Navigointipolku

Kalastus

INSEPARABLE - Eat, Buy and Sell Sustainable FishINSEPARABLE - Eat, Buy and Sell Sustainable FishINSEPARABLE - Eat, Buy and Sell Sustainable FishINSEPARABLE - Eat, Buy and Sell Sustainable Fish

Haku
    Vapaa tekstihaku
Tilaa uutiskirje sähköpostiisi
European Market Observatory for Fisheries and Aquaculture Products
Lisää aiheesta

Perustietoa yhteisestä kalastuspolitiikasta pdf - 9 MB [9 MB] български (bg) čeština (cs) dansk (da) Deutsch (de) eesti keel (et) ελληνικά (el) English (en) español (es) français (fr) Gaeilge (ga) italiano (it) latviešu valoda (lv) lietuvių kalba (lt) magyar (hu) Malti (mt) Nederlands (nl) polski (pl) português (pt) română (ro) slovenčina (sk) slovenščina (sl) svenska (sv)

Kalastusalan lainsäädäntö (EUR-Lex)

Tiivistelmät EU-lainsäädännöstä:

 

Uutiset
The European Parliament has today endorsed the European Maritime and Fisheries Fund (EMFF) with an overwhelming majority. With a budget of €6.5 billion for 2014-2020, the fund will finance projects to implement the new reformed Common Fisheries Policy (CFP) and provide financial support to fishermen, fish farmers and coastal communities to adapt to the changed rules. The Fund will also finance projects to boost 'blue' growth and jobs under the EU's Integrated Maritime Policy (IMP).
Speech by Maria Damanaki, European Commissioner for Maritime Affairs and Fisheries, at the Conference "Portugal: Path to Growth and Jobs", Lisbon

Yhteinen kalastuspolitiikka

Kalastusalan hallinnointi EU:ssa
Irlantilaisia kalastajia © Lionel Flageul

Kalastuspolitiikan tehtävät

Yhteisellä kalastuspolitiikalla (YKP) tarkoitetaan sääntöjä, joiden avulla säännellään EU-maiden kalastuslaivastoja ja suojellaan Euroopan kalakantoja. Koska kalavarat ovat yhteisiä, EU:n kalastuspolitiikan mukaan kaikkien EU-maiden kalastuslaivastoilla on yhtäläinen oikeus toimia EU:n vesialueilla. Näin turvataan tasapuolinen kilpailu.

Vaikka kalakannat uusiutuvat, ne ovat rajalliset. Joitakin kantoja kalastetaan liikaa. Tästä syystä EU-maat pyrkivät eri toimilla varmistamaan, että EU:n kalastusala toimii kestävien periaatteiden mukaisesti niin, etteivät kalakantojen koko ja tuottavuus vaarannu pitkällä aikavälillä.

Yhteistä kalastuspolitiikkaa on harjoitettu 1970-luvulta alkaen, ja vuosien mittaan sitä on uudistettu useaan otteeseen. Tuorein uudistus tuli voimaan vuoden 2014 alusta.

Kalastuspolitiikan tavoitteet

Yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteena on varmistaa, että EU:ssa harjoitetaan kalastusta ja vesiviljelyä menetelmillä, jotka ovat ympäristön, talouden ja yhteiskunnan kannalta kestäviä. Politiikan avulla myös pidetään huolta siitä, että ala tuottaa EU-kansalaisille terveellistä ravintoa. Tavoitteena on niin ikään ylläpitää kalastuselinkeinon dynaamisuutta ja turvata kalastajayhteisöille kohtuullinen elintaso.

Vaikka saaliiden maksimointi on tärkeää, pyyntimääriä on rajoitettava. Kalastuskäytännöt eivät saa vaarantaa kalakantojen lisääntymiskykyä. Nykyisten sääntöjen mukaan vuosiksi 2015–2020 on määritettävä saalisrajoitukset, joilla turvataan kalakantojen säilyminen pitkällä aikavälillä.

Kalastuksen vaikutusta herkästi vahingoittuvaan meriympäristöön ei ole tähän mennessä täysin ymmärretty. Tästä syystä EU:n kalastuspolitiikassa noudatetaan varovaista linjaa ja otetaan huomioon se, että ihmisen toiminta vaikuttaa ekosysteemin kaikkiin osa-alueisiin. Tavoitteena on edistää valikoivampien pyydysten ja pyyntimenetelmien käyttöä ja saada ei-toivottujen sivusaaliiden poisheittäminen vähitellen loppumaan.

Kalastuspolitiikan uudistus toi muutoksia myös sen hallinnointiin. Nyt EU-mailla on suuremmat vaikutusmahdollisuudet kansallisella ja alueellisella tasolla.

Yhteinen kalastuspolitiikka jakautuu seuraaviin osa-alueisiin:

Yhteisellä kalastuspolitiikalla säännellään myös vesiviljelyä. Uudistuksen myötä on pyritty parantamaan alan toimijoiden vaikutusmahdollisuuksia.

Viralliset asiakirjat

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1380/2013 , annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, yhteisestä kalastuspolitiikasta, neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston päätöksen 2004/585/EY kumoamisesta