Muuttoliikettä ja muuttajia koskevat tilastot

Tilastotiedot poimittu toukokuussa 2016. Tuoreimmat tilastotiedot: Lisää Eurostat-tietoa, Keskeiset taulukot ja Tietokanta.Seuraava suunniteltu päivitys: elokuu 2017.
Taulukko 1: Maahanmuutto kansalaisuuden mukaan, 2014 (1)
Lähde: Eurostat (migr_imm1ctz)
Kuvio 1: Maahanmuuttajat, 2014
(1 000:ta asukasta kohti)
Lähde: Eurostat (migr_imm1ctz) ja (migr_pop1ctz)
Kuvio 2: Maahanmuuttajien osuus kansalaisuuden mukaan, 2014
(% kaikista maahanmuuttajista)
Lähde: Eurostat (migr_imm2ctz)
Taulukko 2: Maahanmuutto syntymämaan mukaan, 2014 (1)
Lähde: Eurostat (migr_imm3ctb)
Taulukko 3: Maahanmuutto edellisen asuinmaan mukaan, 2014 (1)
Lähde: Eurostat (migr_imm5prv)
Kuvio 3: Maahanmuuttajat sukupuolen mukaan, 2014
(% kaikista maahanmuuttajista)
Lähde: Eurostat (migr_imm2ctz)
Kuvio 4: Maahanmuuttajien ikärakenne kansalaisuuden mukaan, EU, 2014 (1)
(%)
Lähde: Eurostat (migr_imm2ctz)
Taulukko 4: Ulkomailla syntynyt väestö syntymämaan mukaan, 1. tammikuuta 2015 (1)
Lähde: Eurostat (migr_pop3ctb)
Taulukko 5: Ulkomaalaisväestö kansalaisuusryhmien mukaan, 1. tammikuuta 2015 (1)
Lähde: Eurostat (migr_pop1ctz)
Kuvio 5: Ulkomaalaisten osuus vakinaisesta väestöstä, 1. tammikuuta 2015
(%)
Lähde: Eurostat (migr_pop1ctz)
Taulukko 6: Ulkomaalaisväestön / ulkomailla syntyneen väestön pääasialliset kansalaisuusmaat ja syntymämaat, 1. tammikuuta 2015 (1)
(absoluuttisina määrinä ja prosenttiosuutena koko ulkomaalaisväestöstä / ulkomailla syntyneestä väestöstä)
Lähde: Eurostat (migr_pop1ctz) ja (migr_pop3ctb)
Kuvio 6: EU:n kansalaisten ja ulkomaalaisten ikärakenne, EU-28, 1. tammikuuta 2015 (1)
(%)
Lähde: Eurostat (migr_pop2ctz)
Kuvio 7: EU:n jäsenvaltion kansalaisuuden saaneiden henkilöiden lukumäärä, EU-28, 2009–2014 (1)
(tuhansina)
Lähde: Eurostat (migr_acq)
Taulukko 7: Tiedot toimittaneen maan kansalaisuuden saaneiden henkilöiden lukumäärä, 2014 (1)
Lähde: Eurostat (migr_acq)
Kuvio 8: Kansalaisuuden saaneiden prosenttiosuus ulkomaiden kansalaisista, 2014 (1)
(100:aa ulkomaalaista kohti)
Lähde: Eurostat (migr_acq) ja (migr_pop1ctz)
Taulukko 8: Väestö vuoden 2011 väestönlaskennan jälkeen ja Eurostatille toimitetut muuttoliikettä koskevat tarkistukset, tilanne toukokuun puolivälissä 2016
Lähde: Eurostat (migr_acq) ja (migr_pop1ctz)

Tässä artikkelissa tarkastellaan Euroopan unionin (EU) tilastoja, jotka koskevat kansainvälistä muuttoliikettä, oman maan kansalaisten jaulkomaalaisten määrää ja kansalaisuuden saamista. Muuttoliikkeeseen vaikuttaa joukko taloudellisia, poliittisia ja sosiaalisia tekijöitä muuttajan kotimaassa (työntötekijät) tai kohdemaassa (vetotekijät). EU:n suhteellisen vaurauden ja poliittisen vakauden on perinteisesti katsottu olevan merkittävä maahanmuuttajien vetotekijä.

