Navigointipolku


Keitä olemme
Edustuston esittely

Olli Rehnin puhe 22. elokuuta
Lähetä tämä sivuLähetä tämä sivuTulostaTulosta

22/08/2012

Komission varapuheenjohtaja Olli Rehn puhui UM:n suurlähettiläspäivillä 22. elokuuta Helsingissä.

    Olli Rehnin puhe 22. elokuuta

    Komission vpj Olli Rehn
    UM:n suurlähettiläspäivät Helsingissä
    keskiviikkona 22.8.2012 klo 16.00, Eduskunnan lisärakennus

    Arvoisa alivaltiosihteeri, arvoisat suurlähettiläät, hyvät ystävät,

    Kiitän kutsusta puhua perinteisillä suurlähettiläspäivillä. Ei liene yllätys, että puheenvuorossani käsittelen euroalueen velkakriisiä ja sitä, mitä pitäisi tehdä kriisin voittamiseksi ja palaamiseksi kestävän kasvun ja paremman työllisyyden uralle. Onnistuminen tai epäonnistuminen tässä asiassa määrittää hyvin pitkälle myös muutoin EU:n tulevaisuutta. Jos EU pysyy hajanaisena ja taloudellisesti heikkona, se ei myöskään pysty ajamaan eurooppalaisia arvoja ja asioita maailmanpolitiikassa.

    Puheenvuorossani yritän noudattaa tulkintaani suurlähettiläs, ministeri Max Jakobsonin kylmän sodan suomalaisen diplomatian kantavasta periaatteesta: Suomen puolueettomuuspolitiikkaa on puolustettava kansainvälisillä areenoilla, vaikka hammasta purren, mutta kotimaassa on ravisteltava suomettuneisuuden tukahduttamaa pysähtyneisyyden ilmapiiriä. Muutoin kansakunta on taipuvainen tekemään suuria virheitä omassa itseriittoisuudessaan, mihin pienellä maalla ei ole varaa.

    Jos joku ajattelee, että se mitä tänään sanon, tulee jostain Brysselin norsunluutornista, suosittelen varomaan liian nopeita johtopäätöksiä. Olen viettänyt viime viikot paria työreissua lukuun ottamatta etätöissä ja työleirillä Mikkelin Korpikoskella, saunassa, puusouvissa, torikahvilassa ja ihmisten keskellä, siellä missä mieli lepää ja sielu rauhoittuu, eivätkä Brysselin paineet pahemmin tunnu. Jos jotain, nämä ovat vapaan suomalaisen korpiliberaalin mietteitä itäisen Järvi-Suomen maakunnasta.

    Arvoisat suurlähettiläät,

    Viidettä vuotta jatkuvalla talouskriisillä on vakavia ja pitkäaikaisia vaikutuksia Eurooppaan. Tällä hetkellä yksi viidestä eurooppalaisesta nuoresta on työtön. Useimmat heistä ovat historiallisen korkealle koulutettua eurooppalaista sukupolvea, joka olosuhteiden pakosta joko lähtee Euroopasta työn perässä tai jota kotimaassa uhkaa pitkäaikaistyöttömyys ja syrjäytyminen. Kumpikaan vaihtoehto ei ole kestävä, ei näiden nuorten eikä Euroopan tulevaisuuden kannalta.

    Talouskriisi ja euron hajoamisesta viime aikoina käyty keskustelu nakertavat myös Euroopan unionin asemaa maailmassa. Te olette todennäköisesti jo törmänneet kriisin geopoliittisiin seurauksiin asemamaissanne. EU:n aseman heikentyminen lähiympäristössään, kuten esimerkiksi Kaakkois-Euroopassa, vaikuttaa suoraan neuvotteluasemaamme ja sitä kautta EU:n naapuruuspolitiikan tavoitteiden toteutumiseen ja maanosamme vakauteen.

    Maailmantaloutta koskevassa poliittisessa päätöksenteossa, kuten G-20:ssa ja IMF:ssä, EU on velkakriisin takia jatkuvasti vastaanottavana osapuolena. Tällä menolla Euroopan asema maailmantaloudessa murenee huolestuttavasti. Siitä kärsivät kaikki jäsenvaltiot.

