä tuotteista on täällä viljeltyjä. EU:ssa vesiviljely työllistää suoraan nyt jo yli 80 000 ihmistä, ja määrän odotetaan lisääntyvän, kun entistä suurempi osa EU:ssa syötävästä kalasta myös tuotetaan EU:ssa. EU tukee alan kasvua äskettäin uudistetun kalastuspolitiikkaansa ja kohdennetun taloudellisen tuen avulla. Näin se auttaa lisäämään työpaikkoja ja varmistaa, että kaikki EU:ssa viljellyt kalat, äyriäiset ja nilviäiset ovat vastaisuudessakin laadukasta, terveellistä ja kestävällä tavalla tuotettua ruokaa.

Vesiviljely EU:ssa 

Vesiviljelyllä tarkoitetaan vesieliöiden kasvattamista ravinnoksi. Se kattaa sekä makean että suolaisen veden eläinten ja lisääntyvässä määrin myös erilaisten levien kasvattamisen. Vesiviljelyä harjoitetaan eri puolilla Eurooppaa. Vesiviljelmillä tuotetaan monia eri kalalajeja, äyriäisiä ja nilviäisiä sekä leviä. Viljelyssä käytetään erilaisia menetelmiä ja välineitä, niin perinteisiä köysiä, verkkoja ja tankkeja kuin monimutkaisia vedenkierrätykseen perustuvia järjestelmiäkin. Noin puolet EU:n vesiviljelyssä tuotetusta ravinnosta on simpukoita, pääasiassa sinisimpukoita ja ostereita. Merikaloista eniten tuotetaan lohta, hammasahventa ja meribassia. Niiden osuus kaikesta tuotannosta on noin neljännes. Makean veden kalojen, kuten taimenten ja karppien, osuus kaikesta tuotannosta on viidenneksen luokkaa.

Kuten maataloudessa, vesiviljelyssäkin on keskeisenä tavoitteena tuottaa terveellistä ruokaa kuluttajille eläinten hyvinvointia edistävällä ja ympäristöä kunnioittavalla tavalla. Vesiviljelyssä on erityisen tärkeää veden ja eliöiden elinolojen puhtaus. Viljelmien kalat, äyriäiset ja nilviäiset saavat tarvitsemansa ravinteet usein suoraan elinympäristöstään, mutta tarvittaessa niille annetaan lisäravintoa, jotta niiden ruokavalio on tasapainoinen ja terveellinen. Kaikessa noudatetaan EU:n tiukkaa ympäristö- ja kuluttajalainsäädäntöä. Näin varmistetaan, että EU:ssa viljelty kala on kuluttajia lähellä ja ympäristön kannalta kestävällä tavalla tuotettua, tuoretta, turvallista ja jäljitettävää.

Miksi kalanviljelyä tarvitaan?

Kala on terveellistä ravintoa, mutta luonnonvaraisen kalan, äyriäisten ja nilviäisten määrä ei riitä kattamaan kysyntää. Kestävä kalastus ja kalankasvatus kuuluvat kiinteästi yhteen. Ainoastaan yhdessä nämä tuotantomuodot voivat tarjota riittävästi ruokaa maailman kasvavan väestön tarpeisiin niin, että luonnonvaraisten kalakantojen pitkän aikavälin tulevaisuus ei joudu uhatuksi.
68 prosenttia EU:ssa syötävistä kaloista ja äyriäisistä on tuontitavaraa. Merkittävä osa tästä on peräisin vesiviljelystä.  Vain 10 prosenttia EU:ssa syödyistä tuotteista on täällä viljeltyjä. Viljellyn kalan osuuden lisääminen vähentää luonnonvaraisiin kalakantoihin kohdistuvaa painetta ja riippuvuutta tuonnista sekä edistää työllisyyttä ja talouskasvua EU:ssa.

Mitä lajeja EU:ssa viljellään?

Noin puolet EU:n vesiviljelyssä tuotetusta ravinnosta on simpukoita, pääasiassa sinisimpukoita ja ostereita. Merikaloista eniten tuotetaan lohta, hammasahventa ja meribassia. Niiden osuus vesiviljelylaitosten tuotannosta on 27 %. Makean veden kalojen, kuten taimenten ja karppien, osuus kaikesta tuotannosta on 23 %.
EU:ssa viljellään monia muitakin lajeja, esimerkiksi mattosimpukoita, kampasimpukoita, hummereita, tilapiaa, sampea (kaviaari) sekä lajeja, joiden luonnonvaraisiin kantoihin kohdistuu suuria paineita, kuten piikkikampelaa, turskaa ja merianturaa. Leväntuotanto on lisääntymässä. 
Lisätietoa:

http://ec.europa.eu/fisheries/cfp/aquaculture/species/index_fi.htm

Miten kalaa ja muita meren antimia viljellään?