Kohdemaissa kansainvälistä muuttoliikettä saatetaan käyttää apuna lievittämään työmarkkinoilla vallitsevaa tietyn alan työvoimapulaa. Muuttoliike ei kuitenkaan yksin riitä muuttamaan monessa EU-maassa havaittavaa väestön ikääntymiskehitystä.

Tärkeimmät tilastolliset tulokset

Muuttovirrat

Vuonna 2014 yhteensä 3,8 miljoonaa henkilöä muutti johonkin EU-28:n jäsenvaltioon, ja samaan aikaan EU:n jäsenvaltioista lähti ainakin 2,8 miljoonaa maastamuuttajaa. Nämä luvut eivät kuvasta muuttovirtoja EU:hun/EU:sta kokonaisuudessaan, sillä ne sisältävät myös EU:n jäsenvaltioiden väliset muuttovirrat.

Mainituista 3,8 miljoonasta maahanmuuttajasta vuonna 2014 noin 1,6 miljoonaa oli muiden kuin EU:n jäsenvaltioiden kansalaisia ja 1,3 miljoonaa muun EU:n jäsenvaltion kuin kohdemaan kansalaisia. Lisäksi noin 870 000 maahanmuuttajalla oli kohdemaana olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisuus (esimerkiksi paluumuuttajat tai ulkomailla syntyneet kansalaiset), ja noin 12 400 maahanmuuttajaa oli kansalaisuudettomia.

Vuonna 2014 maahanmuuttajia tuli kaiken kaikkiaan eniten Saksaan (884 900), jonka jälkeen eniten muutettiin Yhdistyneeseen kuningaskuntaan (632 000), Ranskaan (339 900), Espanjaan (305 500) ja Italiaan (277 600). Maastamuuttajia tilastoitiin vuonna 2014 eniten Espanjassa (400nbsp;400) ja sen jälkeen Saksassa (324 200), Yhdistyneessä kuningaskunnassa (319 100), Ranskassa (294 100) ja Puolassa (268 300). Kaiken kaikkiaan 15:ssä EU:n jäsenvaltiossa kirjattiin vuonna 2014 enemmän maahanmuuttoa kuin maastamuuttoa. Bulgariassa, Irlannissa, Kreikassa, Espanjassa, Kroatiassa, Kyproksessa, Puolassa, Portugalissa, Romaniassa ja Sloveniassa sekä kolmessa Baltian maassa maastamuuttajia oli kuitenkin enemmän kuin maahanmuuttajia.

Kun otetaan huomioon vakinaisen väestön määrä, vuonna 2014 suhteellisesti eniten maahanmuuttajia kirjattiin Luxemburgissa (40 maahanmuuttajaa 1 000:ta asukasta kohti). Seuraavilla sijoilla olivat Malta (21 maahanmuuttajaa 1 000:ta asukasta kohti) ja Irlanti (15 maahanmuuttajaa 1 000:ta asukasta kohti) – ks. kuvio 1. Eniten maastamuuttajia tilastoitiin vuonna 2014 Kyproksessa (28 maastamuuttajaa 1 000:ta asukasta kohti), Luxemburgissa (20 maastamuuttajaa 1 000:ta asukasta kohti) ja Irlannissa (18 maastamuuttajaa 1 000:ta asukasta kohti).

Vuonna 2014 oman maan kansalaisten suhteellinen osuus maahanmuuttajista (toisin sanoen niiden maahanmuuttajien osuus, joilla oli kohdemaan kansalaisuus) oli suurin Romanissa (91 % kaikista maahanmuuttajista), Liettuassa (80 %), Virossa (65 %), Puolassa (57 %), Latviassa (57 %), Slovakiassa (55 %), Unkarissa ja Portugalissa (molemmissa 52 %). Edellä mainitut olivat ainoat EU:n jäsenvaltiot, joissa oman maan kansalaisten osuus oli yli puolet kaikista maahanmuuttajista – ks. kuvio 2. Sen sijaan Saksassa, Itävallassa ja Luxemburgissa oman maan kansalaisten osuus maahanmuuttajista oli suhteellisen alhainen, enimmillään 10,0 % kaikista maahanmuuttajista vuonna 2014.

