Navigointipolku

Euroopan naapuruuspolitiikka

Euroopan naapuruuspolitiikan (ENP) tavoitteena on jakaa EU:n edut naapurimaiden kanssa ja auttaa näin lisäämään kaikkien osapuolten vakautta, turvallisuutta ja hyvinvointia.

ENP:n pyrkimyksenä on estää uusien jakolinjojen muodostuminen laajentuneen EU:n ja sen naapurien välille ja tarjota naapurimaille mahdollisuus osallistua EU:n toimintaan. Näihin tavoitteisiin pyritään lisäämällä yhteistyötä politiikan, turvallisuuden, talouden ja kulttuurin aloilla.

Tähän vuonna 2003 käynnistettyyn kunnianhimoiseen poliittiseen aloitteeseen sisältyy suunnitelma siirtyä EU:n ja sen naapureiden perinteisistä kauppasuhteista ja yhteistyöstä vähitellen tiiviimpään yhdentymiseen. Talousrintamalla ENP tarjoaa naapurimaille parannettuja etuuskohteluun perustuvia kauppasuhteita, pääsyn EU:n sisämarkkinoille, paremmat yhteydet unioniin (esimerkiksi energian, liikenteen ja televiestinnän alalla), mahdollisuuden osallistua joihinkin EU:n ohjelmiin sekä lisää rahoitusapua ja teknistä apua.

ENP:n edut

ENP:n taloudellinen hyöty voi olla huomattava. Lainsäädännön ja sääntelyn lähentäminen EU:n säännösten kanssa erityisesti aloilla, jotka ovat tärkeitä markkinoille pääsyn parantamisen kannalta, edistää investointeja ja kasvua. Näin tapahtuu varsinkin, jos palveluiden ja maataloustuotteiden kauppaa samalla vapautetaan.

EU:n ja sen naapureiden välisiin nykyisiin puitesopimuksiin verrattuna ENP:ltä voidaan odottaa voimakkaampaa panosta rakenneuudistusten käynnistäjänä ja terveen makrotalouspolitiikan edistäjänä. Tosiasiallinen edistys riippuu kuitenkin yhä siitä, miten kyseisissä maissa sitoudutaan uudistuksiin.

Jotta ENP:n täytäntöönpano onnistuisi, siihen osallistuvien naapurimaiden on varmistettava, että ENP:n nojalla tehdyt sitoumukset tukevat maan omia kehitysstrategioita ja ovat maan institutionaalisten ja teknisten valmiuksien mukaisia. EU:n puolestaan on taattava sisämarkkinoidensa eheys ja moitteeton toiminta.

ENP:n toimintasuunnitelmat

ENP:n ydin ovat EU:n kumppanimaiden laatimat toimintasuunnitelmat. Ne ovat poliittisia asiakirjoja, joissa määritellään naapurimaiden ja EU:n välisen yhteistyön strategiset tavoitteet. Toimintasuunnitelmiin sisältyy kattava luettelo yhdessä sovituista ensisijaisista tavoitteista, jotka naapurimaan ja EU:n on saavutettava. Talouskasvun edistäminen parantamalla jatkuvien investointien ja tuottavuuden kasvun edellytyksiä on ensisijainen tavoite. Toimintasuunnitelmissa on myös muita kasvua tukevia poliittisia tavoitteita:

  • makrotalouden vakauden saavuttaminen ja säilyttäminen järkevän raha- ja finanssipolitiikan avulla
  • finanssipalvelujen toimintaympäristön kehittäminen sellaiseksi, että yrityksille tärkeä rahoituksen, vakuutuspalvelujen ja muiden finanssipalvelujen saanti paranee
  • hallinnollisten, lainsäädännöllisten ja sääntelyyn liittyvien esteiden poistaminen yritysten perustamisen ja kehittämisen helpottamiseksi
  • teollisuus- ja tekijänoikeuksien turvaaminen sekä sopimusten täytäntöönpanon ja sijoittajansuojan varmistaminen
  • kilpailupolitiikan parantaminen
  • kaupan vapauttamisen jatkaminen
  • pääomavirtojen rajoitusten poistaminen
  • institutionaalisten ja oikeuslaitosta koskevien uudistusten toteuttaminen sekä valmiuksien vahvistaminen
  • tutkimuksen ja kehityksen tukeminen sekä koulutuksen laadun parantaminen ja
  • korruption torjuminen.

 

Talouden ja rahoituksen pääosasto osallistuu ENP:n täytäntöönpanoon seuraavasti:

  • seuraa ja analysoi ENP-maiden talous- ja rahoituskehitystä ja
  • johtaa EU:n ja ENP-maiden välistä säännöllistä talousaiheista vuoropuhelua.

 

ENP oli ensimmäistä kertaa esillä komission tiedonannossa ”Laajempi Eurooppa” maaliskuussa 2003. Sen jälkeen, toukokuussa 2004, julkaistiin seikkaperäisempi strategia-asiakirja, jossa määritellään konkreettisesti, miten EU aikoo tiivistää yhteistyötään näiden maiden kanssa. Lisäksi komissio teki täytäntöönpanokertomuksessaan joulukuussa 2006 politiikan lujittamista koskevia ehdotuksia.

Euroopan naapuruuspolitiikan kohteina ovat EU:n lähimmät naapurimaat, myös ne, joilla on yhteinen meriraja EU:n kanssa – Algeria, Armenia, Azerbaidžan, Egypti, Georgia, Israel, Jordania, Libanon, Libya, Marokko, Moldova, palestiinalaishallinto, Syyria, Tunisia, Ukraina ja Valko-Venäjä. Venäjäkin on naapurimaa, mutta sen ja EU:n suhteita varten on perustettu erillinen strateginen kumppanuus.