Sinisimpukoita, ostereita ja muita simpukkalajeja viljellään köysien, paalujen tai pöydän kaltaisten rakenteiden pinnalla. Ne käyttävät ravinnokseen vedessä olevia ravinteita. Veden on oltava puhdasta. Merikalaa, kuten lohta ja meribassia, viljellään suurissa verkkoaitauksissa, joiden reunat kelluvat veden pinnalla. Makean veden kaloja, kuten taimenia, viljellään yleensä peräkkäisissä tankeissa, joita pitkin johdetaan jokivettä. Joitakin makean veden kaloja, kuten karppeja, viljellään suurissa järvissä ja lammissa.
Lisätietoa:

http://ec.europa.eu/fisheries/cfp/aquaculture/aquaculture_methods/index_fi.htm

Voiko vesiviljely olla haitallista ympäristölle?

Vesiviljelyä on harjoitettava ympäristön kannalta kestävällä ja vastuullisella tavalla aivan kuten muutakin ihmisen toimintaa. Vesiviljelijöitä koskevat samat ympäristö- ja terveysvaatimukset kuin muitakin elintarviketuottajia. EU:n ympäristönormit kuuluvat maailman tiukimpiin ja tehokkaimpiin. Vesiviljelijöillä on erityisen aktiivinen rooli ympäristönsuojelussa. Esimerkiksi vesiviljelylammikoiden avulla voidaan edistää tärkeiden luonnonmaisemien ja luonnonvaraisten lintujen ja muiden uhanalaisten lajien säilymistä.
Simpukat auttavat osaltaan pitämään rannikkovedet puhtaina, sillä ne käyttävät ravinnokseen ravinteita, jotka muuten saattaisivat heikentää veden laatua. Se, että toiminta on ympäristön kannalta kestävää, on lopulta hyödyksi myös talouden kannalta. Kalanviljelijät ovat ympäristön tilan seurannan ja suojelun edelläkävijöitä. He pitävät huolta, että kalanviljelystä ei koidu vahinkoa ympäristölle.

Onko viljelty kala yhtä terveellistä kuin luonnonvarainen kala?

EU:n lainsäädännössä asetetaan elintarvikkeille tiukkoja vaatimuksia esimerkiksi vierasaineiden sallittujen enimmäismäärien suhteen. Näin varmistetaan elintarvikkeiden turvallisuus. Enimmäismäärät ovat samat niin viljellylle kuin luonnonvaraisellekin kalalle. Tehokkailla valvontajärjestelmillä varmistetaan, että elintarvikkeet ovat terveellisiä ja turvallisia, olipa kyse sitten EU:sta peräisin olevista tai sen ulkopuolelta tulevista tuotteista.

Viljellyn lohen kasvatukseen tarvitaan enemmän kuin yksi kilo luonnonvaraista kalaa lohikiloa kohden. Onko järkevää ruokkia viljeltäviä kaloja luonnonvaraisella kalalla?

Se, että lohi ja muut petokalat tarvitsevat ravinnokseen luonnonvaraista kalaa, on väistämättä haaste vesiviljelyn kestävyyden kannalta. Vaihtoehtoisen ravinnon saatavuutta ja käyttöä sekä ruokinnan tehokkuutta parannetaan jatkuvasti, ja yhtä viljeltyä kalakiloa kohden tarvittavan luonnonvaraisen kalan määrä onkin laskussa. Viljelijöiden kannattaa vähentää luonnonvaraisen kalan käyttöä paitsi kestävyyssyistä myös taloudellisista syistä, sillä viljeltävien kalojen rehu on yksi suurimmista tuotantokustannuksista. Euroopan komissio aikoo tukea vesiviljelyalaa näissä pyrkimyksissä.
Muistettakoon kuitenkin, että puolet EU:ssa tuotettavista vesiviljelytuotteista on simpukoita, jotka eivät tarvitse lisäravintoa. Lisäksi EU:ssa viljellään myös muita kaloja kuin petokaloja, esimerkiksi karppeja.

Mitä EU tekee vesiviljelyalan tukemiseksi?

Vesiviljelyalan tukeminen on yksi EU:n äskettäin uudistetun yhteisen kalastuspolitiikan painopisteistä.  Hiljattain julkistetuissa ohjeissa eritellään EU:n vesiviljelyalan yhteiset painopisteet ja yleistavoitteet. Neljä painopistealaa ovat

  • laatu sekä terveys- ja ympäristöstandardit
  • maa- ja vesialueiden hyödyntämismahdollisuuksien parantaminen
  • alan hallinnollisten rasitteiden vähentäminen
  • kilpailukyvyn parantaminen.

EU antaa vesiviljelijöille taloudellista tukea Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta taatakseen niille mahdollisimman hyvät toimintaolosuhteet. Lisäksi EU investoi tutkimukseen, jossa selvitetään vesiviljelyn vaikutusta ympäristöön sekä viljellyn kalan terveyttä, ravitsemusta ja lisääntymistä. Kaikki nämä tekijät ovat keskeisen tärkeitä Euroopan vesiviljelyn kestävälle kehitykselle.