Kansalaisuutta koskevia tietoja käytetään usein ulkomaalaistaustaisten maahanmuuttajien analysoinnissa. Koska kansalaisuus saattaa kuitenkin muuttua henkilön elinaikana, on hyödyllistä analysoida tietoja myös syntymämaan mukaan. Syntyperäisten oman maan kansalaisten suhteellinen osuus maahanmuuttajista oli korkein Liettuassa (72 % kaikista maahanmuuttajista), jonka jälkeen tulivat Romania (68 %) ja Puola (50 %). Sen sijaan Italiassa, Espanjassa, Saksassa, Itävallassa ja Luxemburgissa syntyperäisten oman maan kansalaisten osuus maahanmuuttajista oli vuonna 2014 suhteellisen alhainen, alle 10 % kaikista maahanmuuttajista.

Vuonna 2014 EU-28:aan tuli 1,9 miljoonaa maahanmuuttajaa EU:n ulkopuolisista maista

Vuonna 2014 EU-28:aan tuli EU:n ulkopuolisista maista arviolta 1,9 miljoonaa maahanmuuttajaa. Lisäksi 1,8 miljoonaa ihmistä muutti yhdestä EU:n jäsenvaltiosta toiseen.

Kun lukuja analysoidaan maahanmuuttajien edellisen asuinpaikan perusteella, käy ilmi, että Luxemburgiin tuli suhteellisesti eniten maahanmuuttajia muista EU:n jäsenvaltioista (91 % sen kaikista maahanmuuttajista vuonna 2014), ja seuraavilla sijoilla olivat Slovakia (80 %) ja Romania (75 %); muista EU:n jäsenvaltioista tulleiden maahanmuuttajien osuus oli suhteellisen alhainen Bulgariassa (19 % kaikista maahanmuuttajista) sekä Italiassa ja Ruotsissa (molemmissa 29 %) – ks. taulukko 3.

Tarkasteltaessa maahanmuuttajien sukupuolijakaumaa voidaan todeta, että EU:hun muutti vuonna 2014 hieman enemmän miehiä (53 %) kuin naisia (47 %). Eniten miespuolisia maahanmuuttajia kirjattiin Latviassa (62 %) ja naispuolisia Kyproksessa (70 %).

EU:n jäsenvaltioihin muuttaneet olivat vuonna 2014 keskimäärin paljon nuorempia kuin kohdemaassa jo asuva väestö. EU-28:n koko väestön mediaani-ikä oli 42 vuotta 1. tammikuuta 2015. Sitä vastoin EU-28:aan tulleiden maahanmuuttajien mediaani-ikä vuonna 2014 oli 28 vuotta.

Maahanmuuttajaväestö

EU:n jäsenvaltioissa asui 34,3 miljoonaa EU-28:n ulkopuolella syntynyttä ihmistä ja 18,5 miljoonaa muussa jäsenvaltiossa kuin senhetkisessä asuinjäsenvaltiossaan syntynyttä ihmistä 1. tammikuuta 2015. Jossakin toisessa EU:n jäsenvaltiossa syntyneiden maahanmuuttajien määrä oli suurempi kuin EU-28:n ulkopuolella syntyneiden maahanmuuttajien määrä ainoastaan Unkarissa, Irlannissa, Luxemburgissa, Slovakiassa ja Kyproksessa.

EU-28:ssa asui 19,8 miljoonaa EU:n ulkopuolisten maiden kansalaista ja 34,3 miljoonaa EU:n ulkopuolella syntynyttä 1. tammikuuta 2015

EU:n jäsenvaltioissa asui 19,8 miljoonaa EU:n ulkopuolisten maiden kansalaista 1. tammikuuta 2015. Heidän osuutensa EU-28:n koko väestöstä oli 3,9 %. Lisäksi 1. tammikuuta 2015 EU:n jäsenvaltioissa asui 15,3 miljoonaa ihmistä, jotka olivat jonkin muun EU-maan kuin asuinjäsenvaltionsa kansalaisia.

Eniten 1. tammikuuta 2015 ulkomaalaisia asui absoluuttisesti ilmaistuna Saksassa (7,5 miljoonaa), Yhdistyneessä kuningaskunnassa (5,4 miljoonaa), Italiassa (5,0 miljoonaa), Espanjassa (4,5 miljoonaa) ja Ranskassa (4,4 miljoonaa). Näissä viidessä jäsenvaltiossa asuvien ulkomaalaisten yhteenlaskettu osuus oli 76 % kaikista EU:n jäsenvaltioissa asuvista ulkomaalaisista, vaikka näiden jäsenvaltioiden osuus EU-28:n koko väestöstä oli vain 63 %.

