Euroopan unioni tukee maaseudun kehittämistä sekä jäsenmaiden taloudellisesti, tieteellisesti ja kulttuurillisesti arvokkaiden alkuperäiseläinrotujen säilyttämistä. Esimerkiksi suomenhevosesta tuli tukikelpoinen eläin Suomen EU-jäsenyyden myötä.

Maatalouden ympäristötukijärjestelmä perustuu neuvoston asetukseen (EY) N:o 1257/1999, joka koskee Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston tukea maaseudun kehittämiseen. Järjestelmä kannustaa viljelijöitä toimimaan tavoin, jotka kuormittavat ympäristöä aiempaa vähemmän ja turvaavat luonnon monimuotoisuuden sekä maatalousmaisemien hoitamisen. Vuonna 2006 EU rahoittaa Suomen ympäristötuen kustannuksista tavoite 1 alueella 50 prosenttia ja muualla maassa 25 prosenttia.

Maatalouden ympäristötukijärjestelmän varoista on mahdollista tukea nk. alkuperäisrotujen kasvattamista. Alkuperäisrodut ovat paikallista alkuperää olevia kotieläinrotuja, joiden eläinmäärä on vähentynyt hälyttävän harvalukuiseksi. Suomessa tukikelpoisia eläimiä ovat länsi-, itä- ja pohjoissuomenkarja, mustat, ruskeat ja valkeat suomenlampaat, Kainuun harmas- ja ahvenanmaanlampaat, suomenhevoset (siitostammat ja kantakirjatut oriit), suomenvuohet ja maatiaiskanat.

Tuen saaminen edellyttää eläinten kasvatusta koskevan erityistukisopimuksen tekemistä alueellisen TE-keskuksen kanssa. Koska alkuperäisrodut sopivat hyvin perinnemaiseman hoitoon, viljelijä, joka saa tukea alkuperäisrotujen kasvattamiseen, voi samanaikaisesti hakea myös maisemanhoitotukea.

Alkuperäislajien kasvattamisesta vuosittain myönnettävä tuki lasketaan eläinyksiköittäin. Yksi eläin ei aina vastaa yhtä yksikköä. Jokainen vähintään vuoden ikäinen nauta sekä kantakirjattu suomenhevosori tai siitostamma lasketaan Suomessa täydeksi eläinyksiköksi, mutta vuoden ikäiset tai sitä vanhemmat lampaat ja vuohet lasketaan vain 0,15 eläinyksiköksi.

Alkuperäisroduille myönnettävän tuen suuruus eläinyksikköä tai tilaa kohti vuodessa (rahoituskausi 2000–2006):

Lähde: Valtioneuvoston asetus 227/2005
Suomessa on arvioitu, että maatalouden ympäristötukijärjestelmä toimii varsin hyvin. Valtioneuvoston maatalouspoliittisen selonteon (20.10.2005) mukaan tuella on merkittävä asema ympäristönäkökohdat ja luonnonolot huomioon ottavan maataloustuotannon ylläpitämisen kannalta koko Suomessa. Vuonna 2004 kaikkiaan 93 prosenttia suomalaisista viljelijöistä oli sitoutunut vapaaehtoiseen järjestelmään.

Maatalouden ympäristöohjelman 1995–1999 aikana tehtiin noin 2 100 sopimusta alkuperäisrotujen kasvattamisesta. Sopimukset käsittivät yhteensä runsaat 7 300 eläinyksikköä. Rahoituskauden 2000–2006 kokonaistilastoja ei vielä ole saatavilla. Vuonna 2005 alkuperäisrotujen kasvattamissopimuksia oli voimassa 1 017, ja ne kattoivat 4 775 eläinyksikköä. Niistä maksettiin tukia yhteensä 1 018 267 euroa.

Lisätietoja

Neuvoston asetus (EY) N:o 1257/1999, annettu 17 päivänä toukokuuta 1999, Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen ja tiettyjen asetusten muuttamisesta ja kumoamisesta

Suomen kansalliseen lainsäädäntöön voi tutustua valtion säädöstietopankissa

• Valtioneuvoston asetus luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta 29.6.2000/644
• Valtioneuvoston asetus luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta 227/2005

Työvoima- ja elinkeinokeskukset (TE-keskukset) Suomessa