Palkat ja työvoimakustannukset

Tilastotiedot poimittu huhtikuussa 2017. Tuoreimmat tilastotiedot: Lisää Eurostat-tietoa, Keskeiset taulukot ja tietokanta. Seuraava suunniteltu päivitys: heinäkuu 2018.
Työvoimakustannusten osatekijät
Kuvio 1: Arvioidut tuntikohtaiset työvoimakustannukset, 2016
(EUR)
Lähde: Eurostat (lc_lci_lev)
Kuvio 2: Bruttotuntipalkka (mediaani), kaikki palkansaajat
(paitsi harjoittelijat), 2014
Lähde: Eurostat (earn_ses_pub2s)
Kuvio 3: Pienipalkkaiset palkansaajat
(paitsi harjoittelijat), joiden bruttotuntiansiot ovat alle kaksi kolmannesta mediaaniansioista, 2014
(% palkansaajista)
Lähde: Eurostat (earn_ses_pub1s)
Kuvio 4: Sukupuolten palkkaero, 2015
(prosentuaalinen ero mies- ja naispuolisten palkansaajien keskimääräisessä bruttotuntipalkassa, % miesten bruttopalkasta, tasoittamattomana)
Lähde: Eurostat (earn_gr_gpgr2)
Kuvio 5: Vuotuiset nettoansiot, 2015
(euroa)
Lähde: Eurostat (earn_nt_net)
Taulukko 1: Pienipalkkaisten veroastetta koskevat indikaattorit, 2015
(%)
Lähde: Eurostat (earn_nt_taxwedge), (earn_nt_unemtrp) ja (earn_nt_lowwtrp)

Tässä artikkelissa tarkastellaan ja vertaillaan palkkoja ja työvoimakustannuksia (työnantajien henkilöstömenoja) koskevia lukuja Euroopan unionin (EU) jäsenvaltioissa ja EU:n ehdokasmaissa sekä Euroopan vapaakauppaliiton (EFTA) maissa.

Työvoimalla on merkittävä rooli talouden toiminnan kannalta. Työnantajille työvoima merkitsee kustannuksia (työvoimakustannukset), joihin sisältyvät palkansaajille maksettavien palkkojen ja palkkioiden lisäksi myös muita kuluja, kuten työnantajien maksamia sosiaaliturvamaksuja. Siten työvoimakustannukset ovat merkittävässä asemassa myös kilpailukyvyn kannalta – tosin kilpailukykyyn vaikuttavat myös pääomakustannukset (kuten lainojen korot ja pääomaosingot) sekä muut kuin hinnoitteluun liittyvät tekijät, kuten yrittäjyys, osaaminen, työvoiman tuottavuus, innovointi, brändäys ja tuotteiden asema markkinoilla.

Palkansaajille työstä saatava korvaus (eli palkka tai ansiotulo) merkitsee yleensä pääasiallista tulonlähdettä, jolla on merkittävä vaikutus palkansaajien kykyyn kuluttaa tai säästää rahaa. Palkansaajien bruttoansiot sisältävät palkansaajien maksamat sosiaaliturvamaksut. Nettoansiot puolestaan jäävät käteen sosiaaliturvamaksujen ja valtiolle maksettavien suoritteiden, kuten tuloverojen, jälkeen. Koska verojen määrä riippuu yleensä kotitalouden tuloista ja muodosta, nettoansiot lasketaan useille tavanomaisille kotitaloustyypeille. Kuviossa kuvataan nettoansioiden, bruttoansioiden ja työvoimakustannusten suhdetta.

Tärkeimmät tilastolliset tulokset

Työvoimakustannukset

Vuonna 2016 keskimääräiset tuntikohtaiset työvoimakustannukset olivat EU-28:ssa 25,40 euroa ja euroalueella (EA-19) 29,80 euroa. Kustannukset kuitenkin vaihtelivat voimakkaasti EU:n jäsenvaltioiden välillä Bulgarian 4,40 eurosta Tanskan 42,00 euroon (ks. kuvio 1). Keskimääräiset tuntikohtaiset työvoimakustannukset olivat tätäkin suuremmat Norjassa (50,20 euroa).