Suhteellisesti ilmaistuna kaikista EU:n jäsenvaltioista eniten ulkomaalaisia oli Luxemburgissa, jossa heidän osuutensa koko väestöstä oli 46 %. Myös Kyproksessa, Latviassa, Virossa, Itävallassa, Irlannissa ja Belgiassa asui paljon ulkomaalaisia (vähintään 10 % vakinaisesta väestöstä).

Useimmissa EU:n jäsenvaltioissa valtaosa ulkomaalaisista oli muiden kuin EU:n jäsenvaltioiden kansalaisia (ks. Taulukko 5); 5); tilanne oli päinvastainen vain Luxemburgissa, Slovakiassa, Kyproksessa, Irlannissa, Belgiassa, Alankomaissa, Unkarissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Maltassa ja Itävallassa. Latviassa ja Virossa EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten osuus on erityisen korkea, mikä johtuu tunnustettujen kansalaisuudettomien suuresta määrästä. Kyse on pääasiassa entisen Neuvostoliiton kansalaisista, jotka asuvat vakinaisesti näissä maissa mutta jotka eivät ole saaneet Latvian tai Viron tai minkään muun maan kansalaisuutta.

Viroa, Tšekkiä ja Latviaa lukuun ottamatta kaikissa EU:n jäsenvaltioissa EU:n ulkopuolisissa maissa syntyneiden määrä oli suurempi kuin niiden määrä, joilla oli EU:n ulkopuolisen maan kansalaisuus.

Taulukossa 6 esitetään viisi merkittävintä ulkomaiden kansalaisten ja ulkomailla syntyneiden ryhmää EU:n jäsenvaltioissa ja EFTA-maissa (siltä osin kuin tiedot ovat saatavilla).

Väestön ikäjakauman tarkastelu osoittaa, että EU-28:ssa ulkomaalaisväestö oli kaiken kaikkiaan nuorempaa kuin oman maan väestö. Ulkomaalaisten ikäjakauma taas osoittaa, että heidän joukossaan on oman maan väestöön verrattuna enemmän suhteellisen nuoria työikäisiä aikuisia. EU-28:n oman väestön mediaani-ikä oli 43 vuotta 1. tammikuuta 2015, kun taas EU:ssa asuvan ulkomaalaisväestön mediaani-ikä oli 35 vuotta.

Kansalaisuuden saaminen

Vuonna 2014 myönnettyjen kansalaisuuksien määrä laski 9 %

EU:n jonkin jäsenvaltion kansalaisuuden vuonna 2014 saaneiden henkilöiden lukumäärä oli 889 100, mikä merkitsee 9 %:n laskua vuodesta 2013. Laskua edelsi kaksi peräkkäistä kasvun vuotta.

Eniten kansalaisuuksia myönnettiin vuonna 2014 Espanjassa, 205 900 (eli 23 % kaikista EU-28:ssa myönnetyistä kansalaisuuksista). Seuraavaksi eniten kansalaisuuksia myönnettiin Italiassa (129 900), Yhdistyneessä kuningaskunnassa (125 600), Saksassa (110 600) ja Ranskassa (105 600).

Vuoteen 2013 verrattuna lisäys oli absoluuttisesti ilmaistuna suurin Italiassa, jossa kansalaisuuksia myönnettiin 29 200 enemmän. Seuraavaksi eniten lisäystä oli Ranskassa (8 300) and Alankomaissa (6 800). Sen sijaan myönnettyjen kansalaisuuksien määrä väheni absoluuttisesti ilmaistuna eniten Yhdistyneessä kuningaskunnassa (Britannian kansalaisuuden saaneita henkilöitä oli 81 900 vähemmän kuin vuonna 2013), Espanjassa (19 900), Belgiassa (16 000), Kreikassa (8 600) ja Ruotsissa (6 700).

Yksi yleisesti käytetyistä indikaattoreista on kansalaisuuden saaneiden osuus ulkomaiden kansalaisista, eli tässä tapauksessa myönnettyjen kansalaisuuksien kokonaismäärä suhteessa ulkomaalaisväestön määrään saman vuoden alussa. EU:n jäsenvaltioista kyseinen osuus oli vuonna 2014 korkein Ruotsissa (6,3 kansalaisuutta 100:a ulkomaalaista kohti) ja sen jälkeen Unkarissa (6,2 kansalaisuutta 100:a ulkomaalaista kohti) ja Portugalissa (5,3 kansalaisuutta 100:a ulkomaalaista kohti).

EU:n jäsenvaltioissa asuvista EU:n ulkopuolisen maan kansalaisista EU-kansalaisuuden sai vuonna 2014 noin 784 800 henkilöä, eli määrä pieneni 10 % vuodesta 2013. Siten EU:n jäsenvaltion kansalaisuuden vuonna 2014 saaneista 88 % oli aiemmin ollut EU:n ulkopuolisen maan kansalaisia. Nämä uudet EU-28:n kansalaiset tulivat pääasiassa Afrikasta (29 % kaikista kansalaisuuden saaneista), Pohjois- ja Etelä-Amerikasta (21 %), Aasiasta (20 %) ja EU-28:n ulkopuolisesta Euroopasta (18 %). Toisen EU:n jäsenvaltion kansalaisuuden saaneiden EU:n jäsenvaltioiden kansalaisten määrä oli 95 700 henkilöä eli 11 prosenttia kokonaismäärästä. Absoluuttisesti ilmaistuna suurimmat toisen jäsenvaltion kansalaisuuden saaneiden EU:n jäsenvaltioiden kansalaisten ryhmät olivat Italian (6 400 henkilöä) tai Unkarin (6 200 henkilöä) kansalaisuuden saaneet romanialaiset, Saksan (6 000 henkilöä) tai Yhdistyneen kuningaskunnan (3 200 henkilöä) kansalaisuuden saaneet puolalaiset, Saksan (3 200 henkilöä) tai Belgian (1 200 henkilöä) kansalaisuuden saaneet italialaiset, Ranskan (3 300 henkilöä) tai Luxemburgin (1 200 henkilöä) kansalaisuuden saaneet portugalilaiset, Saksan (1 800 henkilöä) tai Yhdistyneen kuningaskunnan (1 300 henkilöä) kansalaisuuden saaneet bulgarialaiset ja Saksan (3 900 henkilöä) kansalaisuuden saaneet kroatialaiset.

Luxemburgissa, Unkarissa ja Maltassa maan kansalaisuuden sai useimmiten toisen EU-maan kansalainen. Luxemburgissa eniten kansalaisuuksia myönnettiin portugalilaisille ja sen jälkeen italialaisille, ranskalaisille, belgialaisille ja saksalaisille. Unkarissa kansalaisuus myönnettiin lähes aina romanialaisille. Maltassa kansalaisuuksia myönnettiin eniten briteille.

Aiempien vuosien tapaan uusissa EU:n jäsenvaltioiden kansalaisissa oli vuonna 2014 eniten marokkolaisia (92 700 henkilöä eli 10,4 % kaikista myönnetyistä kansalaisuuksista). Seuraavaksi eniten kansalaisuuksia myönnettiin albanialaisille (41 000 eli 4,6 % kansalaisuuksista), turkkilaisille (37 500 eli 4,2 % kansalaisuuksista), intialaisille (35 300 eli 4,0 % kansalaisuuksista) ja ecuadorilaisille (34 800 eli 3,9 % kansalaisuuksista). Vuoteen 2013 verrattuna EU:n jäsenvaltion kansalaisuuden saaneiden marokkolaisten määrä kasvoi 5,5 %. Suurimmalle osalle heistä kansalaisuus myönnettiin Espanjassa (38 %), Italiassa (31 %) tai Ranskassa (20 %).

Tietolähteet ja tietojen saatavuus

Maastamuuttoa on erityisen vaikea mitata, sillä maasta lähteviä henkilöitä on hankalampi laskea kuin maahan saapuvia. Tämän todettiin pätevän useissa maissa, kun verrattiin vuoden 2014 maahanmuutto- ja maastamuuttotilastoja (vertailutilastoja) EU:n jäsenvaltioissa – tästä syystä artikkelissa keskitytään maahanmuuttotilastoihin.

Eurostat tuottaa tilastoja monista kansainvälisiin muuttovirtoihin, ulkomaalaisväestöön ja kansalaisuuden saamiseen liittyvistä seikoista. EU:n jäsenvaltioiden tilastoviranomaiset keräävät tiedot vuosittain ja toimittavat ne Eurostatille.