    Olennaista on, että euroalueen selviytyminen edellyttää strategiaa, jolla ratkotaan sekä yksittäisten jäsenvaltioiden rakenteellisia ongelmia että koko eurojärjestelmään itseensä liittyviä systeemivirheitä. Mikään yhden asian liike ei tätä kriisiä ratkaise, vaan toimia tarvitaan useilla rintamilla. Euroalueen yhteinen strategia perustuu kolmen pilarin varaan:

    Ensinnäkin kaikki jäsenvaltiot ovat vakauttaneet julkista talouttaan ja käynnistäneet rakenteellisia uudistuksia, eritoten työmarkkinoilla ja eläkejärjestelmissä. Tämä työ on alkanut tuottaa tuloksia, mutta sen on jatkuttava määrätietoisesti. Palaan siihen hetken päästä.

    Toiseksi euromaat ovat yhdessä rakentaneet taloudellisia palomuureja, vakausrahastoja, joiden myöntämillä luotoilla on annettu jäsenvaltioille aikaa toteuttaa uudistuksia. Sen rinnalla Euroopan keskuspankki on varmistanut paitsi hintavakauden myös rahoitusjärjestelmän vakauden. EKP:llä on jatkossakin vakauden varmistajana keskeinen rooli, jonka ehdot pääjohtaja Mario Draghi määritti selkeästi pari viikkoa sitten.

    Kolmanneksi on määriteltävä yhteinen näkemys talous- ja rahaliiton pidemmän aikavälin kehittämissuunnasta. Tämä on välttämätöntä, jotta vakuutetaan yhtä hyvin kansalaiset kuin sijoittajatkin euron tulevaisuudesta. EU:n neljä "presidenttiä", joista jokaisen valintaa Suomi on ollut tukemassa, valmistelevat tästä seuraavan raportin lokakuulle.

    Kaikki edellä mainitut pilarit ovat tärkeitä, mutta yksi on ylitse muiden: ratkaisevan olennaista on se, että jäsenvaltioissa toteutetaan talouden kasvua vahvistavia uudistuksia, joilla euroalueen talouteen pesiytynyt epätasapaino saadaan kestävällä tavalla korjattua. Kokonaistalouden epätasapaino on jo vähentynyt merkittävästi. Suurin korjausliike on tapahtunut alijäämämaissa. Muutama esimerkki:

    Irlanti on korjannut kurssia kuplataloudesta vientitalouteen. Sen vienti vetää hyvin, teollisuustuotanto ja kansantalous ovat kasvussa. Irlanti on pääsemässä takaisin markkinoille ennakoitua aikaisemmin.

    Portugalissa vienti kasvaa odotettua nopeammin, mikä auttaa tasapainottamaan heikkoa kotimaista kysyntää. Jopa Kreikassa on saavutettu enemmän kuin usein myönnetään. Julkisen talouden sopeuttamisessa tulokset ovat merkittäviä. Myös työvoimakustannukset ja inflaatio ovat tänä vuonna alkaneet laskea merkittävästi.

    Espanjan osalta sovittiin viime kuussa pankki- ja rahoitusalan remonttiohjelmasta. Sen avulla pankkeja yhdistellään, ajetaan alas ja järjestellään uudelleen, minkä jälkeen terveitä pankkeja pääomitetaan. Espanja on tehnyt tärkeitä päätöksiä myös uudistaakseen työelämän lainsäädäntöä ja saadakseen julkisen talouden takaisin vakaalle pohjalle.

    Italiassa pääministeri Mario Monti on saanut lyhyessä ajassa paljon aikaan. Julkista taloutta on tasapainotettu niin, että se voi saavuttaa rakenteellisen tasapainon jo ensi vuonna. Pitkään jumissa olleet työmarkkinauudistukset on saatu liikkeelle ja yritysten kilpailukyvylle on luotu parempia edellytyksiä. Järjestäytyneen rikollisuuden ja veronkierron torjunnassa on saatu tuloksia. Rikollisilta on takavarikoitu kuluneen vuoden aikana omaisuutta useiden miljardien eurojen arvosta.

