Navigointipolku

EU:n vastaus velkakriisiin

Responding to the debt crisis

Vuoden 2009 lopussa ja vuoden 2010 alussa joillakin euroalueen jäsenvaltioilla alkoi olla lainanmaksuun liittyviä ongelmia. Markkinoiden epävakauden vuoksi valtioiden tavanomainen lainanotto muuttui kalliiksi ja lopulta mahdottomaksi.

EU:n jäsenvaltiot reagoivat tuolloin nopeasti ottamalla käyttöön luottamusta lisääviä toimenpiteitä auttaakseen sellaisia valtioita rahoittamaan velkansa, joilla oli tilapäisesti vaikeuksia lainata rahaa rahoitusmarkkinoilta.

EU ryhtyi toimiin myös finanssi- ja talousjärjestelmän heikkouksien perimmäisten syiden ratkaisemiseksi. Tähän sovellettiin kaksitahoista lähestymistapaa. EU perusti väliaikaisia tukijärjestelmiä välittömästä kriisistä selviytymiseksi. Toisaalta käynnistettiin pitkän aikavälin toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on luoda pysyviä tukijärjestelmiä ja ehkäistä uusien kriisien syntyminen.

Välittömät toimenpiteet

Uudet rahoitusvälineet vakaviin rahoitusvaikeuksiin joutuneiden euroalueen maiden auttamiseksi luotiin erittäin nopealla aikataululla. Kun Kreikka ei enää kyennyt saamaan markkinoilta kohtuuhintaista rahoitusta, EU ja Euroopan komissio toimivat nopeasti ja loivat hallitusten kahdenvälisistä lainoista koostuvan mekanismin. Tämän välittömän ensiavun jälkeen EU perusti kaksi väliaikaista rahastoa, Euroopan rahoituksenvakautusmekanismin (ERVM) ja Euroopan rahoitusvakausvälineen (ERVV), joiden luotonantokapasiteetti oli yhteensä 500 miljardia euroa. Näiden rahoitusvälineiden luominen osoittaa euroalueen ja koko EU:n valmiutta kriisin yhteisvastuulliseen ratkaisemiseen.

Kun nämä kaksi varautumisjärjestelyä oli toteutettu väliaikaisina toimenpiteinä, euroalueen jäsenvaltiot perustivat syksyllä 2012 uuden ja pysyvän varautumisjär­jestelyn eli Euroopan vakausmekanismin (EVM). Se on nyt unionin suojajärjestelyjen kulmakivi ja olennainen osa EU:n kattavaa strategiaa, jolla huolehditaan euroalueen rahoitusvakaudesta. Sen lainanantokyky on tällä hetkel­lä 500 miljardia euroa, ja ehdollista rahoitustukea myön­netään kaikille valtioille, jotka ovat ratifioineet vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta tehdyn sopimuksen. Näin EVM täydentää vahvistettua valvontaa tarjoamalla mahdollisuuden myöntää rahoitus­tukea euroalueen jäsenvaltioille, kun sitä tarvitaan.

Näiden suojajärjestelyjen avulla on ratkaistu välittömät ongelmat, joihin jotkin valtiot ovat joutuneet maksaessaan lainojaan takaisin, mutta myös lisätty rahoitusmarkkinoiden luottamusta ja autettu varmistamaan koko euroalueen rahoitusvakaus.

EU:n tuki on myös euroalueen ulkopuolisten EU-maiden käytettävissä, jos niillä on vakavia vaikeuksia saada rahoitusta kansainvälisiltä markkinoilta. Tätä nk. maksutasetukea on käytettävissä 50 miljardia euroa. Myös siihen turvautuvien maiden on sitouduttava uudistuksiin talousongelmiensa korjaamiseksi.

Pitkän aikavälin toimenpiteet

Ensin EU esitteli uusia, tiukempia sääntöjä julkisen velan ja alijäämien hillitsemiseksi, jotta maat eivät eläisi yli varojensa. Laadittiin uusi talouskurisopimus vahvistamaan uskoa rajoittamalla rakenteellista alijäämää vuositasolla puoleen prosenttiin BKT:stä. Tämä kriisi on osoittanut, että velkapohjainen talous ei ole kestävä. Euroopan komissio varmistaa, että velka- ja alijäämärajoituksia noudatetaan ja etteivät kansalliset budjetit vaaranna muita Euroopan talouksia.