Lähes kaikki maat, jotka tarkistivat väestöä koskevaa aikasarjaa vuoden 2011 väestölaskennan perusteella, ovat toimittaneet väestölaskennan jälkeiset, tarkistetut tulokset Eurostatille iän, sukupuolen ja kansalaisuuden tai syntymämaan mukaan eriteltyinä. Tämän artikkelin laatimishetkellä ainoa maa, joka ei ollut toimittanut tuloksia, oli Saksa, jonka on tarkoitus toimittaa tarkistetut tiedot kesäkuuhun 2016 mennessä. Saksan tarkistetut tiedot tulevat vaikuttamaan kansalaisuuden saaneiden osuuteen.

Tiedonkeruun perusta

Vuodesta 2008 muuttoliikettä, kansalaisuutta ja turvapaikkoja koskevien tietojen keruu on perustunut asetukseen N:o 862/2007. EU:n jäsenvaltioiden, EFTA-maiden ja ehdokasmaiden ryhmien määrittämisestä viitevuoden 1. päivänä tammikuuta säädetääntäytäntöönpanoasetuksessa N:o 351/2010. Siinä määritellään tärkeimmät kansainvälisiä muuttovirtoja, ulkomaalaisväestöä, kansalaisuuden saamista, oleskelulupia, turvapaikkoja ja laittoman maahantulon ja maassa oleskelun torjumista koskevat tilastotiedot. Vaikka EU:n jäsenvaltiot voivat edelleen käyttää asianmukaisia kansallisesti saatavilla olevia ja perinteisesti hyödynnettyjä tietoja, asetuksen mukaisesti kerättävien tilastojen on perustuttava yhteisiin määritelmiin ja käsitteisiin. Useimpien EU:n jäsenvaltioiden tilastot pohjautuvat hallinnollisiin tietolähteisiin, kuten väestörekisteriin, ulkomaalaisrekisteriin, oleskelulupa- ja työluparekisteriin, sairausvakuutusrekisteriin ja verorekisteriin. Joissain maissa muuttotilastojen laadinnassa käytetään vertailutilastoja, otantatutkimuksia tai arviointimenetelmiä. Asetuksen täytäntöönpanon tuloksena odotetaan saatavan enemmän ja vertailukelpoisempia muutto- ja kansalaisuustilastoja.

Kansalaisuuden saamista koskevat tilastot kootaan tavallisesti hallinnollisista järjestelmistä. Asetuksen täytäntöönpanon tuloksena odotetaan saatavan enemmän ja vertailukelpoisempia muutto- ja kansalaisuustilastoja.

Asetuksen 862/2007 2 artiklan 1 kohdan a–c alakohdan mukaisesti maahanmuuttajat, jotka asuvat (tai joiden odotetaan asuvan) jonkin EU:n jäsenvaltion alueella vähintään 12 kuukauden ajan, katsotaan väestöön kuuluviksi; samoin kohdellaan maastamuuttajia, joiden oleskelu kestää yli 12 kuukautta. Näin ollen Eurostatin keräämät tiedot koskevat muuttoliikettä, jonka kesto on vähintään 12 kuukautta: muuttajia ovat siten henkilöt, jotka ovat muuttaneet vuodeksi tai sitä pidemmäksi ajaksi taikka jotka ovat muuttaneet pysyvästi.

Muuttovirtoja koskevien ikämääritelmien osalta on pantava merkille, että vuoden 2014 tiedot koskevat vastaajan saavuttamaa ikää tai ikää viitevuoden lopussa kaikissa EU:n jäsenvaltioissa paitsi Irlannissa, Kreikassa, Itävallassa, Romaniassa, Sloveniassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (joissa tiedot koskevat vastaajan saavuttamaa ikää tai vastaajan ikää tämän edellisenä syntymäpäivänä).

Eurostat kerää kansalaisuuden saamista koskevat tiedot asetuksen 862/2007 3 artiklan 1 kohdan d alakohdan nojalla. Siinä todetaan, että ”jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle (Eurostat) seuraavat tilastotiedot lukumäärinä (...) henkilöt, joiden vakinainen asuinpaikka on jäsenvaltion alueella ja joille on annettu viitevuoden aikana kyseisen jäsenvaltion kansalaisuus (...) eriteltynä (...) kyseisten henkilöiden aikaisemman kansalaisuuden mukaan sekä sen mukaan, onko henkilö aikaisemmin ollut kansalaisuudeton.”