    Samalla myös ylijäämämaat, kuten Saksa, sopeuttavat talouksiaan. Ylijäämät eivät aina ole merkki vain ylivertaisesta kansainvälisestä kilpailukyvystä. Ne voivat kertoa myös rakenteellisesti liian matalasta kotimaisesta kysynnästä. Saksassa tuoreiden palkkasopimusten mukaan palkat nousevat keskimäärin lähes viisi prosenttia, mikä on järkevää.

    Lisäsopeutumista on euroalueella silti yhä edessä. Tästä tullaan ydinkysymykseen, joka tahdotaan unohtaa suomalaisessa keskustelussa, jossa eurokriisiä pidetään moraliteettina ja eettisenä arvokysymyksenä, eikä tunnusteta euron järjestelmävirheiden vaikutusta.

    Tarkoitan sitä, että vaikka Italia ja Espanja ovat tehneet vaikeita mutta välttämättömiä päätöksiä julkisen talouden tasapainottamisesta ja rakenteellisista uudistuksista ja myös panevat niitä toimeen, ne joutuvat siitä riippumatta maksamaan pitkäaikaisesta valtionlainastaan sietämättömän korkean koron, koska koko euroalueen kykyyn ja tahtoon puolustaa euroa ei tahdota luottaa.

    Siksi tarvitaan vakausrahastoihin nojautuvan rahoituksellisen sillan rakentamista korkeisiin korkoihin jumittuneille maille, jotta ne pärjäävät, kunnes luottamus niiden käynnissä oleviin uudistuksiin ja koko euroalueeseen on palannut. Tämän tähden tarvitaan myös luottamusta vahvistavaa puhetta kaikilta euroalueen vastuullisilta päättäjiltä.

    Syyskuussa komissio tekee ehdotuksen euroalueen yhteisestä pankkivalvonnasta, joka rakentuu pitkälti EKP:n varaan. Kunhan se on aloittanut toimintansa, Euroopan vakausmekanismi voi saada valtuudet pankkien suoraan pääomittamiseen. Tämän myötä vakausmekanismin tässä tarkoituksessa tarjoamat varat eivät enää kasvata sellaisten maiden velkataakkaa, joilla on jo suuria markkinapaineita.

    Kaiken kaikkiaan olen euroalueen kesäkuun huippukokouksen, EKP:n elokuisen periaatepäätöksen ja jäsenvaltioiden uudistuspolitiikan jälkeen vähemmän pessimistinen euroalueen näkymistä kuin vielä viime keväänä. Velkakriisi on voitettavissa, kunhan euroalue nyt jatkaa määrätietoisesti ja yhtenäisesti työtä kaikilla rintamilla.

    Tässä yhteydessä tavataan usein peräänkuuluttaa "poliittista johtajuutta". Euroalueen kohdalla tämä johtajuus alkaa siitä, että kaikki 17 jäsenvaltiota sitoutuvat yhteisesti tekemiinsä päätöksiin. Vaaran vuosina ei ilman yhteen hiileen puhaltamista voi edes Eurooppa selvitä.

    Arvoisat suurlähettiläät,

    Sallinette minun päätteeksi jakaa kanssanne muutamia tuoreita tunnelmia keskustelun pohjaksi. Tapasin viime viikolla parin päivän ajan markkinavoimia New Yorkissa vakuuttaakseni heitä siitä, että Eurooppaan kannattaa edelleen sijoittaa. Mikä oli vallitseva käsitys?