Työvoimakustannukset kattavat palkkojen ja palkkioiden lisäksi myös muita kuluja, kuten työnantajien maksamia sosiaaliturvamaksuja. Muiden kuin palkkakustannusten osuus työvoimakustannuksista oli vuonna 2016 EU-28:ssa 23,9 % ja euroalueella 26,0 %. Osuus vaihteli voimakkaasti EU:n jäsenvaltioiden välillä. Se oli korkein Ranskassa (33,2 %), Ruotsissa (32,5 %), Belgiassa (27,5 %), Liettuassa (27,8 %) ja Italiassa (27,4 %). Muiden kuin palkkakustannusten osuus oli puolestaan matalin Maltassa (6,6 %), Luxemburgissa (13,4 %), Irlannissa (13,8 %), Tanskassa (13,9 %) ja Kroatiassa (14,9 %).

Bruttoansiot

Mediaaniansiot

Bruttoansiot ovat merkittävin työvoimakustannus. Bruttotuntiansiot (mediaani) olivat vuonna 2014 suurimmat Tanskassa (25,52 euroa). Sen jälkeen tulivat Irlanti (20,16 euroa), Ruotsi (18,46 euroa), (Luxemburg (18,38 euroa), Belgia (17,32 euroa) ja Suomi (17,24 euroa). Mediaaniansiot olivat alhaisimmat Bulgariassa (1,67 euroa), Romaniassa (2,03 euroa), Liettuassa (3,11 euroa), Latviassa (3,35 euroa) ja Unkarissa (3,59 euroa). Siten EU:n suurimmat bruttotuntiansiot (mediaani) olivat euroissa laskettuna 15 kertaa suuremmat kuin alhaisimmat. Ostovoimastandardin (OVS), jossa huomioidaan myös maiden väliset hintatasoerot, mukaan laskettuna suhde oli 5:1. Kärjessä oli Tanska ja toisessa ääripäässä Bulgaria.

Pienipalkkaiset palkansaajat

Pienipalkkaisiksi palkansaajiksi määritellään ne, joiden bruttotuntiansiot ovat enintään kaksi kolmannesta tietyn maan mediaaniansioista. Vuonna 2014 17,2 % palkansaajista oli pienipalkkaisia palkansaajia EU-28:ssa. Vastaava luku euroalueen osalta oli 15,9 %. Pienipalkkaisten palkansaajien osuus vaihteli merkittävästi EU:n jäsenvaltioiden välillä vuonna 2014. Eniten pienipalkkaisia palkansaajia oli Latviassa (25,5 %), Romaniassa, (24,4 %), Liettuassa (24,0 %) ja Puolassa (23,6 %). Seuraavina tulivat Viro (22,8 %), Saksa (22,5 %), Irlanti (21,6 %) ja Yhdistynyt kuningaskunta (21,3 %). Sen sijaan Ruotsissa (2,6 %), Belgiassa (3,8 %), Suomessa (5,3 %), Tanskassa (8,6 %), Ranskassa (8,8 %) ja Italiassa (9,4 %) osuus oli alle kymmenen prosenttia.

Sukupuolten palkkaero

Tasoittamaton sukupuolten palkkaero on merkittävä indikaattori, jolla mitataan miesten ja naisten keskimääräisten palkkojen välistä eroa EU:ssa. Koko EU-28:ssa naisille maksettiin vuonna 2015 keskimäärin 16,3 % vähemmän kuin miehille ja euroalueella vastaavasti 16,8 % vähemmän. Pienimmät erot miesten ja naisten keskimääräisissä palkoissa tilastoitiin Luxemburgissa, Italiassa, Romaniassa, Belgiassa, Puolassa ja Sloveniassa (alle 10,0 %). Suurimmat erot tilastoitiin Virossa (26,9 %), Tšekissä (22,5 %), Saksassa (22,0 %), Itävallassa (21,7 %) ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (20,8 %) – ks. kuvio 4.