Kansalaisuuden saantia koskevien ikämääritelmien osalta on pantava merkille, että vuoden 2014 tiedot koskevat vastaajan saavuttamaa ikää tai ikää viitevuoden lopussa kaikissa EU:n jäsenvaltioissa paitsi Saksassa, Kreikassa, Itävallassa, Puolassa, Romaniassa, Sloveniassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (joissa tiedot koskevat vastaajan saavuttamaa ikää tai vastaajan ikää tämän edellisenä syntymäpäivänä).

”Kansalaisuuden saaneiden osuutta” olisi tulkittava varovaisesti, sillä osoittaja sisältää kaikki kansalaisuuden saamisen muodot, ei pelkästään kansalaisuuden myöntämisen edellytykset täyttäville ulkomaalaisille myönnetyt kansalaisuudet, ja nimittäjä sisältää kaikki ulkomaalaiset eikä pelkästään kansalaisuuden myöntämisen edellytykset täyttävät ulkomaalaiset.

Taustaa

EU:n jäsenvaltioiden kansalaisilla on vapaus matkustaa ja vapaus liikkua EU:n rajojen sisäpuolella. EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisia koskevassa EU-maiden maahanmuuttopolitiikassa on yhä enemmän kyse siitä, että maahan houkutellaan tietyntyyppisiä muuttajia, millä pyritään usein lievittämään tiettyä osaamisvajetta. Tulijoita saatetaan valita kielitaidon, työkokemuksen, koulutuksen ja iän perusteella. Vaihtoehtoisesti työnantajat saattavat valita tulijoita siten, että maahan muuttavilla on työpaikka jo saapuessaan.

Työvoiman hankintaan kannustavan politiikan lisäksi maahanmuuttopolitiikassa keskitytään usein kahteen pyrkimykseen: estää laiton maahanmuutto ja sellaisten maahanmuuttajien laiton työnteko, joilla ei ole lupa tehdä työtä, ja toisaalta edistää maahanmuuttajien integroitumista yhteiskuntaan. EU:ssa käytetään runsaasti voimavaroja ihmisten salakuljetuksen ja ihmiskaupan torjuntaan.

Tärkeimpiä maahanmuuttoa koskevia säädöksiä ovat muun muassa seuraavat:

Euroopan komissiossa eurooppalaisesta maahanmuuttopolitiikasta vastaa muuttoliike- ja sisäasioiden pääosasto. Vuonna 2005 Euroopan komissio käynnisti taloudellisista syistä tapahtuvan maahanmuuton hallinnassa sovellettavaa EU:n strategiaa koskevalla vihreällä kirjallaan (KOM(2004) 811 lopullinen) uudelleen keskustelun siitä, että taloudellisten muuttajien maahanpääsyyn tarvitaan yhteiset säännöt. Sen tuloksena vuoden 2005 lopulla annettiin laillista maahanmuuttoa koskeva toimintapoliittinen suunnitelma (KOM(2005) 669 lopullinen). Heinäkuussa 2006 Euroopan komissio antoi tiedonannon politiikan ensisijaisista tavoitteista kolmansien maiden kansalaisten laittoman maahanmuuton torjunnassa (KOM(2006) 402 lopullinen). Sen tavoitteena on saavuttaa tasapaino turvallisuuden ja ihmisten perusoikeuksien välillä laittoman maahanmuuton kaikissa vaiheissa. Syyskuussa 2007 Euroopan komissio esitti maahanmuuttoa ja kotouttamista koskevan kolmannen vuosikertomuksensa (KOM(2007) 512 lopullinen). Lokakuussa 2008 annetussa Euroopan komission tiedonannossa Muuttoliikettä koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan lujittaminen: lisää koordinaatiota, johdonmukaisuutta ja synergiaa (KOM(2008) 611 lopullinen) korostetaan tällaisen lähestymistavan merkitystä ulko- ja kehityspolitiikassa. Tukholman ohjelmassa, jonka EU:n valtion- ja hallitusten päämiehet hyväksyivät joulukuussa 2009, asetetaan puitteet ja periaatteet EU:n oikeus- ja sisäasioiden alan politiikan kehittämiseen vuosiksi 2010–2014; muuttoliikkeeseen liittyvät näkökohdat ovat keskeinen osa tätä ohjelmaa. Sovittujen muutosten toteuttamiseksi Euroopan komissio antoi vuonna 2010 tiedonannon Toimintasuunnitelma Tukholman ohjelman toteuttamiseksi – Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen toteuttaminen EU:n kansalaisten hyväksi (KOM(2010) 171 lopullinen).