    Ulkoapäin asiat näkyvät usein yksinkertaisemmin, kuten te hyvin tiedätte. Olivat kyseessä sitten aasialaiset tai amerikkalaiset poliitikot tai sijoittajat, valtaosalle heistä on itsestään selvää mihin suuntaan Euroopan pitäisi kehittyä. EU:n tulisi tiivistyä poliittisesti ja taloudellisesti sekä viimeistellä yhteisen valuutan vaatimat instituutiot. Heidän mielestään euroalueen ongelmat johtuvat sen keskeneräisyydestä, minkä vuoksi euroalueen vahvistaminen on johdonmukainen tie eteenpäin. Suurimmalle osalle kolmansista maista vakaa ja vahvistuva euroalue on selvästi niiden oman edun mukainen kehityssuunta, niin poliittisista kuin taloudellisistakin syistä. Euroopan hajaannuksesta ja sekasorrosta on maailmalla liikaa huonoja ja jopa traagisia kokemuksia.

    Mutta on tietysti myös niitä jotka pitävät geopolitiikkaa nollasummapelinä, jossa yhden maan tai maaryhmän tappio ja alennustila voi hyödyttää ja vahvistaa toisia toimijoita. Heidän suunnitelmiinsa EU:n hajautuminen ja Euroopan sortuminen vanhoihin synteihin saattaisi hyvinkin sopia.

    Yhteistä kaikille EU:n ulkopuolisille tarkkailijoille on kuitenkin se, että heidän on vaikea hahmottaa EU:n todellista kehityssuuntaa. Heidän on aina vain vaikeampi tietää mihin ja keiden sanomisiin uskoa. Euroopan talouskriisissä on kyse paljolti luottamuskriisistä. Luottamusta voidaan parhaiten vahvistaa antamalla kuva yhtenäisestä Euroopan joukkueesta. Eurooppalaisen päätöksenteon tulee olla luottamukseen perustuvaa joukkuepeliä, muuten se ei aja asiaansa eikä kanna hedelmää.

    Tästä puheen ollen, New Yorkissa markkinavoimat olivat kovin kiinnostuneita Suomesta. Suomi nousi keskusteluissa esiin usein, varsinkin maana, joka "avaa pelin" erollaan eurosta. Siellä on seurattu suomalaista keskustelua ja päädytty eron eurosta olevan jo lähellä.

    Jos Suomen tavoitteena siis on ollut luoda kuva maasta, joka epäilee osaansa eurooppalaisessa integraatiossa ja harkitsee vakavasti euroeroa, tässä on kieltämättä onnistuttu. Jos Suomen tavoitteena on myös ollut luoda kuva maasta, joka murentaa euron pelastamisen mahdollisuuksia, siinäkin on kiistatta onnistuttu.

    Jos Suomi kuitenkin pelaa Euroopan joukkueessa, tämä onnistuminen näyttäytyy vain omana maalina. Euroopan joukkueen tavoitteena kun on euron pelastaminen ja siten Euroopan taloudellinen ja poliittinen menestyminen. On selvää, että nämä kaksi tavoitetta liittyvät toisiinsa.

    Olen pitkään ollut siinä käsityksessä, että Euroopan taloudellinen ja poliittinen menestyminen on myös Suomen kansallinen etu ja siten Eurooppa-politiikkamme päämäärä. Silloin kun Euroopassa on sodittu tai talous on ajautunut taantumaan, Suomella on mennyt huonosti. Silloin kun Euroopassa on vallinnut rauha ja talous on kehittynyt suotuisasti, Suomellakin on mennyt hyvin. Tätä aktiivisen ja rakentavan Eurooppa-politiikan pitkää linjaa olemme vuosikymmeniä menestyksellä noudattaneet. Siitähän euron pelastamisessakin on lopulta kyse.

    Ilmoitustaulu


    Oikotie

    Euroopan komissio
    Komissaarit
    Sinun oikeutesi, sinun tulevaisuutesi
    Euroopan kansalaisten teemavuosi
    Italian EU-puheenjohtajuus
    Resurssitehokkuus
    Rahoitus- ja talouskriisi
    Europe Direct
    Sinun Eurooppasi -neuvonta
    Climate Action
    EU Bookshop
    Euroopan parlamentti Suomen tiedotustoimisto
    Moninaisuuden puolesta, syrjintää vastaan
    Viimeisin päivitys: 03/09/2012  |Sivun alkuun