Navigointipolku

EU:n kehitysyhteistyöpolitiikka – taloudelliset kysymykset

EU on maailman suurin kehitysavun antaja, ja se on sitoutunut lisäämään apuaan. Kehitysapu ei kuitenkaan yksin riitä vähentämään köyhyyttä pysyvästi. Tarvitaan politiikkaa, jolla korjataan hallinnon ja kauppajärjestelmien puutteellisuuksia ja ratkaistaan maantieteelliseen sijaintiin liittyviä ongelmia. Globalisaation tarjoamat edut voidaan näin hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla.

EU on maailman suurin julkisen kehitysavun antaja. Sen vuoksi sillä on johtava asema kehitysyhteistyön rahoituksesta käytävässä keskustelussa. EU on sitoutunut saavuttamaan viimeistään vuonna 2015 julkisen kehitysavun tavoitteen, joka on 0,7 prosenttia bruttokansantulosta (BKTL). Komissio esittää joka kevät vastuuraportin, jossa seurataan Monterreyn konsensuksen ja Dohan julistuksen yhteydessä kehitysrahoituksen osalta tehtyjen EU:n sitoumusten toteutumista. Vuodesta 2011 lähtien raportissa myös annetaan tietoja nopeasti saatavaa ilmastorahoitusta koskevien EU:n sitoumusten toteutumisesta.

EuropAid-kehitys- ja -yhteistyö

Innovatiiviset rahoituslähteet

Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot ovat maailmassa edelläkävijöitä innovatiivisessa rahoituksessa finanssialan, ilmastonmuutoksen tai kehityksen kaltaisilla aloilla. Komissio tuo säännöllisesti oman panoksensa EU:ssa käytävään keskusteluun laatimalla arvioita innovatiivisten rahoituslähteiden tarjoamasta potentiaalista.

Velkahelpotukset

Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot osallistuvat velkahelpotusaloitteeseen, joka on laadittu voimakkaasti velkaantuneiden köyhien maiden (niin kutsuttujen HIPC-maiden) avuksi. Aloitteen päätavoitteena on saada näiden maiden velkataakka kestävälle tasolle. Edellytyksenä on kuitenkin, että maat toteuttavat asianmukaiset poliittiset toimet. Näin varmistettaisiin, etteivät jatkuva voimakas velkaantuminen ja velanhoitorasitteet vaaranna mukauttamis- ja uudistuspyrkimyksiä. Vaikka HIPC-aloite päättyi vuonna 2006, alun perin tukikelpoiset maat voivat edelleen hyötyä siitä. Euroopan unionin osuus HIPC-aloitteen rahoituksesta oli 1,6 miljardia euroa. EU:n jäsenvaltiot osallistuivat myös monenväliseen velkahelpotusaloitteeseen (Multilateral Debt Relief Initiative, MDRI). Aloitteen turvin Maailmanpankin, Kansanvälisen valuuttarahaston ja Afrikan kehityspankin HIPC-maille myöntämät luotot voidaan mitätöidä kokonaan, jos tukikelpoisuusehdot täyttyvät.

Globalisaatio ja kehitys

Globalisaatio on koskettanut kehitysmaita vaihtelevassa määrin. Vuodesta 1980 lähtien Aasia ja Latinalainen Amerikka ovat lisänneet merkittävästi osuuksiaan maailmankaupasta ja maailmanlaajuisista pääomavirroista. Saharan eteläpuolisen Afrikan osuudet ovat puolestaan laskeneet. Kehitysmaiden tulliesteet ovat vähentyneet, mutta tullien ulkopuoliset kaupan esteet ovat pysyneet huomattavina. Ulkomaiset suorat sijoitukset keskittyivät edelleen ainoastaan muutamille laajoille kehittyville markkinoille etenkin Itä-Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Ulkomailla asuvien siirtolaisten rahalähetykset sekä kehitysapu ovat monissa kehitysmaissa tärkeitä ulkoisen rahoituksen lähteitä. Velanhoidosta johtuva pääoman ulosvirtaus on puolestaan vähentynyt. Uutena suuntauksena ovat etelän maiden väliset kasvavat virrat.

Tukea tehokkaalle kaupankäynnille

Empiirisissä julkaisuissa kannatetaan yleisesti näkemystä, jonka mukaan globalisaatio vauhdittaa usein kasvua. Niissä kuitenkin myös osoitetaan, että kauppa on välttämätön mutta ei riittävä kasvun ja kehityksen edellytys. Talous- ja sosiaalipolitiikka, instituutiot ja maantieteelliset olot sekä julkiset ja yksityiset sijoitukset ovat tärkeitä lisätekijöitä. Ne vaikuttavat osaltaan siihen, kykenevätkö maat täysin hyödyntämään kaupankäyntimahdollisuuksiaan. Euroopan unionin mielestä on näistä syistä varmistettava, että EU:n tukea saavilla mailla on korkealuokkaiset kehityssuunnitelmat ja että ne ovat parantamassa instituutioitaan ja hallintojärjestelmiään. Komission eri yksiköiden ja lähetystöjen asiantuntijat auttavat määrittelemään ja toteuttamaan maa- ja aluekohtaisia strategioita, joiden puitteissa unioni voi antaa tukea. Näin tehdessään ne noudattavat tuensaajamaiden oman vastuunoton periaatetta.

Lisätyökalut

  • Tulostusversio 
  • Pienennä tekstiä 
  • Suurenna tekstiä