Toukokuussa 2013 Euroopan komissio julkaisi katsauksen Euroopan unionin kansalaisuuteen vuonna 2013 (COM(2013) 269 final). Katsauksessa todetaan, että EU:n kansalaisuus tuo mukanaan uusia oikeuksia ja mahdollisuuksia. Oikeus liikkua ja asua vapaasti EU:n sisällä on olennainen osa EU:n kansalaisuutta. Nykyaikaisen teknologian ja matkustamisen helppouden myötä vapaus liikkua mahdollistaa sen, että eurooppalaiset voivat laajentaa näkökulmaansa kansallisten rajojen ulkopuolelle, lähteä kotimaastaan lyhyemmäksi tai pidemmäksi ajaksi, tulla ja mennä EU-maiden välillä työn, opiskelun tai harjoittelun takia, tehdä liike- tai vapaa-ajan matkoja tai tehdä ostoksia yli rajojen. Vapaa liikkuvuus saattaa lisätä sosiaalista ja kulttuurista vuorovaikutusta EU:ssa ja lähentää EU:n kansalaisia. Kun sisäiset esteet vähitellen poistuvat, siitä saattaa niin ikään koitua taloudellista hyötyä niin yrityksille kuin kuluttajille, myös niille, jotka pysyvät kotimaassa.

Euroopan komissio esitti 13. toukokuuta 2015 Euroopan muuttoliikeagendan (COM(2015) 240 final), jossa kuvataan ne välittömät toimet, joilla reagoidaan Välimerellä vallitsevaan kriisitilanteeseen, sekä toimet, jotka toteutetaan lähivuosina muuttoliikkeen hallinnan parantamiseksi kaikilta osin.

Euroopan muuttoliikeverkoston (englanniksi) vuosikertomus muuttoliike- ja turvapaikkakysymyksistä (2014) (englanniksi) julkaistiin 10. kesäkuuta 2015. Siinä esitetään yhteenveto käynnissä olevasta oikeudellisesta ja poliittisesta kehityksestä EU:ssa ja osallistujamaissa. Vuosikertomus on kattava, ja siinä käsitellään kaikkia muuttoliike- ja sisäasioiden pääosaston (englanniksi) ja EU:n virastojen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan näkökohtia.

Katso myös

Lisää Eurostat-tietoa

Julkaisut

Keskeiset taulukot

Migration and citizenship data
International migration (t_migr_int)
Immigration (tps00176)
Emigration (tps00177)
Acquisition of citizenship (tps00024)

Tietokanta

Migration and citizenship data
Immigration (migr_immi)
Immigration by five year age group, sex, and citizenship (migr_imm1ctz)
Immigration by five year age group, sex and country of birth (migr_imm3ctb)
Immigration by age , sex and broad group of citizenship (migr_imm2ctz)
Immigration by age, sex and broad group of country of birth (migr_imm4ctb)
Immigration by sex, citizenship and broad group of country of birth (migr_imm6ctz)
Immigration by sex, country of birth and broad group of citizenship (migr_imm7ctb)
Immigration by five year age group, sex, and country of previous residence (migr_imm5prv)
Emigration (migr_emi)
Emigration by age and sex (migr_emi2)
Emigration by five year age group, sex and citizenship (migr_emi1ctz)
Emigration by five year age group, sex and country of birth (migr_emi4ctb)
Emigration by five year age group, sex, and country of next usual residence (migr_emi3nxt)
Acquisition and loss of citizenship (migr_acqn)
Acquisition of citizenship by sex, age group and former citizenship (migr_acq)
Residents who acquired citizenship as a share of residents non-citizens by former citizenship and sex(%) (migr_acqs)
Loss of citizenship by sex and new citizenship (migr_lct)

Aihekohtaiset osiot

Metodologia / Metatiedot

Taulukoiden ja kuvioiden lähteenä käytetyt tiedot (MS Excel)

Muut verkkosivustot