Kalastus

INSEPARABLE - Eat, Buy and Sell Sustainable FishINSEPARABLE - Eat, Buy and Sell Sustainable FishINSEPARABLE - Eat, Buy and Sell Sustainable FishINSEPARABLE - Eat, Buy and Sell Sustainable Fish

Haku
    Vapaa tekstihaku
Lisää aiheesta

Asetus (11.12.2013)

Kalakantojen säilyttämistä koskeva lainsäädäntö (EUR-Lex)

Perustietoa EU:n kalastuspolitiikasta pdf - 9 MB [9 MB] български (bg) čeština (cs) dansk (da) Deutsch (de) eesti keel (et) ελληνικά (el) English (en) español (es) français (fr) hrvatski (hr) italiano (it) latviešu valoda (lv) lietuvių kalba (lt) magyar (hu) Malti (mt) Nederlands (nl) polski (pl) português (pt) română (ro) slovenčina (sk) slovenščina (sl) svenska (sv)

Laiton kalastus (LIS)

Uutiset
Fish stocks in the Mediterranean have been declining for decades. Over 90% of the fish stocks assessed are over-exploited, and despite recent efforts the situation is not improving. Managing fish stocks is complicated by the fact that many of them are shared with non-EU countries.
In fixing the fishing opportunities for 2016 for the Atlantic, North Sea and Black Sea, the Council confirmed the gradual transition to sustainable fishing that the EU initiated years ago and then formalized in the now two-year-old Common Fisheries Policy.

Kalastuksenhoito

Kalastustarkastajat tutkivat kalaverkkoa.

Vaikka kalakantojen lisääntymiskyky on suuri, se ei ole rajaton. Jos kalastusta ei valvota, se voi johtaa kalakantojen romahtamiseen tai siihen, että kalastus ei ole enää taloudellisesti kannattavaa. On kaikkien etujen mukaista, että EU:lla on kalastuksenhoitojärjestelmä, joka

  • varmistaa kalakantojen lisääntymiskyvyn ja takaa korkean pitkän aikavälin tuoton
  • luo perustan kannattavalle kalastusalalle
  • jakaa kalastusmahdollisuudet tasapuolisesti
  • huolehtii meren luonnonvarojen säilyttämisestä. 

EU:n kalastuspolitiikan mukaisen kalastuksenhoidon tavoitteena on varmistaa kaikkien kalakantojen korkea pitkän aikavälin tuotto (nk. kestävä enimmäistuotto) vuoteen 2015 tai viimeistään vuoteen 2020 mennessä. Keskeisenä tavoitteena on myös vähentää tai välttää kokonaan ei-toivottuja saaliita ja kalavaroja tuhlaavia käytäntöjä (poisheittäminen). Tähän pyritään ottamalla asteittain käyttöön nk. purkamisvelvoite. Myös EU:n kalastuspolitiikan säännöt ja hallinnointirakenne on uudistettu perusteellisesti. Niissä painottuvat nyt erityisesti alueellistaminen ja entistä laajempi sidosryhmien kuuleminen.

Kalastuksenhoitoon kuuluu pyyntiponnistuksen ja saalisrajoitusten valvonta – erikseen tai yhdessä. Pyyntiponnistuksen valvontaan kuuluvat

  • vesialueille pääsyä koskevat säännöt, joiden avulla valvotaan sitä, millä aluksilla on pääsy millekin vesille ja kalastusalueille
  • pyyntiponnistuksen tarkastukset, joiden perusteella voidaan rajoittaa kalastuskapasiteettia ja alusten käyttöä
  • tekniset toimenpiteet, joilla säännellään pyydysten käyttöä ja sitä, missä ja milloin kalastajat saavat kalastaa. 

Saalisrajoitusten valvontaan kuuluu pääasiassa tiettyjen kalakantojen pyynnin rajoittaminen erityisesti nk. suurimpien sallittujen saaliiden avulla (ks. suurimmat sallitut saaliit ja kiintiöt).

EU:n kalastuspolitiikassa hyödynnetään yhä enemmän monivuotisia suunnitelmia, jotka koostuvat usein eri kalastuksenhoitovälineiden yhdistelmistä.

Kalastuksenhoito perustuu tietokantoihin ja tieteellisiin lausuntoihin sekä valvontatoimenpiteisiin, joilla varmistetaan, että sääntöjä sovelletaan kaikkiin kalastajiin samalla tavoin ja että kaikki kalastajat myös noudattavat annettuja sääntöjä.