Monet asiat voivat kasvattaa sukupuolten välisiä palkkaeroja. Tällaisia ovat esimerkiksi erot osallistumisessa työvoimaan, mies- ja naisvaltaisten ammattien ja alojen väliset erot sekä erot siinä, missä määrin miehet ja naiset tekevät osa-aikatyötä. Myös niin julkisten kuin yksityistenkin yhteisöjen henkilöstöhallintojen asenteilla urakehitykseen ja palkattomaan virkavapauteen ja/tai äitiys-/vanhempainvapaaseen on merkitystä. Sukupuolten väliset palkkaerot saattavat selittyä ainakin osaksi tietyillä taustatekijöillä, joita ovat esimerkiksi aloihin ja ammatteihin liittyvä eriytyminen, koulutus, valistus ja avoimuus sekä suora syrjintä. Sukupuolten väliset erot heijastavat myös muunlaista eriarvoisuutta. Esimerkiksi naiset hoitavat usein enemmän perheeseen liittyviä velvollisuuksia, ja tämän johdosta työelämän ja yksityiselämän yhdistäminen on heille vaikeampaa. Monet naiset työskentelevät osa-aikaisesti tai epätyypillisissä työsuhteissa. Vaikka he näin pysyvätkin työelämässä samalla kun huolehtivat perheistään, sillä voi olla kielteinen vaikutus palkkaan, urakehitykseen, etenemismahdollisuuksiin ja eläkkeeseen.

Nettoansiot ja veroasteet

Nettoansiot

Käytettävissä olevat tulot lasketaan vähentämällä bruttoansioista verot ja palkansaajan sosiaaliturvamaksut ja lisäämällä jäljelle jääneisiin ansiotuloihin mahdolliset lapsiperheiden perhe-etuudet. Perhe-etuudet ovat käteismuotoisia tulonsiirtoja, joiden määrä riippuu huollettavien lasten määrästä.

Vuonna 2015 sellaisten naimattomien ja lapsettomien henkilöiden nettoansiot, joiden ansiot ovat 100 % yksityisen sektorin palkansaajan keskimääräisistä ansioista, vaihtelivat Bulgarian 4 300 eurosta Luxemburgin 38 500 euroon. Keskimääräiset nettoansiot olivat kyseisissä jäsenvaltioissa pienimmät (4 900 euroa Bulgariassa) ja suurimmat (52 500 euroa Luxemburgissa) myös sellaisten naimisissa olevien pariskuntien osalta, joista vain toinen on ansiotyössä ja joilla on kaksi lasta (kuvio 5).

Sellaisten naimisissa olevien pariskuntien osalta, joista molemmat olivat ansiotyössä (molempien ansiot vastaavat keskimääräisiä ansioita), vuotuiset nettoansiot olivat suurimmat Luxemburgissa (86 400 euroa, jos pariskunnalla on kaksi lasta, ja 78 800 euroa, jos pariskunta on lapseton). Nettoansiot olivat alhaisimmat Bulgariassa (8 700 euroa) lapsista riippumatta.

Verokiila

Verokiilaa koskevilla tiedoilla mitataan verojen ja sosiaaliturvamaksujen työvoimakustannuksille aiheuttamaa rasitetta. Tiedot esitetään pienipalkkaisten osalta. Vuonna 2015 EU-28:n verokiila oli 38,4 % (taulukko 1). Korkeimmat pienipalkkaisten verorasitteet tilastoitiin vuonna 2015 Belgiassa, Unkarissa, Saksassa, Itävallassa, Ranskassa, Italiassa, Latviassa ja Ruotsissa (kaikissa yli 40,0 %). Alhaisin pienipalkkaisten verorasite oli sen sijaan Maltassa, Irlannissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (kaikissa alle 30,0 %).