Terve julkinen talous takaa maan menestyksen euroalueella

Euro mahdollistaa monia etuja, mutta vain silloin, kun osallistuvien maiden talouspolitiikka on terveellä perustalla. Tästä syystä euroalueen jäsenyyteen on alusta alkaen liittynyt tiukka velvoite välttää suuria ja kohtuuttomia budjettialijäämiä ja pitää jaulkinen velka kestävällä tasolla. Sitoutumista terveeseen finanssipolitiikkaan valvotaan vakaus- ja kasvusopimukseksi kutsutulla sääntökokonaisuudella.

Talouskriisin tuloksena tätä sopimusta on huomattavasti vahvistettu. Hallitusten on nykyisin toimitettava alustavat talousarvioesityksensä komission ja euroalueen muiden maiden tarkasteltavaksi. Tiukoilla valvontamekanismeilla valvotaan, että maat todella noudattavat niitä budjettitavoitteita, joiden saavuttamiseen kaikki euroalueen maat ovat sitoutuneet. Tarvittaessa voidaan myös määrätä seuraamuksia.

Kilpailukyvyn varmistaminen ja kasvun edistäminen

Terve julkinen talous ei yksinään takaa euroalueen talouden kukoistusta. Kriisi paljasti myös, että rahoituspalveluiden sääntelyyn ja rahoitusmarkkinoiden muutosten tarkkaan valvontaan tarvitaan uutta strategiaa. Nyt on myös perustettu uusia taloudellisia välineitä sen varmistamiseksi, että euroalueen maat laativat talouspolitiikkaa, jolla varmistetaan kilpailukyky sekä edistetään kasvua ja työpaikkojen luomista. On parempi estää etukäteen ongelmien syntyminen kuin ratkaista ne jälkikäteen. Uusien valvontavälineiden tavoitteena on niin ikään estää vahingollisten hintakuplien syntyminen asuntomarkkinoille.

Makrotalous

Finanssipoliittisten sääntöjen tehostamisen lisäksi EU on ottanut käyttöön makrotalouden epätasapainon valvontaa ja oikea-aikaista korjaamista koskevat uudet puitteet. Tavoitteena on puuttua riskialttiiseen kehitykseen, joka voi liittyä esim. varallisuuskupliin tai heikentyneeseen kilpailukykyyn, ennen kuin se uhkaa jonkin EUmaan, euroalueen tai koko EU:n vakautta.

Tämän vuoksi komissio seuraa säännöllisesti merkkejä mahdollisesta makrotalouden epätasapainosta (työvoimakustannusten, asuntojen hintojen ja työttömyyden kaltaisilla aloilla). EU-maita, joissa saattaa ilmetä huolestuttavia kehityssuuntauksia, analysoidaan yksityiskohtaisesti. Jos epätasapaino todetaan, asianomaista maata pyydetään toteuttamaan toimia estääkseen tilanteen pahenemisen. Jos todettu epätasapaino on liiallinen, maan on pakko toteuttaa toimia tilanteen korjaamiseksi. Euroalueen maissa sääntöjen täytäntöönpanon tukena on seuraamusjärjestelmä.

Kasvu

Eurooppa 2020 on EU:n tämän vuosikymmenen kasvustrategia. Sen tavoitteena on tehdä EU:sta älykäs, kestävä ja osallistavaa kasvua edistävä talous. Näiden kolmen toisiaan vahvistavan painopisteen tarkoituksena on auttaa EU-maita saamaan työllisyys, tuottavuus ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus huipputasolle.

EU on asettanut viisi kunnianhimoista työllisyyttä, innovointia, koulutusta, sosiaalista osallisuutta ja ilmastoa/energiaa koskevaa tavoitetta, jotka on määrä saavuttaa vuoteen 2020 mennessä. Kukin maa on vahvistanut omat kansalliset tavoitteensa kaikilla näillä aloilla. Strategiaa tuetaan EU:n ja kansallisen tason toimilla sekä rakennerahastotuella.

Taloudelliset uudistukset

Eurooppalainen ohjausjakso on EU:n tason politiikan koordinoinnin vuosittainen jakso (vuoden ensimmäinen puolisko), jonka aikana EU-mailla on tilaisuus tarkastella toistensa talous- ja finanssipolitiikkoja ennen niiden täytäntöönpanoa. Jakson lopussa EU antaa kullekin maalle erityisiä uudistussuosituksia. Täytäntöönpanoa seurataan koko vuoden ajan. Lisäksi euroalueen maiden on julkaistava alustavat talousarvioesityksensä seuraavalle vuodelle 15. lokakuuta mennessä, jotta komissio voi arvioida niiden talousarvioita sovittujen vaatimusten osalta.

Lisätyökalut

  • Tulostusversio 
  • Pienennä tekstiä 
  • Suurenna tekstiä