Kaikki rahasta

Raha ei ole aina virrannut pankkiautomaateista. Sen historia on pitkä, ja se on kehittynyt vuosituhansien aikana. Yhteiskunnan kehityksen myötä on tarvittu edistyneempiä rahan muotoja, kuten tässä kerrotaan.

Mitä raha on?

Rahan historia osoittaa, että se on vaihdon väline kaupankäynnissä. Se voi toimia vaihdon välineenä, koska sillä on selvä arvo, johon kaikki luottavat.

Raha on myös keino säilyttää arvoa tulevaisuuteen. Voimme esimerkiksi säästää rahaa ostaaksemme sillä myöhemmin jotakin kallista.

Raha on myös laskentayksikkö. Sitä on helppo laskea, ja sillä voi selvästi määrittää tavaroiden arvon.

Entä setelit?

Vielä jokin aika sitten raha perustui vain kolikkoihin. Tämä johtui siitä, että kolikko sisälsi tietynpainoisen määrän metallia, kuten kultaa tai hopeaa, jonka arvo tunnettiin. Tällaista rahaa kutsutaan metallirahaksi, ja sen arvon takaa sen sisältämä arvometalli.

Kaupan kasvaessa vaihdon välineeksi tarvittiin yhä enemmän rahaa. Siksi pankit ja valtiot ryhtyivät laskemaan liikkeeseen seteleitä.
Setelit eivät sisällä arvoa, joka niihin on merkitty.
Sen sijaan liikkeeseenlaskija takaa niiden arvon. Niitä kutsutaan takaukseen perustuvaksi rahaksi eli "fiat-rahaksi".

Rahan historia

Vaihtokauppa



AIKAMATKUSTAJA
Olet joutunut kivikaudelle! Matkustat vaarallisten aikojen halki ja keräät kulloinkin käytössä olleita valuuttoja päästäksesi takaisin nykyaikaan.

Tuhansia vuosia sitten eurooppalaiset esi-isämme harjoittivat metsästystä ja maanviljelyä.


Kivikautinen
kirves
Metalleja ei ollut vielä keksitty, joten esi-isämme metsästivät ja viljelivät maata kivisillä työkaluilla – tämä ajanjakso tunnetaan kivikautena. Kivikauden miehillä ja naisilla ei ollut seteleitä ja kolikoita, kuten meillä nykyään. Sen sijaan he vaihtoivat tavaroita keskenään: esimerkiksi metsästäjä vaihtoi eläimennahkoja maanviljelijän viljaan, tai kalastaja koristeellisia simpukankuoria metsästäjän kiiltävään kivikirveeseen. Tätä kutsutaan vaihtokaupaksi. Vaihtokaupassa on keskeistä se, että vaihdetuilla tavaroilla on arvoa.


Vaihdon väline

Esi-isiemme opittua valmistamaan metalleja vaihtaminen helpottui.


Pala hopeaa

Syy oli se, että metallit, kuten kulta, hopea, tina ja rauta, olivat kaikkien mielestä arvokkaita. Niinpä maanviljelijä pystyi vaihtamaan karjaansa tietynpainoiseen hopeakappaleeseen ja myöhemmin maksamaan veronsa osalla tätä hopeaa. Näin arvokkaista metalleista ja muista esineistä tuli "arvon mittoja", "vaihdon välineitä" ja tapa "säilyttää arvo" myöhempää tarvetta varten.


Ensimmäiset kolikot

Ensimmäiset kolikot valmistettiin Vähässä-Aasiassa noin 2 600 vuotta sitten.

Kolikko antiikin Kreikasta

Antiikin kreikkalaiset omaksuivat nopeasti tämän uuden ajatuksen ja alkoivat valmistaa hopeadrakmoja ja muita hopea- ja pronssikolikoita. Nämä varhaiset kolikot sisälsivät tarkan painon edestä tietynarvoista metallia. Tämän määrän takaamiseksi kolikoihin painettiin liikkeeseenlaskijan eli kuninkaan, kaupungin tai maan leima.

Kolikot olivat käteviä, koska ne voitiin laskea tarvitsematta punnita niitä. Koska nämä uudet kolikot olivat luotettavia ja tehokkaita "vaihdon välineitä", ne lisäsivät suuresti kaupankäyntiä antiikin maailmassa.

Euroopan ensimmäiset valuutat

Kolikoiden arvon takaamiseksi kuninkaat ja valtiot valvoivat tarkasti niiden tuotantoa.


Denaari, joka kuvaa
Juno Monetaa

Antiikin Roomassa kolikot valmistettiin Juno Monetan temppelissä – tästä periytyy englannin kielen rahaa tarkoittava sana "money".

Rooman valtakunnan myöhemmin laajentuessa perustettiin uusia rahapajoja. Samat roomalaiset kolikot hyväksyttiin vaihdon välineiksi kaikkialla Euroopassa, aina Brittein saarilta Turkkiin asti – kyseessä oli ensimmäinen yleiseurooppalainen valuutta.



Kun Rooman valtakunta myöhemmin hajosi ja Eurooppaan alkoi syntyä uusia valtioita, valtiot päättivät omasta rahanlyönnistään.



Roomalainen temppeli
Näiltä Euroopan valtioilta mekin perimme ne monet kolikot ja valuutat, joita käytimme ennen euroa. Ne nimettiin usein mittayksiköiden mukaan, kuten Italian liira ja Suomen markka, koska kolikot sisälsivät alun perin kiinteän määrän kultaa tai hopeaa.

Useiden valuuttojen käyttämisessä on ongelmallista se, että valuuttakurssit voivat vaihdella paljon yksittäisten talouksien menestyksestä riippuen, mikä tekee maiden välisestä kaupasta riskialtista ja voi lamauttaa sitä.

Yhteisten valuuttojen historia

Euroopassa oli kokeiltu rahaliittoja yhteisine valuuttoineen jo ennen euroakin..

Latinalainen rahaliitto yhdisti vuonna 1867 Ranskan, Belgian, Sveitsin, Kreikan ja Bulgarian, jotka käyttivät yhteisenä valuuttanaan kulta- ja hopeakolikoita, ja pohjoismainen rahaliitto perustettiin vuonna 1875. Nämä liitot epäonnistuivat muun muassa siksi, että kullan hinta heilahteli suhteessa hopeaan, mikä teki valuutoista epävakaita.


Sadan reichsmarkin vanha saksalainen seteli
Yksi onnistuneista rahaliitoista solmittiin Saksan liitossa. Tulliliitto toteutui vuonna 1834, ja valuuttakurssit vahvistettiin.

Käyttöön otettiin yhteinen valuutta, reichsmark, Saksan markan edeltäjä. Saksan rahaliitto onnistui osin siksi, että kolikkotuotannolle laadittiin selkeät säännöt.


Valuutat 1900-luvun Euroopassa

Ennen euron käyttöönottoa useimmilla Euroopan mailla oli omat kolikkonsa ja setelinsä - oma valuuttansa.


Matkoilla ja kaupankäynnissä piti vaihtaa rahaa maasta toiseen siirryttäessä. Saksassa maksettiin Saksan markoilla, ja Ranskaan matkustettaessa piti vaihtaa markat frangeiksi, ja niin edelleen.

Euroopan vanhojen valuuttojen nimet kertoivat usein niiden alkuperästä: