Navigointipolku

Lisätyökalut

  • Tulostusversio
  • Pienennä tekstiä
  • Suurenna tekstiä

Seuraa meitä

Facebook

Merien suojelu

Liikakalastuksen vuoksi lähes puolet Euroopan kalakannoista on nyt kutistunut turvallisen rajan alapuolelle. Jos kalastusta jatketaan samaan tahtiin, koko maailman kalakannat saattavat romahtaa vuoteen 2050 mennessä.

Kalastus pienentää kohdelajien lisäksi myös muiden verkkoon jäävien lajien (sivusaalis) kantoja. Jotkin kalastusmenetelmät uhkaavat muita luonnonvaraisia eläimiä, kuten delfiinejä, kilpikonnia ja lintuja, jotka takertuvat verkkoihin ja siimoihin.
Pohjatroolaus saattaa aiheuttaa suurta vahinkoa merenpohjalle ja muuttaa merkittävästi siellä elävien eläinyhteisöjen rakennetta.

Jos haluamme kalataloudestamme kestävää, kalakannat on arvioitava tarkkaan ja niitä on hoidettava tehokkaammin.
Ihmisten toiminnasta on vapautunut ympäristöön paljon vierasaineita ja ravinteita.

Vierasaineet, kuten elohopea, voivat ajautua elintarvikeketjuun, syömäämme kalaan tai äyriäisiin, ja vaarantaa näin terveytemme. Ravinteet, kuten nitraatit, voivat aiheuttaa nopeaa levänkasvua. Kun levät hajoavat, ne kuluttavat vedestä kaiken hapen, mikä johtaa monien lajien kuolemaan.

Meressä olevat roskat ("muovikeitto") uhkaavat luonnonvaraisia eläimiä, sillä merilinnut voivat erehtyä luulemaan roskia ravinnoksi. Merieläimet voivat myös takertua roskiin, esimerkiksi kilpikonnat kadotettuihin pyydyksiin.

Tulokaslajit ovat lajeja, jotka eivät kuulu alueen alkuperäiseen lajistoon. Ne ovat joko joutuneet alueelle sattumalta (esimerkiksi alusten painolastiveden mukana) tai ne on tuotu sinne tarkoituksella. Osa tulokaslajeista lisääntyy, jolloin niistä tulee haitallisia ja ne valtaavat alaa kotoperäisiltä lajeilta.

Esimerkkinä tulokaslajeista voidaan mainita amerikankampamaneetti, Mnemiopsis leidyi. Tämä lihansyöjä ilmestyi Mustallemerelle vuonna 1982 ja on lisääntynyt nopeasti. Se käyttää ravinnokseen eläinplanktonia ja kalanpoikasia ja on merkittävä saalistaja ravintoketjun huipulla.

Kun Euroopan ilmasto lämpenee, trooppisten lajien on helpompi selvitä täällä, mistä aiheutuu uusia uhkia Euroopan merille.