Muut taulukossa 1 esitetyt kolme indikaattoria kuvaavat sitä bruttoansioiden osuutta, joka ”hävittiin” veroina (korkeampi veroaste ja korkeammat sosiaaliturvamaksut ja/tai etuuksien aleneminen tai menettäminen kokonaan) palattaessa työelämään tai siirryttäessä alemmasta palkkaluokasta ylempään. Vuonna 2015 sen ansion osuus, joka hävittiin veroina palattaessa työelämään, oli 74,0 % EU-28:ssa (76,5 % euroalueella). Suurin osuus tilastoitiin Belgiassa (92,0 %) ja pienin osuus Slovakiassa (44,7 %).

Paremmin palkattua työtä hakevat pienipalkkaiset häviävät suuremman osuuden palkastaan veroina. Vuonna 2015 sellaisten naimisissa olevien pariskuntien osalta, joista vain toinen on ansiotyössä ja joilla on kaksi lasta, pienipalkkaisuuden aiheuttama loukku oli EU-28:ssa 59,8 % (58,0 % euroalueella). Osuus oli pienin Italiassa (5,2 %) ja suurin Luxemburgissa (105,8 %). Sen sijaan naimattoman ja lapsettoman henkilön kohdalla pienipalkkaisuuden aiheuttama loukku oli vuonna 2015 EU-28:ssa 44,6 % (44,9 % euroalueella). Suurin osuus kirjattiin Alankomaissa (75,2 %) ja pienimmät osuudet Bulgariassa (21,6 %) ja Kreikassa (21,7 %).

Tietolähteet ja tietojen saatavuus

Työvoimakustannukset

Työvoimakustannuksiin kuuluvat palkansaajille maksettavat korvaukset (mukaan luettuina palkat, rahamääräiset tai luontoismuotoiset palkkiot ja työnantajan sosiaaliturvamaksut), ammatillisen koulutuksen kustannukset ja muut menot (kuten rekrytointikustannukset, työvaatekustannukset ja työvoimakustannuksiksi katsottavat työllisyysverot, joista vähennetään mahdolliset saadut tuet). Työvoimakustannusten osatekijät ja niiden alajaottelu määritellään 21. lokakuuta 2005 annetussa asetuksessa (EY) N:o 1737/2005.

Työvoimakustannuksia koskevat tilastot koostuvat useita vuosia kattavista tilastoista sekä vuosittaisista ja neljännesvuosittaisista tilastoista. Niiden tarkoituksena on antaa kattava ja yksityiskohtainen kuva työvoimakustannusten tasosta, rakenteesta ja lyhyen aikavälin muutoksista eri toimialoilla EU:ssa ja tietyissä muissa maissa. Tilastot pohjautuvat yhtenäiseen työvoimakustannusten määritelmään. Työvoimakustannusten tasot perustuvat tuoreimpaan työvoimakustannuksia koskevaan tutkimukseen (vuodelta 2012) sekä neljännesvuosittaisen työvoimakustannusindeksin perusteella suoritettuun ekstrapolointiin. Työvoimakustannuksia koskeva tutkimus suoritetaan neljän vuoden välein, ja siinä kerätään yksityiskohtaisia tietoja työvoimakustannusten tasosta. Työvoimakustannusindeksin perusteella suoritettavassa ekstrapoloinnissa käytetään vain aggregoituja tietoja. Neljännesvuosittainen työvoimakustannusindeksi, joka on yksi euroindikaattoreista (englanniksi), mittaa tehdystä työstä aiheutuneita kustannuksia. Työvoimakustannusindeksin kattamat tiedot koskevat tehdyn työtunnin keskimääräisiä työvoimakustannuksia ja seuraavia työvoimakustannuksia: palkat ja palkkiot sekä työnantajan maksamat sosiaaliturvamaksut ja verot miinus työnantajalle maksetut tuet. Tiedot ovat saatavilla EU-tason (EU-alue ja euroalue) aggregaatteina ja EU:n jäsenvaltioiden osalta aggregaatteina, jotka kattavat teollisuuden, rakentamisen ja palvelut (lukuun ottamatta julkista hallintoa, maanpuolustusta ja pakollista sosiaalivakuutusta) NACE Rev. 2 luokituksen pääluokkia B–N ja P–S vastaavasti (tiedot on myös jaoteltu toimialoittain), ja ne ovat työpäivä- ja kausitasoitettuja.

