Euron elämä

Kolikot ja setelit eivät kestä ikuisuuksia. Niiden elinkaari suunnittelusta ja tuotannosta käyttöön ja käytöstä poistamiseen on rajallinen. Seuraavassa selitetään, kuinka tästä elinkaaresta huolehditaan ja kuka siitä vastaa.

Euro: yksi valuutta, monta eri kuva-aihetta

Millaisia eurokolikoita ja seteleitä on olemassa, ja kuka niitä valmistaa?
Euroopan keskuspankki ja euroalueen keskuspankit päättävät yhdessä, milloin painetaan lisää seteleitä.
Kunkin maan viranomaiset vastaavat kolikoista.




KOLIKOT JA MAAT
Mistä maasta mikäkin kolikko on peräisin? Mieti nopeasti, reagoi heti.

Setelit

Kuten huomaat, samanarvoiset eurosetelit näyttävät kaikissa maissa aivan samalta.

Kymmenen euron seteli on siis aivan samanlainen, olipa se painettu Espanjassa, Italiassa tai Sloveniassa.

Eurosetelien kuva-aiheet valittiin kilpailun perusteella, kun euro laskettiin liikkeeseen. Jos katsot niiden kuva-aiheita, huomaat niiden edustavan Euroopan erilaisia rakennustyylejä vuosisatojen varrella - useimmissa seteleissä on silta tai ikkuna.

Seteleissä on myös useita turvatekijöitä, joilla estetään niiden kopiointi tai väärentäminen. Näitä turvatekijöitä ovat muun muassa metallilanka ja hologrammi.


Kolikot

Eurokolikot eivät ole kaikkialla EU:ssa samanlaisia.

Eurokolikoiden yhteinen puoli

Eurokolikoiden toinen puoli on kaikissa maissa samanlainen. Sitä kutsutaan yhteiseksi puoleksi. Euro– ja senttikolikoiden yhteisellä puolella on Euroopan unionin erilaisia karttoja.

Kääntöpuolella on eri kuva riippuen siitä, missä maassa kolikko on laskettu liikkeeseen – tätä kutsutaan kansalliseksi puoleksi.
Kansallisen puolen kuva-aiheet vaihtelevat, mutta ne esittävät yleensä jotakin maan historiaan, taiteeseen tai luontoon liittyvää.

Euro: setelien painatus ja kolikoiden lyönti

Setelit



SETELIPALAPELI
Kokoa kukin euroseteli palasista.

Euroopan keskuspankki päättää, milloin on painettava lisää seteleitä.

Kunkin maan viranomaiset vastaavat kolikoiden lyönnistä. Uusia euroseteleitä on painatettava säännöllisesti, kun käteisen tarve kasvaa tai on korvattava vahingoittuneita tai kuluneita, kierrosta poistettuja seteleitä. Kukin euroalueen keskuspankki saa painattaa oman osuutensa uusista seteleistä. Eurosetelit ovat tietenkin aina samanlaisia riippumatta siitä, minkä maan keskuspankki ne valmistaa - vain sarjanumero vaihtuu. Ainoastaan kolikoissa on kansalliset kuva-aiheet.

Joulukuussa 2011 liikkeessä oli lähes 15 miljardia euroseteliä, joiden yhteenlaskettu arvo oli yli 880 miljardia euroa.


Kolikot

EKP hyväksyy kolikkomäärän, jonka kukin euroalueen maa saa valmistaa tarpeisiinsa. Sen jälkeen maat itse tuottavat omat kolikkonsa, joiden kääntöpuolella on kansallinen kuva-aihe.

Eurokolikot valmistetaan siten, että metallilevystä irrotetaan ensin pyöreä, tyhjä aihio, jota sen jälkeen pehmitetään kuumentamalla. 1, 2, ja 5 sentin kolikot päällystetään kuparilla. Aihio puristetaan kahden "kolikkoleimasimen" väliin, jotka leimaavat kuva-aiheen sen pinnoille. Yhden ja kahden euron kolikoissa, jotka valmistetaan kahdesta erivärisestä metallista, metallit kiinnitetään toisiinsa samalla, kun niihin painetaan kuva-aiheet. Kolikot ovat nyt valmiita käyttöön. Kolikoiden valmistamista kutsutaan lyömiseksi.

Mitä tapahtuu vanhoille euroseteleille ja kolikoille?

Kolikot ja setelit eivät kestä ikuisuuksia. Ne voivat vahingoittua, kulua tai kadota. Vahingoittuneet ja kuluneet setelit ja kolikot on tunnistettava ja korvattava uusilla.

Setelit kuluvat paljon nopeammin kuin kolikot, koska niitä ei valmisteta kovasta metallista, vaan pehmeästä materiaalista. Yleensä seteli kestää vain puolestatoista kahteen vuoteen.

Pankit ja muut rahaa käsittelevät laitokset palauttavat vahingoittuneet ja kuluneet setelit kunkin maan keskuspankkiin. Näiden setelien määrät ja nimellisarvot ilmoitetaan Euroopan keskuspankille, joka huolehtii korvaavien seteleiden painatuksesta tarpeen mukaan. Kolikkojen käyttöaika on paljon pidempi, yleensä useita vuosikymmeniä.

Kun vahingoittuneita kolikoita löydetään, ne palautetaan oman maan keskuspankkiin tai rahapajaan, jossa erityiskoneet merkitsevät ne vahingoittuneiksi. Näin niitä ei voi käyttää uudelleen, ja ne myydään romumetallina eteenpäin. Keskuspankit voivat Euroopan keskuspankin luvalla laskea tarvittaessa liikkeeseen uusia, korvaavia kolikoita.