Bruttoansiot

Tärkeimmät ansioita koskevat määritelmät esitetään 21. lokakuuta 2005 annetussa asetuksessa (EY) N:o 1738/2005. Tiedot kerätään neljän vuoden välein toteutettavasta ansiorakennetutkimuksesta (SES), jonka viimeisin saatavilla oleva julkaisu on lokakuulta 2014. Bruttoansioihin sisältyvät työnantajan suoraan maksamat rahamääräiset korvaukset, joista ei ole vähennetty palkansaajalta kannettavia työnantajan pidättämiä veroja eikä sosiaaliturvamaksuja. Niihin sisältyvät myös kaikki bonukset, riippumatta siitä, maksetaanko ne säännöllisesti (kolmastoista ja neljästoista kuukausipalkka, lomarahat, voitonjako, pitämättömästä lomasta maksetut korvaukset, satunnaiset palkkiot jne.).

Mediaaniansioita koskevat tiedot perustuvat sellaisten palkansaajien (kokoaikaiset ja osa-aikaiset palkansaajat, pois lukien harjoittelijat) bruttotuntipalkkioihin, jotka työskentelevät vähintään kymmenen työntekijää työllistävissä yrityksissä millä tahansa toimialalla paitsi maataloudessa, kalataloudessa, julkisessa hallinnossa, kotitalouksissa ja kansainvälisissä organisaatioissa. Mediaaniansio tarkoittaa palkkaa, jota vähemmän ja enemmän ansaitsee tasan puolet palkansaajista.

Sukupuolten palkkaero

Tasoittamattomalla sukupuolten välisellä palkkaerolla tarkoitetaan mies- ja naispuolisille palkansaajille maksettavien keskimääräisten bruttotuntipalkkojen eroa. Se ilmaistaan prosenttiosuutena miespuolisten palkansaajien keskimääräisestä bruttotuntipalkasta. Tämän indikaattorin laskemiseksi käytetään ansiorakennetutkimuksessa (SES) kerättyjä tietoja, jotka päivitetään neljän vuoden välein uuden ansiorakennetutkimuksen valmistuttua.

Tässä menetelmässä tasoittamatonta sukupuolten palkkaeroa koskeva indikaattori kattaa teollisuuden, rakentamisen ja palvelujen alalla (NACE Rev. 2:n pääluokat B–S pääluokkaa O lukuun ottamatta) toimivien (vähintään kymmenen työntekijää työllistävien) yritysten kaikki palkansaajat (iästä ja tehdyistä työtunneista riippumatta). Jotkin maat toimittavat myös NACE Rev. 2:n pääluokkaa O (julkinen hallinto ja maanpuolustus; pakollinen sosiaalivakuutus) koskevat tiedot, vaikka niiden toimittaminen ei ole pakollista. Tiedot on analysoitu myös toimialan (julkinen vai yksityinen), työajan (kokoaikainen vai osa-aikainen) ja työntekijöiden iän mukaan.

Nettoansiot ja veroasteet

Nettoansiot ovat se osuus palkasta, joka palkansaajalle tosiasiallisesti maksetaan ja jonka palkansaaja voi kuluttaa tai säästää. Toisin kuin bruttoansiot, nettoansiot eivät sisällä veroja eivätkä sosiaaliturvamaksuja. Perhe-etuudet sen sijaan sisältyvät nettoansioihin.

Veroastetta koskevilla indikaattoreilla (työvoimakustannusten verokiila, työttömyysloukku ja pienipalkkaisuuden aiheuttama loukku) pyritään seuraamaan työn houkuttelevuutta. Työvoimakustannusten verokiilalla tarkoitetaan bruttoansioista pidätettävää tuloveroa sekä palkansaajien ja työnantajien sosiaaliturvamaksuja. Se ilmoitetaan prosenttiosuutena kaikista työvoimakustannuksista. Indikaattori lasketaan sellaisten naimattomien ja lapsettomien henkilöiden osalta, joiden ansiot ovat 67 % yksityisen sektorin (NACE Rev. 2:n pääluokat B–N) palkansaajan keskimääräisistä ansioista.

Työttömyysloukulla mitataan sitä bruttoansioiden osuutta, jonka työtön häviää maksamalla korkeampia veroja ja sosiaaliturvamaksuja ja jäämällä ilman työttömyys- ja muita etuuksia siirtyessään takaisin työelämään. Se määritellään bruttoansioiden ja kasvaneiden nettotulojen väliseksi eroksi siirryttäessä työttömyydestä työelämään ja ilmaistaan prosenttiosuutena bruttoansioista. Indikaattori lasketaan sellaisten naimattomien ja lapsettomien henkilöiden osalta, joiden ansiot ovat 67 % yksityisen sektorin (NACE Rev. 2:n pääluokat B–N) palkansaajan keskimääräisistä ansioista.

Pienipalkkaisuuden aiheuttamalla loukulla mitataan sitä bruttoansioiden (prosentti)osuutta, joka hävitään veroina tuloveron ja sosiaaliturvamaksujen nousun ja etuuksien menetyksen yhteisvaikutuksesta ansioiden noustessa 33 %:sta 67 %:iin yksityisen sektorin (NACE Rev. 2:n pääluokat B–N) palkansaajan keskimääräisistä ansioista. Indikaattori lasketaan naimattomien ja lapsettomien henkilöiden sekä sellaisten pariskuntien osalta, joista vain toinen on ansiotyössä ja joilla on kaksi 6–11-vuotiasta lasta.

Taustaa

Työvoimakustannusten ja ansioiden rakenne ja kehitys ovat tärkeitä työmarkkinoiden ominaisuuksia, jotka kuvastavat työvoiman tarjontaa ja sen kysyntää yrityksissä.

EU pyrkii edistämään yhtäläisiä mahdollisuuksia ja poistamaan sukupuolten väliset palkkaerot asteittain. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 157 artiklan 1 kohdassa määrätään periaatteesta, jonka mukaan miehille ja naisille maksetaan samasta tai samanarvoisesta työstä sama palkka. SEUT-sopimuksen 157 artiklan 3 kohdassa esitetään oikeusperusta lainsäädännölle miesten ja naisten tasa-arvoista kohtelua työtä koskevissa kysymyksissä. Joulukuussa 2015 Euroopan komissio hyväksyi naisten ja miesten tasa-arvostrategian vuosiksi 2016–2019 (englanniksi). Komissio on työohjelmassaan vahvistanut olevansa sitoutunut jatkamaan työskentelyään naisten ja miesten tasa-arvon edistämiseksi. Painopistealoihin kuuluu sukupuolten palkka-, tulo- ja eläke-erojen pienentäminen ja siten naisten köyhyyden torjuminen. Komissio on yksilöinyt tällä painopistealalla toteutettavat keskeiset toimet. Yksi niistä on Euroopan palkkatasa-arvopäivän järjestäminen vuosittain tietoisuuden lisäämiseksi sukupuolten palkkaerosta ja sen taustalla olevista syistä.

Katso myös

Lisää Eurostat-tietoa

Julkaisut

Keskeiset taulukot

Gender pay gap in unadjusted form (tsdsc340)
Labour cost index by NACE Rev. 2 (teilm100)
Labour cost index by NACE Rev. 2 - percentage change Q/Q-1 (teilm120)
Labour cost index by NACE Rev. 2 - percentage change Q/Q-4 (teilm130)
Labour cost index by NACE Rev. 2 - Index (2012=100) (teilm140)

Tietokanta

Aihekohtaiset osiot

Metodologia / Metatiedot

Taulukoiden, kuvioiden ja karttojen lähteenä käytetyt tiedot (MS Excel)

Muut verkkosivustot